Viime viikolla minulla oli jo kaksipäiväinen työviikko ja paluu loman jälkeiseen arkeen on alkanut. Huomenna arki ryöpsähtää oikein kunnolla käyntiin, kun viimeinenkin lomalainen (=teini) lähtee kouluun...
Molemmat viime viikon työpäivät venahtivat pitkiksi, mutta osittain vähän pakon sanelemana. Oli paljon sellaisia asioita, jotka vaativat selvitystä ja suunnittelua ennen kuin koulutyö voi alkaa, joten tämä myönnytys oli itselle vain tehtävä. Niin kuin monena vuonna aikaisemminkin tavoitteenani on jatkossa tehdä työpäivistä kohtuullisia. Koska teen työtäni todella suunnitellusti ja aikataulullisesti, on minun korkea aika tehdä tähän muutos. Tiedostan, että työni on välillä urakkaluonteista, mutta se olen minä joka viime kädessä vastaan työni rajaamisesta, ei kukaan muu.
Pyrin pyhittämään viikonlopun itselleni ja perheelleni; rentoutuen, lepäillen ja ladaten akkuja. Alkava arki on minulle se haasteellisempi juttu, sillä koronan myötä yritän opetella elämään nyt päivän kerrallaan. No joo, vähän huomistakin ennakoiden, mutta se, että en stressaisi liian paljon tulevasta. Se, miten suoriudun työstäni on vain riitettävä - ennen kaikkea minulle. Olen jo useamman vuoden kirjoittanut täällä blogissani samasta asiasta ja lähes joka kerta ennen lukuvuoden alkua. Päätöksessä pysyminen on aina ollut vaikeaa, koska se on myös luonnekysysmys eikä "kilttityttö-syndrooma" auta asiaa. Tiedostan ongelmani, mutta "työkalut" suunnan muutokseen ovat vähäiset. En kuitenkaan vaivu epätoivoon, vaan yritän tehdä tietoisemmin asiaan muutosta. Tulevat viikot näyttävät, pystynkö tekemään ryhtiliikettä vai vaivunko samaan oravanpyörään kuin aina ennenkin.
Toivotaan parasta...ja mennään edelleen päivä kerrallaan!
ja vinkkejä otetaan oikein mielellään vastaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti