perjantai 29. joulukuuta 2017

Välipäivien touhuja


Koska minulla on joululomaa hulppeat kaksi viikkoa, en pysty viettämään sitä pelkästään laiskasti lorvien. Tosin aamut yöpaidassa ovat saattaneet venyä normiarkea pidemmiksi ja muutenkin olo on ollut mukavan leppoisaa. Se, että töistä ja pojan harrastuksista on ollut hieman vapaata, on mahdollistanut sen, että olen pystynyt ja jaksanut keskittyä myös niihin (ei niin mukaviin) rästihommiin...






Olen työstänyt ja viimeistellyt opiskeluihin liittyvää ensimmäistä näyttötutkintoani.
Teen  portfolion PowerPoint-tyylisenä ja vaikka olen aloittanut sen tekemistä jo ennen joulua, tuntuu, että yksityiskohdissa on vielä hiomista.
Tammikuun alussa hyväksytän työni ja teen sen jälkeen vielä tarvittavat korjaukset, jonka jälkeen olen valmis antamaan näyttöni.







Joululomallani olen myös työstänyt toiminimeni kevätkauden sopimuksia ja sen kirjanpitoa.
Koska yritystoimintani on pienimuotoista, on kirjanpito vielä suhteellisen yksinkertaista.
Kuittien järjestämiseen ja kirjaamiseen saan kuitenkin kulutettua yllättävän paljon aikaa
Teen tämän nyt vuoden lopussa, sillä tilikauteni päättyy tähän joulukuuhun.
On ainakin yksi työläämpi homma jo valmiiksi tehtynä ennen kevättä.
 


 
 
  
Loma on jo tässä vaiheessa tuntunut erinomaisen hyvälle. Jonkin verran tulee istuttua tietokoneen äärellä, mutta yritän välillä tehdä ihan jotain muuta. Ulkoilukelit ovat olleet koko joulukuun täällä päin Suomea erittäin vaihtelevia, joten toivotaan, että sää suosisi välillä myös ulkoilua.  Kuluva vuosi alkaa uhkaavasti kääntyä loppusuoralle. En ole ajatellut tehdään minkään valtakunnan yhteenvetoja tai tilinpäätöksiä menneestä vuodesta (paitis tuon yhden pakollisen) enkä myöskään uuden vuoden lupauksia tulevalle vuodelle.
 
 
 
 
Näillä mennään mitä on, tässä ja nyt... ja jos hyvin käy, tästä päivästä tulee hitusen parempi kuin eilisestä.
 
 
 
 
 

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Lähes meditatiivinen kokemus



Joulupäivänä innotuin keittämään joulupuuroa. Ei mitään sen ihmeellisempää, ihan tavallista riisipuuroa vain ja luumu-rusinakeittokin oli kaupasta ostettua. Koska puuron keittäminen ei ole mitään pikaruokaa, panostin sen valmistamiseen mitä suuremmalla hartaudella...






Valmistin puuron haudutuskattilassa ja annoin puuron rauhassa poristen kypsyä.
Puuron keittämisen lomassa valmistelin kattausta, sillä halusin että niinkin yksinkertainen ruoka tarjoillaan (joulun kunniaksi) kauniisti.
 
 
 




Koska halusin panostaa kattaukseen, päätin kokeilla samalla myös valokuvausta
Asettelin syvät keittolautaset, servietit ja luumu-rusinakiisselikannun pöydälle.
Asetelmaa täydensin vielä kynttilällä ja tunnelmavalaistuksella.
 
 
 
 
 

Puuron keittäminen oli minulle lähes meditatiivinen kokemus.
Sekoittelin puuroa,  kokeilin kattauksen kuvakulmia ja valaistusta.
Sain touhuta keittiössä ihan rauhassa ja olla ajatuksieni kanssa yksin.




Harvoin koen ruoanlaiton näin rentouttavana (jos koskaan!), mutta tällä kertaa se oli ainutlaatuinen kokemus.
Ehkä minun pitää ruveta keittämään puuroa useamminkin kuin vain kerran vuodessa jouluna...





tiistai 26. joulukuuta 2017

Vastaisku


Poikani sai joululahjaksi palapelin. Mietin aluksi, miten tämä mahtaa sopia enää 11-vuotiaan "kokemusmaailmaan", kun sen täyttää virtuaalisestin PlayStation- , You Tube- ja SOME-maailma. Leppoisat joulunpyhät tarjosivat kuitenkin oivan mahdollisuuden rauhoittumiseen ja palapelin tekemiseen...






Palapeli oli kooltaan 300 palan peli ja olohuoneen lattia oli oivallinen paikka sen kokoamiseen.
Se osoittautui riittävän haasteelliseksi sellaiselle lapselle, joka ei ole palapelejä tehnyt enää vuosiin..
Lisäksi siinä oli opettavainenkin puoli; palapeliä tehdessä maailman kartta, maat ja maan osat tulivat tutuiksi.







Koska poikamme ei ole pikkulapsiaikojen jälkeen tehnyt palapelejä, oli sen aloittaminen hieman haasteellista. Oikeiden palojen löytäminen satojen palojen joukossa aiheutti hieman turhautumisen puuskutusta, varsinkin, kun poika tajusi, ettei se valmistukaan ihan heti, tässä ja nyt. Me vanhemmat tarjouduimme antamaan vinkkejä ja ihan konkreettista apua. Palapelin tekemisestä tulikin hauska yhdessäolon hetki, jossa yli-innokasta äitiä sai jopa hieman toppuutella lapsen auttamisessa... ;)
 
 
 
 




Palapeli valmistui kahden illan aikana ja se taisi olla kooltaan juuri sopiva.
Siinä oli riittävästi haastetta; sen verran vaikeusastetta, että palapelin kokoamiseen piti oikein pysähtyä ja keskittyä.
Mukavana lisänä tässä tuli samalla harjoiteltua vähän silmä-käsiyhteistyötä ja hahmottamista ihan konkreettisella tavalla.
Ja lopputulos, se palapelin valmistuminen, toi taatusti hieman erilaisen onnistumisen kokemuksen.
 
 
Erinomainen vastaisku kaiken maailman virtuaalipeleille!
Suosittelen lämpimästi...
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 25. joulukuuta 2017

Jouluaaton (jälki)tunnelmia


Ostin ennen joulua uuden puhelimen ja nyt olen yrittänyt opetella sen käyttöä. Koska kuvaan paljon, oli kameran valokuvausominaisuuksilla painoarvoa. Tässä vielä opettelen puhelimen ja sen erilaisten hienouksien käyttöä, mutta jotain kuvia sain sentään siirrettyä  blogini puolelle...


 
Joulu on vietetty tämän vuoden osalta ja nyt se on enää muisto vain.
Muistona sydämissä ja muutamina kuvina...
 







Joulun vietto sujuu meillä perinteisesti hyvin rauhallisesti.
Joka vuosi jouluaatto alkaa yhteisellä puurolla äitimummin luona.
Tänä vuonna hänen luokseen oli kerääntynyt me kaikki kolme sisarusta perheineen.
Kuuntelimme joulurauhan julistuksen televisiosta ja jaoimme pienet joulumuistamiset. keskenämme.
Pieni lämmin hetki joulun vietossa, mutta ainakin minulle se on tosi tärkeä.
 
 
 
 



Tämän jälkeen kaikki siirtyivät omiin koteihinsa joulun viettoon.
Meillä se tarkoittaa joulusaunaan valmistautumista ja sen jälkeen lahjojen jakoa.
Joulusauna saunottiin kynttilän valossa ja sinä aikana joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle.
Tänäkin vuonna joulupukki pääsi yllättämään ja lahjat olivat erittäin mieluisat.
 
 
 

 
 
 
Jouluruoka on meillä pääsääntöisesti tehty riistasta ja oli mukaan kelpuutettu muutama joululaatikkokin.
Meillä joulupöydän antimet on suhteellisen vähäiset, mutta mielestäni sitäkin paremmat ja laadukkaat.
Joulupöytäämme pääsi tänä vuonna koristamaan uusi pöytäliina, jossa värit olivat hyvinkin maltilliset.
Kattauksesta en valitettavasti tällä kertaa ottanut kuvaa, mutta se oli hyvinkin selkeää ja yksinkertaista.
Pentikin Halla-astiasto ja hopean harmaat servietit, juomalaseina häälahjaksi saamat kristallilasit.
 
 
 
 

 
 
Ruokailin jälkeen kellahdimme koko porukka sohvalle katsomaan telkkaria ja olemaan yhdessä.
Poikamme innostui kokoamaan lahjaksi saamaansa palapeliä, johon me vanhemmatkin osallistuimme.
Illan kuluessa yksi toisensa jälkeen hipsi hiljalleen nukkumaan.
Päällimmäisenä olotilana taisi kaikilla olla onnellisuus...
 
 
 
Joulumme toistuu hyvinkin samalla tavalla, vuodesta toiseen...perinteisesti.
Sen vietossa ei meillä ole tapahtunut suuria muutoksia, eikä siihen tunnu olevan edes tarvetta...
 
 
Tärkeintä on yhdessä oleminen ja kiireettömyys. 
Se, kun kaikki jouluun liittyvät askareet on tehtynä ja voi vain nauttia olotilasta. 
Se, että saa/ voi seuraavana aamuna nukkua pitkään ja olla tekemättä yhtään mitään.
Se, että saa pysähtyä vain olemaan ja nauttimaan hetkestä...
 
 
 
 
Mukavia joulun pyhiä edelleen!
 
 
 

torstai 21. joulukuuta 2017

Väsynyt, mutta onnellinen


Tämä lukuvuosi olisi sitten laitettu ns. pakettiin. Taakse jäi melkoisen työntäytteinen syyskausi, mutta tyytyväisenä voin huokaista, että selvisinpä siitä!





(kuva: Pixapay)


Aikataulullisesti syksy on ollut ohjelmoitua ja toisinaan kiireistäkin.
Työn ja opiskelun yhdistämisen tiesin aiheuttavan ajankäytön suhteen hieman enemmän säätämistä, mutta kaikesta on selvitty.
Joulukuuhun kiteytyi ne viimeisimmät puristukset, mutta tähän on nyt päästy.
Olo on nyt väsynyt, mutta onnellinen.




(Kuva: Pixapay)

Edessä on kahden viikon joululoma, joka on osittain pakon sanelemana jo (hieman) ohjelmoitu.
Joulun jälkeen täytyy ruveta työstämään ensimmäisen näytön arviointia ja portfoliota valmiiksi.
Heti tammikuun alussa olen lupautunut mennä tekemään inventaariota pojan jääkiekkoseuran hyväksi.
Lisäksi minun täytyy käväistä päivittämässä kevään opintojani, jotta tiedän suunnitella taas tulevaa kevättä.

 
 
 
 
 
 
(Kuva: Pixapay)
 
Loma alkoi tänään ja vielä ehdin muutaman päivän ajan valmistelen kotia jouluun.
Tänään sain siivottua osan joulusiivouksesta ja  loppu illan taidan ottaa leppoisasti sohvalla glögiä maistellen.
Huomenna taas jatketaan. Käyn kaupungilla ostamassa muutamat joululahjat ja ehkä innostun leipomaan pipareita tai joulutorttuja.
Nyt ei enää hötkyillä.




Joulua vietetään oman perheen kesken  hieman rauhallisemmin ja luultavasti blogini hiljenee ainakin joulun pyhiksi.
Mutta nyt täällä siirrytään vähitellen lomatunnelmiin...
 
 
 





tiistai 19. joulukuuta 2017

DIY - pillikranssi


Kun se päähänpisto tulee, niin eihän minua pysäytä enää mikään....







Ostin HIMMELI-kirjan joululahjaksi muutama joulu sitten.
Tarkoituksena oli ruveta tehtailemaan himmeleitä oikein urakalla, mutta se jäi ajatuksen asteelle.
Aina välillä olen selaillut ja lueskellut kirjaa ja miettinyt, mitä himmeliä alkaisi tekemään.
Pikkupioni-blogin innoittamana innostuin kokeilemaan himmelin sijaan kranssin tekemistä.






Materiaalina käytin mustia pillejä ja rautalankaa.
Pillit katkasin määrämittaan niin, ettei kokonaisesta pillistä jäänyt hukkapaloja. Yhden pillin mitaksi tuli n. 7 cm.
Rautalanka oli tähän tarkoitukseen ehkä hieman liian paksua, mutta sen täytyi kelvata tähän hätään, inspiraation puhjetessa.
 


 



 
Periaatteessa perusversion (viisikulmio) tekemiseen ei mene kauan aikaa, mutta meikäläisellä ei yleensä ole tapana perehtyä ohjeisiin.
 Nihkeän alun jälkeen pääsin vauhtiin ja kranssi alkoi muodostua. Toteutus ei ollut ihan kirjan ohjeiden mukainen, mutta sain sen valmiiksi.
Kranssin tekemiseen sain kulutettua enemmän  enemmän aikaa kuin luulin, mutta lopputulos kyllä palkitsi.
Tällä kokemuksella näitä voisi tehdä enemmänkin ja kokeilla kirjan muitakin versioita.
Minähän ihan innostuin!
 



 
 
 
Kranssi on läpimitaltaan n. 40 cm ja rautalangan ansiosta se on aika jämäkkä.
Koska rautalanka oli aavistuksen liian paksua, käytin apuna kärkipihtejä, joilla sain kulmista/taitekohdista ns. löysät pois.
Kärkipihdit oli hyvät myös lankojen päiden taitteluun. Pientä näpertelyä siis, mutta oikeilla työkaluilla sain kranssista oikein kelvollisen.
Ripustin kranssi kokeiluluonteisesti työhuoneeni seinälle ja siinä se näytti oikein sievältä.
 
 
 
 
Jos olen vielä oikein ahkera (ja aikaansaava), voi olla, että teen näitä useammankin.
Ehkä joku päätyy lahjaksikin...
 

 
 
P.S. Nyt eletään valokuvauksen suhteen niitä haasteellisimpia aikoja. Kuvaushetkellä päivä oli sään puolesta mitä synkin ja kuvankäsittelystä huolimatta lopputulos on kutakuinkin karmeata katsottavaa. Onneksi kohta mennään taas kohti valoisampia aikoja...
 
 
 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Jouluinen synninpäästö?


Ensi viikolla on jo joulu. Perinteisesti minulla on ollut aina joulukiirettä ja pienimuotoista stressiä. Olosuhteiden pakosta ja ajan kuluessa olen vaihtamassa asennetta jouluvalmisteluihin...




(kuva Pixapay)


Moni jouluun liittyvä asia on tehtävälistalla tekemättä, mutta jostain syystä olen rauhallisin mielin.
Tämä aika vuodesta on meillä opettajilla se yksi kiireisimmistä, joten jouluvalmistelut ovat väkisinkin jääneet vähäiseksi.
Koska olen huono tekemään asioita hyvissä ajoin tai etukäteen, on ne jääneet taka-alalle, odottamaan niitä ns. rauhallisempia aikoja.
Jopa niin, että tänä vuonna joulukortit jäi lähettämättä sekä sukulaisille että ystäville. Niin, että sorry vaan....
 
 
 
 
 
(kuva Pixapay)
 
 
Oppilaiden todistukset kirjoitin viikonloppuna ja ajattelin tehdä ne jouluvalmistelut tässä viimeisen viikon aikana.
Tehtävälistaa olen karsinut ja pyrin noudattamaan Marttojen neuvoa: "Jos et aio viettää joulua komerossa keskity, siivouksessa olennaiseen".
Eli tehtävälistalla on kodin perussiivous (ei siis puunausta), lakanoiden vaihto, saunan pesu, pipareiden ja joulutorttujen leipominen.
Ja silti voi olla, että tässä tulee vielä pienimuotoista kiirettä.

.



                                                      
 
(kuva Pixapayn)

Koulussa lukuvuosi päättyy torstaina ja olen ajatellut, että muutaman päivän aikana ehdin suoriutumaan kaikesta. 
Lahjojen ostamisessa on tänä vuonna vähäisempää (kiitos odottamattoman auton kytkinremontin) ja minulla on enää muutama lahja ostamatta.
Jouluruokien suhteen olen päättänyt kokeilla "ulkoistamista" eli ostan ne vähäiset joululaatikot työkaveriltani ja muut ruoat lähikaupasta.
Joulupöydän antimet kun koostuvat meillä pääasiallisesti riistasta.
 



Olen ajatellut, että joulu tulee meille tänä vuonna vähemmälläkin touhottamisella. Kun olen tämän asian itseni kanssa käynyt läpi, en ota tästä asiasta niin paljon paineita. Kuten niin monet kerrat olen sanonut, olen jouluihmisiä, mutta en välttämättä välitä siitä jouluperinteestä, jossa perheen äidit ottavat joulun onnistumisesta kaiken vastuun puunaamalla koko talon ja loihtimalla komea joulupöydän.


Tuntuu, että olen pääsemässä jossain määrin "joulusuoriutumisen" paineesta. Olen tehnyt jo aikoja sitten hyvässä yhteisymmärryksessä mieheni kanssa joulustamme toisenlaisen - meidän näköisemme. Mielestäni joulu ei tule pelkästään tekemällä tai suoriutumalla. Vaikka teen jouluvalmisteluja vähän vähemmän, on meidän joulumme kuitenkin hyvin perinteinen. Ehkä minä näytän vuorostani lapselleni esimerkkiä, että jouluun valmistautuminen voi olla toisenlaistakin. Se on ihan yhtä arvokasta, vaikka tekee sen hieman vähemmällä vaivalla ja stressillä.



Vai mitä mieltä olette...?
 


 Oikein hyvää 3. adventtia!

 
 



perjantai 15. joulukuuta 2017

Kapula vaihtoon...


Siirtyessäni muutamia vuosia sitten käyttämään älypuhelinta, kuvittelin selviäväni Microsoftin puhelimella pitkään. Toisin kävi...






Puhelimen ominaisuuksista en vaadi kovinkaan paljon, mutta kun ne vähäisetkin alkoivat tökkimään, oli minun annettava periksi.
Kuinka ollakaan samaan aikaan puhelinoperaattori soitti ja tarkistutti liittymätietoni. Siinä yhteydessä tuli puheeksi mahdollinen puhelimeni vaihto.
Olin jo n. puolen vuoden ajan harkinnut siirtymistä Samsungin puhelimeen. Mallikin oli ollut jo jonkin aikaa selvillä ja kun siitä tarjottiin suhteellisen edullinen vaihtoehto, päädyin ostamaan sen. Taidan olla jokaisen puhelinmyyjän unelma... ;)

 
 
 


Näissä kaupoissa harvoin ostaja on se todellinen voittaja, mutta hetkellisesti minulla oli ihan tyytyväinen olo.
Puhelinliittymän hinnan sain alaspäin ja lisäksi tilasin mobiililiittymääni tietoturvasuojan (jota minulla ei ole siis ollut, tietokoneessa kylläkin!).
Kun kaikki nämä hienoudet lisätään, voi olla, että laskun lopputulos on sama kuin nytkin, mutta olo on turvatumpi.
Ja kyllä tuon puhelinkoneenkin joutuu ihan itse maksamaan, joten tulipa ostettua ennenaikainen joululahja.
 
 
 



Ensimmäiset tuskalliset hetket koin jo, kun otin puhelimen käyttöön.
Sain kaikki nano- ja SD-kortit ihan oikeisiin paikkoihin, mutta SIM- korttia en saanut operaattoriltani aktivoitua.
Tuskailin asian kanssa, mutta lopulta luovutin ja marssin lähimpään liittymäkauppaan selvittämään asiaa.
Asian selvittäminen kesti yhden klikkauksen verran ja puhelinyhteys saatiin toimimaan.



Puhelimen "päivittäminen" vie sen oman aikansa ennen kuin se on päivittäisessä normikäytössä. Vuosien saatossa vanhaan puhelimeen on tullut lisättyä Wilmaa, Jopoxia, sähköpostitilejä, FB:a, Instagramia ym.sirkushuveja. Uuden puhelimen myötä kaikki lisätoiminnot täytyi asentaa uudestaan, mutta nyt se on tehtynä. Puhelimen käyttö ei ole vielä luontevaa, mutta eiköhän se tästä ala sujumaan.




Toiveikkaana ajattelen, että tällä kapulalla pärjäilen taas pitkään.
Kunnes toisin todistetaan...
 
 



 
 

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Talven ihmemaa


Tällä viikolla, tarkemmin sanottuna eilen, olemme saaneet lunta länsirannikolle enemmän kuin viime talvena yhteensä. Maisema on muuttunut hujauksessa mustanpuhuvasta pimeydestä ihanaksi talven ihmemaaksi....






 
Meillä päin tämä onni ja autuus saattaa kestää vain päivän tai pari, joten tästä täytyy ottaa kaikki irti. Jopa lumitöistä.
Eilen illalla tein lapiolla puolen tunnin akuutin lumityön ja tänään jatkoin paremmalla ajalla ja  paremmalla kalustolla (=lumikolalla).



 




Harvoin me saamme täällä päin nauttia valkoisesta joulusta. Vaikka nyt näyttää lupaavalta, voi olla, että huomenna tilanne on jo toinen.
Lämpötilat sahaavat kiitettävästi nollan molemmin puolin, joten lumien sulamisesta tai pysymisetä ei todellakaan voi sanoa mitään.
Tällä hetkellä kirjoittaessani tätä postausta lämpötila taitaa olla jo plussan puolella...

 






Olen talvi-ihmisiä. Nautin siitä, että pakkasta on sopivasti (ei yli 10 astetta) ja maisema on luminen.
Meidän leveysasteella talvet ovat olleet lähes aina enemmän tai vähemmän arvoituksellisia.
Vieressä oleva meri vaikuttaa paikallisiin sääoloihin merkittävästi, joten talven eri variaatioihin on ollut tottuminen.
Nyt nautitaan tästä, sillä huomenna (tai tänään) tämä luminen maisema voi olla muisto vain.
 
 
 
Todellinen talven "ihmemaa"...
 
 
 
 









sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Tonttujen yössä...


Tänä vuonna pääsin käymään Vanhan Rauman "Tonttujen yö"-tapahtumassa. Se on järjestetty jo monena vuotena, mutta minulle tämä oli elämäni ensimmäinen kerta...





Vanhan Rauman kaupat olivat auki kello yhdeksään ja ihmisiä oli alku illasta liikkeellä kiitettävästi
Sää ei ollut mitenkään jouluinen, mutta se ei latistanut joulutunnelmaa.Tähän säätyyppiin on täällä länsirannikolla jo melko tottunut.
 
 
 
 
 
Tarkoituksen oli käydä suhteellisen pikaisesti muutamissa kaupoissa, mutta kuinka ollakaan, huomasin viettäneeni paikan päällä pari tuntia.
Käväisin sisutusliikkeissä ja napsin samalla kuvia kännykälläni. Kuvaaminen oli toisinaan jopa hankalaa, sillä ihmisiä oli liikkeellä tungokseen asti.
 
 
 

 
Kaikkea kaunista tuli bongattua.
Kulta ja messinki näyttävät olevan tänä jouluna se "must"-juttu.
 
 


 
 
Otin kuvia myös kauniisti somistetuista näyteikkunoista.
 
 




 
 
Reissullani ei herännyt sen suurempia lahjatoiveita, mutta kaikkea kaunista pientä kivaa tallentui kameraan.
Tonttujen yössä oli myös järjestetty erilaista ohelmaa, mutta tällä kertaa ne jäi katsomatta
Tapahtuma keräsi paljon ihmisiä keskustaan ja tunnelma oli iloisen hilpeää.
 
 
 
Rauman keskustan kauppiaat ovat panostaneet loppu vuoteen paljon erilaisia tapahtumia.Täällä on järjestetty Shoppailu Sunnuntaita, Pikimust Perjanda-tapahtumaa, Tonttujen yötä ja vielä ensi viikonloppuna on Suuret Joulumarkkinat. Vielä kun tapahtumalistaan lisätään kaikki paikalliset joulumyyjäiset ja -laulutapahtumat, ei voi ainakaan valittaa, etteikö ilmassa olisi joulutohinaa...ja  mukavaa sellaista.
 
 
 
 
 
 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Perinteiset


Jouluun ja jouluvalmisteluihin kuuluu meilläkin hyvin perinteisiä tapoja. Meillä ei joulu tule, jos ei ole leivottu (ainakin kerran) satsi piparkakkuja ja torttuja...



 
 
En ole erityisen taitava leipuri, mutta kaupan valmistaikinoista onnistuu sekä joulutorttujen että pipareiden leipominen.
Valmistaikina on tällaiselle jauhopeukalolle enemmänkin helpotus ja pelastus ;)
 
 
 
 
 
 
Meillä joulutorttuja syö vain isäntä, joten niitä ei tarvitse tehdä kilokaupalla.
Yksi paketti on nyt mennyt ja ennen joulua täytyy tehdä vielä yksi erä torttuja.
 
 
 
 
 
 
 
Joulupipareiden suhteen menekki on parempaa.
Meillä on tapana leipoa ensimmäiset piparit aina itsenäisyyspäivänä.
Tosin tänä vuonna sain tehdä ne ilman avustajaa, sillä hän oli juuri tuolloin luistinradalla.
Menekki on ollut se verran hyvää, että todennäköisesti näitäkin täytyy leipoa lisää lähempänä joulua.
 
 
 
 
Sen verran olen mukavuudenhaluinen (ja realistinen), että muut joululeivonnaiset ostan tutuilta. Joulupöydässämme olevan limpun tilaan aina työkaveriltani (perinne sekin) ja voi olla, että tänä vuonna ostan vielä jonkun kuivakakun kahvipöytään. Leipomusten suhteen meille joulu tulee hieman vähemmällä panostuksella, mutta hyväksi koetulla tavalla.
 
Jouluun ei ole kovinkaan montaa päivää ja täällä joululahjojen hankinta on vasta aluillaan. Tänä vuonna niitä tulee hankittua vähemmän, sillä kaikki sukulaislapset alkavat olla jo niin isoja, että heidän "lahjominen" on vähentynyt huomattavasti. Tänään ajattelin lähteä ihan ensimmäistä kertaa Vanhan Rauman "Tonttujen yöhön" tekemään mahdollisia jouluostoksia. Ja voipi olla, että tästä tulee seuraava joulun odotuksen perinne...
 
 
 
Toivottelen kaikille oikein mukavia (ja kiireettömiä) joulun odotuksen aikoja!
 
 
 

tiistai 5. joulukuuta 2017

Pieni (joulu)myönnytys


Kesällä tein päätöksen, että vähennän sokerin ja erityisesti karkkien syömistä. Olen onnistunut päätöksen pitämisessä erinomaisesti ja olen syönyt vain muutamia kertoja karkkeja ja varsinaista karkkihimotusta ei ole ollut ollenkaan. Näin joulun aikaa olen ajatellut antaa itselleni hieman myönnytyksiä...






Suklaa kuuluu salmiakin ohessa suurimpiin karkkiherkkuihini.
Ajattelin, että suklaa poistuisi hetkeksi kiellettyjen herkkujen listalta.
Ihan vain joulun kunniaksi...
 
 
 
 
 

Suklaan maun suhteen olen ollut melko perinteisten makujen kannattaja. Fazerin sininen ja Maraboun maitosuklaa kuuluvat molemmat lemppareihini.
Tänä jouluna olen kuitenkin innostunut maistelemaan uusia makuyhdistelmiä. Vein viime viikolla joulukuun kunniaksi työkavereille kaksi erilaista suklaalevyä.
Makuelämykset olivat jouluisia (pipari ja karpalolla maustetut) ja kieltämättä makuyhdistelmät maistuivat hyviltä. Piparimausteinen oli myös suosikkini. 
Voi olla, että sokerinvähennysprojektistani johtuen kaikki maistuu hyvälle, vaikka pienet kivet, jos niihin vain lisäisi hitusen sokeria...
 
 
 
Minulle joulu on myös aistikokemus: tuoksuja ja makuja, kaunista joulumusiikkia ja tunnelmointia.
Ja mielestäni suklaa kuuluu ehdottomasti joulun viettoon.
 


 
Joulu - mikä ihana tekosyy syödä suklaata...
 
 


 
 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pikkujoulun tunnelmia


Vietimme perheen omia pikkujoulua eilen, lauantaina. Tässä vähän tunnelmakuvia...




 

Muutamana jouluna meillä on ollut pieni muovikuusi, mutta tänä vuonna halusin jälleen aidon.
Tämän yksilön löysin puutarhamyymälästä ja se seisoo ihan omilla "jaloillaan" multapaakkunsa ansiosta.
Jos hyvin käy, voin vielä istuttaa sen maahan, edellyttäen, että maa on vielä sula...
 
 

 
 
 
Kuusen koristelin vain muutamilla koristeilla ja valoköynnöksellä.
Pikkujoulukuusi ei mielestäni enempää koristeita kaipaa.
 
 
 
 

 
 
Pikkujoulun viettoomme kuuluu ehdottomasti saunominen.
Saunomisen aikana kuusen alle oli ilmestynyt salaperäisellä tavalla pieniä lahjapaketteja, joiden avaaminen on aina yhtä jännittävää.
Sen jälkeen nautimme joulukauden ensimmäiset glögit pipareineen ja joulutorttuineen.
 
 
 
 
 
 
Illalla tunnelmoimme hieman hämyisemmässä valaistuksessa.
Muutaman vuoden takainen asetelmani pääsi ruokapöydälle ja seuraksi asettelin vielä tuikkuja.



Pikkujoulumme aloittaa joulunodotuksemme. Tunnelmaltaan se on yhtä ainutlaatuinen kuin isokin joulu. Meille pikkujoulun viettäminen on jo perinne, jonka vaaliminen tuntuu tärkeältä. Päivä ja ilta toistuu saman kaavan mukaan joka vuosi. Pikkujouluumme ei kuulu mitään ihmeellisen suurta, vaan se on enemmänkin tunnetila; yhdessä olemista, pientä jännitystä ja tunnelmointia. Eikä siihen muuta tarvitakaan...



Hyvää joulun odotusta kaikille!


perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulumielellä


Marraskuun sateisina ja pimeinä päivinä on ollut hieman vaikea innostua joulusta. Olen jo monena vuotena hakenut joulumieltä ja - tunnelmaa paikallisesta puutarha-ja taimimyymälästä, Viherkäiseltä. Tänä(kään) vuonna en tehnyt poikkeusta, vaan lähdin katsomaan heidän joulutunnelmaansa...



 
 

Heti sisään tullessa oli pakko pysähtyä ihastelemaan tunnelmaa.
Taustalla soi joulumusiikki ja ympärillä oli kaikkea kaunista
 
 
 



 
 
 
 


Kauniita asetelmia ja kukkia oli joka puolella
...ja taatusti jokaiseen makuun.
 
 
 
 
 
 
Viherkäisellä kukkien ja lahjatavaroiden esillepanoon on panostettu.
Täältä on vaikea poistua ostamatta mitään.
 
 
 

 
Vielä kassan läheisyydessä voi ostaa mukaansa jouluherkkuja, joko kotiin tai ystävälle vietäväksi.
Tältä reissulta nappasin näiden valokuvien lisäksi mukaani huonekuusen ja ihan oikean kuusen, juuripaakkuineen päivineen
 
 
 

Viikonloppuna ajattelin laittaa kotona hieman enemmän joulua. Meillä olisi tarkoitus viettää pikku joulua oman perheen kanssa; joulutorttujen leipomista, saunomista ja pikkuisten lahjojen jakamista. Tämä on meillä joka vuotinen traditio, josta ei voi poiketa. Lapseni totesi vähän aikaa sitten, että se on yksi hienoimmista juhlista...joulun, syntymäpäivän, uuden vuoden, juhannuksen ja venetsialaisten lisäksi ;) . Minun lapsuuden kodissa ei ole vietetty pikku joulua, kun taas mieheni kotona on. Toivotaan, että lapsemme jatkaisi tätä perinnettä joskus myös omassa kodissaan.




Nyt voi todeta, että kyllä täällä ollaan jo hieman joulumielellä...