torstai 29. elokuuta 2013

Tukka putkella


Tulin tekemään pikapäivityksen vain. Elämisen tahti on ollut lievästi sanottuna kiireistä ja hyvinkin hektistä viimeiset kaksi viikkoa. Täällä kotona vanhemmat ovat sinkoilleet paikasta toiseen ja lapsi on ollut se , joka on pysynyt suurin piirtein paikoillaan. Kotona on ehditty olemaan vähänlaisesti ja sitten kun on ollut aikaa, ei ole jaksanut miettiä mitään ylimääräistä.




 
Kotijutut ovat väkisinkin jääneet vähän vähemmälle huomiolle, puhumattakaan siitä, että olisi ehtinyt jotain sisustelemaan. Jopa normaali viikkosiivous on jäänyt tekemättä. Jotta katse ei kiinnittyisi pölypalleroihin, ostin kaupasta kukkakimpun katseenvangitsijaksi.
 
 
 

 
 
Tämän viikon jälkeen elämämme pitäisi taas hieman rauhoittua. Voisi kait puhua jopa, että se normalisoituu (mitä sitten tarkoittaneekaan...)
 
 
 
 


Lähden viettämään viikonloppua laivalle yhdessä muutaman muun äidin kanssa. Rilluttelusta ei ehkä ole vaaraa. Sen verran tämä kesäloman jälkeinen työtahti tuntuu vaikuttavan. Luulenpa, että ainakin kaksi opettaja-äitiä taitaa mennä ajoissa nukkumaan. Lauantaina vietämme päivänTukholmassa ja suunnuntaiaamuna pitäisi olla jo takaisin kotona.
 
 
 
Tukka putkella siis mennään ja se "arkiviholliseni" (kiire) tuntuu valtaavan mieleni. Ensi viikolla yritän rauhoittaa mieleni ja suuntaamaan energiani johonkin muuhun kuin tähän kiireen hallintaan. Jos vaikka innostuisi sisustamaan. Tai edes siivoamaan.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 27. elokuuta 2013

Omenavaras

Poikamme sai ristiäislahjaksi seitsemän vuotta sitten omenapuun. Lajikkeen nimeä en enää muista. Se on saanut kasvaa pihallamme ihan rauhassa, erityisiä hoitotoimenpiteitä en ole juurikaaan tehnyt.Viime talvena ehdin/muistin laittaa runkoon suojauksen ja viime syksynä leikkasin oksia enmmänkin, ensimmäistä kertaa sen olemassaolon aikana. Siinä oikeastaan kaikki, mitä olen tehnyt puun hyvinvoinnin eteen.





Pihallamme kasvava omenapuuhun on tullut tänä vuonna yllättävän paljon omenia. Voi olla, että viime keväinen leikkausoperaatio auttoi, joten varren/oksien kasvattamisen sijaan, se innostuikin enemmän kukkimaan. Lajike on joku talvilajike ja täytyy tässä kohdassa tunnustaa, että yhtään omenaa en ole päässyt vielä maistamaan.
 
 
 
 
 

Aikaisempina vuosina omenasato on jäänyt olemattomaksi ja johonkin ne vähäisetkin omenat ovat häipyneet. En ole asiaa sen enempää pohtinut, kunnes eilen sain olla todistajana ihan "livenä", kuka meidän omenapuussa käy. Omenavarkaaksi paljastui varis, joka taitavasti kävi napsimassa omenan ja söi sen sitten nurmikolla.




Nyt pelkään, että tämä ketale syö koko meidän omenasadon, ennen kuin se on ehtinyt edes kypsyä. Mitä tehdä tälläiselle omenavarkaalle? Vinkkejä otetaan vastaan.



Ja vielä saamme nauttia täällä päin Suomea aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Aivan mahtavaa!!! Ei uskoisi, että kohta on jo syyskuu. Mukavaa viikon jatkoa lukijoilleni!





P.S. Poika kävi äsken ilmoittamassa, että hän otti kaverinsa kanssa omenia syötäväksi eli tässä taitaa käydä niin, että tänä(kään) vuonna en  pääse tekemään piirakkaa omista omenoista. Viidakon laki pätee siis meidänkin pihalla... "Nopeat elävät kauemmin" :)









sunnuntai 25. elokuuta 2013

"Pihasomistelua"

Edellisessä postauksessani kerroin, etten laita syksyä vielä kotona. Onhan sentään vielä kesä. Pihalla olen joutunut kuitenkin nöyrtymään, sillä osa kesäkukistani olivat jo menneet huonoon kuntoon. Eilen käytiin pojan kanssa pienellä kaupunkikierroksella ja samalla kävimme taimimyymälässä.





Ostin sieltä kaksi isoa krysantemia, joista toisen sijoitin sisäänkäyntimme eteen. Krysanteemille seuraa pitävät edelleen samettiruusut ja tuija.
 
 
 
 
 


Ostin kaksi eriväristä krysanteemia. Tämä yksilö oli "valkoisempi" kuin se toinen ostamani.
 
 
 



 
Toinen krysanteemi on puhtaasti keltainen ja laitoin sen tikapuiden viereen. Osa tikapuiden istutuskoreista odottaa callunoita tai muuta syksyisempää kukkaa, mutta niiden aika ei ole vielä.
 
 
 


 
Terassin seinustalla olevat hortensia kukkivat. Laitoin viime kesänä (siis vuonna 2012) kaksi taimea, joista toinen voi selvästi paremmin kuin toinen.  Terassin toiselle seinustalle on myös tulossa villiviiniä tai humalaa, mutta ei vielä tänä vuonna.
 
 
 


 
Hortensia on yksi lempparipensaistani (vai onko se edes pensas). Pihoja katsoessani olen ihastunut myös pallohortensiaan. Onneksi pihan perällä oleva istutusalue on vielä vailinainen, koska sitä pystyn jatkossa muokkaamaan omien mieltymysteni mukaan. Sinne olen istuttamassa jo liljoja, pensashanhikkia ja pallohortensiaa. Voi olla, etä sitä istutusaluetta joutuu kohta laajentamaan, kun tämä puutarhuri pääsee oikein vauhtiin.




Meillä viikonlopun vietto jatkuu leppoisissa tunnelmissa. Pesukone käy, tuntisuunnitelmat odottavat tekijäänsä ja nurmikko pitäisi leikata. Ohjelmaa on siis täksi päiväksi, mutta tehdään maltillisesti yksi asia kerrallaan. Tuleva työviikko vaikuttaa myös ohjelmoidulta, mutta yritän tässä(kin) hyörinässä ottaa päivän/asian kerrallaan, hötkyilemättä. Siis yritän...





lauantai 24. elokuuta 2013

S O L O


Kotiuduin eilen "työmatkalta" Jyväskylässä. Lähdin reissuun  keskiviikkona kolmen muun kolleegani kanssa ja majoittauduimme Sokos Hotellsin SOLO -hotelliin. Hotelli sijaitsee siis Jyväskylässä Lutakonaukiolla ja on kyllä aivan mahtava hotelli. Valitettavasti en osaa sanoa, mitä hotelliyö maksaa, koska työnantaja maksoi tämän lystin. Olen jo aikaisemmin postannut tästä samasta hotellista, mutta nyt löysin sieltä lisää kuvattavaa...





Alakerrassa (siis ensimmäinen kerros) sijaitsee baari- ja ravintolatilat. Tämä ihana "kirjahylly" on siellä baarin puolella. Tilassa on ihana tunnelma; mukavia tuoleja, löhösohvia ja sisustuksellista estetiikkaa. Kirjahyllyn toteutus oli mielenkiintoinen. Se oli rakennettu erilaisista ja eri paksuisista paloista tai kuutioista. Näitä paloja kasaamalla oli saatu mielenkiintoinen hyllyratkaisu. Voiskohan tätä idea soveltaa myös kotona?
 


 


Tunnelma baarin puolella oli hyvin kotoisa. Työkavereiden kanssa tuli istuttua molempina iltoina tämän sohvanurkkauksen syleilyssä. Ihanan rentouttavaa.
 
 
 
 

 
Tässä Hotellissa on paljon desing-huonekaluja ja ihania oivalluksia. Kaikkea desingia en tunnistanut (vielä), mutta hotellin sisustus on sekä laadukasta ja kekseliästä, silmille on paljon katsottavaa ja ihasteltavaa.
 
 
 
 


Kaikissa ravintolan ja baarin pöydissä oli kivat numeroinnit. Mainittakoon tässä yhteydessä, että ravintolan italialainen ruokalista on aivan mahtava. Sellaista selkeätä, mutkatonta ja hyvänmakuista ruokaa. Jos käy Jyväskylässä, kannattaa käydä siellä syömässä. Ravintolan nimeä en valitettavasti muista.
 
 
 


Sain ikuistettua yhden kuvan myös valaisimista. Ihastuin näiden valaisimien muotokieleen. Bongasin pari muutakin hauskaa valaisinideaa, mutta minulla ei ollut kameraa juuri silloin mukana. Harmi.




Tämän sisustus- ja bloggausinnostukseni myötä huomaan, että olen kiinnostunut enemmänkin julkisten tilojen sisustusratkaisuista. Erityisesti hotelleissa olevat ideat kiinnostavat ja näistä on tullut myös kuvauskohteitani...ne yksityiskohdat meinaan. Kun muut kuvaavat nähtävyyksiä, minä se kuvaan hotelleja...


Nyt on kuitenkin kotiuduttu ja nautitaan pojan kanssa viikonlopusta. Tännepäin Suomea on luvattu vielä kesäkelejä, joten nautimme vielä näistä. Monissa blogeissa hehkutetaan jo syksyä, minä nautin viimeiseen asti kesästä (onhan vielä elokuu!). Pidän syksytä todella paljon, mutta maltan vielä mieleni. Syksyjutut saavat vielä hetken odottaa.






tiistai 20. elokuuta 2013

Pieni kurkistus

Ajattelin tällä kertaa näyttää kuvia pojan huoneesta. Minun ei alunperin pitänyt muuttaa pojan huonetta yhtikäs mihinkään, kun sen tässä kesän aikana sain omasta mielestäni valmiiksi. Kuten me kaikki tiedämme aina ei mene niinkuin on suunniteltu.

Pojan koko kesän vaivanneet huonosti nukutut yöt (jalkasärkyjen ja pelkojen vaivaamana) saivat minut miettimään uudestaan nukkumajärjestelyjä. Laitoin kaksi huonetta vaihtoon ja nyt pojan huone sijaitsee sisäpihan puolella, pois kadulta kuuluvista äänistä.





 
Huoneen seinät ovat vanhalla tapetilla, tuollaiset mitäänsanomattomat valkoraidalliset. Väriä yritetään saada tänne tekstiileillä ja julisteilla.
 
 
 

 
Koulupöytä laitettiin ns. pitkälle seinälle. Tätä seinää pitäisi vähän modifioida. Autotallissa on iso muistitaulu, joka odottaaa maalaamista ja tähän seinään kiinnittämistä.
 
 
 
 



Sänkyä vastapäätä olevalla seinällä on TV pelikokeineen päivineen. Alun perin (ja vieläkin) olen sitä mieltä, että TV:tä ei tarvitse olla lasten huoneessa. Täällä se nyt kuitenkin möllöttää ja ainakin toistaiseksi sen olemassa olo ei ole haitannut. TV on pysynyt vielä melkeinpä puhtaasti pelikoneena ja senkin käyttö on satunnaista.
 
 
 
 

 
Ostin pojan huoneeseen varapatjan (tuo musta kuutio), jossa pidin lapselleni "unikoulua" muutettuaan vanhasta huoneesta tähän huoneeseen. Poika oli jo kesän aikana tottunut tulemaan joka yö herättämään minua, milloin syynä oli jalkasärky ja milloin pelot. Puolitoista viikko nukuin pojan huoneen lattialla ja totutin/opetin poikaa nukkumaan täysiä öitä.
 

Ja niin vain kävi, että hyvin pian nukkuminen alkoi onnistua. Poika ei herännyt enää yöllisiin ääniin (pelkoihin) eikä myöskään jalkasäryt ole vaivanneet. Eli voi sanoa, että huoneiden vaihto ja unikoulu onnistuivat hyvin.

Jalkasärky- tilannetta tutkitaan edelleen. Pojan kanssa käytiin fysioterapiassa ja hänellä todettiin polvissa yliojentuvuutta (=äidin poika!). Takareisiin teipattiin ns. kinestesia teipit (meillä ne on urheilijan teipit!) ja näillä yritetään saada korjattua jalkojen yliojennusta. Jalkasärkyä ei ole ollut nyt vähän aikaa ja minusta alkaa tuntua, että tämä on ollut ns. maneerista jalkasärkyä (lääkärin luonnehdinta... minusta äidin kaipuuta). Särkylääke on ollut yöpöydällä, josta lapsi on saanut itse ottaa sen, eikä tätä äitiä ole saanut herättää...ja kummasti nämä säryt ovat hävinneet. Niin tai näin, tässä talossa nukutaan nykyisin melko hyvin, kunhan saisin tuon miehen vielä nukkumaan hiljaa...

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen!

Pojan huone toimii siis tällä hetkellä hyvin. Huone ei pinnoiltaan ole missään nimessä valmis ja kalustus on myös vaiheessa. Huoneen ehostaminen vaatisi meikäläiseltä piristysruiskeen ja vuorokauteen enemmän tunteja. Sen verran on ohjelmoitua tämä meidän arki, että suuremmat sisustuprojektit saavat siirtyä hamaan tulevaisuuteen.

Huomenna lähden muutaman kolleegan kanssa Jyväskylään muutamaksi päiväksi, joten palaillaan "lehtereille" viikonloppuna. Nyt lähden kiertämään Afrikkaa eli pelamaan lapseni kanssa Afrikan tähti-peliä. Se on moro!




sunnuntai 18. elokuuta 2013

Tavallinen sunnuntai

 
 
 
 
 
 
Pitkän kesäloman jälkeen arkeen palaaminen on sujunut suhteellisen kivuttomasti. Meidän uudesta kouluarjesta ei ole vielä paljon kerrottavaa. Poika menee mielellään kouluun ja on sieltä tullut jo läksyjäkin. Iltapäiväkerho on osoittautunut ihan huippupaikaksi. Ensi viikon jälkeen olemme taas muutaman kokemuksen rikkaampia.
 
 
 
Viikonloppu on mennyt melkeinpä kokonaan kotinurkissa. Tänään herättiin normaalisti, vähän jälkeen seitsämän ja aamupäivällä on jo pesty pyykkiä, aloitettu lakanoiden vaihtoa, suunniteltu ensi viikon tunnit ja onpahan ehditty leikkiä vähän legoilla...eikä kello näytä edes puolta päivää.
 
Tänään pitäisi vielä vähän kulkea imurin kanssa ja käydä illemmalla äitimummin luona vaihtamassa kuulumisia. Isäntä joutuu lähtemään työn puolesta jo tänään reissuun.
 
Meidän arki alkaa huomenna hieman jännittävissä merkeissä. Pojan täytyy osata lähteä ihan yksin kouluun eli herätyskelloaamua testataan. Huomenna on tiedossa muutenkin ohjelmoitu päivä. Työ-/koulupäivän jälkeen on jalkapalloharjoitukset ja minulla olisi syyskauden ensimmäiset Latinos- treenit. Tästä tämä sitten alkaa. Täällä yritetään ottaa suhteellisen leppoisasti, sunnuntaista nauttien.
 
 
Tavallinen sunnuntai tuntuu tavallisen mukavalta!
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 17. elokuuta 2013

Aamujen pelastaja?

Olen tässä muutaman päivän ajan pohtinut meidän tulevien aamujen ongelmaa; mies ei ole kotona, minun täytyy lähteä viimeistään kahdeksalta töihin ja lapsi ei tunne vielä luotettavasti kelloa...miten saada lapsi lähtemään (ajoissa) yhdeksäksi kouluun?







Kunnes oivalsin, että vanha kunnon herätyskello voisi auttaa asiaa.
 




On meidän pojalla oma kännykäkin, mutta en tässä kohtaan luota siihen laitteeseen. Prisman hyllyltä löysin tälläisen oikein perinteisen mallin. Olisi siellä ollut (hintavaa) Angry Birdis-kelloa ja jos jonkin näkoistä muutakin kelloa, mutta tämä oli SE kello!
 
 
 




Kunnon äänekäs pirinä saa varmasti pojan havahtumaan, vaikka telkkarista tulisi kuinka mielenkiintoinen ohjelma...tai ainakin uskoisin niin.
 
 




 
Kello joutuu testaukseen heti manantai aamuna. Onneksi poika pääsi aamuryhmään eli näitä "yksinäisiä  ysi-aamuja" ei ole kuin kaksi viikossa ja ehkä tuo isä on joskus niinä aamuina vielä kotona. Asioilla on tapana järjestyä ja niin tämäkin asia selvisi. Ehkä.
 
 
Totuus ja toimivuus selviää ensi viikolla...
 
 
 
 
 
 
 

torstai 15. elokuuta 2013

Säätämistä

Tämä koulunaloitus on aiheuttanut meillä pientä säätämistä, lähinnä äidin ja isän aikataulujen sovittamisessa. Meillä on hieman ongelmallisia nämä aamut, kun minun pitäisi olla töissä viimeistään kahdeksalta ja pojan koulu alkaa ainakin nyt aluksi joka aamu 9.15. Isännällä ei varsiaisesti ole työaikaa, mutta on päiviä, jolloin hän lähtee jo aikaisin aamulla liikenteeseen ja välillä hän on kotona pitempään.

Tänäänkin soviteltiin ja ihmeteltiin ensi viikon päiviä, kun alkuviikosta isäntä on pois ja loppu viikosta minä. Ja vaikka tuo lapsi sanoo olevansa jo iso, ei hän kuitenkaan niin iso ole, että pystyisi olemaan tuntitolkulla yksin...enkä edes halua, että hän joutuu olemaan yksin kotona pitkiä aikoja.

Tämä äiti on kyllä ihmeissään, kun yks kaks minun lapsesta olisi pitänyt kasvaa itsestä huolehtiva lapsi, joka pystyy huolehtimaan oikeaan aikaan kouluun lähtemisestä, repun mukaan ottamisesta, ulko-oven lukkoon laittamisesta ja koulumatkasta. Aika paljon vastuuta pienelle miehelle. Miten lapset ovat ennen selvinneet?  Kyllä vähän hirvittää, mutta eiköhän tämä tilanne ajan myötä rauhoitu ja minä lakkaan hermoilemasta. Kahtena aamuna tuo lapsi on sentään tehnyt koulumatkansa yksin.

Viikko on mennyt lisäksi omien työasioiden säätämisessä. Kotihommat ovat jääneet vähemmälle, kun illat ovat menneet kouluasioita pyörittäessä. Monen vuoden tauon jälkeen olen päässyt päällystämään myös koulukirjoja. Onneksi ekaluokalla kirjoja on vain muutamia.

Ja jotta tämä ei menisi ihan asioiden "mankumiseksi", laitetaan hieman värikkäämpiä kuvia niinkin eksoottisesta paikasta kuin meidän WC.  Meillä kotonahan sisustusväreinä ovat pääasiallisesti musta, harmaa ja valkoinen. Lähinnä tekstiileillä yritän saada näihin neliöihin vaihtelua ja väriä. Niin WC:ssäkin.



 
 
Keinovalo ei ihan tuo oikeata värisävyä, mutta täällä vaihdoin vähän väriä tillalle.
 
 
 



Pieni tila ( 1 x 2 metriä) on hyvin haasteellinen kuvata . Tämäkin kuva on jo otettu eteisen puolelta.
 
 
 



 
Ja viimeisin kuva WC-pytyn päältä. Tässä vaiheessa mies pyöristeli jo päätään ja tokaisi, että minä otan seuraavaksi kuvan varmaan pöntöstä...no, en nyt sentään!


Todettakoon vain tähän lopuksi, että kyllä väriä saa olla elämässä - vessassakin muualla kuin pöntön reunoilla :)



Huomenna jo perjantai ja viikonloppu edessä. Eläköön viikonloput!







tiistai 13. elokuuta 2013

Tästä lähtee...


...meidän perheen koululaisen ensimmäinen kouluaamu.






Miehelläni on ollut sellainen perinteinen tapa, että hän on ikuistanut jokaisen kouluun lähtevän lapsensa eteisessä. Eikä tämän viimeisenkään kohdalla tehty tietenkään poikkeusta. (Mies on meidän perheessä se "vähemmän kuvaaja", joten kuvat eivät ole ehkä ihan sellaisia, mitä minä olisin ottanut... mutta ihan hyvä näinkin.)



 
Tämä äityliini joutui antamaan kouluun saattamisen isän kontolle ja lähti itse vastaanottamaan oppilaita omalle työpaikalle. Pojan ilmeistä päätellen kouluaamu ei nyt niin hirveästi enää jännittänyt. Ja taisi olla ihan hyvä, ettei äiti lähtenyt sinne kouluun enää vetistelemään.
 
 



 

Vanha lippis lähti myös mukaan ja tietenkin se reppu. Tässä ekaluokkalainen vuosimallia 2013.




Koulupäivä oli ilmeisesti mennyt ihan hyvin (reissuvihossa ei ollut mitään viestiä). Hain lapsen iltiksestä ja siellä ainakin viihdyttiin, koska sain heti kuulla valituksen, miksi haen hänet niin aikaisin. Parempi näin päin.



Tästä tämä sitten lähtee rullaamaan. Meidän uusi arki.


Ja on hyvin todennäköistä, että bloggaustahtini harvenee näin arjen alkaessa väkisinkin ja ymmärrettäsvistä syistä.





maanantai 12. elokuuta 2013

Pientä herkistelyä

Tänään alotin työt virallisesti. Olin aamupäivän töissä ja puolen päivän jälkeen lähdin pojan kanssa tutustumaan iltapäiväkerhoon. Sen jälkeen kävimme kaupungilla teetättämässsä koululaiselle kotiavaimen ja ostamassa kynän ja kumin eli viimeiset valmistelut. Huomenna on SE PÄIVÄ! Lapsen ensimmäinen koulupäivä.


Tänään oli ohjelmassa vielä koulunsa aloittavien siunaaminen. Tähän tilaisuuteen pyysimme myös äiti-mummin mukaan.





Tilaisuus järjestettiin juhlavasti kotikirkossamme ja näitä tilaisuuksia oli vielä kaksi peräkkäin.
 
 




Paikalle näytti tulevan paljon innokkaita ja jännittyneitä ekaluokkalaisia perheineen.
 
 
 





 
Tilaisuudessa laulettiin kolme lasten virttä ja luettiin yksi raamatun kohta. Pappi piti puheen tuleville koululaisille ja tapahtuman kruunasi ehdottomasti lasten siunaaminen edessä. Tilaisuuden aikana monet äidit pyyhkivät silmäkulmaansa eikä tämäkään äiti pystynyt kaikkia lauluja laulamaan kuivin silmin...
 





Kirkko oli koristeltu kauniiksi auringonkukilla.
 
 



 
Jokainen koululainen sai mukaansa myös ns. reppuenkelin, jonka tarkoitus olisi kulkea koululaisen mukana turvaamassa koulutietä ja elämää.
 
 
 
 

 
Kaunis ja herkkä tilaisuus kesti n. puoli tuntia ja ainakin oma poikani tunsi olevansa hyvin tärkeässä asemassa. Lähtiessämme kirkosta, kirkonkellotkin soivat. Luottavaisin mielin sekä minä että mieheni olemme lähettämässä lastamme koulutielle.



Tämä päivä on  meille vanhemmille muutenkin merkityksellinen päivä, sillä tänään on myös meidän hääpäivämme (13.). Tänä vuonna emme juhlistaneet sitä mitenkään erityisemmin, mutta huomioimme toisemme pienillä lahjoilla. Molemmat ihmettelivät, miten nopeasti tämä yhteinen aika on mennytkään...niinpä.


Hieman sekavassa/herkässä mielentilassa toivotan kaikille blogini lukijoille oikein mukavaa alkanutta viikkoa!





sunnuntai 11. elokuuta 2013

Jalista ja futista

Viimeinen lomapäivä tuli vietettyä jalkapallokentän laidalla. Tänään pojalla oli kolmen pelin turnauspäivä, joka alkoi ensimmäisellä pelillä klo 11.00.





 
Paikalla oli monta paikallista joukkuetta ja tunnelma sen mukaista. Aamupäivän pelistä irtosi voitto ja sen jälkeen käytiin kotona syömässä.
 
 
 


 
Seuraava peli oli päivällä ja tästä taisi tulla niukka häviö. Jälleen oli vuorossa pieni pelitauko. Isäntä lähti tässä välissä kotiin ja me jäimme pojan kanssa fiilistelemään paikan päälle. Kauan aikaa emme ehtineet paikalla "lorvia", kun toisen joukkueen valmentaja tuli pyytämään vahvistusapua; heillä ei ollut kuin kolme pelaajaa tullut siihen mennessä pelipaikalle. Näin ollen tauko vaihtuikin ylimääräiseksi peliksi.
 
 



 
Viimeinen peli alkoi klo 16.00 ja sekin taidettiin hävitä niukasti. Koko päivä pelikentällä (ja vähän laidallakin) palkittiin Hesburgerin juustoaterialla. Olipa kiva päivä, varsinikin kun sää suosi tapahtumaa.



Näin se on minulla viimeinen lomapäivä hiipumassa. Eikä minua töihin meneminen nyt kauheasti tuskastuta tai ahdista. Kävin perjantaina jo vähän tunnustelemassa työpaikalla. Huomenna on suunnittelupäivä ja iltapäivällä käymme pojan kanssa tutustumassa koulun iltapäiväkerhoon ihan virallisesti.

Kesäloma taisi olla tässä (erittäin hyvä sellainen) ja huomenna se sitten alkaa...se arki.Ihan hyvä juttu.










lauantai 10. elokuuta 2013

Hihat heilumaan (osa 3)


Tässä operaatiossa minulla ei ollut paljoakaan osuutta. Olin enemmänkin ajatuksen esittäjä ja tästähän se mies taas innostui. Piano piti siirtää vanhasta työ-/vieras-/pelihuoneesta pois, koska siitä tehtiin pojan huone. Miehen avuksi kanto-operaatioon tuli hänen vanhempi poikansa ja hyvin se noilta miehiltä sujui, kun otti vähän niinkuin treenin kannalta.




 
 
Pianon uusi paikka on nyt  ruokahuoneessa. Tällä seinustalla oli aikaisemmin ne tikapuuhyllyt.
 
 
 


 
Piano on ennenkin ollut tällä paikalla ja muistaakseni viimeisin pianon siirto piti olla jo se lopullinen. Näin se ei nyt sitten ollutkaan, mutta ehkä nyt... mies tosin alkoi tämän episodin jälkeen vakavissaan ehdottaa huonekalujen pulttaamista paikoilleen. Miksiköhän?
 

 



Pianon päällinen odottaa stailaamista. Pojan yksivuotiskuva siirtynee uuteen työhuoneeseeni...joskus.






Muutenkin tuohon seinälle pitäisi keksiä jotain eli syksyksi riittää vielä sisustettavaa.



Tänään laitoin hihat heilumaan myös ulkona pihalla. Ajoin nurmikon pitkästä aikaa ja siistin penkkien reunat ja aidanvierustat puutarhasaksilla. Innostuin myös siistimään autotallin viereisen penkereen ja pihan nurkassa olevan "kukkapenkin" (jossa ei ole kyllä ainuttakaan kukkaa, jollei rikkaruohoja lasketa). Sain kulutettua tähän hommaan melkinpä kokonaisen päivän, mutta lopputuloksena oli siisti piha.

Ja mies ahersi sisääntulomme parissa. Portaiden eteen tulee samanlaista laudoitusta kuin terassissamme, mutta tästä operaatiosta/työvaiheesta minulla ei valitettavasti ole kuvaa. Näytetäään sitten vaikka valmista...aikanaan.

Lähiaikoina aion laittaa kesäkukat pois ja istuttaa syksyksi pihalle jotain, mutta mitä?...se jääköön nähtäväksi...





perjantai 9. elokuuta 2013

Hihat heilumaan (osa 2)

Huoneiden muuttotyöt jatkuivat vielä eilen. Vaikka en vaihtanut kuin kahden huoneen järjestystä, sain tavaroiden roudaamiseen kuluttettua melkeinpä kokonaisen päivän. Ja piti sitä miestäkin vaivata isompien tavaroiden siirtelyssä. Välillä kävin ostamassa itselleni uuden (vanhan!) auton ja palasin taas hommiin. Mutta nyt se on tehty... ainakin pääpiirteittäin.





Entisestä pojan huoneesta tuli nyt minun työhuoneeni/vierashuone. Huoneesta tuli mielestäni oikein viihtyisä.
 
 




 
Vuodesohva mahtui hyvin tähän huoneeseen. Lack-hyllyt saivat jäädä seinälle ja toinen MALM-lipasto jäi myös tänne. Tässä huoneessa on vaatekaapisto ja siinä pojan leluja ja vaatteita. Niitä en alkanut siirtämään, sillä pojan uudessa huoneessa ei ole (tällä hetkellä) edes vaatekaappia, johon ne "uudelleen sijoittaisi". Tämä järjestely on ihan ok.
 
 
 



Sain vihdoin ja viimein tulostimen ergonomiselle tasolle. Muutenkin sain itselleni luotua suhteellisen rauhallisen ja viihtyisän työhuoneen.
 
 
 
 



Työpöytäni sai paikan ikkunan edestä, josta on mukava seurata kadulla ohi menevää liikennettä. Tämä uudistus (tai muutos) ei maksanut mitään. Vanhoilla kalusteilla ja verhoilla mennään. Ottamani kuvat ovat hyvin rajatut, sillä huone odottaa vielä "hienosäätöä". Edellisen huoneen jäämistöjä (juslisteita ja yksi yölamppu) on vielä seinällä ja jotain pitäisi saada tilalle.
 
 
 
 
Pojan huoneesta tulossa myös kuvia. Kalustus on ihan ok, mutta seinät odottavat laittoa. Tapetti ei ehtinyt (tälläkään kertaa) uudistua, vaikka ovat ostettuna meillä kotona.  Jos saisi vaikka jotain julisteita ja hyllyjä vähän laitettua, niin seinät eivät näyttäisi niin paljailta. Eli vähän vaiheessa ollaan vielä...
 
 
 

torstai 8. elokuuta 2013

Koulumatkalla

Mutta tänään vasta harjoiteltiin. Koulut alkavat ensi viikon tiistaina ja tänään käytiin koulumatkaa läpi; kerrattiin tienylitykset ja liikennesäännöt. Harjoittelukaveriani jännitti ihan selvästi, kaikki oli aluksi huonosti ja itkukin oli vähän herkässä.
 
 


 
Lähikouluun voi mennä montaakin eri reittiä, mutta me valitsimme ns. rantareitin. Koulumatkaa ei ole kuin sellaiset arviolta 500 metriä. Kadun ylityksiä on muutama.
 
 
 
 


Poika varmistaa, että äiti tulee varmasti perässä...:)




 
 
Vielä oli koulun pihalla rauhallista.Meidän lisäksi pihalla oli eräs tokaluokkalainen harjoittelemassa myös koulureittiä. Tätä ilmiötä on ilmeisesti enemmänkin liikkeellä.
 
 
 


 
Vähän poikaa mietityttää koulunaloitus. Paljon kaikkea uutta. Yksi pitää tehdä koulumatka ja huolehtia muutenkin itsestä. Enää ei ole äiti tai isä koko ajan huolehtimassa.
 
 
 
 


Koululta jatkettiin matkaa seuraavalle kadulle, jossa sijaitsee iltapäiväkerho. Siellä olikin kaikki ohjaajat paikalla siivoamassa pihaa ja järjestelemässä paikkoja. Virallinen Avoimien ovien -päivä on ensi maanantaina.
 
 



 
Iltis toimii aivan ihanassa miljöössä, iso piha, jossa varmasti riittää tekemistä ja touhuamista.
 
 
 

 

Iltiksestä on melkeinpä suora reitti kotiin. Poika on sitä mieltä, että häntä ei haeta sieltä, vaan hän kulkee yksin kotiin. Poikamme taitaa olla sittenkin valmis kouluun...tämä äiti ei ole omasta"valmiudesta" ihan varma. Iso muutos tämän perheen elämässä.
Kyllä minuakin jännittää...ja vähän itkuttaakin.