Omituisten otusten kerho

Eli pieni juttu siitä, miten kodin sisustaminen onnistuu taloudessa, jossa mies metsästää ja nainen sisustaa...

 

Tällä viikolla isäntä kotiutti meille muutaman metsästysmuistonsa. Tulin tiistaina kotiin töistä ja huomasin, että hän oli "koesovittanut" yhtä täytettyä eläintä pianon yläpuolelle ja muut kolme odottivat ruokahuoneen pöydällä ilmeisesti minun siunausta niiden loppusijoituspaikaksi. Minähän en tunnetusti näistä metsästysmuistoista niin kovasti välitä, vaikka kieltämättä ihan kauniita ovatkin. Sisustuselementteinä ehkä hieman haastavia sovittaa suhteellisen perusneutraaliin sisustustyyliin.




 

Isännällä on alakerrassa oma "miesluolansa" (meillä se kulkee nimellä Lataamo), jossa näitä täytettyjä päitä, trofeita ja turkkeja on hieman enemmänkin. Aina silloin tällöin käymme pientä "kädenvääntöä", kuuluuko niiden olla meidän ns. asuinkerroksessa näkyvillä vai missä. Aikojen myötä olen antanut asiassa hieman periksi, sillä onhan tämä miehenikin koti. Olohuoneessa on antiloopin pää ja aito seeprantalja, ruokahuoneessa on sarvipäinen kauris. Miehen työhuoneessa taitaa olla yksi suomalainen ja yksin Afrikan otus seinällä ja siinäpä ne, jotka olen kelpuuttanut näkyville.

Mökillä meillä on näytillä aika monta erilaista trofeeta (siis niitä kalloja ja sarvipäitä), mutta jotenkin ne sopivat sinne paremmin kuin kaupunkiasuntoon. Meillä mökin katto on harjaan asti auki, joten ne lukuisat trofeet tavallaan katoavat, kun eivät ole aivan silmän korkeudella. Olen myös melko taitava rajaamaan niitä pois mökin sisustuskuvista, sillä kokoelma on jo melkoinen. Ja täytyyhän isännällä joku paikka niille olla ja mikä sen parempi kuin mökki, missä hän viettää aikaansa metsästyskavereiden kanssa. Kieltämättä joskus olemme leikitelleet ajatuksella, että meillä pitäisi olla kaksi mökkiä; toinen sellainen erämaja ja toinen sellainen "sisustuksellinen" mökki, niin molemmat pääsisivät toteuttamaan intohimoaan. Nyt ollaan menty vähän molemman mieltymyksiä kuunnellen ja kompromisseja tehden.

Tällä kertaa vain tämä Englannin otus (punapyy) sai kunnian jäädä ruokahuoneen kaapiston päälle ja muut sijoitettiin toisaalle.
Mies lähtee seuraavalle jahtireissulle jo viikonloppuna, mutta ymmärtääkseni tarkoituksena ei ole metsästää mitään erikoisempaa, joten todennäköisesti omituisten otusten kerhon lukumäärä ei toistaiseksi lisäänny.



Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla, näkyykö teidän kotona oma tai puolison harrastuneisuus tai mieltymykset, esimerkiksi keräilyharrastus ja miten se on huomioitu sisustuksessa?

 

 

 

 

 

 

Sunnuntain fiiliksiä

Syysloma taisi tulla ihan oikeaan saumaan. Olen todella nauttinut tästä aikatauluttomuudesta. Lomasuunnitelmat eivät menneet läheskään alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta ei se ollut tarkoituskaan.

Olimme oikeastaan koko loman kotona. Yhden päivän kävimme viettämässä koko perheen voimin  kauppakeskus Myllyssä, mutta muuten ollaan möllötetty kotinurkissa ja sekös on tuntunut hyvältä. Poika kävi viettämässä yhdet yökyläsynttärit ja sekin tuntui riittävän hänelle loma-aktiviteetiksi.

Yleensä loman alkaessa minulla on tapana tehdä listaa kaikenlaisista töistä, mitä pitäisi ehtiä tekemään. Nyt taisin tehdä poikkeuksen. Syyslomalle olin myös tehnyt hahmotelmia, mutta lähtökohtana oli, että teen, jos viitsin, ehdin tai jaksan. Aika vähän tuosta hahmotelmasta sain tehtyä, mutta niin kuin kirjoitinkin, se ei ollut tarkoituskaan. Yhden päivän lomasta uhrasin työasioiden tekemiseen, mutta muuten sain oltua tekemättä oikeastaan mitään "tähdellistä".


 

Sunnuntai ei oikeastaan tunnu enää lomapäivältä, sillä jonkin verran tulee valmisteltua tulevan viikon juttuja; tuntisuunnitelmia ja kalenterin aikatauluttamista. Aamulenkki on tehty ja tänään on vielä pojan jääkiekkopeli (ja kuulutusvuoro) ja hänen historiankokeeseen preppaamista. Illalla vielä tunnelmointia Tanssii tähtien kanssa- ohjelman parissa ja syysloma olisi paketissa. Nyt tuntuu siltä, että akut ovat latautuneet riittävästi, ja vaikka edessä on se vuoden pimein ajanjakso, jaksaa töissä tehdä sen viimeisen (joulu)rutistuksen. Loma on tehnyt tehtävänsä.

Hyvillä ja levänneillä fiiliksillä loman jälkeiseen työviikkoon!!!!


 

 

 

Minun polkuni sisustajana

Saatuani sisustusartesaaniopintoni päätökseen, olen pohtinut matkaani (ja sisustajapolkuani) sisutussuunnittelijaksi, sillä sitähän minä taidan nyt ihan oikeasti olla. Tämä matkani on saanut alkunsa jo kauan aikaa sitten....

Lapsuuteni kodissa äitini on aina panostanut kauniiseen ja puhtaaseen kotiin. Huonekalut vaihtoivat paikkaa ja tekstiilit menivät aika ajoin vaihtoon. Mielestäni meillä on ollut aina kodikasta ja koti on ollut tärkeä paikka. Muistan jo lapsuudesta, miten nukkekotileikki oli ihan parasta enkä aina tarvinnut edes nukkekotia, sillä sen huonekalut muuttivat usein olohuoneen pöydän alla oleviin lokeroihin, jossa leikin mielelläni, kun muu perhe katsoi telkkaria. Lapsuuden muistoissa on myös lumihankeen rakennetut kotileikit ja legopalikoista rakennetut Lego- asuntovaunut, joissa oli hienoja yksityiskohtia.

 

 

Kun siskoni muutti lapsuuden kodista ja sain yhteisen huoneemme kokonaan omakseni, innostuin sisustamaan valtakuntaani ahkerasti. Minusta oli mukava vaihtaa järjestystä ja sisustaa seiniä julistetauluilla. Oli meidän perheessä myös se joka halusi jouluisin koristella kodin ja joulukuusen, luoda tunnelmaa ja tunnelmoida...ja se ominaisuus on edelleen minussa vahvana. Olen aina nauttinut sisustamisesta. Pienestä pitäen olen pitänyt mielenkiintoisista kodeista ja usein kuvitellut, miltä tuntuisi asua jonkun talossa. Ehkä suurin sisustuselämys lapsuudessa on ollut vierailu tätini kanssa Hviträskissä.

Sen arkkitehtuuri, huoneet ja tunnelma lumosivat minut täysin ja sitä elämystä en unohda koskaan.

Kun uravalinnat lukion jälkeen tulivat ajankohtaiseksi, sisustusalaa ei varsinaisesti ollut olemassakaan. Pienen hetken haaveilin somistajan urasta, mutta kaupallinen ala tuntui vieraalta. Ainoa reitti olisi ollut lukea arkkitehdiksi ja siihen en meikäläisen piirustustaidoilla eikä matikkapäällä olisi koskaan päässyt. Se ei käynyt edes mielessä, vaan hakeuduin aivan toiseen maailmaan, kasvatus-ja opetusalalle. Kodin sisustaminen ja asuminen on kuitenkin kiinnostanut lähes koko ikäni. Olen todella pitkään harrastanut myytävien talojen pohjapiirustusten tutkimista, bongaillut sisustusideoita milloin mistäkin ja vuosien ajan haaveilin mahdollisuudesta opiskella alaa.

 

 

 

 

Vuosien aikana olen suunnitellut ja rakentanut mieheni kanssa mökin ja remontoinut meidän yhteisen talon kahteen eri kertaan. Ensimmäisellä kerralla teimme remontin itse ja toisella kerralla sai toimia vain remontin suunnittelijana (talon laajennusosa ja pintamateriaalit). Tämän lisäksi olen saanut olla myös mukana isännän sijoitusasuntojen pintaremonttien suunnitteluissa, joten kokemusta sisustamisesta  ja remontoinnista on tullut lähes huomaamatta. 

Omien kokemusten kautta halusin saada lisää tietoa ja pohdin monta vuotta keinoa opiskella lisää sisustusalaa.

Vuonna 2015, pitkän harkinnan jälkeen, päätin ottaa vuorotteluvapaata ja lähdin opiskelemaan Sisustusakatemiaan sisutussuunnittelun perusteita.Vuosi oli toiveiden täyttymys. Sain (ja hain) uutta tietoa ja opin alasta paljon. Opintojen päättyessä rohkaistuin ryhtyä yrittäjäksi ja perustin oman  sisustuspalveluja tarjoavan yrityksen/toiminimen S T A I L I A M O n. Ajatuksena oli tehdä työtä sivutoimisesti, opiskella alaa vielä lisää ja näin olen tehnytkin.

Mukavia työtehtäviä on putkahdellut aina silloin tällöin, mutta edelleen pieni (ammatti)tyytymättömyys kalvoi sisintäni.

 

Sisustusakatemian jälkeen hain sisustustietoutta käymällä erilaisilla täydentävillä kursseilla ja kaiken tämän rinnalla haaveilin vielä sisustusalan tutkinnon suorittamisesta. En kuitenkaan halunnut ryhtyä opiskelemaan enää moneksi vuodeksi. Ratkaisuna ongelmaani (ja erittäin pitkän pohdinnan päätteeksi) hain runsas vuosi sitten Sataeduun opiskelemaan sisustusartesaaniksi, johon minut myös hyväksyttiin. Opiskeluani ja valmistumistani nopeutti se, että aikaisemmin suorittamani opinnot ja kurssit osittain hyväksiluettiin. Monimuoto-opiskelu ja henkilökohtainen opintosuunnitelma mahdollisti sen, että pystyin osan opinnoista tekemään työn ohessa ja vasta keväällä otin töistä kokonaan opintovapaata. Kiirettä piti ja työmäärä oli valtava, mutta tahtotilani vielä voimakkaampi.

Ja tässä sitä nyt ollaan, tutkintopapereita odottava sisustusartesaani ja sisustuspalveluja tarjoava yrittäjä, joka edelleen rakastaa sisustamista koko sydämellä.

Matka yhden unelmani toteutumiseen on ollut pitkä ja hyvä osoitus siitä, että niihin omiin tavoitteisiin voi todellakin päästä, jos sitä oikein kovasti haluaa. Minun polkuni sisustajana on kulkenut koko ajan vierelläni, vaikka olen tehnyt uraa toisaalla. Tuleeko minusta vielä täysipäiväinen sisustussuunnittelija, en osaa vielä sanoa, mutta sen tiedän, että haluan tehdä tätä työtä. Haaveeni ovat toistaiseksi tulleet todeksi ja olen sisustusartesaaniksi valmistumisen myötä saavuttanut jonkinlaisen päätepisteen...tai ehkä olen tullut vain tienristeykseen, jossa mietin mahdollista uutta suuntaa, sillä matkani jatkuu edelleen...

 

 

 

 

 

 

Nyt (syys)lomaillaan

Syksy on mennyt vauhdilla ja nyt on aika pitää vähän lomaa. Viimeksi pitämästä lomasta on kulunut jo aikaa, sillä minun kesälomani meni opiskelun, työharjoittelun ja kesätöiden merkeissä. Alkava loma tuntuu tässä kohtaa ihan luksukselta...

Lomasuunnitelmia ei oikeastaan ole ja minulle tämä sopii oikein hyvin.

Olen ajatellut nukkua paljon, ulkoilla, tehdä vähän pihahommia ja jos vaikka innostuisi leipomaan.  

Koska viimeinen vuosi on ollut melkoista haipakkaa, tämä ihana joutenolo ja aikatauluttomuus tuntuu hyvältä.

Ihan tarkoituksella en ole ohjelmoinut lomaa, vaan ajattelin mennä enemmänkin fiilispohjalta.

 

 

 

 

Vähän tekisi mieli aloittaa jotain käsityötä ja valokuvata, sillä nyt minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus (=aikaa) tehdä omia juttuja.

Niin ja huomasinhan minä, että blogini täyttää aivan lähiaikoina jo 7 vuotta, joten ehkä innostun juhlistamaan sitäkin.

Aivan toimettoman en osaa olla, mutta sellainen kotoinen puuhastelu voisi olla tämän syysloman "agenda".

 

 

Nautiskellen syysloman viettoon siis...!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Blogitapaaminen

Meillä Rauman seudun bloggaajilla on oma ryhmä, RAUMAblogit, joka on toiminut nyt muutaman vuoden ajan. Tapaamisia on epäsäännöllisen säännöllisesti ja blogijoukkommekin on kirjava kattaus kaikentyylistä bloggaaja. Kuluneella viikolla Kaisa Unelmoiden ja haaveilen- blogin kirjoittaja sai kutsuttua pienen porukan koolle…

Koko olemassaolomme aikana olemme miettineet ja pohtineet meidän oman blogiyhteisömme tarkoitusta.
Koska meillä jokaisella oman blogin kirjoittamisen on monia motiiveja, on näistä tapaamisista tullut lähinnä mukavia yhdessäolon hetkiä.
Vaihdamme kuulumisia ja aina joltakin saa jotain uutta kokemusta tai näkemystä blogiasioihin.
Illan aikana keskustelimme mm. blogiportaaleista ja valokuvien käsittelystä.

 

 

 

Tällä kertaa olimme saaneet houkuteltua paikalle myös uuden blogisiskon Pikkupioni- blogia kirjoittavan Marin.
Hän kertoi omasta blogistaan ja ajatuksistaan bloggaamisesta. Samalla Marille vieraammat bloggaajat saivat kertoa myös omistaan.
Vaikka meidän blogiporukka on hyvinkin kirjava, yhdistää meitä kuitenkin yksi yhteinen tekijä eli se bloggaaminen.
Ihana harrastus, jota saa harrastaa juuri omien näkemysten ja voimavarojen mukaan.

 

 

 

 

Illan aikana saimme tehtyä myös alustavia suunnitelmia mahdollisista yhteistyökuvioista paikallisten yritysten kanssa, sillä ainakin täällä Raumalla olemme kuitenkin melko tuntemattomia. Emme ole  päässeet vielä näyttämään, miten yritykset voisivat käyttää meitä bloggaajia mainonnassa ja näkyvyyden lisäämisessä. Mehän olemme valmiita yhteistyöhön, kunhan tuote tai yritys on meidän ajatusfilosofiamme (tai etiikan kanssa) kanssa sopusoinnussa. Meillä RAUMAblogissa on bloggaajia todella monessa eri kategoriassa; matkailusta elämän hallintaan ja sisustamiseen sekä kaikkea  muuta "maan ja taivaan väliltä". Emme ole todellakaan vain yhden blogityylin edustama yhteisö.

 

 

Runsaan puolentoista tunnin jälkeen olimme saaneet tehtyä jonkinlaisen suunnitelman jatkoa ajatellen.
Vaikka blogiyhteisömme toimii pienimuotoisesti, saimme kuitenkin luotua myös hieman tulevaisuuden näkymiä.
Jokaisen meidän elämä on tällä hetkellä melko hektistä, joten mihinkään kovin isoon tai sitovaan juttuun ei voimavarat riitä.
Nämä tapaamiset koemme kuitenkin tärkeiksi, jossa voimme jakaa ajatuksia ja nauttia mukavasta seurasta.

 

 

Kiitos teille läsnäolijoille mukavasta illasta!

 

Pikkupioni *  Mari

Elämää ruohonjuuritasolla * Noora

SisustEllen *  Ulla

Hannas Home *  Hanna

ja

Unelmoiden ja haaveillen * Kaisa



Seuraava tapaamista odotellen...:)





 

 

Se loppurutistus

Meillä on syysloma ensi viikolla ja minulle se on myös eräänlainen päätepiste kiireisen ajanjaksoni päättymiselle. Monen asian maaliin saattaminen konkretisoituu päivä päivältä. Tunne on jopa hieman epätodellinen...

Viimeisen viikon aikana olen tehnyt opiskeluasiat siihen malliin, että niistä puuttuu enää viimeiset arvioinnit. Kolme näyttötutkintoa, jotka ovat vieneet viime kesästä melkeinpä kaiken vähäisen vapaa-aikani, ovat käyneet ohjaavalla opettajalla arvioinnissa ja varsinaisen tutkintotilaisuus on huomenna, torstaina. Samalla olen työstänyt myös tyyli- ja kulttuurihistoriaan liittyvää istuimen suunnittelutehtävää, jonka sain tehtyä viime viikon loppuna eli tällä hetkellä näyttää siltä, että opinnot olisivat tehtynä. Tiukka loppurutistus ja valmistuminen sisustusartesaaniksi alkaa olla todellakin lähellä...!

 

 

 

 

 

Omassa palkkatyössäni erityisopettajana on takana myös melkoinen joka syksyinen "savotta", kun jokaiselle oppilaalle laaditaan henkilökohtaiset oppimisen tavoitteet. Vanhempien kanssa pidettävät palaverit on pidetty ja nyt on jäljellä enää niiden kirjaaminen virallisiin asiakirjoihin. Oppilaiden määrä ei ole iso, eikä ole rinnastettavissa siihen työmäärään, mitä näiden tavoitteiden kirjaamiseen saa kulutettua aikaa. Tässä täytyy olla vielä muutama päivä ahkerana, niin tämänkin asian suhteen olisin suunnitellussa aikataulussa.

 

 

 

 

 

 

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä asiana, rintamamiestalon sisustussuunnitelma alkaa konkreettisesti toteutua ensi viikolla, kun remonttimiehet ryhtyvät purkamaan vanhaa uuden tieltä. Viimeiset dokumentit on tehtynä ja homma voi minunkin puolestani alkaa. Tästä olen niin innoissani, sillä suunnitelmasta tuli mielestäni onnistunut ja odotukset lopputuloksesta ovat korkealla. Tuskin maltan odottaa...

 

 

 

Aika moni asia kiteytyy tähän viimeiseen viikkoon ja edessä oleva syysloma on meikäläiselle monella tapaa merkityksellinen. Aihetta ei ihan vielä varsinaiseen juhlaan ole, mutta ehkä joku pieni irtiotto voisi olla paikallaan. Niin kuin jo aikaisemmin olen todennut, monen samanaikaisen projektin päättyminen voi aiheuttaa hetkellisesti myös tyhjyyden tunteen, mutta sekin tuntuu vain positiiviselta asialta. Pieni nollaus ja hengähtäminen tuntuu tässä kohtaa hyvältä, jonka jälkeen olen taas valmis kohtaamaan uusia haasteita...ja seuraavia loppurutistuksia.

Mutta tosiaankin, huomenna vielä pieni pinnistys.

(Ja koska en löytänyt tähän postaukseen hyviä kuvia omasta arkistostani lainasin nämä kuvat Pixapayn sivuilta)

Varaslähtö mopoiluun

Meillä mopoilu alkoi odotettua aikaisemmin, kun lapsi sai tällä viikolla sähkömopon. Kaikkein ihmeellisintä tässä on ollut se, että alun perin en ole ollut järin innostunut edes varsinaisesta mopoilusta ja nyt kuitenkin meidän perheessä suostuttiin kyseisen menopelin hankintaan.

Teknisiä tietoja en tästä kyseisestä sähkömoposta osaa juurikaan antaa, mutta netin kautta haimme (isäntä) tietoa ja vertailimme niiden hintoja. Samalla tuli perehdyttyä myös liikennesääntöihin ja vakuutusasioihin. Tämä sähkömopo on sellainen, että sen kanssa ajetaan pyörätiellä, sitä ei tarvitse rekistöröidä, mutta siinä pitää olla valo ja takaheijastin. Tähän ei myöskään saa liikennevakuutusta. Mopossa on myös painoraja, joka tässä versiossa oli muistaakseni  65 kg.

Akun lataus käy näppärästi siihen kuuluvalla laturilla ja yhdellä latauksella voi ajaa 1,5 tuntia.

Mopon kanssa on nyt tullut ajettua ja todettu kelpo peliksi. Käyntiääni on hiljainen (tai oikeastaan olematon), koska mopo on sähkökäyttöinen. Rungoltaan se on matala, hieman "tossumopomainen", joten lapsi ylettyy hyvin maahan, mutta samalla se aiheuttaa autoilijoille ja muille liikenteessä liikkujille näkyvyysongelmaa.

Mopolla pääsee myös yllättävän lujaa, joten vaikka siinä ei ole kypäräpakkoa, on sen käyttäminen enemmän kuin suotavaa.

Näitä kaikenlaisia sähköisiä kulkupelejä on tullut katukuvaan viimeaikoina enemmänkin ja lainsäätäjien (ja vanhempien) pitää olla tarkkana ohjeistuksissa.

Sähkömopo vaikuttaa toistaiseksi ihan asialliselta hankinnalta eikä ollut hinnaltaan mitenkään erityisen kallis. Tämän versio maksoi 380 ja toimitus kotiin oli nopeaa. Poika pääsi nauttimaan mopoilusta vielä ennen talvikauden saapumista... ja varsinaisen mopoiän saavuttamista.

 

 

 

 

 

Olotila on hieman samanlainen, kun lapsi oppi aikoinaan ajamaan pyörällä ja lähti ensimmäisiä kertoja laajentamaan reviiriään äidin valvovan katseen alta. Kun lapsi on liikenteessä (ihan millä tavalla vaan), olotilaan tulee tietynlaista sisäistä levottomuutta, joka oikeastaan hälvenee vasta sitten, kun lapsi on jälleen turvallisesti kotona. Tämän tunteen kanssa täytyy tulla toimeen, sillä eihän lapsia voi "kuplassakaan kasvattaa". Silti taidan toivoa muutaman suojelusenkelin aina matkalle mukaan...

 

Minun päiväni, tavallinen torstai

Silloin tällöin blogeissa kirjoitetaan tavallisista arjen päivistä, niinpä minäkin ajattelin laittaa tänne jutun omasta päivästäni, meikäläisen ihan tavallisesta torstaista...

Herään jo ennen herätyskellon soittoa, hieman ennen klo 6.00. Nousen ylös ja laitan kahvikeittimen päälle. Sen jälkeen käyn vessassa ja haen postilaatikosta aamun lehden. Useana aamuna olen viritellyt myös tulen puuhellaan, mutta tänään jätän sen tekemättä (...laiskottaa). Syön aamupalan ja luen samalla sanomalehden.

N. klo 6.30 olen suorittanut aamutoimet ja siirryn tietokoneelle. Vilkaisen ensimmäisen kerran työpostini eli sähköpostin ja mahdolliset Wilma-viestit. Tänään ei tarvinnut kumpikaan jatkotoimenpiteitä, joten ehdin myös pikaisesti vilkaisemaan muutamia blogeja.

N. klo 6.45 siirryn aamupesulle ja laittautumaan ihmismäisempään kuntoon. Tänä aamuna vaatteet eivät tarvitse silitystä, joten olen melko pian suoriutunut ítseni laittamisesta.. Ehdin vaihtamaan myös muutaman sanan juuri heränneen mieheni kanssa ennen kuin teen lähtöä töihin. Poika jatkaa vielä nukkumista, sillä hänen koulunsa alkaa vasta 9.15. Tänään olen päättänyt mennä kävellen, ja siksi lähden liikkeelle normaalia aikaisemmin eli 7.15. Kaiken lisäksi minulla on yhden oppilaan HOJKS-palaveri jo klo 8.00, joten päivän valmistelut täytyy saada kutakuinkin tehtyä ennen palaverin alkua.

Olen työpaikallani n. klo 7.35. Huikkaan muutamille työkavereilleni ohi kulkiessani "hyvät huomenet", käyn sopimassa muutaman asian (välituntivalvonnan, oppituntiohjeistuksen) ja valmistelen palaverin alkua ja haen oppitunneilla käytettävää materiaalia. Työpäivä kuluu jouhevasti oppitunteja pitäen. Kun oppilaat ovat lähteneet klo 12.15  (ja opetusvelvollisuuteni päättynyt), menen henkilökunnan kahvihuoneeseen todetakseni, että kahvi on vasta tulossa. Hyödynnän luppoaikani ja käyn koneella katsomassa työsähköpostini ja mahdolliset Wilma-viestit. Samalla hoidan yhden ensi viikon taksikyyteihin liittyvän asian ja tiedustelen toiselta opettajalta saamiani opetusmateriaalivinkkejä.

Käyn kahvilla n. klo 13.00 ja sen jälkeen lähden valmistelemaan huomisen päivän juttuja. Meillä on kolmen luokan kesken yhteisopettajuutta ja huominen liikuntatunnin tarkemmat sisällöt on vielä sopimatta. Käyn pikaiset keskustelut näiden kahden muun opettajan kesken ja teen näiden keskustelujen jälkeen valmistelut seuraavan päivän suunnistukseen. Alun perin ajattelin, että pääsisin lähtemään töistä klo 14.00, mutta muutaman asian hoitaminen ja keskustelu myöhästytti hieman lähtöäni. Työmatkalla ihastelen kaunista syksyistä luontoa ja otan kännykällä kuvia (ovat nyt tässä postauksessa).

Kotona vaihdan pojan kanssa pikaiset kuulumiset ja ryhdyn valmistelemaan meille ruokaa. Tänään ruokana on hirvenjauhelihasta tehtyä kastiketta ja spagettia. Ruokaa tehdessä ehdin vähän järjestelemään kotona olevia asioita (katsomaan päivän postin, viikkaamaan puhtaat pyykit ja kattamaan pöydän)  Ruoka on klo 16.00, jonka jälkeen ehdin hengähtämään hetken. Istahdan tíetokoneelle ja työskentelen siinä vähän aikaa esim. kirjoittelen tätä postauksen alkua... Valmistaudun myös viemään lapsen jääkiekkoharjoituksiin ja itseni työpaikan bänditreeneihin. Pakkaan sekä lapsen varustekassin että oman soitinkassin autoon ja lähdemme liikkeelle n. klo 17.40. Vien hänet jäähallille, josta siirryn omalle työpaikalle, joskin hieman myöhässä.

Parituntinen menee mukavasti soitellessa ja laulellessa. Harjoittelun alla on monenlaista sävelmää. Koska esiinnymme henkilökunnan pikku jouluissa marraskuussa, harjoittelumme koostuu lähinnä siellä esitettävistä kappaleista. Soittamisen välissä intoudumme välillä keskustelemaan aiheesta, musiikista yleensä tai sitten ihan vain jostain muusta. Tunnelma harjoituksissa on leppoisaa ja virkistävää.

 

 

 

 

Harjoituksien jälkeen palaan jäähallille hakemaan lapseni. Menemme kotiin. Poika ajaa muutaman kierroksen uudella sähkömopollaan ja minä menen purkamaan sekä peli-että soitinkassin. Klo 21.00 valmistaudumme menemään saunaan koko perhe. Saunassa vaihdamme päivän kuulumiset ja muutenkin höpötellään  "niitä näitä". Kello lähestyy jo melkein kymmentä ja laitan pojalle vielä iltapalaa. Sen jälkeen hän menee nukkumaan ja minäkin alan valmistautumaan päivän päättymiseen. Lataan kahvinkeittimen aamuksi ja laitan huomiset vaatteet valmiiksi. Menen miehen seuraksi katsomaan Kympin uutiset, jonka jälkeen olen valmis iltapesulle ja nukkumaan. Loppu viikko alkaa tuntua koko kropassa ja uni tulee hetkessä. Vielä yksi arkiaamu edessä...

Päivään on mahtunut paljon kaikenlaista touhua ja tällaiset minun päiväni ehkä tyypillisimmillään ovat.

Päivässä ei ollut mitään erityisen ihmeellistä ja siksi se varmasti tuntukin ihan tavalliselta...ja hyvältä.

Sellainen mukava päivä, jonka jälkeen jaksaa mennä hyvillä mielin kohti uutta seuraavaa päivää.



Toivottelen mukavaa perjantaita ja alkavaa viikon vaihdetta!


 

 

Nyt helpottaa...

Olen viime aikoina ollut hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Kun aloitin sisustusopinnot viime vuoden elokuussa, olin tietoinen, että edessä olisi melkoinen rypistys. Ei niinkään sen takia, että opiskelu olisi ollut erityisen raskasta, vaan pikemminkin se kaikki muu elämä siinä sivussa aiheutti lievästi sanottuna stressiä. Opiskelu ja työssä käyminen samanaikaisesti ei ollut ideaaliratkaisu ja sivutoiminen yrittäjyys loi myös pientä painetta. Nyt alan olla kuitenkin "voiton puolella"...

 

 

Kesätyöni Sisustustalo Kodinonnessa tiivisti omaa aikatauluani vielä enemmän. Työstin opiskeluun liittyviä näyttöjäni kesän aikana ja lisäksi sain vielä toimeksiannoksi kaksi sisustussuunnitelmaa. Tiesin palaavani elokuussa erityisopettajan töihin, joten opiskeluasiat piti saada vietyä mahdollisimman pitkälle, jotta työmäärä syksyllä ei olisi aivan valtava. Totuus on se, että jos, olisin jatkanut nyt syksyllä helmikuussa aloittamaani opintovapaata, minulla ei olisi ollut ollenkaan näin kiireistä. Lisäksi oma päähänpinttymäni tutkinnon valmistumisesta aikaisemmin ei ainakaan helpottanut tilannetta, mutta nyt voin todeta, että selvitty on!

 

 

 

 

Ensi viikolla menen viimeisiin näyttötutkinnon arviointeihin ja sisustussuunnitelmatyötkin ovat hyvässä mallissa. Suurimmat työt on ikään kuin paketissa ja tehtynä. Erityisopettajan työhön kuuluu palavereiden ja erilaisten asiakirjojen laadinta, mutta niiden kanssakin olen ihan aikataulussa. Työtä on tasaisesti, mutta niiden kuormittuminen tai kasaantuminen on hallinnassa. Nyt pystyn irrottautumaan ajatuksesta, että koko ajan pitää tehdä jotain työn alla olevaa, pystyn jopa välillä vain olemaan ja rentoutumaan.

Tosin heti, kun vauhti vähän hiljeni, iski minuun myös syysflunssa, joka tuntuu pitkittyneen ihan näihin päiviin asti. On se ihmisen keho mielenkiitoinen kokonaisuus, kun stressi alkaa helpotta, antaa kroppakin luvan sairastaa. Johtuneeko sitten flunssasta vai stressin jälkitilasta, mutta olen ollut viimeaikoina myös aika väsynyt. Ehkä olen ollut jonkinlaisessa "viritystilassa" pitemmän aikaa ja kun se alkaa helpottamaan, tulee tilalle jonkinasteinen väsymys (tai uupumistila).

Tähän olen antanut itselleni luvan, enkä pode lainkaan huonoa omatuntoa, sillä kaikki tämä osoittaa vain sen, että en ole kone. Onneksi.

Nyt siis alkaa vihdoin helpottaa. Olotilani on huojentunut ja rauhallinen...ehkä jopa vähän tyhjä. Kun on mennyt viimeisen vuoden "turbovauhdilla", hiljentäminen on paikoitellen vaikeaa. Olen huomannut, että "hyvä stressi" toimii minulle jonkinlaisena polttoaineena, joka vie minua myös eteenpäin, mutta tässä(kin) olisi muistettava se kohtuus. Nyt yritän hiljentää tahtia, nauttia syksystä ja tästä kiireettömyydestä. Taitolaji sekin!

Leppoisia lokakuun päiviä teille kaikille!

 

 

Pieni opintomatka

Kävin viikonloppuna tutustumassa Raumalla järjestettyyn Rakenna-Sisusta- Asu-messuille. Tällä kertaa en lähtenyt hakemaan messuilta asia-tai materiaalitietoutta, vaan katsomaan messuosastoja sillä silmällä, että joskus voisin päästä suunnittelemaan joko omaa tai jonkun toisen messuosastoa. Samalla tuli katsastettua Kaupungin kaunein olohuone-kisan osallistujien suunnitelmat

 

 

Olohuoneita oli esillä neljä ja oli kiva huomata, että jokainen suunnittelija oli luonut hieman erilaisen tilan.

Jokainen messuilla kävijä saisi taatusti hyviä vinkkejä myös  omaan kotiinsa.

Tässä Sisustustalo Kodinonnen/Johanna Närvän toteuttama tunnelmallinen olohuone.

 

 

 

 

 

 

 

HL Sisustus/ Hilja Lahtisen suunnittelema olohuone oli positiivinen poikkeus.

Tässä olohuoneessa ei ollut lainkaan sohvaa, vaan siihen oli ryhmitelty iso säkkityyny ja erikokoisia tyynyjä antamaan vielä lisämukavuutta.

 

 

 

 

 

Sisustussuunnittelu Paula Hellbergin olohuoneessa oli kivana teemana "raumalaisuus".

Paula oli saanut lainaksi raumalaisen taiteilija Lasse Kempaksen tauluja ja muissakin sisustuksen yksityiskohdissa näkyi paikallisuus.

Osa olohuoneen kalusteista oli löydetty kirpputorilta ja lopputulos oli hyvin kodinomainen.

 

 

 

 

 

 

 

Sisustussuunnittelu Sari Huhtamaan olohuone oli klassisen kaunis, jossa näkyi syksyn sävyjä

 

 

 

 

 

 

Kiertelin messuilla muutenkin ja tein havaintoja messuosastojen esillepanosta ja yritysten yleisilmeestä.

Ainakin näillä messuilla osastojen esillepanoon oli panostettu todella vaihtelevasti. Joukossa oli ihan tyylikkäitä messuosastoa (lähinnä talopakettien edustajat) ja sitten aivan ala-arvoisia, joissa muutamalla "rullakolla" oli tuotu yrityksen tuote tai tiedot esille. Mietin muutaman kerrankin, miten pienellä (sisustussuunnittelijan/visualistin) panostuksella messuosastoista voisi saada edustavamman, viihtyisämmän ja houkuttelevamman.

On valitettavaa, että messuosastoihin ei raskita panostaa kunnolla, vaikka se on osa yrityksen imagoa.

 

 

 

Minulle messukokemus oli monella tapaa eräänlainen opintomatka. Viime keväänä osallistuin opiskelujen puitteissa yleismessuille ja silloin sain kokeilla messuosaston rakentamista ihan konkreettisesti. Nyt tein havaintoja messujen yleisilmeestä, valaistuksesta, erilaisista esillepanoista ja messuosastojen koosta, joten ei tämä reissu ollut ollenkaan turha, pikemminkin päinvastoin. Tämän syksyn messuihin osallistuminen meni kiireiden vuoksi ohi, mutta jos vaikka ensi keväänä ehtisi itsekin mukaan...

 

 

Ja kukas sen Kaupungin kauneimman olohuone-kisan voitti?

 

Sisustustalo Kodinonni, 44 % äänimäärällä.

Lämpimät onnittelut voittajalle! <3

 

 

 

 

Ihana sisustussuunnitteluprojekti

Viime toukokuussa minuun otettiin yhteyttä sähköpostilla. Asiakas tiedusteli mahdollisesta halukkuudesta tehdä sisustussuunnitelma 50-luvun rintamamiestaloon. Tiedossa oli keskikerroksen pintaremontti eli meikäläisen mittakaavassa jo melko laaja sisustussuunnitelma, mutta koska pidän haasteista, otin toimeksiannon innolla vastaan. Heti ensi tapaamisesta lähtien yhteistyö on sujunut erinomaisesti. Sain luvan julkaista heidän kodistaan kuvia ja tässä niitä olisi. Seuraavassa hieman lähtötilannetta...

Talossa on tehty aikojen myötä remontteja, mutta nyt halutaan uusia pintoja ja samalla palauttaa ainakin osittain aikakaudelle tyypillistä tyyliä. Huonejako on perinteinen, mutta talosta löytyy myös hauskoja rakennuskokeiluja ja yksityiskohtia. Talon emännällä on oma tyyli, josta pidän kovasti. Hän on halunnut säilyttää suvussa kulkeneita huonekaluja ja ne tuovat sisustukseen myös sitä nyt niin trendikästä kerroksellisuutta.

Huoneet ovat isoja ja täällä on tilaa hengittää. Remontissa ei tulla tekemään mitään kovin isoja huonemuutoksia. Suurin muutos tulee tapahtumaan keittiössä, jossa näillä näkymin suljetaan yksi oviaukko, puretaan kaksi kiinteää kaappia ja kaadetaan pieni pätkä seinää, jotta sinne saadaan riittävästi kaappeja ja laskutilaa. Muissa huoneissa vaihdetaan "vain" lattiat ja pintamateriaalit. Myös pienen pieni vessa tulee kokemaan muutoksen.

 

Pintamateriaaleissa on huomioitu perheen tämän hetkinen elämäntilanne. Talossa asuu kaksi teini-ikäistä, urheilevaa lasta ja joukossa vilistää muutama kappale koiria ja yksi kissa. Nykyinen lattia on laminaattia ja siitä halutaan ehdottomasti eroon. Uuteen lattiaan valittiin vinyylikorkkia, joka kestää myös kosteutta jonkin verran ja kaikki seinätapetit ovat pyyhittäviä. Yleisilme tulee olemaan nykyistä hieman vaaleampi, mutta huoneiden sävymaailma halutaan säilyttää edelleen mahdollisimman murrettuna ja pellavansävyisenä.

 

 

 

 

Olemme tavanneet kesän aikana muutamia kertoja ja matkan aikana sisustusratkaisut ja materiaalivalinnat ovat selkiytyneet. Tapettien ja lattioiden valinnat ovat sujuneet nopeasti ja mukaan on mahtunut muutama yllätysvalintakin. Tällä viikolla menemme tekemään materiaalitilaukset ja kolmen viikon päästä remontin pitäisi alkaa. Perheen emäntä (ja koko perhe) on tulevasta remontista hyvin innoissaan ja kieltämättä niin olen minäkin. Tämä projekti on ihan ensimmäinen isompi projekti, joka ei ole enää kenenkään "tutun projekti", vaan ihan oikea remonttikohde ja aivan uusi asiakassuhde.

 

Tällä viikolla olen tehnyt vielä viimeiset tarkistuslaskelmat ja laskinta on tullut naputeltua kuumeisesti. Kun remontti aikanaan valmistuu, olen saanut luvan julkaista myös valmiita kuvia kohteesta. Yhteistyö on sujunut tähän mennessä mutkattomasti ja toivotaan, että remontti sujuisi yhtä leppoisissa merkeissä. Vanhan talon remontoinnissa kun saattaa tulla eteen pieniä yllätyksiä...