Meillä mopoilu alkoi odotettua aikaisemmin, kun lapsi sai tällä viikolla sähkömopon. Kaikkein ihmeellisintä tässä on ollut se, että alun perin en ole ollut järin innostunut edes varsinaisesta mopoilusta ja nyt kuitenkin meidän perheessä suostuttiin kyseisen menopelin hankintaan.
Teknisiä tietoja en tästä kyseisestä sähkömoposta osaa juurikaan antaa, mutta netin kautta haimme (isäntä) tietoa ja vertailimme niiden hintoja. Samalla tuli perehdyttyä myös liikennesääntöihin ja vakuutusasioihin. Tämä sähkömopo on sellainen, että sen kanssa ajetaan pyörätiellä, sitä ei tarvitse rekistöröidä, mutta siinä pitää olla valo ja takaheijastin. Tähän ei myöskään saa liikennevakuutusta. Mopossa on myös painoraja, joka tässä versiossa oli muistaakseni 65 kg.
Akun lataus käy näppärästi siihen kuuluvalla laturilla ja yhdellä latauksella voi ajaa 1,5 tuntia.
Mopon kanssa on nyt tullut ajettua ja todettu kelpo peliksi. Käyntiääni on hiljainen (tai oikeastaan olematon), koska mopo on sähkökäyttöinen. Rungoltaan se on matala, hieman "tossumopomainen", joten lapsi ylettyy hyvin maahan, mutta samalla se aiheuttaa autoilijoille ja muille liikenteessä liikkujille näkyvyysongelmaa.
Mopolla pääsee myös yllättävän lujaa, joten vaikka siinä ei ole kypäräpakkoa, on sen käyttäminen enemmän kuin suotavaa.
Näitä kaikenlaisia sähköisiä kulkupelejä on tullut katukuvaan viimeaikoina enemmänkin ja lainsäätäjien (ja vanhempien) pitää olla tarkkana ohjeistuksissa.
Sähkömopo vaikuttaa toistaiseksi ihan asialliselta hankinnalta eikä ollut hinnaltaan mitenkään erityisen kallis. Tämän versio maksoi 380 ja toimitus kotiin oli nopeaa. Poika pääsi nauttimaan mopoilusta vielä ennen talvikauden saapumista... ja varsinaisen mopoiän saavuttamista.
Olotila on hieman samanlainen, kun lapsi oppi aikoinaan ajamaan pyörällä ja lähti ensimmäisiä kertoja laajentamaan reviiriään äidin valvovan katseen alta. Kun lapsi on liikenteessä (ihan millä tavalla vaan), olotilaan tulee tietynlaista sisäistä levottomuutta, joka oikeastaan hälvenee vasta sitten, kun lapsi on jälleen turvallisesti kotona. Tämän tunteen kanssa täytyy tulla toimeen, sillä eihän lapsia voi "kuplassakaan kasvattaa". Silti taidan toivoa muutaman suojelusenkelin aina matkalle mukaan...
No ohhoh, kuullostaapa kivalta vaihtoehdolta - vaikkakin tunnistan tuon levottomuuden tunteen, johon sekoittuu iloa ja innostusta uudesta asiasta lapsen elämässä ja samalla myös uudesta huolenaiheesta sen myötä.
VastaaPoistaJuuri näin <3
PoistaTosi kiva tuollainen mopo vaihtoehto. Luulenpa, että meidänkin junnu olisi tuosta muutama vuosi sitten innostunut.
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita sinulle Satu!
Äidillekin sellainen " pehmeä lasku" ;)
PoistaOikein mukavaa sunnuntaita sinullekin...<3
Täällä odotetan kuumeisesti tuota 15 vuoden rajapyykkiä. Haaveena kun olisi saada mönkkäri. Itse en asiasta nyt niin kovin innostunut ole, mutta saa nähdä onko minun innostuksellani mitään merkitystä! ;)
VastaaPoistaMutta, wau. Kyllä tuolla menopelillä kelpaa ajella. Saako sillä mennä kouluun? Meillä kun tuntuu välillä siltä, että koulu kieltää kouluuntulemisen erilaisilla menopeleillä. Toki ymmärrän että vastuukysymys siinä varmastikin nousee suureksi syyksi, ettei menopelejä koulussa rikota jne.
Pojalla haaveena on saada oikeassa mopoiässä crossi-mopo. Kuulemma, mitä kovempi ääninen sen hienompi...meikäläisellä nämä moottoroidut vehkeet vain kauhistuttavat. Koulumatkoja meillä ei tällä tehdä eikä muutenkaan harrasteta mitään varsinaista kaupunkiajoa, kunhan nyt vähän ajelee lähistöllä. Siitä tämä on mukava värkki, että rahaa ei kuluu bensaan ja on muutenkin "ympäristöystävällisempi".
PoistaKyllä sitä toivoisi, että mopoinnostus olisi ohimenevä juttu, mutta taitaa olla turha toivo... :)