Minun polkuni sisustajana

Saatuani sisustusartesaaniopintoni päätökseen, olen pohtinut matkaani (ja sisustajapolkuani) sisutussuunnittelijaksi, sillä sitähän minä taidan nyt ihan oikeasti olla. Tämä matkani on saanut alkunsa jo kauan aikaa sitten....

Lapsuuteni kodissa äitini on aina panostanut kauniiseen ja puhtaaseen kotiin. Huonekalut vaihtoivat paikkaa ja tekstiilit menivät aika ajoin vaihtoon. Mielestäni meillä on ollut aina kodikasta ja koti on ollut tärkeä paikka. Muistan jo lapsuudesta, miten nukkekotileikki oli ihan parasta enkä aina tarvinnut edes nukkekotia, sillä sen huonekalut muuttivat usein olohuoneen pöydän alla oleviin lokeroihin, jossa leikin mielelläni, kun muu perhe katsoi telkkaria. Lapsuuden muistoissa on myös lumihankeen rakennetut kotileikit ja legopalikoista rakennetut Lego- asuntovaunut, joissa oli hienoja yksityiskohtia.

 

 

Kun siskoni muutti lapsuuden kodista ja sain yhteisen huoneemme kokonaan omakseni, innostuin sisustamaan valtakuntaani ahkerasti. Minusta oli mukava vaihtaa järjestystä ja sisustaa seiniä julistetauluilla. Oli meidän perheessä myös se joka halusi jouluisin koristella kodin ja joulukuusen, luoda tunnelmaa ja tunnelmoida...ja se ominaisuus on edelleen minussa vahvana. Olen aina nauttinut sisustamisesta. Pienestä pitäen olen pitänyt mielenkiintoisista kodeista ja usein kuvitellut, miltä tuntuisi asua jonkun talossa. Ehkä suurin sisustuselämys lapsuudessa on ollut vierailu tätini kanssa Hviträskissä.

Sen arkkitehtuuri, huoneet ja tunnelma lumosivat minut täysin ja sitä elämystä en unohda koskaan.

Kun uravalinnat lukion jälkeen tulivat ajankohtaiseksi, sisustusalaa ei varsinaisesti ollut olemassakaan. Pienen hetken haaveilin somistajan urasta, mutta kaupallinen ala tuntui vieraalta. Ainoa reitti olisi ollut lukea arkkitehdiksi ja siihen en meikäläisen piirustustaidoilla eikä matikkapäällä olisi koskaan päässyt. Se ei käynyt edes mielessä, vaan hakeuduin aivan toiseen maailmaan, kasvatus-ja opetusalalle. Kodin sisustaminen ja asuminen on kuitenkin kiinnostanut lähes koko ikäni. Olen todella pitkään harrastanut myytävien talojen pohjapiirustusten tutkimista, bongaillut sisustusideoita milloin mistäkin ja vuosien ajan haaveilin mahdollisuudesta opiskella alaa.

 

 

 

 

Vuosien aikana olen suunnitellut ja rakentanut mieheni kanssa mökin ja remontoinut meidän yhteisen talon kahteen eri kertaan. Ensimmäisellä kerralla teimme remontin itse ja toisella kerralla sai toimia vain remontin suunnittelijana (talon laajennusosa ja pintamateriaalit). Tämän lisäksi olen saanut olla myös mukana isännän sijoitusasuntojen pintaremonttien suunnitteluissa, joten kokemusta sisustamisesta  ja remontoinnista on tullut lähes huomaamatta. 

Omien kokemusten kautta halusin saada lisää tietoa ja pohdin monta vuotta keinoa opiskella lisää sisustusalaa.

Vuonna 2015, pitkän harkinnan jälkeen, päätin ottaa vuorotteluvapaata ja lähdin opiskelemaan Sisustusakatemiaan sisutussuunnittelun perusteita.Vuosi oli toiveiden täyttymys. Sain (ja hain) uutta tietoa ja opin alasta paljon. Opintojen päättyessä rohkaistuin ryhtyä yrittäjäksi ja perustin oman  sisustuspalveluja tarjoavan yrityksen/toiminimen S T A I L I A M O n. Ajatuksena oli tehdä työtä sivutoimisesti, opiskella alaa vielä lisää ja näin olen tehnytkin.

Mukavia työtehtäviä on putkahdellut aina silloin tällöin, mutta edelleen pieni (ammatti)tyytymättömyys kalvoi sisintäni.

 

Sisustusakatemian jälkeen hain sisustustietoutta käymällä erilaisilla täydentävillä kursseilla ja kaiken tämän rinnalla haaveilin vielä sisustusalan tutkinnon suorittamisesta. En kuitenkaan halunnut ryhtyä opiskelemaan enää moneksi vuodeksi. Ratkaisuna ongelmaani (ja erittäin pitkän pohdinnan päätteeksi) hain runsas vuosi sitten Sataeduun opiskelemaan sisustusartesaaniksi, johon minut myös hyväksyttiin. Opiskeluani ja valmistumistani nopeutti se, että aikaisemmin suorittamani opinnot ja kurssit osittain hyväksiluettiin. Monimuoto-opiskelu ja henkilökohtainen opintosuunnitelma mahdollisti sen, että pystyin osan opinnoista tekemään työn ohessa ja vasta keväällä otin töistä kokonaan opintovapaata. Kiirettä piti ja työmäärä oli valtava, mutta tahtotilani vielä voimakkaampi.

Ja tässä sitä nyt ollaan, tutkintopapereita odottava sisustusartesaani ja sisustuspalveluja tarjoava yrittäjä, joka edelleen rakastaa sisustamista koko sydämellä.

Matka yhden unelmani toteutumiseen on ollut pitkä ja hyvä osoitus siitä, että niihin omiin tavoitteisiin voi todellakin päästä, jos sitä oikein kovasti haluaa. Minun polkuni sisustajana on kulkenut koko ajan vierelläni, vaikka olen tehnyt uraa toisaalla. Tuleeko minusta vielä täysipäiväinen sisustussuunnittelija, en osaa vielä sanoa, mutta sen tiedän, että haluan tehdä tätä työtä. Haaveeni ovat toistaiseksi tulleet todeksi ja olen sisustusartesaaniksi valmistumisen myötä saavuttanut jonkinlaisen päätepisteen...tai ehkä olen tullut vain tienristeykseen, jossa mietin mahdollista uutta suuntaa, sillä matkani jatkuu edelleen...