lauantai 28. helmikuuta 2015

Mielenmaisemaa


Nämä hiihtolomallamme otetut kuvat saaristosta kertovat omasta mielenmaisemastani. Oli kesä taikka talvi, mieleni rentoutuu (ja voimaantuu) meren äärellä. Näitä maisemia voisi katsella vaikka kuinka kauan. Vuosia sitten olin muutaman vuoden pois näistä maisemista ja sanonta "täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle" pitää ainakin meikäläisen kohdalla paikkansa. Silloin paluu kotikaupunkiin, näihin maisemiin, tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Täällä olen onnellinen. Tänne minä kuulun.






Joskus nuorempana (josta on siis jo paljon aikaa) hakeuduin melkeinpä aina liikkumaan ihmisten seuraan erilaisiin jumpparyhmiin. Ajat muuttuvat ja nykyisin pidän yhä enemmän yksin juoksemisesta ja kävelystä luonnossa. Pieni kävelylenkki luonnon rauhassa virkistää sekä mieltä että kehoa. Ja todettakoon tähän samaan syssyyn, että en todellakaan ole ajatellut erakoitua. Edelleenkin harrastan myös kaupunkikävelyä ja ryhmäjumppia, mutta aivan selvästi vähemmässä määrin.




 
 

Asumme sen verran kaupungin laidalla ja meren läheisyydessä, että luontoon pääseminen on helppoa. Lumitilanne tänä talvena on ollut olematon ja jäätkin hupenevat nyt silmissä. Lenkillä on mukava käydä, kun pyörätiet alkavat olla sulia. Ja vaikka se takatalvi vielä tuleekin, voi silti jo hehkuttaa tulevasta keväästä.



Keväällä päivien pidentyessä ja auringon paistaessa oikein tuntee, miten kroppa janoaa energiaa. Yksi selvä kevään merkki on työkavereiden kanssa ilmoittautuminen Karhu-viesti tapahtumaan. Tänä vuonna harjoitteluolosuhteet ovat olleet meikäläiselle hyvät ja harjoittelutahtikin on pysynyt suhteellisen tasaisena. Vain muutaman viikon ajan piti olla varovainen liukastellessa pyöräteillä. Lumi ei ole todellakaan haitannut tänä talvena treenaamista (jota myös lenkkeilyksi kutsutaan)
 
 

.Vaikka olen talvi-ihmisiä, kyllä kevään tuleminen tuntuu meikäläisessäkin. Helmikuu mennä hurahti vähän liiankin nopeasti... joten tervetuloa maaliskuu!!!!




 
 
 
 

torstai 26. helmikuuta 2015

Olohuoneessa tällä hetkellä...


Uuden maton (siis sen seeprantaljan) myötä vaihdoin kalustuksen joulun (ja joulukuusen ) jäljiltä entiseen järjestykseen. Nyt meillä näyttää siis tällaiselta.





TV ja taso vaihtoivat ikkunaseinälle ja nojatuoli meni tikapuiden viereen takaisin. Toin myös isommat (ja nämä vähäiset) viherkasvit olohuoneeseen. Seeprantalja ei ole aivan puhtaan musta-valkoinen, vaan siinä on myös ruskean sävyä.  Niinpä toin pienillä sisustuslisäyksillä (mm. vanha olutkori) ruskean sävyä taljan "kaveriksi".
 



 
 
Ruskea ei kuulu sisutuksessa(kaan) lempiväreihini, mutta mustan, valkoisen ja harmaan rinnalla se tuo hieman enemmän lämpöä. Ehkä ruskea ei olekaan niin paha juttu, näin pieninä määrinä.
 
 
 



 
Pörröiset tekoturkistyynyn ja-peiton siirsin makuuhuoneen puolelle ja valkoinen lampaankarvakin sai lähteä säilytykseen. Täällä alkoi olla jo liian eläimellistä ja karvaista meininkiä! Tyynynpääliset vaihdoin toistaiseksi vielä maltillisiin valkoisiin ja harmaisiin.
Keltainen tulee tänne tehosteväriksi vielä keväämmällä.
 
 

 
 
 
 
Tässä vielä katsaus ylhäältä ruokahuoneen puolelta olohuoneen puolelle. Koska tuo talja ei ole kovinkaan iso, tuli olohuoneestamme jollain tavalla isomman kokoinen. Ja tällä todistan vain sen, että kyllä matolla (ja sen koolla) on merkitystä huoneen yleisilmeeseen. Minähän alan ihan pitämään tuosta seeprasta... ;)
 
 
 
 
Näiden kuvien ottamisen jälkeen olohuoneeseen on tullut vielä yksi viherkasvi lisää eli meidän elossa olevat (ja ne vähäiset) vihreät alkavat kaikki olla keskitetysti täällä.
 
 
Täällä hiihtoloman jälkeinen arki on täydessä vauhdissa. Alkuviikko sujui vähän "jähmeissä" olotiloissa, mutta kyllä nyt olen päässyt jo tilanteen tasalle. Viikonloppu häämöttää ja tiedossa jääkiekkomatsia pojalla, metsästystä isännällä ja lattarijumppaa äidillä. Jokaisella siis jotakin mukavaa tiedossa. Hellurei vaan...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 24. helmikuuta 2015

Lumipalloefekti


Äiti-mummi on siirtymässä tietokoneaikakauteen ja hän tarvitsi kotiinsa uuden työpöydän. Koska meidän nurkissa on useampi työpöytä, päätin lainata hänelle omassa työhuoneessani olevaa valkoista pöytää. Siitä lähtikin melkoinen lumipalloefekti pyörimään ja muutamaan huoneeseen tuli (jälleen) muutoksia.






Työhuoneessani pöytä oli ollut ennen ikkunan edessä, nyt sille tuli uusi paikka seinän vieressä. Laatikosto sai siirtyä ikkunan eteen.
 



 
 
Pöydän lähteminen ja uuden sijoittaminen aiheutti laatikoiden tyhjentämisen kaiken maailman papereista ja muusta sälästä. Paperipinojen läpikäymiseen ja arkistointiin sainkin kulumaan useamman tunnin, mutta tulipahan (iso) urakka tehtyä.
(Miksiköhän säilytän yli kaksi vuotta vanhoja kuitteja...?)
 
 
 

 
 
Pöytälevy on niin iso, että tulostin olisi mahtunut sen päälle, mutta päätin kuitenkin piilottaa sen tuonne nurkkaan. Siellä se on poissa silmistä, mutta riittävän lähellä käytettäväksi tarpeen tullen eli harvoin.
 
 
 

 
 
Pöytälevy on tammea ja jäänyt jostain keittiörempasta ylimääräiseksi. Pelkäsin. että taso on huoneessa liian iso, mutta pelkoni osoittautui kyllä turhaksi. Koska tässä ei ole mitään laatikostoa, pyrin pitämään mahdolliset paperikasat matalana. Osan tärkeistä papereista ole laittanut pahvilokerikkoihin ikkunan alla olevaan laatikostoon.
 
 



 
 
Työhuoneessa oleva pöytälevy oli aikaisemmin ollut meidän makuuhuoneessa, mutta nyt oli jälleen mahdollisuus saada tänne takaisin  sitä kaipaamaani tilantuntua. Jossain sisustushuumassani olin tännekin tuonut työpöydän, jota en oikeastaan koskaan käyttänyt.  Enköhän minä nyt sentään yhdellä työpöydällä pärjäisi.
 
 
 
 

 
 
Makuuhuone palasi normaaliin "asuunsa". Huone kaipaisi ehdottomasti verhoja ja niiden tyylikin olisi jo tiedossa. Jostain kumman syystä en saa verhoasiaa vain etenemään. Jos kevätauringon lisääntyessä saisin tämän verhoasiankin päivitettyä.
 
 
 
 
 
Tällä projektilla oli moninaiset vaikutukset: äiti-mummi sai pöydän, työhuoneeseen tuli jälleen uusi ilme ja makuuhuoneessa on taas väljyyttä. Tässä projektissa oli parasta se, että se ei maksanut kenelläkään yhtään. Isäntäkin pääsi suhteellisen vähällä. Hänen apuaan tarvittiin vain muutaman pöydän kantamisessa...eikä tarvinnut ruveta tekemään sen enempää remonttia. Kaikki osapuolet taisivat olla tyytyväisiä. Ja sehän on tärkeintä!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Pullapäivä


Niin se vain on todettava, että ei ole ihmeiden aika ohi. Leivoin menneen hiihtoloman aikana ihan oikeata ja perinteistä  kotitekoista pullaa.




 
 
Tämä on sikäli merkkitapahtuma (ja postauksen arvoinen), että tiettävästi ja muistaakseni en ole leiponut tässä osoitteessa pullaa milloinkaan. Luit aivan oikein, en milloinkaan... ja olemme sentään asuneet tässä osoitteessa kohta jo 15 vuotta. Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi!
 
 
 

 
 
Työssäni erityisopettajana saan (tai joudun) opettaa kotitaloutta ja ns. arjen taitoja yläkouluikäisille oppilaille. Näiden tuntien innoittaman olen viimeisen lukuvuoden aikana kokeillut samoja juttuja täällä kotonakin. Edelleen olen aikamoinen "kotitalousihme" ja en todellakaan erityisemmin pidä näistä keittiöhommista, mutta kyllä sieltä aina jotain tarttuu mukaan. Ja välillä onnistuukin :D .
 
 
 
 

 
 
Viimeksi teimme laskiaispullia koulussa ja nyt päätin harmaan päivän kunniaksi tekaista pullataikinan.  Poikani oli tässä hyvänä leivonta-apurina. Hänen erikoisalaansa oli raesokerin ripottelu pullan päälle. Maltoin olla käyttämättä jauhoja liikaa, mutta innostuin pyörittämään pullista vähän isoja...
 
 

 
 
Nyt näissä on sekä näköä että kokoa! Niin vain pääsi poikakin ensimmäistä kertaa maistamaan äitinsä tekemiä (onnistuneita) pullia ja jopa kehui niitä hyviksi. Leipominen ei minusta ole kovinkaan rentouttavaa puuhaa, mutta lopputulos on yleensä hyvinkin mieluisaa. Tämän positiivisen kokemuksen myötä saatan leipoa pullaa jatkossakin... ja ehkä ei tarvitse odottaa enää seuraavaa 15 vuotta.
 
 
 
 
 
Meillä hiihtoloma on lopuillaan ja huomenna alkaa ihana/kamala arki. Loma tuntui hyvältä ja akkuja tuli ladattua. Nyt pitäisi taas jaksaa sinne pääsiäislomaan asti. Tervetuloa arki! 
 
 
 
 

lauantai 21. helmikuuta 2015

Potkukelkkailemassa


Kuluneella hiihtolomaviikolla teimme pikaisen päiväretken mökille. Jäätilanteen ollessa peräti kehno uskaltauduimme matkaan vanhalla kunnon menopelillä eli potkukelkalla. Meillä on näitä kulkuneuvoja peräti kaksi kappaletta ja ovat kyllä näillä jäillä (ja säillä) ihan ehdottomat.






Päivällä oli välillä ihan aurinkoista ja matkaamme vauhditti mukava takatuuli. Samalla veimme mökin taakse vähän porkkanoita (säkissä) eläimille. Pojalla oli lumipotkulautakin mukana, mutta sillä ei tehnyt näissä olosuhteissa mitään. Isän kyydissä matka taittui kuitenkin mukavasti.
 
 
 



Mökille päästiin n. puolen tunnin potkukelkkailun jälkeen. Mökillä oli rauhallista ja Laakonpassi oli ainakin toistaiseksi talvehtinut hyvin. Alunperinhän meillä oli tarkoitus viettää täällä muutama lomapäivä, mutta kelien mentyä huonoiksi, suunnitelmiin tuli muutos.
 

 
 
 
 


Mökillä juotiin päiväkahvit ja lähdimme takaisin mantereelle. Kenkiin isäntä laittoi meille molemmille lisänastat, jolloin potkiminen vastatuuleen oli helpompaa ja matkateko sujui jouhevasti. Reissullamme bongasimme muutaman pilkkijän ja meidän jälkeemme jäältä rantautui vielä mönkijä pienessä puukuormassa. Jään päällä oleva vesi tekee kulkemisen ja olotilan (ainakin meikäläisen  kohdalla) epävarmaksi. Siksi huokaisenkin aina helpotuksesta, kun tunnen oikeata maata jalkojeni alla.
 
 
 
Mukava ulkoilupäivä. Kaikesta huolimatta.
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 20. helmikuuta 2015

Perinteistä


Eilen meillä oli tarjolla hyvinkin perinteistä torstaipäivän ruokaa: hernekeittoa ja pannukakkua.






 
Hernekeittoa ei tehty itse vaan suoraan Jalostajan purkista. Vähän vain vettä sekaan. Isäntä laittoi omaan annokseensa vielä sipulia. Ja koska olemme koko sakki lomalla, satsasin kattaukseen vähän enemmän: Pentikin soppakulho, Ultima Thule lasit (talon muut lasit pesukoneessa) ja Marimekon servietit...





 
 
Meillä kotona hernekeittoa syödään todella harvoin ja poika epäilikin, mahtaako tämä hernekeitto maistua yhtä hyvältä kuin koulun...
 
 
 
 

 
 
 
Isäntä tekaisi jälkiruoaksi vielä pannukakkua, johon laitoimme pakastimesta löytyneen jäätelöloput ja tietenkin mansikkahilloa...
 
 
 

 
 
 
Hyvin meni ja upposi tämä perinneruoka. Tänään syödään taas jotain ihan muuta.
 
 
 
 
Hiihtolomamme jatkuu täällä kotona. Taivaalta tulee ihan silkkaa vettä. Keli ei houkuttele juuri nyt ulkoilemaan, mutta jos tekisi pientä "sisustusmuljausta" kotona. Aikansa kuluksi. :D
 
 
 

torstai 19. helmikuuta 2015

Päivä Puuvillassa


Hiihtoloman suunnitelmiin kuului meno Porin uuteen kauppakeskukseen Puuvillaan. Päivän seuraksi saimme hyvän ystäväni ja hänen tyttärensä. Aamulla lähdimme hyvissä ajoin ja löysimme perille (ihme ja kumma!) ilman harhaan ajoja.



 
 
Nimensä mukaisesti kauppakeskus on rakennettu vanhan puuvillatehtaan tiloihin. Miljöö oli mielestäni kaunis ja kokonaisuus onnistunut.
 
 
 

 
 
Kauppakeskuksesta tämä ei poikennut mitenkään erityisemmin;  isoja vaateketjuja ja  muita liikkeitä oli paljon. Taattua ajanvietettä koko perheelle.




 
 
Koska olimme ns. lapsilähtöisesti liikkeellä, yksi retken ehdoton kohokohta oli HopLopissa vierailu. Täällä aika (ja rahaa) kului hyvin. Paikka oli ainakin meikäläiselle ja jälkikasvulle positiivinen yllätys. Tekemistä täällä riitti aivan tarpeeksi.
 





Osa laitteista toimi erillisillä poleteilla, joita piti hankkia sisäänpääsyn lisäksi. Alue oli suhteellisen iso ja kuitenkin viihtyisä. Tänne tulemme varmasti toistekin.
 
 
 

 
 
Tämä sokkeloinen kiipeilypaikka oli myös todella hieno. Varmasti monen lapsen "paratiisi" erilaisille seikkailuille...
 
 
 



Ja löytyi HopLopista vielä peliluolakin, jossa poleteilla löysi myös vastinetta.
 
 


 
 
Kiersimme kauppoja ja teimme muutamia ostoksia, lähinnä lapsille. Me äidit päätimme tulla tänne vielä uudestaan, mutta ilman lapsia. Tietyt vaatekaupat jäivät melkeinpä kokonaan koluamatta ja muutaman sisutusliikkeenkin meni "läpikävelyksi".
 
 
 
 
Lapsille löysimme kuitenkin kivoja kevätvaatteita ja jotain muuta pientä. Välillä tankattiin ja levähdettiin. Yllättävän hyvin lapset jaksoivat kierrellä ja katsella, mutta iltapäivällä kiinnostus ja jaksaminen alkoi lopahtaa vähän jokaisella. Mukava päiväreissu kuitenkin kaiken kaikkiaan. Voin suositella paikkaa lämpimästi muillekin.
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ultima Thule


Viimeisimmässä Deko- lehdessä esiteltiin Tapio Wirkkalan yksi tunnetuin lasisarja: Ultima Thule  Meidänkin "lasikaapista" löytyy vähän osia kyseisestä sarjasta, siksipä esittelen sen täällä blogissani. Kuvat eivät valitettavasti yllä aivan studiokuvien tasolle ;)



 

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Tapio Wirkkalan syntymästä. Lasisarjan nimi tarkoittaa äärimmäistä pohjoista ja sen on usein ajateltu viittaavan Skandinavian niemimaahan.(Näin luki lehdessä).
 
 
 
 

 
Tapio Wirkkala suunnitteli sarjan alun perin Finnairin Helsinki- New York reittilennolle 1969. Lentomatkailijat ihastuivat tähän sarjaan ja niinpä se pääsi myös Iittalan myyntivalikoimiin koko kansan ostettavaksi. Onneksi.


 



Lasin ulkomuoto jakaa mielipiteitä puoleen jos toiseen ja muistan jostain lapsuudestani, etten pitänyt näistä ollenkaan. Olivat mielestäni liian "röpölöiset" ja jotenkin kolhot (ainakin lapsen käteen).
Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja nykyisin pidän näistä todella paljon.






Meillä on pieni määrää kyseistä lasia (tullut aikoinaan tähän talouteen isännän mukana!) ja usein katamme juhlavamman ruokapöydän juuri näillä laseilla. Nyt haluaisin kasvattaa kokoelmaamme muutamalla lasilla, joten taidanpa ottaa tästä uuden keräilykohteen...
 
 
 

Meidän taloudessa tunnettua suomalaista desingia on melko vähän. Muutama huonekalu ja koriste -esine;  perinteistä Iittalaa, Marimekkoa ja Alvar Aaltoa...niin ja tietenkin tätä Wirkkalaa. Pitäisiköhän alkaa keräillä suomalaista muotoilua enemmänkin ja vaikka vähän uudempien suunnittelijoiden tuotantoa? Harkitaan.


Tänään lähden pojan, parhaan ystäväni J:n ja hänen tyttärensä kanssa viettämään hiihtolomapäivää Porin Puuvillaan. Taidanpa vielä ottaa kamerani mukaan...






tiistai 17. helmikuuta 2015

Ehtaa seepraa ja sisustusongelmaa


No nyt se sitten vihdoinkin kotiutui meille. Aito seepra, nahan ja täytetyn pään muodossa tosin.





Tätä eksoottisempaa eläintä ehdimme miehen kanssa odotella saapuvaksi yli puolitoista vuotta. Samaiselta reissulta kotiutui muutakin metsästysmuistoa (=Afrikan eläintä), mutta jätän ne suosiolla täältä blogista tällä kertaa pois.





Sisustamisen harrastajana ja metsämiehen vaimona ei ole aina ihan yksinkertaista olla. On tässä jälleen vähän meikäläisellä sovittelemista, miten saadaan tämä meidän sisustus toimimaan.
 
 

 


En edelleenkään halua kodin näyttävän eläintieteelliseltä museolta, enkä ole kovinkaan innostunut etnisestä tai afrikkalaisesta sisustustyylistä (en edes siirtomaatyylistä). Kaikesta huolimatta nämä pitäisi saada jollain tavalla sopimaan tänne MEIDÄN YHTEISEEN kotiimme...haastetta siis on!
 


 
 
Seepran talja päätyi olohuoneeseen ja isäntä jo harmitteli, että tuli metsästettyä sittenkin liian pieni. ;) Uutta en ole kuitenkaan tilaamassa, sillä minun mielestäni tämä on taas ihan sopiva. Luin jostain, että eläimen talja pitäisi olla kestävä matto. Keskimääräinen käyttöikä tällä on sellaiset kymmenen vuotta. Katsotaan nyt, kuinka kauan tämä yksilö saa olla meidän olohuoneessamme...
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 16. helmikuuta 2015

Vihersisustaminen on IN, minä taidan olla OUT!

 
Tänä keväänä vihersisustaminen on esillä joka paikassa. Epäonnekseni minua ei ole siunattu viherpeukalolla. Pelkästään keväinen kukkien mullanvaihto vaatii jo melkoista ponnistelua. Viime keväinen mullanvaihto taisi jäädä tältä multasormelta kokonaan tekemättä.





Kuva Kekkilän sivuilta


Viherkasveja meillä on, mutta niiden hoito on lähinnä "kastelen kun muistan"-tasolla eli ei tällä ideologilla paljon sisustustrendiä noudateta. On kuitenkin kiva fiislistellä  lehdissä ja mainoksissa olevilla hienoilla uusilla ideoilla.
 
 
 
Kuva Kekkilän sivuilta


Koska kukkien hoitotaitoni on mitä on, olen keskittynyt niukkaa kastelua vaativiin kasveihin. Erityisesti Anopin hammas on yksi suosikeistani. Helppohoitoinen eikä vaadi jatkuvaa kastelua. Muutaman mehikasvinkin olen onnistunut pitämään hengissä.



 
 
Yrttien kasvattamisessa en ole ollut menestyksekäs. Olen myös huono käyttämään tuoreita yrttejä ruoanvalmistuksessa, joten suosiolla olen jättänyt yrtit kauppaan. Nykyisin yrttiruukkujen valikoima on jo melkoinen  ja tuo kuvan lisävalojuttu voisi toimia keittiössä myös tunnelmavalaisimena.
 
 
 
 
 
 
Kuvassa olevan vehkan yritän edelleen pitää hengissä, sillä se on tullut "perintönä" miehen kotoa. Se ei kuulu viherkasvisuosikkeihin, mutta siinä on taas tunnearvoa. Tälle taitaa riittää mullanvaihto ja vähän isompi ruukku.
 
 
 
Tässä taloudessa mullanvaihto on tämän kevään MUST- ja TO DO- listalla: Voi olla, että muutama viherkasvi päätyy myös poistolistalle tai muuten vaan koulittavaksi. Operaation aion suorittaa hieman myöhemmin keväällä, mutta olkoon tämä postaus muistutus ja lupaus tästä.
 
 
 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pelireissua


Hiihtoloman alku on sujunut jääkiekkoillessa. Lauantaina suunnistimme Naantaliin, josta on otin tämän postauksen kuvatkin...





Naantalin vanhassa kaupungissa oli todella hiljaista näin talvella. Meno on kesällä aivan toisenlaista.
 
 




Kävelimme isännän kanssa kohti rantaa etsien sopivaa kahvilaa. Yhtään sellaista ei ollut auki. Oli kuitenkin mukava käyskennellä tässä kauniissa kaupunkimiljöössä...oli melko kotoinen olo.
 
 
 

 
 
Rannassa oli todellakin ihan "kuollutta". Melkoinen vastakohta kesän hälinälle ja tunnelmalle.
 
 


 
Kahvilaa haettiin seuraavaksi "uudesta" keskustasta ja sieltä löytyikin idyllinen kahvila, Cafe Anton. Nautimme ystävänpäiväkahvit ja suunnistimme sen jälkeen jäähallille kannustamaan.



Kahden pelin peliurakan jälkeen lähdettiin takaisin kotiin. Pysähdys oli Nousiaisten Heselle ja sinne kokoontui muitakin pelikavereita syömään. Illemmalla kävimme pojan kanssa vielä äiti- mummin luona kyläilemässä. Loppuilta sujui rauhallisesti kotona; käytiin saunassa ja katsottiin Kingi.


Tänään lähdimme kymmenen aikoihin täysin päinvastaiseen suuntaan eli Poriin. Ehdimme ennen ottelun alkua käymään isännän kanssa vielä aamun kävelylenkillä. Varsinainen jääkiekko-ottelu alkoi klo 12.00. Edessä oli tavanomaisesta poikkeavampi ja tiukempi ottelu, sillä hiihtoloma oli pienentänyt kahden joukkueen kokoonpanoa vähän rankemmalla kädellä. Tänään tuli reilusti peliaikaa kaikille, sillä joukkueet pelasivat vain kahdella vaihtomiehellä.Vajaamiehityksestä huolimatta pojat pelasivat todella hyvin.


Kotiin tultuamme täällä odotti valmis hirvisoppa. Poika ei ehtinyt kauan aikaa kotona olemaan, kun jo isompi serkkupoika pyysi pelaamaan kanssaan tekojääradalle. Taidettiin saada luistimet ja hanskat nippa nappa kuivaksi, kun lähdin viemään poikaa jälleen luistelemaan. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan.


Ajattelin tehdä tänään vielä "pikapullaa" laskiaissunnuntain kunniaksi. Meillä tämä tarkoittaa sitä, että ne tehdään pakastepullista. Miten helppoa ja vaivatonta "leipomista" ja lopputuloskin on melko takuuvarmaa...


Tämän pelireissuviikonlopun myötä jääkiekkoilussa tuli viikon tauko eli nyt meillä todellakin lomaillaan!




perjantai 13. helmikuuta 2015

Karkkipäivä


Täällä alkoi odotettu hiihtoloma ja se piti kruunata tietenkin kunnon karkkipussilla.




 
 
Minulla oli työpaikalla koko koulun "Talvipäivä". Ohjelmassa oli luontopolkua, makkaranpaistoa, jäätaiteen tekemistä, ns. "halikoiran" vierailu ja hevoskärryajelua. Olimme siis ulkona koko aamupäivän ja huomisen ystävänpäivän kunniaksi vietimme sitä kummiluokka-ryhmissä. Päivän päätteeksi oli vielä ala- ja yläkoulujen tossupallo-ottelut. Olipa hauska päivä!
 
 




 
 
Myös pojalla oli omassa koulussaan ollut ulkoilupainotteinen koulupäivä. Hiihto ja luistelu vaihtuivat säätilanteen takia mäenlaskuksi ja tossupalloksi. Sen lisäksi heilläkin oli ollut makkaranpaistoa ja kaikkein kivointa taisi olla se, että kouluun sai viedä karkkia...
 
 
 
 

 
 
 
Meillä hiihtoloma alkaa urheilullisesti jääkiekon merkeissä. Viikonloppuna suuntaamme sekä  Naantaliin että Poriin, jossa pojalla on ottelut. Loman aikana on suunniteltu myös mm. mökkeilyä, mahdollisesti laskettelupäivä ja uusi reissu Porin uuteen kauppakeskukseen, Puuvillaan. Eiköhän siinä jo ohjelmaa olisi jo tarpeeksi...
 
 
 
 
 
Hiihtoloman olosuhteet eivät täällä päin Suomea näytä kovinkaan talvisilta, mutta eiköhän me tämä loma saada hyvin kulutettua...koko perheen voimin!
 
 
 
 

torstai 12. helmikuuta 2015

Kahvia ja Kotivinkkiä


Innostuin viime viikonloppuna leipomaan kääretorttua ja täytyy todeta ilokseni, että se onnistui yli odotusten. Nyt tätä herkkua on sitten uskollisesti hävitetty tämän viikon aikana.







Koska leivontakokeiluni päättyi onnellisesti, piti minun  ikuistaa se tänne bloginkin puolelle. Ulkonäkö näissä paloissa ei ole sieltä kauneimmasta päästä, mutta koostumus ja maku ovat vallan erinomaisia.






Töistä palatessani postilaatikkoon oli tullut Kotivinkki ja mikäs sen parempaa kahviseuraa voisi ollakaan, kun hyvä lehti ja (muutama) pala kääretorttua. Pieni hengähdystauko, kunnes pitää taas toimeentua seuraavaan hommaan...
 
 
 

 
 
Tällä viikolla uskaltauduin (onnistumisen huumassa) vielä töissä leipomaan oppilaiden kanssa laskiaispullia. Tämäkin leivontasessio jäi  reilusti plussan puolelle. Nyt on plakkarissa sen verran hyviä leivontakokemuksia, että tästähän voisi ruveta ihan pitämään...tai ei sittenkään ihan vielä. Välillä on vain niin mukava onnistua.