Vaikka omasta mielestäni kuulun suhteellisen positiivisten ihmisten joukkoon, on meikäläiselläkin välillä niitä huonompia päiviä. Tähänkin viikkoon on mahtunut sekä hyviä että huonoja päiviä, pääsääntöisesti kuitenkin niitä hyviä.
On päiviä, kun mikään ei onnistu, kaikki "ketuttaa" ja mieluummin menisi kotiin, möllöttäisi vaan peiton alla, eikä puhuisi kenellekään mitään. Ja on päiviä, kun mikään tai ketään ei onnistu pilaamaan hyvää oloa. Meillä naisilla mielialat ja-vaihtelut ehkä himpun verran laajemmalla skaalalla ja vaihteluvälillä kuin miehillä. Sellaista tämä elämä vain on.
Ehkä edessä häämöttävä loma vaikuttaa omiin fiiliksiini ja en meinaa enää jaksaa oikein rutistaa, sitä vähäistäkään. Töissä meillä on melkein normaalia arkipäivän "säätämistä". Tällä viikolla tätä säätämistä on ollut jo ihan riittävästi...ja ehkä vähän enemmänkin. Pienikin juttu meinaa olla vähän liikaa ja hurtilla huumorilla yritetään puskea päiviä läpi. Onneksi minulla on hyvä työtiimi!
Tällä viikolla isäntä on ollut meidän arjessa normaalisti mukana (ei siis työreissuilla) ja ehkä sekin on edesauttanut, että ei ole tarvinnut tsempata eikä jaksaa täysillä ihan joka minuutti. Meidän arki on kieltämättä ihan "normihelppoa", mutta toisen läsnäolo ja hommien jakaminen auttaa kummasti tässäkin. Nyt olisi vielä muutama päivä kärvisteltävää...
Tämän yleisen ruikutuksen voisi kiteyttää yksinkertaisesti toteamalla, että ehkä olen vain loman tarpeessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti