Jonkinlaisessa sumussa

Tämä viikko on ollut työurani raskain. Tiistaina sain suruviestin oppilaani menehtymisestä ja kulunut viikko on mennyt jonkin asteisessa "sumussa". Asian käsittely on monella tasolla ns.vaiheessa. Päälimmäisenä on vain kysymys: "Miksi?".

Töissä arkea on pyritty jatkamaan niin normaalisti kuin se on ollut mahdollista ja olemme saaneet myös tarpeellista kriisiapua. Myös oppilaiden suhtautuminen asiaan ja tässä hetkessä eläminen ovat auttaneet työpäivästä selviytymiseen. Kaikkein tärkeimmiksi ihmisiksi ovat osoittautuneet ne, jotka tekevät päivittäin työtä kanssani luokassa, minun työtiimini. Meillä on "yhteinen suru" ja yhdessä jaettuna se on ehkä hitusen verran kevyempi kantaa.

 

Jälleen kerran saimme muistutuksen elämän rajallisuudesta...ja myös sen yllätyksellisyydestä. Näihin  asioihin ei vain voi varautua. 

 

 

Aurinko laskee,

Jo pitenee varjot.

Aika on eron ja jäähyväisten.

Poissa on ystävä kallehin.

 

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.




 

Taas sisustellaan

Innostuinpa viime viikonloppuna viimeisenä syyslomapäivänä siivoamaan ja samalla tein pientä "sisustussäätöä". Uusia huonekaluhankintoja ei tarvitse tehdä lainkaan, sillä kävin alakerrassa tekemässä pientä inventaariota. Tällä kertaa muutosta tapahtui makuuhuoneessamme.

Meillä on ollut kauan tuo tamminen työtaso alakerrassa käyttämättömänä ja jalat olen hankkinut IKEAsta muistaakseni viime syksynä. Pöytä ei ole ollut meillä kotona varsinaisesti käytössä, vaan se on ollut myytävien asuntojen stailauskalusteena.

 

Nyt se pääsi yläkertaan, vaikka tälle pöydälle ei varsinaisesti ole mitään funkitiota makuuhuoneessamme. Varsinainen työpöytä minulla on edelleen työhuoneessani.

 

 

 

 

 

 

Päivän aikana siivotessani nurkkia alkoi pöydälle kasaantua erinäköistä tavaraa. Tällaisenä se näyttää ehkä piirun verran kodikkaammalta kuin edellisessä kuvassa.Katsotaan nyt kuinka kauan jaksan katsoa tätä pöytää makuuhuoneessamme. Pöytälevy on ehkä hieman liian iso tuohon, mutta kun en raski hyvää pöytälevyä mennä pienentämäänkään.

 

 

 

Siivousintoni kostautui heti maanantaina, sillä niskani oli täysin jumissa tavaroiden kantelusta. Mitäpä pinistä "niskajumeista", kun kotona on kuitenkin siistiä ja voi iloita pienistä muutoksista. Ja tämä hupi on vielä ihan ilmaista!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lahjakorttiostos

Taannoin kerroin syysloman kaupunkireissusta. Sieltä mukaani tarttui muutamia tarpeellisia ja vähän vähemmän tarpeellisia asioita. Olin muistanut ottaa mukaan myös lahjakortin viime joululta (tai sitten se oli äitienpäivälahjani) ja onneksi otin, sillä nyt sille löytyi käyttöä!

 

 

Pentikin ikkunasta huomasin pöytälampun, joka on samaa sarjaa meidän olohuoneen jalkalampun kanssa. Ostopäätöstä ei tarvinnut kauan miettiä ja lahjakortin kanssa minulle maksettavaksi jäi vain 20 euroa. Ja sanottakoon vielä, että tämä ostos kuului niihin tarpeellisiin.

 

 

 

 

Syysloman viimeisenä päivänä kokosin tämän (mies vähän auttoi) ja nyt meillä on uusi hieno pöytävalaisin valaisemassa syksyn ja talven iltoja. Valaisin on todellakin meidän molempien mieleen.

 

 

Sijoituspaikka oli myös luonnollisesti senkin päällä. Samanlaiset lamput eivät mielestäni sovi kovin lähelle toisiaan ja olohuoneen ja tämän uuden valaisimen välimatkan on oikein hyvä. Periaatteessa ne ovat samassa tilassa, mutta kuitenkin riittävän kaukana.

 

 

 

 

Katto- /yleisvaloja en suostu käyttämään kuin äärimmäisessä pakossa, joten tässä taloudessa kaikki pöytävalaisimet ovat iltaisin käytössä. Hajavalaistuksessa on mielestäni sitä oikeanlaista tunnelmaa ja lisäksi voi sytytellä vielä kynttilöitä. Syksyiset pimeät illat ovat mitä parhaita tunnelmointiin. "Hämärähyssyä" on siis jälleen täällä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pataleipää

Pitihän sitä minunkin lähteä kokeilemaan trendileivän tekemistä. Tosin meikäläisen leivontataidolla näissä leivontatapahtumissa on aina ihan oma jännitysmomenttinsa. Mitähän tästä ihan oikeasti tulisi...?

 

 

Pataleivän leivontaohjeita on ollut monissa lehdissä, mutta itse kävin taas googlettamassa ja vertailin muutamaa ohjetta toisiinsa. Helppo tekoinenhan tämä on kuin mikä, mutta minulle ei nämä ns. helpot reseptit ole oikein sopineet...

Tämä leivän valmistus ei ole hätäisen hommaa, sillä ohjeen mukaan taikina saa nousta 16-22 tuntiin. Minulla taikina lepäsi yön yli ( n.20 tuntia). Aamulla pääsin varsinaiseen leipomiseen ja paistamiseen. Varsinaista leipomista ei tässä leivässä juurikaan ole, sillä taikinaa ei saa vaivata ollenkaan, vaan sitä vain käännellään muutamia kertoja leivontapöydällä... ja pistetään pataan.

 

 

 

Taikinan kanssa olin todella epäluuloinen, koska se jäi minulta todella löysäksi. Sain tehdä melkoista "akrobatiaa", että sain taikinan irti pöydästä ja siirrettyä sen pataan. Ajattelin jo, että pataleivästä taisi tullakin fiaskoleipä!

 

 

 

 

Yllätys oli melkoinen, kun uunista alkoi tulla ihanaa leivän tuoksua. Tämä leipomussessio näyttikin kääntyvän onnistumisen puolelle. Isäntä ja minä otimme tuoreeltaan lämpimät maistiaiset ja totesimme, että hyvää on.

 

 

Ja vielä olemme hengissä, joten taidan tehdä tätä toistekin...

 

 

 

 

 

 

 

 

Lomakuulumisia

Edellisen postauksen suunnitellut projektit eivät ole ottaneet oikein tuulta alleen, ainakaan vielä. Sen sijaan olemme tehneet ihan jotain muuta.

Syysloman kunniaksi päätimme eilen lähteä paikalliseen uimahalliin. Välttääksemme pahempia ruuhkia lähdimme heti aamulla hallille. Minulla ei tietenkään ollut kameraa mukana, mutta googlettamalla löysin muutaman kivan kuvan tännekin...

Uimahallimme on laajennettu yli.kymmenen vuotta sitten ja silloin allasosatoja tuli enemmän. Muutenkin pukukoppeja ja yleistä ilmettä remontoitiin enemmän nykypäivään,  porealtoineen ja höyrysaunoineen päivineen. Saimme uida altaalla suhteellisen rauhassa eikä tällä ollut todellakaan ruuhkaa.

 

 

Vesiliukumäki on ehdoton suosikki ja tässä ns. kuntoutusaltaassa tuli nytkin pulikoitua eniten. Uimareissumme ajoitus meni nappiin, silla olimme altaalla juuri sopivasti kahden vesijumpparyhmän välissä. Välillä kävimme hyppimässä hyppyaltaalla ja poikakin uskalsi hypätä metrin ponnahduslaudalta...äidin hämmästykseksi.

 

 

Uimahallissa on esillä myös paikallisen taiteilijan Kerttu Horilan taidetta. Nämä kolme ihanaa naista sulostuttavat olemuksellaan uimareita allasosaston puolella. Samantapaiset naiset ovat kesäisin myös kanaalissa turistien ihasteltavana ja kuvauskohteena.

 

Aamupäivän uimahallireissu päättyi kahvioon ja sieltä kotiuduimme puolen päivän aikoihin.

 

Iltapäivä meni rauhallisesti kotona. Jokainen meistä touhusi jonkin aikaa omiaan; poika pleikkarilla, isäntä tietokoneella ja minä päiväunilla (!) työhuoneeni sohvalla. Iltapäivällä lähdin vielä pikaisesti käymään K-raudassa ja äiti-mummin luona. Melko pian kotiutumisen jälkeen saimme isännän vanhimman pojan lapsia ( 2kpl) yökyläilemään. Jälleen oli tässä talossa normaalia enemmän "vauhtia ja vaarallisia tilanteita".
 

Ilta siinä meni mukavasti lasten kanssa touhutessa. Kellarissa otettiin "matseja" ja lapset kävivät pappan kanssa saunomassa. Iltapalaksi oli tietenkin pappan tekemiä lettuja. Hetken aikaa lapset katsoivat vielä lastenohjelmia TV:stä (onneksi meillä on lastenkanavia, jotka lähettävät ohjelmaa 24/7) ja iltatoimien jälkeen "seurakunta" hiljeni pojan huoneessa siskonpedille ilmeisen tyytyväisinä.

Aamu alkoi täällä seitsemän jälkeen. Sää on synkän sateinen eikä juurikaan houkuttele ulkoilemaan. Minun olisi tarkoitus käydä aamupäivällä kaupungilla ja illalla menemme isännän kanssa tupaantuliaisiin. Mukavaa ohjelmaa siis tiedossa täksi päiväksi.

Ensi yönä pitäisi muistaa vielä kääntää kelloja talviaikaan. Joko sitten saisi alkaa puhumaan joulusta...?



 

 

 

 

 

 

 

 

Täällä (syys)lomaillaan!

Meillä on täällä kahden päivä ja yhden viikonlopun mittainen syysloma. Suuria suunnitelmia ei tälle lomalle ole, kunhan olemme ja nautiskelemme koko perheen voimin.

Tänään täällä oli aamulla pakkasta, peräti -5 astetta. Poika lähti koko päiväksi pelamaan jääkiekkoa ja minä tein pikaisen päivityksen vaatekaapilla. Syksyn takit (ne ohkasimmat) lähtivät pesuun ja varastosta hain vähän paksumpaa takkia. Samalla päivitin pojan toppahousutilanteen ja löysin kolme (!)  hyväkuntoista housua, joiden toivon mahtuvan vielä pojan päälle.

 

 

 

 

 

 

Minä lumpustin aamulla kaupungilla tehden ns. heräteostoksia. Monen asian ostamista olin jo harkinnut ja miettinyt kauan, mutta nyt jo ihan konkreettisesti ostin. Kaupungilla tein treffit mieheni kanssa kahvilaan ja jatkoimme sen jälkeen ostosten tekemistä yhdessa. Harvoin olemme kaupugilla yhdessä ja totesimme molemmat, että ostopäätösten tekeminen on helpompaa, kun on joku makutuomari mukana. Kotiutuessamme oli sen verran käsissä nyssyköitä ja pussukoita, että jotain tulee varmasti näytettäväksi tänne bloginkin puolelle.

 

 

 

 

Nyt jatkamme lomailua ja lähdemme tästä hetken päästä saunaan. Huomenna minulla olisi muutama projekti, johon saatan tarvita myös miestä...ja ehkä muutaman työkalun: mittanauhan, vatupassin, ruuvivääntimen ja ruuveja...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arvoitus ratkennut?

Sain keväällä perintönä mustan tuolin, josta tein ihan oman postauksenkin. Tuolin muotokieli miellytti minua kovasti ja aloin kiinnostua mahdollisesta alkuperästä. Voisiko kyseessä olla jonkun tunnetun suunnittelijan tuoli vai oliko tämä tuoli tuolien joukossa?

 

 

Ongelmana oli se, että en oikein tiennyt, mistä olisin aloittanut. Kun en edes tiennyt oliko tämä suomalaista vai ulkomaista tuotantoa. Niinpä asia jäi kesken... ja jopa unohduksiin.

 

 

 

 

Joskus sitten onnistaa. Lukiessani kesällä yhtä sisutsuslehteä katseeni kiinnittyi oikealla olevaan isoon kuvaan ja sydämeni alkoi lyödä kiivasti. Oliko perintötuolini mahdollisesti siinä?Alkoiko alkuperä selvitä? Yhdennäköisyys oli ilmiselvää...

 

 

 

 

 

Lähempi tarkastelu osoitti, että se on suomalaista tuotantoa oleva tuoli, joka on otettu uudelleen valmistukseen. Kuvan muu rekvisiitta teki vertailun hieman vaikeaksi, mutta epäilykseni kasvoi entisestään.

 

 

 

Kuvatekstin tuoli on Juha-tuoli ja googletin heti tuolin ja sen suunnittelijan (Olavi Hänninen). Yritin löytää perintötuolista jotaina merkintää, joko tehtaasat tai suunnittelijasta, mutta mitään en löytänyt. Netin ja oman tuolin perusteella en voi olla 100% varma, että kyseessä olisi sama tuoli. Joko tuolini on tämä tai sitten se on täydellinen kopio...

 

 

 

 

Edelleenkään en ole siis varma, olenko desing-tuolien omistaja vai en. Edesmenneellä sedälläni oli näitä tuoleja kaksi ja otin niistä vielä toisenkin, huonokuntoisemman yksilön. Molemmat tuolit tarvitsevat kunnostusta, joten näissä ei ymmärtääkseni ole sen enempää enää arvoa (jos olisi ollut muutenkaan). Tuntuu kuitenkin mukavalta, jos satun omistamaan palan suomalaista muotoilun historiaa, melkeinpä tietämättäni.

 

Minulla tämä erilaisten tuolien hamstraaminen tuntuu jatkuvan.

 

 

 

 

 

 

  

 

 

 

Keittiötunnelmaa sunnuntailta

Sunnuntai oli sateinen ja harmaa päivä. Koska en suostunut ankeuden surkutteluun, sytyttelin kynttilöitä keittiöön heti aamulla. Miehen ollessa reissussa ja pojan touhutessa omiaan, nautiskelin rauhallisesta aamusta keittiössä ja ajattelin ottaa vaihteeksi muutaman tunnelmakuvan keittiöstämme.

 

 

 

Liesituulettimen päällä minulla on kolme Kivi-tuikkua, joissa polttelen kynttilöitä syksyisin ja talvisin.

 

 

 

 

Keittiömme on jo yli kymmenen vuotta vanha ja ihan toimiva sellainen. Kirsikanväriset rungot kertovat valehtelematta sen aikaisesta sisustustyylistä, mutta näillä mennään edelleen. Miehen vanhin poika olisi ollut vaihtamassa (tai myymässä...keittiömyjä kun on!) meille uutta keittiötä jo kauan aikaa sitten, mutta mikäs kiire tässä. Hyvä ja toimiva keittiö.

 

 

 

 

Kivitasot ja liesi keraamisella levyllä ja kaasupolttimoilla oli silloin joskus se MUST-juttu. Luulenpa, että uuteen keittiöön valinnat olisivat edelleen samat. Keittiössä on ajan saatossa tehty pientä fiksausta, sillä esim. nuo lokerikkojen laatikot on isännän värkkäämät. Ruokapöytä on siirtynyt keittiöstä ruokahuoneen puolelle (se meidän vanha olohuoneemme siis) ja keittiössä on nyt vain iso IKEAsta ostettu saareke. Yllä oleva kuva on otettu siis saarekkeen toiselta puolelta.

Ja uunissa sunnuntain gourme' ateria: ranskalaiset ja nakit...hehehheh!

 

 

 

 

Ja liesituulettimen päällä säännöstelen vaihtelevaa tavarapaljoutta. Olisihan sitä voinut tuon lasin pyyhkäistä ennen kuvan ottamista, mutta olkoon nyt tuollainen "maitolasimainen" ...eli siis likainen :D.

 

 

 

Tästä lähtien lukijat saavat todennäköisesti tyytyä hämyisiin kuviin. Päivän valossa otetut kuvat taitavat olla mennyttä vähäksi aikaa. Luulenpa, että kynttilöitä ja tunnelmavalaistusta tulee näkymään tulevissa postauksissa enenevässä määrin.

 

 

 

Hämärää kun on, niin otetaan ilo irti siitäkin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Jäätävää meininkiä"

Tämä viiikonloppu meni enemmänkin jäähallipainotteisesti. Launataina oli kaksi erillistä tapahtumaa kahdessa ei hallissa ja molemmissa riitti jännitettävää.

Pojalla oli ensin oma peli ja paikalla piti olla jo ennen puoltapäivää. Pelin jälkeen tulimme kotiin muutamaksi tunniksi ja iltapäivällä menimme Liiga-otteluun. Täällä järjestetään kauden aikana koulujen väliset luistelukisat ja tänään oli pojan koulun vuoro. Ennen H-hetkeä pääsimme kuitenkin seuraamaan varsinaista Liiga pelin alkua katsomon puolelle.

 

 

 

 

 

 

Ennen ensimmäisen erän päättymistä osallistujat kokoontuivat pukukoppiin, jossa heille jaettiin joukkuepaidat. Vanhemmat häädettiin pukukopeista hyvissä ajoin pois ja me saimme siirtyä jännittämään katsomon puolelle.

 

 

 

 

Tätä äitiä kyllä jännitti melkoisesti, kun erätauko alkoi. Poika taisi ottaa kilpailun paljon rauhallisemmin.

 

 

 

 

Joukkueet koostuivat 2., 3., ja 4. luokkalaisista ja jokaisessa joukkueessa oli kuusi jäsentä (kolme tyttöä ja kolme poikaa). Meidän pojan joukkue pääsi jatkoon, joten lauantai päivä saatiin onnelliseti pakettiin. Ja Liigaottelussakin tuli vielä kotivoitto...

Sunnuntaiaamu valkeni (jos se nyt on vieläkään valjennut...) hyvin sateisessa ja syksyisessa säässä. Päätimme pojan kanssa heti aamulla, että vaikka on "rähmäkeli", nautimme siitä sisätiloissa sen enempää asiaa murehtimatta. Tällaisena päivänä on hyvä vähän siivota ja olla möllöttää kotona. Keittiön puuhellassa saa polttaa puita koko päivän ja ehkä illemmalla sytytellään tunnelmakynttilöitä. Ei hassumpi sadepäivä. Miksi siis surkutella säätä, kun voi tästäkin ottaa ilon irti ja nautiskella...

Viikonloppu alkamassa

Takana mukava työviikko ja "takki tyhjänä". Olotila on sellainen mukavan (?) väsynyt.

 

 

Isäntä suuntasi tänään metsästysmatkalle Iso-Britanniaan. Jos hänellä on metsästysonnea (tai ilmeisesti pitäisi toivoa hyviä jahtikokemuksia!), voi sieltä olla tuliaisena muflon ja/tai saksanhirvi jossain muodossa. En ole nyt ihan varma, mitä tässä toivoisi... :)

 

 

 

 

 

Meillä menee pojan kanssa viikonloppu kahdestaan. Tosin nyt olen tällä kotona ihan yksinäni, sillä poika säntäsi kaverille ja tulee seitsemältä kotiin. Mikäs täällä on kotona rauhassa ollessa. Isäntä oli vielä ennen lähtöä imuroinut talossa, joten minun ei tarvinnut tarttua imuriin ollenkaan, ainakaan tänään. Kiitos ihana, huomaavainen mieheni!!!.

 

 

 

Huomenna, lauantaina, on tiedossa jäähallien (2 kpl) päivä, sillä ensin pojalla on oma jääkiekko-ottelu toisessa hallissa.Illemmalla täytyy mennä oikein isoon halliin, sillä poika on valittu koulunsa luistelujoukkueeseen. Erien välissä alakoulut kisailevat paremmuudestaan luistelukisassa ja huomenna saan jännittää oman pojan puolesta "koko kiekkokansan edessä". Paikalle saisi jäädä katsomaan vielä Liigan peliä, mutta katsotaan, jaksaako tuo nuorimmainen (tai minä) enää innostua moisesta "sirkushuvista".

Viikonlopuksi ei ole sen suurempia suunnitelmia, joten aikaa jää varmasti ihan vain kotona olemiselle. Aion nauttia tästä(kin) viikonlopusta täysillä ja ensi tunnelmat taidan ottaa jo katsomalla Vain elämää-ohjelmaa. Kaupasta ostin itselleni uuden sisutuslehden, joten eiköhän tässä loppuilta mene tiiviisti sohvalla...peräti leppoisissa tunnelmissa siis...

 

Korkattu

Nyt on sitten kynttiläkausi virallisesti korkattu. Tiistaina tulin töistä hieman myöhempään ja perheen miehet olivat ehtineet lähteä jäähallille pojan harjoituksiin. Hiljaisessa talossa tuli sellainen olo, että voisi vähän tunnelmoida kynttilöillä.

 

 

 

Ei siinä auttanut muu kuin hakea Tiimarin  poistomyynnistä ostamiani kynttiläkippoja kaapin perukoilta ja alkaa asetella niitä olohuoneen puolelle.

 

 

Nämä edulliset tuikkukipot ovat osoittautuneet erinomaisiksi hankinnoiksi ja ovat kaiken lisäksi vielä kauniita.

 

 

 

Niitä tuli joskus taannoin hankiittua sen verran paljon ( halvalla kun sai! ), että niitä riitti vielä ruokahuoneenkin puollelle.

 

 

 

Jäähallilta kotiuduttuaan mies ei huomannut mitään muutosta tunnelmassa, sen sijaan nuorempi painos kyllä huomasi.

On tainut " pojasta polvi parantua"... :D

 

 

 

 

Olen tällä viikolla joutunut työni puolesta penkomaan kausivalokokoelmaani ( tunnetaan siis myös jouluvaloina) ja kauhukseni huomasi, että se on pienentynyt huolestuttavasti. Olen heittänyt viime kauden jälkeen useamman valosarjan pois eli nyt täytyy päivittää tämä asia ajan tasalle. Onneksi huomasin tämän puutoksen nyt, enkä sitten kun sesonki on "päällä".

 

 

 

 

Eläköön pimenevät illat ja tunnelmavalaistus!

 

 

 

 

 

 

 

 

Syksyisiä kaupunkikuvia

Lähdin sunnuntaina aamupäivällä kävelemään kaupungille kameran kanssa. Sää oli mitä hienoin aamulenkille ja valokuvaamiselle. Koko kaupunki tuntui kylpevän keltaisessa väriloistossa. Tässä muutamia otoksia kierrokseltani.

 

 

Olin sen verran aikaisessa liikenteessä, että autot (ja yleensäkin liikenne) ei vielä haitannut kuvaamista. Lukuisat liikennemerkit ja valomainokset tekivät kuvaamisen välillä haastavaksi. Kuvien rajaaminen osoittautui välillä todella vaikeaksi ja aika usein jätin esim. liikennemerkin puun taakse piiloon... eli tarkkana sai olla.

 

 

 

 

 

Vanhan kirkon rauniot on huikaisevan kaunis paikka, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Rajallisen aikatauluni vuoksi kävin ottamassa vain muutaman pikaisen kuvan kivimuurilta. Kauniita kuvauskohteita löytyisi täältä ja lähiympäristöstä vaikka kuinka paljon. Ei ihme, että tämä on suosittu hääkuvauspaikka ja on meidän koulu pitänyt täällä kerran oikein tunnelmallisen joulujuhlan.

 

 

 

 

 

 

Kävin myös varsinaisella kirkolla. Tulin jokivartta pitkin pois keskustaan ja kotiin päin.

 

 

 

 

 

 

Kauniita kuvauskohteita oli vaikka kuinka paljon ja muistikorttini tuli tällä reissulla pian täyteen. Valokuvaaminen oli mukavaa ja ennen kaikkea rentouttavaa. Koska valaistus muuttuu pimenevien päivien myötä haasteellisemmaksi, ajattelin käyttää syksyisiä kaupunkikuvia myöhemmissä postauksissani. Loput kuvat tallensin kuvapankkiini odottamaan oikeaa hetkeä...

 

 

 

 

Täällä syysloma alkaa reilun viikon päästä. Työn puolesta syyslukukausi on mennyt nopeasti eikä sterssistä ole tietoakaan...noh, ehkä hetkittäin. On oikeastaan mukava pitää lomaa tässä vaiheessa, kun ei tunne olevansa ihan puhki-poikki-väsynyt. Tällä viikolla töissä vielä vähän ekstraohjelmaakin uimahallireissun ja "Pimeiden Bileiden" merkeissä.

 

 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

Aikansa kutakin...

Viikonloppu meni jälleen mukavasti sen enempää ohjelmaa järjestämättä.

 

 

Eilinen lauantai meni pojan jääkiekon parissa. Hänellä oli ensimmäinen virallinen vierasottelu, johon koko joukkue lähti linja-autokyydillä. Sen verran ainutlaatuisesta tapahtumasta oli kysysmys, että minä ja äiti-mummi lähdimme omalla autolla perässä katsomaan peliä paikan päälle. Eikä ollut turha reissu. Voittohan sieltä tuli ja poika pääsi vielä kartuttamaan maalitilastoaan.

 

Kotiuduttuaan iltapäivällä reissultaan kävimme "mättöruoalla" ja poika ehti olemaan hetken verran myös kotona...lähteäkseen taas kaverille yökylään melkein naapuriin. Tämä yöreissu olikin laatuaan ensimmäinen, kun poika menee ns. vieraaseen paikkaan. Jännää...ainakin tälle äidille...

 

Kun poika on kavereilla ja isäntä hirvimetsällä, aikaa tuntuu olevan itsellänikin. Nautin näistä kiireettömistä aamuista ja siitä, että saan olla kotona omien ajatusteni kanssa ja tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Kotihommia kyllä olisi, mutta ei mitään pakottavaa. Pyykkikone pyörittää pyykkiä ja minä hiippailen täällä yöpuvussa ja kylpytakissa vaikka kello tulee kohta kymmenen. Ikkunasta ulos katsoessani huomaan, että ulkonakin on aivan tuuletonta. Ihanaa pysähtyneisyyttä.


Huomaan miettiväni usein tätä uutta elämäntilannettani. Pojasta on tullut jo niin iso, että hän pärjää jo omillaan. Hänellä on omat harrastukset, omat kaverit ja omat menot. Minun roolini on muuttunut "hoivaäidistä huoltajaäidiksi". Pitkästä aikaa (kahdeksaan vuoteen!) minulla alkaa olla aikaa enemmän myös itselleni. Huomaan olevani vähän eksysissä tämän uuden roolini kanssa, vaikka ei se äidin perustehtävä ole muuttunut mihinkään.


Uusi vaihe elämässä? Ilmeisesti. Ja ihan tervetullut sellainen.

Tärkeällä asialla

Perjantaina vietettiin Roosa nauha-päivää, jo 13. kerran. Lokakuun ajan on saanut ostaa perinteisiä nauhoja ja muitakin tuotteita, joista myynnistä osa menee naisten rintasyövän tutkimukseen, tiedottamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Tärkeä asia ja varmasti aika montaa tämä asia myös koskettaa tai on koskettanut, enemmän tai vähemmän jossain elämän vaiheessa.

 

 

Olin jonkin aikaa sitten huomannut Lindexsin nettisivuilla kampanjakorun, jonka halusin itselleni.

Sen on suunnitellut Jean Pierre Gaultier ja myydyistä koruista saatu tuotto menee lyhentämättömänä tämän asian hyväksi.

Koen asia itselleni niin tärkeäksi, että 10 euron investointi ei tuntunut lainkaan paljolta. Olin lisäksi tyytyväinen, että rannekorun ketju oli hopean värinen. Tätä haluan (ja voi) käyttää muutenkin. Ainakin meidän kaupungin Lindexissä rintanauhat olivat jo loppuneet ja näitä rannekorujakin oli enää muutama jäljellä. Hyvä näin!

 

 

 

 

Rintasyöpä on ollut muutaman lähisukulaiseni ja tuttuni "ei-toivottu vieras". On onnellisesti ja vähän vähemmän onnellisesti päättyneitä tarinoita. Aihe koskettaa taatusti meitä jokaista naista, ainakin jollain tasolla. Kampanja on erinomainen keino olla auttamassa ja tukemassa tätä tärkeää asiaa. Ranteessa tämä muistuttaa meitä kaikkia naisia pitämään huolta omasta terveydestämme.

 

 

 

 

 

Pitäkäämme siis huolta itsestämme...ja toisistamme!

 

 

 

 

 

 

 

Karkin korviketta

Lokakuu sitten alkoi ja samalla alkoi tämä sokeriton kuukausi. Sokerirajoitteista aikaa on kulunut kohta jo kahden viikon verran eikä suurempaa karkki- tai sokerihimotusta ole ollut.

 

 

Makeanhimoon on täytynyt hakea jotain korviketta ja kaupan hedelmätiskiltä on tullut ostettua hedelmiä. Näihin on ollut tyytyminen.

 

 

 

 

 

Kovin vaikeaa tämä sokerittomuuden ylläpitäminen ei ole ollut. Osittain meikäläisen kohdalla on ollut kysymys myös tavasta.

Sokeriastia on varmuuden vuoksi nostettu kaappiin piiloon, ettei sokeria tulisi laitettua kahviin vahingossa, sillä niin vaistomaista sokerin käyttäminen on ollut.

 

 

 

 

 

Kahvi ei maistu enää ollenkaan niin hyvältä. Oikeastaan se maistuu aika pahalta. Sivutuotteena tässä asiassa voi siis tulla myös kahvin juonnin vähentyminen. Eikä se taas olisi ollenkaan huono asia. Nyt yritetään pärjätä hedelmillä.

 

 

Kahden viikon "kuurini" aikana on käynyt vain yksi pikku kömmähdys. Imuroidessani pojan huonetta, löysin matolta yhden karkin. Olin imuriakin nopeampi, sillä ei aikaakaan, kun karkki oli jo solahtanut suuhuni. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olin syönyt vahingossa yhden karkin...

 

 

Ihan vielä en voi sanoa, että olisin tottunut tähän sokerittomuuteen. Luulenpa, että tämän kuukauden kokeilujaksoni jälkeen jatkan ainakin kahvisokerin käyttökieltoa. Karkeista en ole ihan niin varma.

 

 

 

 

 

 

 

 

  

Syksyn värikartta

Kotona syksyn värikartta ei ole kesästä muuttunut. Edelleen sisustuksen päävärinä on valkoinen, harmaa ja musta. Tehostevärinä olen käyttänyt keltaista. Ja väritys tuntuu jatkuvan samanlaisena,  edelleen.

Ihastelen joka päivä olohuoneen uusia verhoja ja niiden tuomaa uutta tunnelmaa. Isoista olohuoneen ikkunoista saa ihastella läheisen puiston värikylläistä maisemaa.

 

 

Mies osti viime viikolla lähikaupasta keltaisia ruusuja. Nimipäivänsä kunniaksi... kuulemma. Muistin sentään onnitella häntä, vaikka muuten jäi päivä huomioimatta.

 

Kotimme ei tällä hetkellä kaipaa värimuutosta, sillä ulkona lehtipuissa on hienoja ruskan värejä. Valitettavasti tämä kauneus on kuitenkin katoavaista ja kohta saa olla jo pihalla haravoimassa. Tänä sykynä pihalle on varissut myös ennätykselliseti kuivuneita männynneulasia. Johtuneeko kenties kuumasta kesästä? 

 

 

 

 

Nautikaamme kuitenkin tästä syksyn väriterapiasta!

 

 

 

 

 

P.S. Vaatekaapissa värikartta on suunnilleen samanlainen kuin kotona eli tylsähkö. Tosin tämän syksyn vaatehankinnoissa olen asettanut itselleni muutamia ehtoja. En saa hankkia yhtään uuttä valkoista, harmaata tai mustaa vaatekappaletta. Johtuneeko periaatteestani, mutta en ole todellakaan hankkinut ainuttakaan vaatetta itselleni tänä syksynä...ja hyvin olen pärjännyt vanhoillakin. Lähestyvä pikkujoulukausi saattaa aiheuttaa pientä ostopainetta vaatekaappiin.

 

 

 

 

 

 

 

Tehokkaasti

Vaikka nuo nuoren miehen jääkiekkopelit ajoittuvat viikonlopuun, ehti täällä kotona puuhata kaikenlaista. Lauantai meni vähän "peukaloita pyörittäessä", mutta sunnuntaina oli jo tehokas.

 

 

 

Olohuoneen uusista verhoista innostuneena, sain keittiöön vaihdettua jo loppu kesästä tilaamani verhot.

Vähän on retromainen kuosi, mutta saa kelvata. Jouluksi vaihdan luultavasti jotain muuta tilalle.

 

 

 

Samalla tuli ikkunat pestyä (vain sisäpinnasta) ja imuroitua koko huusholli.

 

 

 

 

Verhot tekivät keittiöstä vähän pimeämmän. Näin syksyllä tuo pimeys ei haittaa, vaan tekee tunnelman enemmänkin kotoisammaksi.

Ja vastavaloon kuvaamisen hankalammaksi...

 

 

 

 

Sunnuntai oli muutenkin tehokas päivä. Siivoamisen lisäksi sain tehtyä useamman työhomman pois käsistäni. Muutama aamupäivän tunti siinä vierähti. Nämä pakolliset työt jäävät usein tekemättöminä "roikkumaan", mutta nyt sain siis nekin tehtyä. Lisäksi tein ruokaa ja pesin muutaman koneellisen pyykkiä. Tällaisen päivän jälkeen on aina niin hyvä ja tyytyväinen olo. Nyt en raskinut pyhittää sunnuntaita lepopäiväksi. Minulla se taisi olla jo launataina :)