maanantai 31. joulukuuta 2018

Lyhyt yhteenveto vuodesta 2018


Se olisi vuoden 2018 viimeinen päivä. Yksi vuosi ja 365 elettyä päivää, joihin on mahtunut kaikenlaista.





Selaillessani postauksia, huomaan, että blogin kirjoittaminen on ollut ennätyksellisen vähäistä.
Vuosi sitten olin julkaissut 161 postausta (vähennystä 44) ja verrattuna vuoteen 2016 jo 144 postausta vähemmän. Tämän kaiken selittää se, että kulunut vuosi on ollut poikkeuksellisen kiireinen. Olen joutunut pitämään muutaman kerran hieman pidempää blogitaukoa, sillä aika ei ole vain riittänyt siihen. Kaikesta huolimatta huomaan, että blogini on toiminut erinomaisena päiväkirjana minulle. Onneksi olen kirjannut ja kuvannut tänne tapahtumia ja ajatuksiani, sillä muuten en todellakaan muistaisi kaikkia vuoden aikana ollutta.

 




Merkittävin asia kuluneessa vuodessa on ollut ehdottomasti sisustusartesaaniopintoni. Se ei ole voinut jäädä näkemättä täällä blogissani, sillä onhan se ollut yksi merkittävä vaihe vuodessa ja ihan elämässänikin. Jäin päivätyöstäni opintovapaalle helmikuussa ja tein opintoja hyvinkin tiiviisti sekä kevään että kesän aikana. Sain puristettua kaikki tarvittavat näyttötutkinnot syksyyn mennessä ja marraskuussa tutkintoni oli valmis. Melkoinen "henkinen opintomatka", mutta ihan joka tavalla erinomainen kokemus. Ajanjakso oli raskas, mutta taaksepäin katsoessa tunnen suurta tyytyväisyyttä ja onnistumista.







Syksyllä paluu päivätyöhön oli mukavaa, tosin edelleen aikataulu ja kiire alkoi syödä voimavaroja. Koska olin kesällä auttamassa Kodinonnessa ja suoritin opintojani, jäi minulta sekä normaali kesäloma että ennätykselliset hellesäät tällä kertaa nauttimatta. Syksy meni töissä kuitenkin nopeasti ja selviä väsymisen merkkejä alkoi näkyä joulukuussa. Opintojen ja työn hetkittäinen päällekkäisyys koetteli jaksamista toden teolla eikä viikonloput meinanneet riittää palautumiseen. Pitempi joululoma tuli juuri oikeaan kohtaan ja todellakin tarpeeseen.


 
 




Blogia selatessani huomasin, että aika ajoin olen pohtinut yrittäjyyttä ja siihen liittyviä asioita. Koen olevani jonkinlaisessa murroksessa ja etsin suuntaa yrittäjyydelleni. Suuntaviivoja olen piirrellyt kuluneen vuoden aikana melkoisesti ja ajatustyö on alkanut selkiyttämään niitä. Vuoden aikana olen saanut mielenkiintoisia työtehtäviä, joista olen todella nauttinut. Samalla olen saanut rutkasti itseluottamusta ja kokemusta.
Vaikka etenen omalla sisustussuunnittelijapolullani melko hitaasti, koen, että tämä on minulle ainoa oikea tapa.


 


 
Henkilökohtaisessa elämässä on ollut (opiskeluista huolimatta) hyvinkin tasainen vuosi. Matkailu jäi tänä vuonna vähäiseksi. Mökillä tuli käytyä kaksi kertaa ja Vuokatissa vietimme aktiivisen hiihtoloman. Liikunta on näyttänyt hiipumisen merkkejä. Viime keväänä aloitin aikuisluistelun, mutta aikataulullisista syitä en syksyllä enää pystynyt jatkamaan. Kävelylenkeistä on tullut minun uusin harrastukseni, sillä se ei oikeastaan katso aikaa eikä paikkaa. Vuoden alussa olin vielä "sokerittomalla kuurilla", mutta kesän jälkeen karkkihimotus on tullut takaisin. Kahviin en edelleenkään lisää sokeria, mutta muuten kaikki makea menee kiitettävästi kurkusta alas. Elintavoissa siis pientä takapakkia...

 
 


Kodin sisustaminen on tänä vuonna jäänyt muun elämän jalkoihin, mutta toisaalta en ole kokenut siihen mitään tarvetta. Jotain pieniä sisustusjuttuja on tullut tehtyä ja merkittävimpinä kodinhankintoina on ollut uusi sohva olohuoneeseen ja Muuramen lipasto työhuoneeseen. Kodissamme kaikki toiminnat ovat kutakuinkin kohdillaan ja sen pienen vaihtelun olen tehnyt tekstiileillä. Keittiö on oikeastaan ainoa tila, jossa pitäisi tehdä hieman isompaakin päivitystä eli remonttia, mutta tämä projekti saa vielä odottaa.



 


Tänä vuonna isoimpia "juhlan aiheita" ovat olleet oma valmistuminen ja äitini 80-vuotissyntymäpäivät, tosin näistä kahdesta juhlistettiin vain äitiäni. Tietenkin vuodessa on juhlittu myös muita merkkitapahtumia ja aika usein niihin on liittynyt joku "tarjoilu- tai kakkupostaus". Hauska huomio sinänsä, sillä minähän en tunnetusti ole mikään leipuri. Ja "Tee-se-itse -jutut jäivät meikäläisellä  melkeinpä olemattomiksi, mutta jos ensi vuonna ehtisi panostamaan vähän niihinkin.




Kulunut vuosi on ollut minulle monella tapaa merkityksellinen.
 Vuoteen mahtuu monenlaisia tunteita; iloa, surua, huolta, murhetta ja naurua.
365 päivää "Satuelämää", joista tekin olette päässeet ainakin osittain osallisiksi.
Olen tästä vuodesta monesta asiasta NIIN kiitollinen - ja onnellinen.
 Nyt on laitettu tämä vuosi pakettiin ja katseet tulevaan...



Tervetuloa uusi vuosi 2019!

 
 
 
 



lauantai 29. joulukuuta 2018

Pieni blogikriisi


Tämän postauksen otsikko on hieman harhaanjohtava ja siksi totean heti alkuun, että bloggaamista en aio lopettaa. Vuoden vaihtuessa olen kuitenkin miettinyt, mitä tältä rakkaalta harrastukselta haluan ja miten sen kanssa jatkan...?









Olen kirjoittanut blogia jo melko kauan ja olen pysynyt tyylilleni uskollisena.
Se on minun päiväkirjani, joka koostuu kaikenlaisesta sekametelistä, minun elämästäni. Välillä kirjoitan syvällistä pohdintaa ja välillä ihan jotain muuta.
Silloin tällöin tulee mietittyä, pitäisikö keskittyä vain muutamaan osa-alueeseen, mutta se ei vain tunnu oikealta suunnalta.
Lukijakuntani ei ole kasvanut juuri lainkaan, enkä oikein tiedä, että haluanko edes sitä.
Jopa blogini ulkoasu on pysynyt muuttumattoman kaikki nämä vuodet.
Pitäisikö muuttua vai ei?
 
 
 
 
 
 
 
Kirjoitustahtini peilaa suoraan siihen, miten paljon minulla on aikaa käytettävänä. Nyt, kun on ollut kiirettä, postaustahtikin on harventunut.
Jutun aiheet eivät ole edelleenkään loppumassa, sillä meikäläisen elämästä löytyy aina jotain kirjoitettavaa...toinen juttu on se, onko se niin kiinnostavaa.
 Aina silloin tällöin mietin enemmän johonkin asiaan profiloitumista, mutta toistaiseksi tämä elämänmakuinen lifestyle-kirjoittaminen tuntuu oikealta.
Onhan minulla toinenkin blogini Stailiamo's, johon kirjoitan vain sisustamiseen liittyviä juttuja, mutta harvakseltaan.

 
 
 
 
 
 
 
Joskus minulla oli haaveena, että blogin kirjoittamisesta voisi tehdä ammattimaisemminkin, mutta sen eteen en ole koskaan mitään tehnyt.
Aikaa blogin pitäminen vie, mutta niinhän harrastaminen yleensä tekee. Haluaisinko tästä enemmän hyötyä? Kyllä, - ja  ehkä en, sillä nyt minua ei sido mikään.
Surukseni olen huomannut, että muutama blogi, jota olen vuosia jo seurannut ovat "ammatillistumisen" myötä muuttuneet huonompaan suuntaan.
Mainostaminen ja erilaiset yhteistyöpostaukset ovat tulleet pääasiaksi ja se häiritsee ainakin minua. Ymmärrän, että yhteistyö on kuitenkin elinehto.
Blogin kirjoittaja tarvitse sitä, mutta miten säilyttää tasapaino oman blogin ja mainostajan puristuksessa.
 
 





 
 
Kriiseilen tietyin väliajoin blogini kanssa, jolloin mietin mahdollisia muutoksia.
Olisi mukava tietää, mitkä asiat kiinnostavat tai mikä saa jonkun eksymään blogiini? Pohdinnan alla on ollut, mihin tämän kanssa suuntaan uuteen vuoteen?
En koe kuitenkaan suurta tarvetta blogimuutokselle, joten olkoon tämä edelleen minun "henkireikäni", jossa saan olla ja ilmaista itseäni juuri sellaisena kuin olen.
 
 
 
 
 
Avoimin mielin uuteen vuoteen 2019... ja tulevaan. Toivottavasti pysytte mukana jatkossakin!
 
 
 





torstai 27. joulukuuta 2018

Joulun jälkeiset


Joulun pyhät ovat ohi tältä vuodelta ja kun katsoo ikkunasta ulos, niin taisi mennä talvikelitkin. Tällä hetkellä mittari näyttää lämpöasteita ja se vähäinen lumipeite näyttää hupenevan silmissä. Onneksi joulu oli kuitenkin valkoinen...






Vietimme joulua hyvinkin perinteisen kaavan mukaisesti. Puolen päivän aikaan kokoonnuimme sisarusten perheiden kanssa äitimme luokse joulupuurolle. Samalla vaihdoimme kuulumiset ja hiljennyimme kuuntelemaan joulurauhan julistuksen. Ihana tapa aloittaa joulun vietto, josta on tullut myös tärkeä perinne myös perheemme nuorimmaiselle. Sieltä jokainen lähti omaan kotiinsa jatkamaan joulun viettoa. Meillä se tarkoittaa joulusaunaa, lahjojen avaamista ja jouluruokailua. Joulupukki ei ole käynyt meillä enää muutamaan vuoteen, mutta onneksi lapsemme toimittaa aputontun tehtävää mallikkaasti. 
Aattoilta kului lahjojen avaamisen jälkeen rauhallisesti kotisohvalla oman perheen parissa.
 
 
 




Joulupäivä kului sukulaisten kesken. Ensin lähdimme käymään kahvilla siskoni luona Nakkilassa.
Iltapäivällä mieheni vanhimman pojan perhe tuli meille avaamaan viimeiset joulupukilta unohtuneet lahjat.
Ilta sujui mukavasti rupatellessa ja porukka innostui pelailemaan Kahoot-tietovisaa.
Kiireisessä arjessa lähisukulaisia tulee nähtyä nykyään harvemmin, joten joulun pyhät ovat tässä mielessä erityisen merkitykselliset.






Tapaninpäivänä meillä isäntä lähti totuttuun tapaan metsälle.
Tänä vuonna sää ei ollut paras mahdollinen metsästykseen, mutta mies sai sentään liikuntaa ja raitiststa ilmaa.
Minä sen sijaan aloin tekemään rästihommia eli laittamaan yritykseni kirjanpitoa kuntoon.
Vaikka kirjanpitoni on suhteellisen yksinkertainen ja selkeä, kuluu minulta sen tekemiseen aikaa...ja suklaata!
Kirjanpidon voisi tehdä hienosti tietokoneella Exel:issä, mutta minä haluan tehdä sen (vielä) manuaalisesti tilikirjaan.
Tämä manuaalinen tapa taitaa tosin jäädä tämän vuoden jälkeen historiaan ihan käytännön syistä.
 
 
 
 


 
Jouluruokaa on tullut syötyä ihan kiitettävästi...niin, ja sitä suklaata.
Kiireettömyys, aikatauluttomuus ja ihana joutenolo on ollut joulussa parasta.
Illat ovat sujuneet TV:tä katsoen ja elokuvia on tullut töllötettyä enemmän kuin aikoihin.
Hitaat aamut ovat olleet luksusta eivätkä kotihommat ole painaneet päälle.
 Kävelylenkkejä ja ulkoilua olen pyrkinyt tekemään päivittäin.
On ihana, kun ei ole kiirettä...
 


 
Meillä loma jatkuu vielä useamman päivän, sillä meidän (työ)arki käynnistyy vasta loppiaisen jälkeen.
Jotain pientä ohjelmaa on tiedossa loman ajaksi, mutta pääsääntöisesti olen ajatellut vain nautiskella ja ottaa rennosti...
 
 
Mukavaa joulun jälkeistä arkea kaikille!
 




sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Iloinen yllätys(lahja)!


Elämässä tapahtuu välillä merkillisiä asioita, useimmiten vielä silloin, kun sitä kaikkein vähiten odottaa. Meikäläinen on tähän päivään mennessä ollut hyvinkin skeptinen ja epäileväinen kaiken maailman arvontojen suhteen, mutta enpä ole enää...







Facebookissa osallistuin Starttivalmennuksen arvontaa, jossa arvottiin kolme yrittäjäkurssia, arvoltaan 400 euroa.
Minä perustelin FB:ssa mahdollista voittoani leikkimielisesti (ja puolitosissaan), sillä ajatuksella, että "ei tässä mitään voita".
Toisin kuitenkin kävi ja torstai-iltana sain viestin, että olin yksi kolmesta voittajasta. Hetken pyörittelin silmiäni enkä ollut uskoa asiaa todeksi.
Kurssi on minulle ilmainen, joten kurssiin osallistuminen ja sen päätöksen tekeminen oli  jokseenkin helppoa.
Suurin ongelma olikin kurssin ajankohdan valinta, sillä kurssin pituus on 4 kk kerrallaan.
Jonkun logiikan mukaan valitsin aloitusajankohdaksi huhtikuun.







Nyt lähden opiskelemaan yrittäjyyttä, tosin kurssi toteutetaan verkossa eli voi opiskella yrittäjyyttä kotoa käsin ja oman työn ohella. 
Olen tässä kaksi vuotta taapertanut sivutoimisena ilman koulutusta ja ehkä nyt saan suuntaviivoja liiketoimintani kehittämiseen
Odotukset kurssin suhteen on korkealla ja toivon, että siitä olisi minulle todellakin jotain hyötyä.
 
 
 
 





Olen jälleen kerran enemmän kuin innoissani ja luulenpa, että huhtikuussa "manaan" itseni taas, mihin on tullut päänsä pistettyä.
Tiedossa on jälleen stressiä ja aikatauluttamista, mutta tätä mahdollisuutta en voi kuitenkaan jättää käyttämättä, sillä koen tämän lähes "lottovoittona".
Voitto nopeutti päätöksen tekemistä huomattavasti, sillä perusjahkailijana en olisi tähän todennäköisesti ryhtynyt vielä tämän vuoden aikana.
Olin jo aikaisemmin perehtynyt heidän koulutustarjontaan ja vakavissani miettinyt siihen osallistumista jossain vaiheessa.
Voiton myötä suunnitelmani muuttuivat täysin ja keväällä taas opiskellaan.



Yrittäjäkurssi tuli minulle sopivasti yllätyslahjana, sillä juhlistan tänään, jouluaatonaattona, syntymäpäivääni.
En tiedä, onko tämä ollut johdatusta tai ei, mutta tällä hetkellä tunnen suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta.
Eikä pelkästään arvonnan voiton myötä, vaan muutenkin, tunnen vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa...
Päivän juhlahurmoksessa laittelen vielä vähän joulua ja huomenna rauhoitumme joulun viettoon.




Toivottelen tässä vaiheessa jo oikein hyvää ja tunnelmallista joulua kaikille!


 
 
 
 
 



keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Talven ihmemaa


Lomaa alkuun on laskettu jo päiviä ja kummallisesti työpäivät vain hupenevat. Joululomaa taitaa odottaa jokainen ja seuraava jännityksen kohde taitaa olla se, että onko meillä täällä päin Länsi-Suomea valkea joulu. Toistaiseksi sääennusteet lupailevat ihan hyvää, mutta tilanne saattaa muuttua yhdessä yössä...





 
SOME-maailmassa tämän joulun ja talven yksi hitti on "pienoismaailman" tekeminen.
Moni on toteuttanut niitä lasikuvun tai lyhdyn sisälle, minä toteutin sen hieman isompana versiona tarjottimelle.
Facebookissa ja Instagramissa nämä kuvat ovat näkyneet jo muutama viikko sitten, mutta ajattelin laittaa ne nyt tänne blogiinkin.







Toteutus oli erittäin helppoa ja nopeata. Talo on pieni lyhty, jonka sisällä on valosarja. Joulupukin löysin joulukoristeiden joukosta.
Talon edessä oleva "jäätynyt" lampi on palapeiliä ja valkoisen kuusen ostin tänä syksynä eräästä raumalaisesta sisustusliikkeestä.
Talvisen ihmemaan kruunaa tietenkin lumipeite, joka on ihan aitoa sokeria. Koska tarjotin on valkoinen, levitin sokeria vain talon eteen.
Ja TA-DAA...se on siinä!
 
 
 
 
 
 
 
 
Sijoitin "Talven ihmemaan" keittiön sivupöydälle, jossa se valaisee nyt vuoden pimeimpään aikaan ja luo kivaa tunnelmaa keittiöön.
Katsotaan, mitä täällä tapahtuu joulu jälkeen, sillä joulupukkia vaihtamalla asetelmaa voi pitää esillä vaikka koko talven.
 Meillä valkea joulu on näin ollen takuuvarmasti...ehkä hieman pienimuotoisemmin, mutta kumminkin.
 
 
 
"Untuvaan retki kulkee,
siihen maan talvi sulkee,
ja kaunis on tie,
kun retkemme vie
kautta suuren talven ihmemaan"
 
 
Nautitaan tästä!
 
 
 
 
 
 
 
 
 




sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Jaksaa, jaksaa...!!!!


Vähän on blogin postaustahti viime aikoina hiipunut, mutta yksinkertaisesti en ole vain ehtinyt istumaan koneella. Ja jos ylimääräistä aikaa on ollut, olen käyttänyt sen johonkin muuhun. Tässä on menty viimeiset viikot melkoista haipakkaa, mutta nyt alkaa vähitellen rauhoittua. Jos vaikka ehtisi valmistelemaan vähän joulua kotiinkin...





 
 
Nämä kuvat ovat jo muutaman viikon takaisia, mutta oikeastaan mikään ei ole sen jälkeen muuttunut.
Minulla on tapana, että ensimmäisenä adventtina koristelen kotia hieman jouluisemmaksi ja vähitellen sisustelen joulua lisää.
Tänä vuonna mennään  "less is more"-tyylillä ja joulukuusi viimeistelköön sen.




 
 
 
Jouluvalmistelut (ne vähäiset) ovat vielä alkutekijöissään ja osa lahjoista on vielä kaupassa.
En kuitenkaan ajatellut ottaa tästä sen enempää painetta, sillä olen ottanut asenteen, että kaikki järjestyy.
Olen nyt muutaman päivän keräillyt jonkinlaista flunssanpoikasta, joten toivotaan, ettei mikään pöpö enää iskisi tähän ajankohtaan.
Se olisi jo vähän liikaa. On varmasti huono asia toivoa, että jos pitää sairastua, niin mieluummin sitten lomalla...
 
 
 
 
 


Taidan liittyä niiden lukuisten ihmisten joukkoon, jotka manailevat ainaista (joulu)kiirettä.
Työssäni joulun alusaika on perinteisesti melkeinpä vuoden kiireisintä aikaa ja lisämaustetta (ja suorituspainetta) luo tietenkin itse joulu.
Joulua rakastavana ihmisenä haluaisin ehtiä nauttimaan siitä enemmänkin, mutta nämä arjen tosiasiat haittaavat sen toteutumista.
Asian kanssa on nyt vain elettävä.




On ilmeisen selvää, että odotan joulua ja joululomaa enemmän kuin pitkiin aikoihin. Koska kulunut vuosi on ollut opiskeluiden takia melkoinen rypistys, aion viettää tulevan loman  rauhallisesti. Se ei välttämättä tarkoita laiskottelua, vaan sitä, että minulla on aikaa tehdä sellaisia asioita, joista nautin. Lapsen jääkiekkoharrastuksessa tulee myös pieni tauko, joten taidamme sukeltaa koko perhe "lomamoodiin". Edessä olisi vielä viisi työpäivää ja sen jälkeen kahden viikon ruhtinaallinen joululoma...



Sitä odotellessa tsemppiä meille joulukiireisille!
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Jouluinen kattaus


Minulla oli tänään ilo päästä tekemään Gloria-keittiön kanssa yhteistyötä. Heillä oli eräässä uudiskohteessa keittiön esittely ja he pyysivät minua/ STAILIAMOa tekemään kohteeseen hieman juhlavamman kattauksen...








Tähän taloon oli juuri muutettu ja yhtenäiseen olohuone-keittiö-tilaan oli hankittu hieno pyörä pöytä Vepsäläiseltä.
Olin käynyt jo viikolla katsastamassa asukkaiden astiavalikoimaa, sillä kattaus oli tarkoitus tehdä heidän omilla astioilla.
Hyvin pian minulle tuli selväksi, että haluan tehdä kattauksen värikkäällä Iittalan Taika-astiastolla.
 Pöydän ympärille mahtuisi sujuvasti kuusikin ruokailijaa, mutta kattaus tehtiin vain neljälle.
Yleisilme pysyi ilmavana ja selkeänä.
 
 
 
 
 





Alkuperäisessä suunnitelmassa oli, että pöydän keskelle olisi tullut runsas, hieman tumman sävyinen kukkakimppu.
Aikataulullisista syistä luovuin kuitenkin ajatuksesta ja ostin jouluisemman kukka-asetelman, jota vielä hieman tuunasin tyyliin sopivammaksi.
 
 
 
 
 

 
 
 
Koska talon tyyli on aika moderni ja pelkistetty, en lähtenyt kikkailemaan kattauksen kanssa.
Sisustuksessa on käytetty mustaa ja tammea, joten muutama kullanvärinen tehoste täydensi kattausta
Astiasto tuo mielestäni riittävästi väriä ja tumma pöytä antaa mukavasti kontrastia. Iso käpy löysi paikkansa syvästä lautasesta.
Ison lautasen alle tein lahjapaperista eräänlaisen tabletin ja kultaisesta helminauhasta tein lautaliinavyötteen.
Aika pienillä jutuilla kattauksesta tuli juhlava olematta kuitenkaan ihan "överi".
Eikä pöydässä tarvitse aina olla edes pöytäliinaa...
 
 
 
 

  


Valitettavasti tänään päivänvalo oli minimaalista, joten kuvien ottaminen oli enemmän kuin haasteellista.
Tämän postauksen viimeiset kaksi kuva on otettu kännykällä, eikä ne ole yhtään parempia kuin järjestelmäkameralla otetut.
Vaikka yritin säätää kuvia, valaisimien värisävy teki kuvista keltaisia ja siksi kattaus ei pääse ihan oikeuksiinsa...
 
 
 
 
 
 
Tämä toimeksianto oli erittäin mukava kokemus ja tätä voisi tehdä enemmänkin.
Vaikka tehtävänä oli tehdä vain kattaus, stailasin myös keittiötä hieman jouluisemmaksi.
 
 
 
 
 
Vaikka tämä keikka oli ns. työpäivä, ei se tuntunut siltä. Tulevalla viikolla sen sijaan on luvassa kokolailla kiirettä ja ohjelmaa. Viikolle on tupsahtanut kasapäin kaikenlaista hommaa ja töissäkin mennään enemmän tai vähemmän"vajaamiehityksellä". Tiedossa siis melkoinen loppurutistus ennen joululomien alkua, mutta eiköhän se tästä...
 
 
 
 
Mukavaa alkavaa viikkoa sinne lukijoilleni!
 
 
 
 
 
 

perjantai 7. joulukuuta 2018

Joulustelua....


Tämän hetkinen säätila haittaa hieman joulufiiliksen saavuttamista. Onneksi sitä voi käydä hakemassa esimerkiksi paikallisesta puutarhaliikkeestä, jossa sekä kukkien että pienten sisustustavaroiden esillepanoon on panostettu...



 
 
Täällä käyn mielelläni vain katsomassa ja ihastelemassa kauniita juttuja.
Tuotevalikoima on laaja ja perinteisen kukkakimpun tai asetelman sijaan voi löytää muutakin kotiin viemistä.
 



 
 
Jouluisissa kukkakimpuissa on raikkaan punavalkoinen teema.
 
 
 

 
 
Taimimyymälässä on minusta kivan rustiikkinen tunnelma.
Tiiliseinät, lattia ja vanhanajan huonekalut ovat kauniissa sopusoinnussa.
 
 
 

 
 
 
Kukkaosastolla on nyt joulun kukkaloisto parhaimmillaan.
Esillä on lavakaupalla kukkia ja asetelmia. Kiertely voi todellakin olla myös esteettinen kokemus.
 
 
 
 




Jouluisia asetelmia on myös monenlaisia ja taatusti jokaiseen makuun;
perinteistä ja hieman modernimpaakin.
 
 
Viikon sisällä on käynyt täällä kaksi kertaa vähän "joulustelemassa". Ensimmäisellä kerralla ostin kotiin huonekuusen ja nyt toivon, että se pysyisi hengissä jouluun asti. Toisella kerralla ostin jouluisen kukka-asetelman, jota aion käyttää sunnuntaina pidettävässä keittiöesittelyssä. Sain toimeksiannon, jossa saan tehdä jouluisen kattauksen uuteen keittiöön. Tänään olen tehnyt muutaman kattauskokeilun, mutta se lopullinen versio muotoutuu vasta paikan päällä.
Yritän ehtiä (ja muistaa) ottaa kuvia kohteesta, sillä keittiö ja koko koti on hyvin kaunis ja trendikäs.
 
 
 
 
Nyt kuitenkin aloitellaan viikonloppua. Tänään leivoimme joulun ensimmäiset piparit ja tällä kertaa pääsin helpolla, sillä mieheni vanhimman pojan poika ja meidän poika leipoivat piparit yhdessä alusta loppuun asti. Minulle jäi vain jälkisiivous ;)  Huomenna tiedossa koko päivä jääkiekkoa, sillä tiedossa on juniorikiekkoa ja "tulevaisuuden toivojen" (2 kpl) kuskailua ympäri maakuntaa. Ihan vielä en ehdi nauttimaan joulufiiliksestä, mutta jos ensi viikolla tähän aikaan olisi enemmän jo joulumielellä...
 

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

1. adventtina


Viikonloppu on mennyt laitellessa kotia jo hieman jouluisammaksi. Samalla yritän välttää liian monen asian kasautumista (=stressiä) viimeiselle viikolle, sillä väkisinkin sinne jää asioita hoidettavaksi. Tänään ehdin leipomaan joulun ensimmäiset joulutortut...tai pikemminkin joulukukat.




 
 
Joulutorttujen kaveriksi sopii tietenkin (kaupan) piparit ja glögi, joten samalla tuli glögikausikin korkattua.
Ensimmäisen adventin kunniaksi somistelin keittiön pöytää liinalla ja kynttilällä. Tunnelma oli valmis.
 
 
 
 
 
 
 
 
Meillä joulutorttuja syö vain isäntä, joten seuraavat tortut ajattelin  leipoa vasta jouluksi.
Itsenäisyyspäivänä leivomme perinteiset piparit ja todennäköisesti niitä saan tehdä vielä yhden satsin ennen joulua.
Joululeivonnaisissa meillä ei ole mitään yllätyksiä, sillä nämä suosikit tuntuvat toistuvan vuodesta toiseen.
 
 
 
 
 
 
 
Alkavalla viikolla on kolmen päivän työviikko, jonka jälkeen meillä on pieni loman tynkänen.
Sen jälkeen alkaakin kahden viikon "totaalirypistys", sillä  töissä on tiedossa juhlahumua ja oppilaiden arviointia eli työntäytteisiä päiviä.
Joululahjojen hankinta taitaa jäädä väkisin sinne viimeiselle viikolle ja joulun viimeistelyt kotona joulua edeltäville lomapäiville
Joskus toivoisin, että voisin valmistella joulua ihan rauhassa, mutta ainakaan vielä se ei toteudu...
 
 
 
 
 
Nyt ajattelin kuitenkin hiljentyä viettämään 1. adventtia.
Joulun odotus voi alkaa...