keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosikatsaus (osa 1)


On tullut aika muistella kulunutta vuotta ja pistää vuosi ns. pakettiin

Lukuisista yrityksistäni huolimatta en onnistunut saamaa diaesitystä tänne blogini puolelle. Ohjeet kyllä löytyivät, mutta olivat minulle liian monivaiheiset ts. luovutin jo ennen kunnon yrittämistä. Innostus vähän lopahti ja kuvakollaaseista tuli vähän "töpöjä".

Nyt on sitten muutaman postauksen verran tiedossa kuvia ja kerrontaa kuluneesta vuodesta ihan perinteiseen tyyliin. Kuvat jaoin kolmen kuukauden jaksoihin. Tässä postauksessa tulee 2 x kolme kuukauden jaksoa ja seuraavassa loput eli puolen vuoden setti kerrallaan. Olkaapa hyvät.


 
 
 
 
Tammikuu- helmikuu-maaliskuu
 
Talvi oli vähäluminen ja lyhyt. 
Minä alotin juoksutreenaamisen, jälleen kerran.
Jääkiekkoa pelattiin sekä hallilla että ulkojäillä, kokeilipa poika maalivahtina olemistakin.
Villasukkia tuli tehtyä koko perheelle.
Keltainen tuli sisustukseen jäädäkseen koko kevääksi, kesäksi... ja syksyksi
 





Huhtikuu- toukokuu- kesäkuu

Jääkiekkokausi lopetettiin huhtikuussa.
Veneily- ja mökkikausi alkoi jo hyvissä ajoin, huhtikuussa sekin.
Toukokuussa kokeiltiin mökillä pitkää siimaa ja "heitettiin talviturkki pois". 
Aloitettiin jalkapallokausi.
Juhlittiin vappua ja äitienpäivää.
Kesäkuussa lähdettiin viikoksi Kreetalle lomailemaan.
Vietettiin juhannusta kylmässä kelissä mökillä.
 
 
Tässä viime vuoden ensimmäinen puolivuotta lyhykäisyydessään ja todella typistetysti. Jatkoa seuraa...
 
 
 
 
 
 

tiistai 30. joulukuuta 2014

Kohti uutta vuotta


Joulusta on nippa nappa selvitty ja ajatukset siirtyvät väkisinkin (ja vähitellen) tulevaan. Vuosi vaihtuu kohta ja moni tekee uuden vuoden lupauksia. Minä en moiseen sorru, sillä niiden lupausten pitäminen on meikäläiselle niin äärettömän vaikeata, ellei jopa mahdotonta. Itselleni armollisena olen ajatellut toteuttaa jonkinlaisia "Uuden Vuoden Yrityksiä",  lupausten sijaan. Eivät tunnu niin ehdottomilta.







Päälimmäisenä minulla on kaksi asiaa, joita yritän tulevana vuonna toteuttaa. Ensimmäinen on kuntoilun ja liikunnan lisääminen. Tai oikeastaan sen toteuttaminen suhteellisen säännöllisesti. Minulla kun tämä kuntoilu tuppaa olemaan erittäin kausiluonteista, sellaista ON/OFF-tyylistä. Ennen joulua järjestelin treenivaatteita vaatekaapissani. Voisiko niiden hypistely lupailla uuden kuntoilukauden alkamista ja kuntoiluinnon syttymistä...?!!? Jaa-a...






Toinen uuden vuoden yritys on mahdollisen sapattivuoden pitäminen töistä. Olen jo muutaman vuoden viritellyt ajatusta vuorotteluvapaan pitämisestä, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen ollut enemmän jo tosissaan. Töissä olen puhunut avoimesti haaveestani ja muuallekin olen "hehkutellut" asiaa. Voi olla, että tämä todellakin toteutuu. Tarkoitus ainakin olisi, vaikka se (vieläkin) vähän arveluttaa.

 
 


 
Katseet on siis suunnattuna jo Uuteen Vuoteen. Ehkä teen tänne blogiini vielä jonkinlaisen (perinteisen) kuvakoosteen menneestä vuodesta ja sitten voikin hyvillä mielin laittaa vanhan vuoden pakettiin. Useamman kokemuksen rikkaampana.


Näissä kuvissa taustalla häämöttävät vielä joulukuusen valot. Todellisuudessa sain eilen joulusta tarpeekseni ja siivosin sekä kuusen että loputkin joulukoristeet pois. Jäljelle jäivät enää jouluvalot ikkunoihin (=kausivalot) ja joulukukkaset, joita en ole raskinut vielä heittää pois. Nyt voi hyvillä mielin (ja siivotulla kodilla) lähteä kohti uutta vuotta...











maanantai 29. joulukuuta 2014

Huurteista

 
Täällä paistoi yhtenä aamupäivänä aurinko ja lähdin ottamaan kuvia luonnosta. Joulun jälkeen pakkaspäivät ovat vaihdelleet paljonkin ja nyt ne lupailivat tänne jo lämpöasteita. Kauniit lumiset maisevat voivat olla kohta muisto vain.
 
 
 

 
 
Asumme aivan puiston ja meren(lahden) vieressä, joten kaupunkiluonto on todellakin lähellä.
Kuvausmatkani taisi kestää peräti viisi minuuttia.
 
 
 
 
 
 
 
Luontokuvaustaitoni on vielä melkoisen aloittelijan tasolla, mutta kuvankäsittelyohjelmalla näistäkin saa ihan kelvollisia.
Lähdin hakemaan huurteisia kuvia ja siinä myös onnistuin...
 
 
 
 
 
 
Tähän kuvaan tein ns. tiukan rajauksen ja kuva pysyi yllättävänkin terävänä.





Mahtoikohan hämähäkillä jäädä verkon kutominen kesken?



Meillä oli suunnitelmissa mennä välipäivien aikan muutamaksi yöksi mökille, mutta nopeasti tullut talvi sekoitti meidän suunnitelmat. Mökille kyllä pääsee, mutta matkanteko on hieman vaivalloista. Nyt odottelemme kunnon jäätalvea, jotta pääsisimme sinne tämän talven aikana edes muutaman kerran. Lomailu jatkuu siis mantereen puolella, ihan kotinurkissa.











sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kerrosvati


Ja välillä vähän arkisempaa asiaa joulun ja uuden vuoden välissä...

Olen pitemmän aikaa haikaillut jonkinlaisen kolmikerrosksisen tarjoiluvadin perään. Ikeakin myy lasista versiota edulliseen hintaan, mutta ostamatta se on jäänyt. Ostopäätöksen tekemistä on pitkittänyt ajatus tarjoiluastian tarpeellisuudesta. Tarvitsenko todella sellaista?






 
Kuppikakkuja tehdessäni ja miettiessäni niiden esillepanoa minulla olisi ollut jälleen tarvetta monikerrosvadille. Koska sellaista ei tässä taloudessa ole, ryhdyin ratkaisemaan ongelmaa jo olemassaolevista astioista ja näistä se ajatus sitten lähti.
 
 
 
 
 
 
Ei nyt kovinkaan kaunis tai kevyt toteutus, mutta ajaa taatusti asiansa. Kaksi kerrosta riitti tarjoiluihini vallan mainiosti.
 
 
 
 
 
 
Sovitin myös kakkupapereita koristeellisemman ulkonäön vuoksi, mutta ne olivat pikkuisen väärän kokoiset. Jätin ne suosiolla pois ja tällä kertaa tyyli oli jämäkkä ja yksinkertainen. Voi olla, että käytän viritelmääni joskus toistekin.
 
Taas tuli todistettua, että kyllä hätä keinot keksii. :
 
 
 
 
 
P.S. Olen tässä muutaman päivän yrittänyt luoda diaesitystä tänne bloggerin puolelle kuluneesta vuodesta. Lopputuloksena: Ei yhtään diaesitystä, vähän lisää harmaita hiuksia, hukkaan mennyttä aikaa ja tekstin käsittelyssä on nyt jotain häikkää eli kone on vähän sekaisin tai joku ylimääräinen asetus päällä...HYVIN MENEE!!!!!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 27. joulukuuta 2014

Näyteikkunabongailua


Taannoisella hautausmaareissullani pysähdyin erään matto- ja tapettiliikkeen näyteikkunoiden luokse. Nämä olivat niin kauniisti somistettuja, että minun oli aivan pakko ottaa niistä kuvia ja jakaa ne täällä blogissani. Katsokaa vaikka ja ihastelkaa...






Jokaisessa näyteikkunassaikkunassa oli jonkin väriteema ja rekvisiitta oli hyvin ajankohtainen (jouluinen ja talvinen).
 



 
 
Tontut ovat mukavana hauskana somistuslisänä ja joulun jälkeen tontut on helppo napata pois ja tunnelma säilyy edelleen talvisena.
 
 
 
 

 
 
Tässä puna-harmaassa ikkunassa oli eniten väriä.Ylhäällä takana oleva taulu on toteutettu kivasti tapetin palasta. Hyvä idea.




 
 
 
Jokaisessa ikkunassa on aivan ihana tunnelma ja kauniita yksityiskohtia. Nämä näyteikkunat osoittavat sen, että taidokkaalla somistusidealla ja-taidolla voi matto-ja tapettiliikkeen ikkunatkin saada kauniin tunnelmallisiksi. Vai mitä mieltä olette?
 
 
 
 
Meillä joulu alkaa olla muisto vain. Eilen Tapaninpäivänä söimme vielä jouluruokia, mutta tänään suunnistamme jo isommalla porukalla pizzalle (kuuluu perinteisiin!). Joulukuusi saa olla  vielä hetken aikaa ilonamme, mutta ensi viikon aikana joulukoristeet pakataan vuodeksi pahvilaatikkoon. Aikansa kuntakin, tässäkin asiassa.
 
 
Joulusta jäi muistoksi muutama lisäkilo, joita täytynee ruveta (vähitellen) sulattelemaan pois. Isäntä on käynyt jo hiihtämässä ja minä olen ollut kävelylenkillä. Tällä hetkellä podemme molemmat flunssaa, joten kuntoilupuolella täytyy ottaa hetken aikaa vähän rauhallisemmin. Täksi päiväksi suunniteltu pizzareissu ei ainakaan karista kiloja...;)
 
 
 
 
 

perjantai 26. joulukuuta 2014

Matkalla hautausmaalle


Kävin aatonaattona Vanhalla hautausmaalla viemässä kynttilöitä isäni ja muiden läheisten ihmisten haudoille. Matka taittui mukavasti kävellen läpi vanhan kaupungin. Lumi oli satanut edellisenä päivänä ja mielen valtasi ihana jouluinen fiilis...





Hautausmaalle on meiltä sellainen reilu puolen tunnin kävelymatka ja se taittui raikkaassa talvi-illassa.
Hautausmaa oli kauniisti valaistu ja ihmisiä ei ollut liikkeellä ainakaan ruuhkaksi asti.
 
 
 
 
 
 
 
Sankarihautojen kynttilärivistö oli vaikuttavan näköinen.
 
 
 




Paluumatkalla otin kuvia myös joulukadustamme. Liikkeet olivat sulkeneet ovensa ja kaduilla oli hiljaista ja rauhallista.
Katulämmitys on melkoisen tehokas ja näillä kaduilla ei lunta todellakaan ole.
Tästä kuvasta voi tarkkasilmäinen nähdä, missä kohdassa katulämmitys loppuu (tai alkaa).
 
 
 

 
 
Välikaduilla voi bongailla vanhan kaupungin miljöötä, vaikka siitä lumesta ei ole tietoakaan.
Näillä kaduilla ja kujilla on aina niin tunnelmallista kävellä eri vuodenaikoina. Eräänlaista terapiakävelyä,  kamera kaulassa.
 
 
 
 
Tänään Tapaninpäivänä ohjelmassa on ulkoilua ja isännän vanhimman pojan luona ruokailua. Isäntä lähti ulkoilemaan (= Tapaninpäivän jahtiin) saaristoon ja minä lähden hetken päästä pojan kanssa läheiseen pulkkamäkeen. Päivällä sitten sukulointia ja yhdessäoloa. Mukavaa ohjelmaa siis tiedossa. Meillä joulu jatkuu vielä hetken aikaa...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

torstai 25. joulukuuta 2014

Jouluaattona


Jouluaatto ja sen tuoma jännitys ovat nyt jo takanapäin. Laitan tänne muutaman kuvan itselleni (ja miksei teillekin, lukijat) muistoksi joulusta 2014. Onhan tämä ensisijaisesti minun "sähköinen päiväkirjani", johon tallennan kaiken (sisustus)hömpän lisäksi myös tärkeitä tapahtumia elämässsäni.


 
Aamulla tekaisin perinteisen puuron sijaan sämpylöitä. Aamupäivä sujui suhteellisen rauhallisesti valmistautuessa joulunviettoon.Puolelta päivin kävimme äiti-mummin luona kuuntelemassa joulurauhan julistuksen ja joulupuurolla. Paikalle oli tullut myös veljeni perheineen. Kotiuduttuamme menimme joulusaunaan ja laittauduimme hieman juhlavampiin vaatteisiin. Olihan nyt juhlan aika!
 
 
 
 
 
Äiti-mummin ehdin hakemaan meille juuri sopivasti ennen joulupukin tuloa.
Vaikka tällä oli lunta, oli joulupukki tullut nykyaikaisesti autolla...?!!!
 
 
 




Lauloimme joulupukille "Joulu saapuu jokaiselle"- laulun ja vaihdoimme myös kuulumisia.
Joulupukilla oli useampi säkki mukanaan ja ainakin lahjojen perusteella me olimme olleet kaikki todella kilttejä.
 
 
 
 
 
 
Pitihän joulupukin vierailusta napsaista vielä se virallinen joulukuva.
 
 



Joulupukin lähdön ja lahjojen avaamisen jälkeen aloimme valmistautua jouluruokailuun. Joulumenu oli  meidän näköisemme; joulupöydässaämme ei ollut perinteistä joulukinkkua, vaan palvattua villisikaa, laatikoita oli vähän, rosollia ei lainkaan. Minä olin toivonut palapaistia, isännälle ja mummille oli suutarinlohta ja kraavia kalaa (vai olikohan se kylmäsavustettua?). Jälkiruoaksi oli luumurahkaa ja kahvin kanssa vielä joulutorttuja pullaa ja piparikuppikakkuja. Kyllä näillä ruoilla sai vatsansa täyteen... ja olonsa ähkyksi. Perinteisesti.
 



 
 
Äiti-mummin vein illalla kotiin ja meidän miehet menivät pihalle kokeilemaan pojan joululahjoja ( =maalivahdin varusteet).
Illalla katsoimme vielä koko perheen voimin Joulutarinaa televisiosta ja nautimme rauhallisesta yhdessäolosta.
 
 
 
Joulupyhien vietto jatkuu meillä perinteisen kaavan mukaisesti. 
Päivällä menemme kahville äiti-mummin luo, jonne tulee veljeni ja siskoni perheineen.
Luvassa siis "heimokokoontuminen", joka ei ole ihan sieltä hiljaisemmasta päästä.
 
 
 
 
 
Tälläistä meidän joulunviettomme on -  parhaimmillaan.
 
 
 
 
 

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulutoivotus!

 
 
 
 
 
 
 
 

Vinkki joulun odotukseen


Meidän poikamme ottaa joulun odotuksen hyvinkin rauhallisesti. Tiedän, että hän odottaa joulupukkia todella hartaasti ja varmasti nämä viimeiset päivät ovat menneet hitaasti. Kotona on löytynyt ihan sopivasti puuhaa, mutta edellispäivänä poika ilmoitti, että hänellä on tylsää. Yleensä en näihin puheisiin juurikaan reagoi (elämä voi olla välillä tylsää!), mutta nyt kuitenkin tartuin tylsyyshaasteeseen.



 
 
Teimme eteisaulan vaatehuoneen oveen "tarkkuusammuntapaikan".
 
 
 

 
 
Poika oli juonessa mukana heti ja innostui asiasta. Kiinnitimme erivärisiä ja -kokoisia numerolappuja oveen ja tähän oli tarkoitus yrittää laukaista pehmeää palloa ajatuksella, että vaikeimmasta osumasta sai (tietenkin) eniten pisteitä.
 
 
 

 
 
Poika innostui harjoittelemaan tarkkuusosumia eri etäisyyksiltä ja samalla tuli harjoiteltua päässälaksuakin. Monipuolinen peli siis!
 
 

 
 
Tämän idean parissa lapsi viihtyi jonkin aikaa ja tylsyys oli muisto vain. Äiti sai rauhassa jatkaa joulusiivoilujaan ja pojalla oli "aktiviteettiä". Se on kuulkaas joskus pienestä kiinni.
 
 
 
 
 
Täällä aloitellaan pikku hiljaa joulun viettoa. Menemme puolelta päivin äiti-mummille joulupuurolle ja kuuntelemaan joulurauhan julistusta. Siitä alkaa meidän joulumme. Laitan tänne vielä jossain vaiheessa yleisen (ja ajastetun) joulutervehdyksen. Pyhien ja loman aikana käyn varmasti päivittämässä täällä kuulumisia...
 
 
 
 
 

tiistai 23. joulukuuta 2014

"Sydän syrjällään"



Taas on tullut tälle "joululapselle" vuosi lisää ikämittariin ja onnitteluja on tullut pitkin päivää.
Mieheltäni sain kaksi paria korvakoruja ja ihanan riipuksen...
 


 
 
Minulla on sydänaiheisia riipuksia jonkin verran, kaikki mieheltäni saatuja ja
tähän sydänriipukseen liittyy vähän syvällisempikin ajatus...
 
 

 
 
Sydän on malliltaan hieman vino ja mies vihjasikin, että koru kertoo vähän meikäläisestä.
Minulla kun tuntuu aina olevan "sydän syrjällään"
... aina hollaamassa ja varoittelemassa, ikuinen huolinkainen  :)
 
 

 
 
Aamulla sain työkaveriltani myös hieman persoonallisemman syntymäpäiväonnittelun ja minun oli ihan pakko laittaa se tännekin.
Viesti kuului näin:
 
 
"Hänen synttärikakussaan oli niin paljon kynttilöitä,
että hän sai sakot ilman saastuttamisesta."
Lämpöiset onnittelut...
 
 
Voiko asian enää hauskemmin sanoa, varsinkin kun lähivuosina täytän niitä "pyöreitä vuosia". :-D
 
 
 
 
Päiväni on muuten sujunut perinteiseen tyyliin saunaa siivotessa ja laittaessa kotia joulukuntoon. Tänä vuonna jouluvalmistelut ovat niin hyvässä mallissa, että voin illemmalla ottaa jo ihan rennosti. Eilen tänne saatiin lunta kuin tilauksesta ja meille tuli sittenkin valkoinen joulu!
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 22. joulukuuta 2014

Pipariset kuppikakut

 
 
Ensimmäiset pipariset kuppikakut tehty ja olotilani on hieman kaksijakoinen. Lupasin laittaa näistä kuvia tänne, jos onnistuivat. Tässä olisi kuvia aikaansaannoksistani, jotka onnistuivat - tavallaan... 
 
 



 
 
Ulkonäöllisesti nämä eivät ole sitä, mitä olin ajatellut, mutta maku oli todella hyvä. Kuorrute jäi vähän löysäksi, joten pieni sydänpipari ei jakasanut pysyä pystyssä. Olin kuvitettut tekeväni hienon pursotuksen, mutta löysän kuorrutteen takia toisin kävi. HÖH!
 
 
 
 



Vieraani ja minä söimme/maistoimme kuppikakkuja avoimin mielin.
Kuppikakut eivät oikein uponneet lapsiin, mutta meille aikuisille nämä kyllä kelpasivat.
 
 
 
 
 



Näiden tekeminenen ei ollut mitenkään ylivoimaisen vaikeata tälläiselle "jauhopeukalo keskellä kämmentä" -tyypille. Ei näistä nyt konditoriatasoisia tullut, mutta tämä olikin tällainen kokeiluerä.
 
 
 
Koska leivontakokemukseni jäi plussan puolelle, taidan tekaista ennen joulua vielä yhden satsin pienillä  "teknisillä" muutoksilla.
 
 
Isäntä haki eilen joulukuusen saaresta ja illemmalla on vuorossa kuusen koristelua. Ennen sitä täytyy olohuoneessa tehdä pientä kalustemuutosta, jotta kuusemme sopii suunnitellulle paikalle. Samalla tulee tehtyä viimeiset joulusiivoukset. Täällä on havaittavissa jo kutkuttavaa joulunodotusta...enää kaksi yötä jouluun...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Viimeiset joulurypistykset


Jouluvalmistelut alkavat olla kutakuinkin tehty. Jonkinmoista hallittua joulukiirettä on ollut havaittavissa, mutta mielestäni se kuuluu joulun kuvioihin. Eniten päänvaivaa ovat aiheuttaneet joululahjat sisarrusten lapsille. Vaikka osa heistä on jo aikuisia, haluan silti muistaa heitä edes "pienesti".






Eilen illalla pidin joululahjavalvojaisia joulumusiikin tahdissa työhuoneeseeni linnoittautuneena. Nyt on sekin työ melkein suoritettu.
Tänään meille on tulossa "Hömppisväki" glögille, joten tässä olisi vielä vähän järjesteltävää tälle päivälle.
 
 
 
 
 
 
Tänään meinaan saada päätökseen joululeipomiset, huomenna ja tiistaina teen viimeiset joulusiivoukset, saunan pesu mukaan lukien. Kuusi taitaa olla vielä metsässä (tai marketin pihalla?!), mutta eiköhän sekin saada kotiin ajoissa.
Viimeiset joulurypistykset ja se olisi sitten siinä.
 
 
 
 Hyvää neljättä adventtia!
 
 
 
 


 

lauantai 20. joulukuuta 2014

Ensimmäinen erä perinteisiä



Perjantaina ryhdyin heti töistä kotiuduttuani leivontapuuhiin. Vuorossa oli joulutorttujen tekemistä. Olin ostanut vain 500 gramman taikinan, joten leivonta oli melko nopeasti suoritettu. Melkein kuin siinä joulutorttumainoksessa.





Paketista sai leivottua kymmenen joulutorttua ja mies vähän ihmetteli, miksi olin tehnyt vain niin vähän. Minäkin ihmettelin sen jälkeen, kun lämpimät joulutortut alkoivat kadota isännän suuhun ;) 


 

 
 

Joulutortut ovat meillä perinteisellä luumutäytteellä ja perinteisen malliset. Olen kuullut jonkun laittaneen torttuihin vanilijakreemiä. Ne ovat taatusti hyviä, mutta en ajatelllut kokeilla.
 

 


 
 
Tässä taitaa käydä niin, että tämä ensimmäinen joulutorttuerä häviää nopeasti. Minä ja poika emme tortuista juurikaan välitä, mutta isännälle nämä ovat joulun ehdoton MUST-juttu. Sunnuntaina meille on tulossa "hömppisläisiä" kyläilemään ja olen luvannut heillekin joulutorttuja. Onneksi näiden leipominen on jopa meikäläiselle suhteellisen helppoa ja vaivatonta.



 
 Joululoma on meikäläisen osalta jo alkanut, pojalla se on todistuksen hakemista vaille.
Lähdemmekin tästä kohta koululle tunnelmalliseen todistuksenjakotilaisuuteen...


 
 
 
 
 
 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Valot pullossa


Ja lisää joulun pikaisesti toteutettavistaa koristeista. Näistä minä pidän, kun valmisteluun ja näpräämiseen ei mene paljonkaan aikaa. Koska innostuin jälleen kuvaamaan lopputulosta, on näitä kuvia tiedossa "enemmän kuin laki määrää"...



 
 
 
Näitä pulloideoita on ollut ja iät ja ajat ja minäkin päätin toteuttaa omani. Sopivan iso pullo löytyi taannoiselta siskoni uuden kodin "tavaraparatiisista" eli vanhasta kanalasta.
 
 
 

 
 
 
Tämä ei ole varsinaisesti mikään joulukoriste vaan enemmänkin tunnelman luoja. Paikkansa se löysi miehen työhuoneesta, uuden kirjahyllyn vierestä.
 
 

 
 
Pullon peseminen ja kuivaaminen osoittautui tämän projektin haastavimmiksi vaiheiksi. Siinä sai vanha kunnon lastentarhanopettaja käyttää (olematonta) ongelmaratkaisutaitoaan. Pullo tuli puhtaaksi...ja melkein kuivaksi :D



 
 
"Pullovalo" näkyy myös meidän eteisen puolelle ja iltaisin valo on todella kaunis.
 
 
 

 
 
Ja tässä vielä lähikuvaa tästä helposti toteutettavasta ideasta (= ihanuudesta).
Saa vapaasti kopioida :D!
 
 
 
Näitä pulloja rohmusin siskoni luota enemmänkin, eri kokoisina ja eri väreissä. Tämä yksilö päätyi koristeeksi asti, muut odottavat alakerrassa vielä kohtaloaan. Voi olla, että päätyvät myyntiin asti, jos kiinnostuneita löytyy...? Pitää vissiin perustaa vanhojen pullojen kauppa.
 
 
 
Viikonlopuksi olen ehtinyt haalia itselleni sen verran ohjelmaa, että suunnitellut leipomiset täytynee tehdä vaiheittain. Kaupungilla pitäisi käydä toimittamassa vielä muutamia joulupukin asioita ja kotona tehdä viimeiset joulusiivoukset (muistuttaa perinteistä viikkosiivousta).
 
 
 
Onhan tässä vielä aikaa...
 
 
 
 
 
 
 
 
 

torstai 18. joulukuuta 2014

Uhkarohkeutta vai yltiöpositiivisuutta?


Minä se jaksan aina innostua uusista leivontaohjeista, vaikka olen kaikkea muuta kuin hyvä leipomaan. Mieheni valaa aina välillä uskoa minuun, että riittävällä harjoittelulla minustakin tulee vielä ihan hyvä. Omasta mielestäni olen aika monta vuotta jo harjoitellut, enkä edelleenkään voi kehuskella leivontataidoillani. Kummallakohan on se realistisempi käsitys meikäläisestä?


Tänä jouluna haluan kokeilla siis jälleen jotain uutta...






Ajattelin kokeilla Pipari Cupcakes- ohjetta. Muutaman lehden mainoksissa tämä ohje on vilahtanut. Se ei vaikuta kovinkaan monimutkaiselta, mutta nämä ns. helpot ohjeet kun eivät (toistuvasti) minulta oikein onnistu. Nyt mietin, olenko jälleen kerran "uhkarohkea", että teen näitä vielä ennen joulua. Nähtäväksi jää.





Ehkä olen vain (yltiö)positiivinen ja luottavainen, että nämä voisivat onnistua... ja maistuvat vielä hyviltäkin. Ja muuten, postauksen kuva on lainattu suoraan www.oetker.fi-sivuilta, jossa oli paljon muitakin hyviä ohjeita. Käykääpä tutustumassa! 


Hyvällä onnella (sitä minä todella tarvitsen!) leivontaepisodoni päätyy todennäköisesti tänne bloginkin puolelle. Elämässä pitää olla sopivasti jännitystä...ja pientä haastetta.







keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Jouluinen kranssi


Tänä vuonna risuista tehty kranssi päätyi ruokahuoneessa uudelle paikalle. Risukehän ympärille virittelin pienen jouluvalosarjan ja taas oli yksi joulukoriste(lu) valmis...


 
 
Aikaisemmin tämä kranssi on ollut pianon päällä. Siinä on nykyisin pyöreä peili ja hetken aikaa ajattelin siirtää peilin muualle ja laittaa kranssin perinteiselle paikalle.
 
 



 
Ajatus kuitenkin kypsyi yön ( tai kahden) yli. Peili jäi paikoilleen ja kranssille löytyi uusi paikka ns. astiakaapin yläpuolelta.
 
 

 
 
Sisälle tullessa kranssi näkyy heti sisääntuloaulaamme ja luo kivaa jouluista tunnelmaa.
 
 

 
 
Oksakranssi on jo vuosia vanha ja vähän kärsinytkin. Sen oksia olen liimaillut uudestaan kiinni ja muutama on tainut irrota kokonaan, mutta hyvin se ajaa asiansa joulukoristeena, kerran vuodessa.





Tämä kranssi on yleensä se viimeisin joulukoristeemme, jonka siirrän takaisin varastoon. Sen kauneutta jaksaa ihastella kauemminkin kuin vain joulun ajan.
 
 
 
 
 
Odotettu joululoma lähestyy päivä päivältä. Suurimmat työkiireet on jo ohi ja töissäkin voi nauttia kiireettömyydestä. Oppilaille on loppuviikoksi jos jonkinlaista tekemistä ja ohjelmaa tiedossa, joten ei siellä kuitenkaan ihan "laakereilla levätä". Jouluvalmistelut täällä kotona etenevät...hitaasti, mutta varmasti. Jouluaattoon on enää viikko aikaa.