Meillä pipareiden leivonta siirtyi itsenäisyyspäivästä viikolla eteenpäin. Sunnuntaina poika ehdotti pipareiden leipomista ja siitähän tämä äiti innostui. Ei muuta kuin piparitaikina ja muut tykötarpeet esille ja talkoisiin...
Valloitimme pojan kanssa keittiön ja aloimme tehtailemaan pipareita oikein urakalla.Meillä oli kilon taikina leivottavana.
Tässä itse leipurimestarin tyylinäytettä.
Pipareita teimme kaupan valmistaikinasta (otin ns. varman päälle) ja koristemassakin tuli suoraan tuubista. Poika ei oikein jaksanut innostua korstelusta, joten ne jäivät meikäläisen hommaksi.
Kilon piparitaikinasta tuli pipareita ihan reilusti emmekä onnistuneet edes polttamaan yhtään pellillistä. Valmiit piparit laitoin peltirasiaan, jossa ne eivät tunnetusti kovin kauan aikaa säily. Voi olla, että joudumme pojan kanssa leipomaan uuden erän vielä ennen joulua.
Lopputulos ei ole kauneimmasta päästä (ei tule kondiittoria, ei!), mutta hyvältä nämä maistuivat. Urakan päätteeksi nautimme tietenkin glögiä ja pipareita. Seuraavaksi leivontavuorossa onkin joulutortut, joita meidän perheessä syö vain isäntä... ja onpa kehitteillä vähän uuttakin kokeilua. Pysykäähän langoilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti