sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Syyskuun viimeinen

Viime viikkoisen "rumban" jälkeen viikonloppu on mennyt rauhallisemmin. Ajattelin, että tämä viikonloppu saa luvan mennä ihan vaan tekmättä yhtikäs mitään. Meillä tämä tarkoittaa sitä, että vain pyykinpesukonetta on käytetty, muut kotihommat ovat jäänet vähemmälle. Villakoirien kenneli (= pölypallot) valtaavat huushollin, mutta annan niiden kasvaa ihan rauhassa. En ota siivouspaineita, varsinkin kun mies eilen imuroi eteinen-keittiö-ruokahuone-sektorin noin niinkuin päällisin puolin...kelpaa minulle.

 
Tänään lähdimme koko perhe aamulenkille. Otin mukaan pienen pokkarikamerani ja räpsin kuvia sieltä täältä. Tässä vähän tunnelmapaloja reissulta, syyskuun viimeisenä sunnuntaina.
 
 

 
 
 
Lenkkimme kulki venelaitureiden vierestä. Lämmin syksy ei ole vielä innostanut ihmisiä veneiden nostoon.
 
 

 
 


 
 
Sää oli mitä parhain. Raikas ilma ja auringonpaistetta. Tälläisestä syksystä minä pidän!
 
 







 
Meidän lähellä sijaistevalla uimarannalla oli rauhallista.  Muutaman kuukauden päästä tässä on jo jäätä, riippuen tietenkin siitä minkälainen talvi on tulossa.
 
 

Minä tein vähän pidemmän aamulenkin ja perheen miespuoliset "oikaisivat" kotiin valmistamaan ruokaa. Iltapäivällä pojalla oli taas jääkiekkotreenit ja vaatteidenvaihdon jälkeen kuskasimme hänet kaverille. Minä itse olen vielä tässä menossa päivän toiselle kävelylenkille naapurin rouvan kanssa...täytyneekö ruveta varomaan jo ylikuntoa?


Mukava viikonloppu siis takana. Tuleva työviikko ei ole niin ohjelmoitu kuin tuo viime viikkoinen, mutta kyllä sielläkin ohjelmaa on. Syyskuu mennä hurahti ja kohta ollaan jo lokakuussa...



Hyvällä fiiliksellä kohti uutta viikkoa...niin ja lokakuuta!

lauantai 28. syyskuuta 2013

Onnettomat

Otsikosta huolimatta seuraavassa ei ole tiedossa mitään elämän suurempaa asiaa, vaan puhtaasti kertomus siitä (ja todiste), ettei halvalla saa hyvää...


Kesällä tein omasta mielestäni hyvän löydön Jyskistä. Laatikossa oli aurinkokennoilla varustettu pihavalosarja. Ajattelin, kuinka ihanaa olisi kun ei tarvitse viritellä pihassa minkään valtakunnan johtoja eikä pelata ajastimen kanssa.





Muotoilu ei nyt ollut huippuluokkaa, mutta ei nyt alle kolmen euron ostoksesta voinut huippu-desingia odottaakaan. Asettelin neljä "valokeppiä" toiveikkaana pihan ainoaan istutusryhmään ja jäin innokkaana odottamaan hämärtyviä iltoja...
 
 
 
 



Pettymys oli melkoinen, kun ensimmäisenä iltana alkoi pimentyä. Aluksi vain kahdessa valokepissä tuikkusi jonkin pieni valo ja eikä valoteho ollut millainenkaan. Muutaman illan päästä huomasin, että kaikkki "tuikut" toimivat, mutta jokainen on vähän eri tehoinen ja eikä näistä nyt voi sanoa, että ne edes valaisevat.



Pihan perällä näkyy iltaisin siis neljä onnetonta tuikkua ja yömyöhään ei näy enää mitään, kun aurinkokennojen varasto on jo tyhjä. Eli sellainen ostos tällä kertaa. Onneksi ei ollut kuin muutaman euron tappio, mutta harmittaa siltikin.

Enkä aio periaatteestakaan käydä ostamassa mitään uutta systeemiä, vaikka haluaisinkin pihavalojen luoda kaunista tunnelmaa syksyisiin iltoihin. Kärsin nahoissani...ja murisen sisällepäin.






perjantai 27. syyskuuta 2013

Iltojen pimetessä

Olen tunnelmavalaistuksen fanittaja. Suorastaan inhoan yleisvalaistusta. Ymmärrän, että käytännön syistä kodeissa täytyy olla sitä isoa valoa, mutta itse pidän tunnelmavalaistuksesta paljon, paljon enemmän. Mitä enemmän hajavaloa, sen parempi tunnelma.


Meiltä kotoa löytyy valaisimia melkoisen paljon (ja osa on väliaikaisesti pois käytöstä). Lamput ovat kaikki vähän erilaisia, mutta tyyli melkein sama. Suora jalka, ei kruusailua ja selkeä varjostin (= valkoinen). Kesällä täydensin lamppuvalikoimaamme ja ostin alennuksesta taas uuden valaisimen.




 
Tämä valaisin sai olla vaatehuoneessa laatikossaan melkeinpä koko kesän. Iltojen pimetessä aloin kuitenkin kaivata lisää tunnelmavaloa kotiimme.
 
 
 
 


 
Paikkansa tämä valaisin löysi pianon päältä ainakin vähäksi aikaa. Asetelma näyttää nyt hieman ahtaalta eli jotain muutosta täytynee tehdä...
 
 
 
 
 
 
 
Lampun valo on myös melko kirkas. Laitoin hätäpäissäni tähän perinteisen kirkkaan hehkulampun ja se ei ole paras valo tunnelmavalaistukseen. Saa kelvata siihen asti, että saan hankittua hieman pehmeämmän valonlähteen.
 
 



 
 
Syksyssä ehdottomasti parasta ovat pimenevät illat. Kynttilöitä en ole vieläkään innostunut polttamaan mitenkään erityisen  innokkaasti. Keittiön puuhellassa on jo klapeja poltettu ja takassa taisi olla eilen tämän syksyn ensimmäinen valkea. Kyllä tämä tästä vielä...
 
 
 
Täällä on rauhoituttu kiireisen viikon jälkeen. Oikaisin ruoanlaitossa tänään oikein kunnolla ja hain perheelle "mättöateriat". Ryhdistäydyin paistamaan meille jälkiruokasi vohveleita (mansikoilla ja kermavaahdolla) ja taidankin tästä mennä nyt sohvalle sulattelemaan kaloreita...
 
 
 
Leppoisaa viikonloppua vaan!
 
 
 

torstai 26. syyskuuta 2013

Matalalentoa

Tämä viikko on mennyt vauhdikkaasti ns. matalalennossa. Töissä ja kotona on pitänyt kiirettä. Minä ja välillä poikakin on viilettänyt paikasta toiseen aikamoisella aikataululla, mutta kohta tämä helpottaa, kun alkaa tuo viikonloppu. Töissä olen pitänyt palavereja ja illat ovat menneet harrastuksien parissa.


Kotityöt ovat jääneet tällä viikolla pahasti rästiin ja tänään minulla oli hetki aikaa tehdä yksi homma pois, kun poika oli kaverinsa luona syntymäpäivillä...
 
 




Viime viikonloppuna Silakkamarkkinoilta ostetut puolukat odottivat pakastamista.
 




 
 
 
Halusin survoa kaikki puolukat ja iso salaattikulho (tai boolimalja) sai toimia puolukoiden survomisastiana.
 
 
 
 


Äiti-mummin "perintönuija" on osoittautunut oikein hyväksi tähän hommaan. Tähän ei mitään sen ihmeellisismpiä laitteita tarvita...no joo, ehkä vähän lihasvoimaa. Nyt on kuitenkin melkoinen satsi puolukoita pakkasessa ja tämä äityliini erittäinen tyytyväinen.




Huomenna on tiedossa vielä pienimuotoista matalalentoa. Pojalla on aamupäivällä hammaslääkäri ja minun täytyy lähteä omista töistä (ja sadonkorjuujuhlista) kesken päivän.Vien lapsen vielä takaisin jatkamaan koulupäivää ja palaan itsekin vielä hetkeksi työpaikalle.


Viikonloppuna yritän saada siivottua vähän nurkkia ja jos ehtisi vaikka ihan vain olemaan...



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Perinteiset


Viikonloppuna täällä on ollut perinteiset Silakkamarkkinat. Silakat taisivat olla näillä markkinoilla vähemmistönä, mutta kaikkea muuta "maan ja taivaan väliltä" oli kyllä myytävänä...



 
 
Kävimme pojan kanssa molempina päivinä markkinahumussa. Lauantaina oli isäntä mukana, sunnuntaina äiti-mummi.
 
 


 
Löysin tälläisen kivan pläkkipeltikojun. Olin jo aika lähellä, etten jo ostanut todella pientä piaprkakkumuottia. Ostamatta kuitenkin jäi.
 



 Samaisessa kojussa oli esillä kaikkea muutakin kivannäköistä tavaraa.
 
 
 


Perineiset lätyt tuli syötyä...ja molempina päivinä.
 
 
 





Paikalle oli tullut myös (hieman aneemisen näköinen) tivoli. Pojan oli pakko päästä pomppulinnaan...
 
 
 


Bongasimme hollantilasten myyntitiskin läheisyydestä hienot puukengät. Tosin muutama numero liian isot.
 
 
 
 

 
Tänään sunnuntaina oli tarkoitus tehdä "täsmäostoksia" eli sekä äiti-mummilla että minulla oli ostoslistalla puolukat.
 
 
 
 
 
 
Tarjolla oli muutakin syksyn satoa. Kauppa näytti käyvän oikein hyvin. Minä ostin vielä nahkarukkaset itselleni ja pojalle sekä metrilakua...perinteisiä ostoksia nämäkin.
 
 
 
 
Pari tuntia meni oikein mukavasti molempina päivinä markkina-alueella kävellessä. Sää oli jälleen hyvä ja ihmisiä paljon liikenteessä. Saimme nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja markkinatunnelmasta.
 
 
Ensi viikolla odotettavissa toisenlaista ohjelmaa joka päivälle tai illalle. Yritän pysyä jollain tavalla vauhdissa mukana.
 
 
 
 
 

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kirppislöytö...tai jotain


Mies innostuu välillä työmatkoillaan kiertämään kirpputoreja. Hänen intohimonsa on valurautaiset paistinpannut, mutta noin kahdeksannen paistinpannun jälkeen ilmoitin hänelle, että näitä ei tarvitstisi enää tähän talouteen kerätä. Hän on malttanut noudattaa tätä neuvoa melko hyvin.



Alku syksystä mies kierteli Tampereen seudulla ja käväisi jossain kirppiksellä tehden jopa minua miellyttävän löydän.
 




Keittiövaaka...ja vielä inhimillisessä värissä.
 
 





Paikkansa tämä löysi heti keittiöstä eikä tätä ainakaan vielä ole kertaakaan käytetty. Mikä ihana "turhake"!
 
 




Jokin tässä "retro-vaakassa" miellyttää...ja taitaa tämä olla ihan toimintakuntoinenkin. Hauska ja mielenkiintoinen ostos miehenpuolikkaalta. Hän osaa aina silloin tällöin yllättää...positiivisestikin. ;)
 
 
 
 

 
Siinä se vaaka nyt tönöttää, keittiön sivupöydällä  Tuskin sitä tulee koskaan käytettyä, mutta on se muuten vaan aikas tavalla sympaattinen...
 
 
 
 
 
 
 
 
 

torstai 19. syyskuuta 2013

Hortonomi häärää (osa 2)


Otsikoksi olisi voinut laittaa myös " Syksyä tikapuilla"...




Osa ostamistani callunoista pääsi näihin pikkukoreihin ja  viime kesänä tuunamilleni tikapuille.





Violettia ja valkoista. Minä tykkään.
 
 




Vanha viininkäymispullon- kori ( tuo ei varmasti ole mikään oikea sana!?) alkaa olla kohta risuina eli hajoamispisteessä, mutta vielä sain siihen laitettua callunoita.
 
 
 
 


Ilta-aurinko alkoi luoda viimeisiä säteitä tälle tikapuuseinustalle...
 
 
 



...ja hetken kuluttua auringonvalo heijastui läheisen koivun oksien välistä luoden hienon valoilmiön seinälle.
 
 
 

 
Viime päivinä ei ole aurinko juurikaan pilkahdellut, vaan on ollut sellaista märemmän sorttista keliä. Puuhellaa on lämmitetty muutaman iltana ja se on pitänyt kosteuden tunnetta mukavasti poissa. Pojan mielestä puuhellalla lämmittäminen "tuoksuu ihan talvelta"...
 
 
Kohta on jo viikonloppu. Tiedossa huomenna työpaikan rentoutumis-/virkistymisiltaa, jääkiekkoa lauantaina ja sunnuntaina. Viikonloppuna tällä olisi vielä silakkamarkkinat ja sinne pitäisi ehtiä syömään perinteiset letut (ja lakritsit). Ohjelmaa siis on.
 
 
 
 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Hortonomi häärää (osa 1)

Tämä hortonomi pääsi viime viikonloppuna oikein kunnolla vauhtiin. Ensin leikkasin nurmikon siistiksi ja sitten ryhdyin istutushommiin. Tähän hommaan sainkin kulutettua aikaa tuntikaupalla, mutta sain kuin sainkin pihan syyskuntoon. Tässä muutamia kuvia.







Olin jo lauantaiaamuna käynyt taimimyymäläässä ostamassa monenlaista lajiketta ja nurmikolle vielä syyslannoitetta. Iltapäivällä ryhdyin varsinaisiin istutushommiin.
 
 





Kanervat (tarkemmin sanottuna Callunat) ovat ikikestosuosikkejani ja näistä se ihan perinteinen violetti väri.
 
 
 
 


Lisäksi ostin myös valkoisia callunota, koristekaalia ja kolme hopealankaa.
 
 




Näissä istutuksien sommittelussa menikin sitten aikaa. Halusin vielä hyödyntää olemassa (=elossa) olevat muratit ja ne jäivät vielä täydentämään näitä uusia syysistustuksia.
 
 
 



Ulkoportaiden viereen tuli hieman väriä callunan  muodossa, muuten mentiin jo aiemmin hankituilla kasveilla (tuija ja krysanteemi).
 

 
 

Koristekkaalin kanssa sommittelin muutamia variaatioita, mutta lopullinen yhdistelmä tuli muratista ja kaalista.Tämä "ruukkuhärpäke" pääsi ulko-oven viereen kaunistamaan sisäänkäyntiämme (joka edelleen odottaa laatoitusta).
 
 
 
Tässä siis muutama kuva aikaansaannoksistani. Teen vielä toisenkin postauksen samasta aiheesta, mutta halusin välttää tässä kohtaa "kuvaähkyä". Laitoin tähän ensin nämä isojen ruukkujen istutukset. Seuraavassa postauksessa laitan lisää (uusia) kuvia muista aikaansaannoksistani.
 
 
Tänään on oikeastaan ensimmäisen kerran tuntunut syksyiseltä. Tällä päin Suomea on ollut pilvistä, tuulista ja vähän sateistakin. Hassua, mutta vielä se ei tunnu mitenkään lohduttomalta, kiitos pitkään jatkuneiden aurinkoisten ja lämpimien päivien.
 
 
Tämä viikko on myös pitkästä aikaa sellainen rauhallinen viikko, jolloin ei ole ohjelmaa "mennään tukka putkella"-tyyliin. Nautin tästä olotilasta. Ulkona vähän vihmoo, on pimeätä... ja lämmin sauna odottamassa. Vielä en ole innostunut polttamaan kynttilöitä. Niidenkin aika tulee... ja varmasti.
 
 
 
 
 





sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Juhlan aika

 
Tänään juhlimme (päivän etuajassa) äitimme 75-vuotisjuhlia. Pienimuotoisesti.





Päivänsankari ei halunut, että häntä muistetaan mitenkää erityisemmin. Me lapset halusimme viedä hänet kuitenkin syömään. Tietenkin syntymäpäiväsankarille kuuluu kunnon kukkakimppu. Kimpussa oli seitsemän ruusua ja viisi neilikkaa (= 75- symboliikkaa). ja vihreää lisuketta...ruusut voivat kuvata myös  seitsemää lastenlasta, jotka kaikki olivat päässeet mummia ilostuttamaan paikan päälle.
 
 
 
 


 
Nautimme yhteisestä ruokailusta pitkän kaavan mukaan. Aluksi kohotimme tietenkin onnittelumaljat maailman parhaalle äidille ja mummille!
 
 
 
 
 


 
Ilo ja nauru (sekä melkoinen pälpätys) oli ilmoilla, kun pääsimme muistelemaan vanhoja.
 




 
Äiti- mummi sai kuunella tietokoneeni (ja netin ) välityksellä  myös muun suvun lähettämän onnittelutervehdyksen radiosta vielä kerran (terveiset vain tädeille !) ja samalla luovutettiin heiltä tullut lahjakortti jalkahoitoon. Äiti-mummi oli hyvin otettu (ja liikuttunut) saamastaan huomiosta.
 
 
 
 


 
Söimme ravintolassa ns. pitkän kaavan mukaan. Aika meni siivillä ja lopuksi otettiin äiti-mummista vielä muutama "virallinen" juhlakuva, joista tässäkin näytillä muutama. Ihanan pirteä ja hyväkuntoinen 75-vuotias! Ihana, rakas äitimme!
 
 
 

 
Lopuksi piti ottaa vielä äidistä ja lapsista kuva, mutta kuinkas ollakaan vanhin lapsista (veljemme) ehti häipymään salakavalasti kuvauksen alta pois. Tässä siis vain kuva teemalla: "Äiti ja tyttäret".
 
 
 
 
Tämän suurempaa juhlaa ei ole siis tiedossa, päivänsankarin toivomuksesta. Syksymmällä viemme sankarin vielä teatteriin ja suuntaamme katseemme tietenkin viiden vuoden päähän, jolloin saamme juhlistaa taas ( ja toivottavasti) pyöreitä vuosia. Ja silloin taas vähän isommalla porukalla.
 
 
Näissä mukavissa juhlatunnelmissa kohti uutta viikkoa!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 14. syyskuuta 2013

Virallinen päätös


Tänään jalkapallokautemme loppui ihan virallisesti. Talviharjoitteluhallille oli kokoontunut melkoinen määrä niin isoja kuin pieniäkin jalkapallonharrastajia vanhempineen.





 
Tilaisuudessa palkittiin ansioituneita valmentajia ja ns. taitokilpailun voittajat. Viikolla oteltiin myös Mini- ja Nappula-cupissa ja näistä palkittiin kolme parasta joukkuetta. Tilaisuudessa palkittiin myös kaikki jalkapallojoukkueet Lilliputeista Nappuloihin. Mahtavaa juniorityötä!
 
 
 
 


 
Ja tulihan se Liverpoolinkin vuoro. Pojat saivat mitalit kaulaan ja tilaisuuden kruunasi mehu- ja munkkitarjoilu.
 





Tässä vielä lähikuva mitalista.
 
 
 
Jalkapallokausi on nyt tällä erää ohi ja meillä siirryttiin jäälkiekkokauteen jo viime viikonloppuna. Tämä kesä on ollut säiden puolesta mitä parhain jalkapallokesä ja täytyy tähän loppuun vielä todeta, että tämän harrastuksen myötä lapselle (ja äitille) on tullut ihan uusia (mukavia) tuttavuuksia sekä kentältä että kentän laidalta.
 
 
Tänään olen kaiken muun ohella ahertanut vaihteeksi pihalla istuttaen syysistutuksia. Niistä teen ihan oman postauksen, kunhan tässä ehdin/ saan aikaiseksi. Tänä viikonloppuna juhlistamme vielä pienimuotoisesti äitimummin syntymäpäiviä ihan omalla porukalla eli tämä viikonloppu menee mukavasti näissä kotinurkissa.
 
 
 
Mukavaa viikonlopun jatkoa sinne ruudun taakse!
 
 
 
 
 
 

torstai 12. syyskuuta 2013

Tropit laatikossa

Kulunut viikko on ollut melkoista liitämistä paikasta toiseen, mutta eilen ehdin kuitenkin laittaa meidän ns.lääkekaapin järjestykseen. Samalla tuli heitettyä jo vanhaksi menneet lääkkeet pois.




 
 
Aikaisemmin meidän lääkkeet säilytettiin loogisesti kahdessa eilaisessa laatikossa. Dymo-laatikossa oli lääkkeet ja toisessa oli sidostarpeet, laastarit ja kuumemittarit. Nyt tavoitteena oli saada mahtumaan nämä yhteen laatikkoon.
 
 
 




Prismasta löysin (ja ostin) tälläisen lääkelaatikon, joka koostui kahdesta päällekäin menevästä osasta ja suljettavasta kannesta.
 
 
 




Yritin ensin täyttää laatikon samlla ajatuksella kuin aikaisempi säilytysratkaisu, mutta tämä logiikka ei enää toiminut tässä boxissa. Jotkut lääkelaatikot, kun olivat mitoitukseltaan liian suuria tai muuten vaan vääränmalliset. Vähän piti sitten "venkslata".
 
 
 
 




Ihan kaikkea en saanut mahtumaan (vieläkään) yhteen laatikkoon, mutta on tämä nyt ainakin kivemman näköinen kuin ne aikaisemmat "viritykset"
 
 
 
 
 



Tämä laatikko mahtuu hyvin meidän ns. lääkekaappiin ja tuli sinne muutenkin vähän lisää tilaa. Ja voi olla, että lääkkeetkin löytyvät paremmin, sillä sehän oli tämän järjestysoperaation perimmäinen tarkoitus.
 



 
 

Kuumemittarien lukumäärästä päätellen, meillä on ollut joskus enemmänkin kuumesairaita. Meillä oli ainakin viisi erilaista kuumemittaria; nestekidenäytöllä ja perinteisellä elohopeanäytöllä, nopeita lapsille ja hitaammin mittaavia aikuisille. Nyt kierrätykseen lähti yksi mittari ja toivottavasti loppujakaan ei tarvitsisi käyttää.
 
 
 
 

Nyt on tropit kuitenkin järjestyksessä. Ainakin hetken aikaa.