perjantai 31. toukokuuta 2019

Vasta valmistuneena - 30 vuotta sitten!


Olin käymässä äitini luona ja paluumatkalla kotiin poikkesin Seminaarinmäen puutarhassa kuvaamassa keväisiä omenapuita. Kuljin kampuksen läpi ja siellä kävellessäni muistin yhtäkkiä, että lastentarhanopettajaksi valmistumisesta on tullut tänä keväänä kuluneeksi 30 vuotta!








Valmistumisesta on jo todellakin kulunut vuosia, mutta Seminaarin mäki näyttää ulospäin lähes muuttumattomalta. Kampuksen rakennukset ovat vuosien aikana läpikäyneet erilaisia remontteja ja parhaillaankin siellä on melkoiset muutokset käynnissä. Vanha Opekkaan kahvila ja silloinen kirjastorakennus on tällä hetkellä tyhjänä ja ns. torni on huputettuna. Teknisen käsityön tila on myös pitkään ollut remontin alla. Viimeisempänä lisäyksenä on uuden päiväkodin rakentamisen aloittaminen, joka täällä Suomessa on jopa ainutkertaista. Nyt varhaiskasvatus saa vihdoinkin oman harjoittelupäiväkotinsa.


 





Rauman Opettajankoulutuslaitos tuntuu olevan voimissaan, ihan niin kuin minäkin. Kehitystä on vuosien varrella tapahtunut, toivottavasti molemmissa. Meikäläinen on hankkinut valmistumisen jälkeen lisäpätevyyttä ja niiden seurauksena saanut muutaman lisäammatin. Myös työni on siirtynyt koulun puolelle, tosin sekin tapahtui jo 20 vuotta sitten. Lastentarhanopettajuus on pysynyt minussa aina ja siitä olen tuntenut suurta ylpeyttä. Vastavalmistuneesta, innostuneesta ja "kaikkitietävästä" lastentarhanopettajasta on tullut elämänkokemusta omaava ja erilaisia näkökulmia ymmärtävä kasvattaja. Elämä  ja asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin nuoruudessa, vaan nyt  siihen mahtuu myös paljon harmaan eri sävyjä. Elämä itsessään on tuonut jo paljon kokemusta lisää.







Ihmisenä olen vuosien myötä varmasti (ja toivottavasti) muuttunut, mutta edelleen olen työstäni yhtä innoissani kuin silloin valmistumisen jälkeen. Työ lasten kanssa on parasta ja tiedän tekeväni arvokasta työtä, ihan joka päivä. Jokainen päivä on taatusti myös erilainen; uusien asioiden ihmettelemistä, lapsen onnistumisen iloitsemista ja lohdutuksen jakamista ja se tässä taitaakin olla parasta. Vaikka valmistumisesta on kulunut jo vuosikymmeniä, koen olevani edelleen työstäni innostunut. Vaikka työn ja elämisen tahti on vuosien varrella muuttunut (ja viikonloput eivät meinaa riittää työstä palautumiseen), silti en vaihtaisi päivääkään pois. Olen saanut olla  monen lapsen ja perheen elämässä mukana. Mukaan on mahtunut paljon onnea ja iloa, mutta myös huolta,  murhetta ja surua. Elämän koko kirjoa.




Näissä nostalgisissa tunnelmissa haluan onnitella kaikkia tänä keväänä valmistuneita.
Ylioppilaita, ammattiin valmistuneita ja peruskoulunsa päättäneitä!
 
Nyt on juhlan aika! Olkaa ylpeitä siitä, mitä olette jo saavuttaneet!



 
 


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Voimaannuttavia hetkiä


Viikonloppuna pääsin nauttimaan pienestä irtiotosta ystäväporukalla. Juhlistimme parhaimman ystävän valmistumista Web Desingneriksi Turussa pienellä kulttuuripläjäyksellä, hyvällä ruoalla ja hotellimajoituksella. Toukokuun kiireessä tämä oli aivan loistava "veto" ja hyvä irtiotto.






Olimme varanneet liput FORKin konserttiin. Vaikka kyseessä oli päiväkonsertti, oli tunnelma ensi soundeista lähtien huikea, eikä se jättänyt ketään kylmäksi. Konsertti oli erittäin viihdyttävä ja ainakin meikäläisellä tunnelmat vaihtuivat liikutuksen kyynelistä hersyvään nauruun. Musiikkia oli laidasta laitaan ja laulajien ammattitaitoa ei voinut kuin ihailla. Parin tunnin konsertin jälkeen oli hyvin tunnelatautunut olotila, jota on vaikea kuvailla. Koin saaneeni konsertista paljon hyvää mieltä ja lisäenergiaa. Niissä tunnelmissa jaksoi fiilistellä koko illan. FORK on tämän vuoden jäähyväiskiertueella, joten suosittelen konserttiin menemistä, jos sellainen mahdollisuus tulee. Ensi keväälle on tiedossa ilmeisesti jokunen isompi jäähyväiskonsertti, jonka jälkeen se lopettaa.



 


 
 
Illalla kävimme syömässä Aurajoen rannassa sijaitsevassa Ravintola Tårgetissa.
Ravintolan miljöö miellyttää minua kovasti eikä ruokalistassakaan ollut mitään valittamista.
Herkuttelin valkosipulileivällä ja pizzalla ja jos vierailee Turussa, voin suositella paikkaa lämpimästi.
 Vielä ennen hotelliin menemistä käväisimme ottamassa"yhdet yömyssyt" Pankissa.
 
 
 
 
 

 
Oli kyllä mukava reissu ja jälleen tuli todistettua, että pieni katkos siitä "normiarjesta" tekee välillä tosi hyvää.
Jälleen kerran päätin, että pitäisi käydä useammin erilaisissa kulttuuritapahtumissa, sillä ne toimivat (ainakin meikäläisellä) voimaannuttavina kokemuksina.
 Eikä aina tarvitse lähteä edes kauas...
 
 
 
 
Nyt minulla käynnistyy viimeinen työviikko ennen ansaittua kesälomaa.
Viikonlopun irtiotto oli juuri oikeaa lääkettä viimeisistä työpäivistä selviytymiseen.
Viikolla on tiedossa vielä muutama tiukempi päivä, mutta ne menevät vaikka "päällä seisten".
 
 
 
Mukavia viimeisiä toukokuun päiviä kaikille!
Ja hei,  kohta on jo kesä...
 
 
 
 
 
 
 

torstai 23. toukokuuta 2019

Kirjaostoksia


Pidän kirjoista. Erityisen heikkona olen kaikkiin kirjoihin, joissa on kauniita kuvia, siksipä kirjahyllyssäni on paljon erilaisia sisustuskirjoja. Ostin viime viikolla kaksi kaunista kirjaa lisää, sillä olin lukenut molemmista kirjoista hyvät arvostelut.






Toinen kirjoista on Milla Allftanin uusin sisustuskirja (Sisustsumagiaa- tuhat ja yksi sävyä), joka on mielestäni parempi kuin hänen ensimmäinen kirjansa. Kauniit kuvat, sisustusneuvot ja kirjan taittelu ovat onnistuneet hyvin ja tähän kirjaan voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Toinen kirjoista on juhlien järjestämiseen liittyvä kirja (Festive), jossa on tarjoiluehdotuksia, koristeluvinkkejä teemoittain ja kaikkea muuta tärkeää tietoa juhlien järjestämisestä. Hieman yllättävä ostos  meikäläiselle, sillä juhlat eivät ole ihan sitä vahvinta osaamis-aluettani. 








Molemmat kirjat ovat laadukkaita kovakantisia kirjoja ja luettavaa on paljon. Kuvat ovat kauniisti stailattu ja arvostan erityisesti sitä, että niitä voi lukea useamman kerran. Koska nautin kauniista kuvista, pelkästään jo kirjojen selaaminen on mukavaa ja (ehkä vähän hassua) kirjat tuntuvat käsissä hyviltä. Sisustuskirjassa on niin paljon tekstiä ja asiaa, että ihan kaikkea ei pysty yhdellä istumalla sisäistämään, eikä ole ilmeisesti tarkoituskaan.
 
 





Tällä hetkellä kirjoihin tutustuminen on jäänyt vielä selailuasteelle, mutta lähestyvällä kesälomalla aion tutustua niihin syvällisemmin rauhassa ja oikein ajan kanssa nautiskellen. Juhlakirjasta bongasin jo muutaman helpon reseptin ja ehkä innostun vielä kokeilemaankin niitä. Sisustuskirjasta ammennan taitavan Millan sisustusfilosofiaa, vaikka hänen tyylinsä ei ihan omaa tyyliä olekaan.



Näiden kirjojen parissa menee todennäköisesti useampi tunti, mutta vielä täytyy malttaa sinne kesälomaan asti. Viimeiset työviikot vaativat totaalisen panostuksen, joten olkoon nämä kirjat palkintona minulle kevään uurastuksesta ja toimikoon minun "terapiavälineenä" lomamoodin saamisessa.
Sitä odotellessa...
 
 


P.S. Ja tämä postaus ei todellakaan ole mikään yhteistyömainos, vaan ihan puhtaasti omakustanteinen kirjasuositus kaikille estetiikkaa rakastaville!

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Haikeutta ilmassa...


Tänä vuonna toukokuussa on paljon tapahtumia, joissa on häivähdys haikeutta mukana...







Lapsemme päättää koulutiensä alakoululla ja siirtyy syksyllä yläkoulun puolelle. Siirtyminen yläasteelle on myös eräänlainen lapsuuden loppumisen merkki, johon näin äitinä suhtautuu hyvin ristiriitaisin tuntein. Lapseni ei ole enää pitkään aikaan ollut se pieni ja kasvu teiniksi on jo kovaa vauhtia menossa. Tiedossa on kolmen vuoden koulu- ja kasvurypistys, jonka aikana tullaan nuoreksi. Suurin toiveeni on, että välttyisimme suurimmilta törmäyskursseilta ja selviämme lapsemme kanssa kolmen vuoden kasvuprojektista suhteellisen selväjärkisinä. Viime viikon vanhempainilta ja tutustuminen uuteen kouluun olivat ne ensimmäiset konkreettiset asiat, jotka todistivat sen, että "matkalla" ollaan...
 
 
 
 
 



Tämän kevään aikana tulee päättyneeksi myös merkittävä ajanjakso meidän lähikoulumme osalta. Syvärauman koulun toiminta loppuu ja lapset siirtyvät uuteen rakenteilla olevaan Pohjoiskehän kouluun. Jäähyväisjuhlat juhlittiin eilen isosti koko koulun voimalla, jossa koulun vanhempainyhdistys, opettajat ja oppilaat onnistuivat luomaan, kaikesta haikeudesta huolimatta, erittäin onnistuneet ja hienot kevätjuhlat. Juhlallisuuksista huokui eräänlainen ylpeys Syvärauman koulusta ja sen ainutlaatuisesta hengestä. Olen kiitollinen siitä, että lapseni sai käydä alakouluvuotensa tässä pienessä koulussa ja niillä eväillä jatketaan elämässä eteenpäin. 
 
 





Samassa kouluverkkomuutoksessa myös oma työpaikkani lopetetaan, erityiskoulumme (nimenä) lakkaa olemasta ja se siirtyy myös tuonne uuteen kouluun. Koulumme sulautuu pienryhmiksi ja toimimme jatkossa sulassa sovussa saman katon alla yleisopetuksen muiden luokkien kanssa. Pitkä erityiskouluhistoria päättyy tähän lukuvuoteen innostunein, mutta samalla myös haikein mielin. Samassa rytinässä yksi opettajakollegani jää ansaitulle eläkkeelle ja vastapainona sille, tulen saamaan  huiman määrän uusia työkavereita.






Vaikka muutoksiin liittyy haikeutta ja epävarmuutta, on katseet suunnattu luottavaisesti eteenpäin.
Tunteiden kirjoa on hieman vaikea pukea tällä hetkellä sanoiksi, sillä tunnetilat vaihtelevat varovaisesta innokkuudesta luopumisen haikeuteen.
Se on kuitenkin varmaa, että taaksepäin on turha katsoa ja haikailla, kun elämää on edessä päin.
 
 
 
 
Asioiden murehtiminen etukäteen on turhaa.
Se otetaan vastaan, mitä tuleman pitää.
 Ja se, että tunnen, kertoo, että elän!
 
 
 
 

torstai 16. toukokuuta 2019

Katseet koti kesää, pihalle ja terassille

 
Vaikka toukokuu enteilee jo kesän alkua, piha ja puutarha ovat saanut toistaiseksi olla rauhassa. Olen ajatellut, että vasta kesäkuussa, kaiken kiireen hälvettyä, keskityn terassin ja pihan elvyttämiseen. Viime kesä meni niin tiukasti työn ja opiskelun merkeissä, ettei puhti riittänyt enää sinne, mutta jos tänä kesänä taas innostuisi. Tämän postauksen kuvat ovat jo muutaman vuoden takaa.
 
 
 
 
 
 
Minun tekisi mieleni uudistaa jo terassikalusteet, sillä niitä on vuosien saatossa jo muutaman kertaan fiksattu. Ehkä ne ovat palvelleet meitä riittävästi ja olisi uusien kalusteiden vuoro, mutta ongelmana on se, etten tiedä haluanko pöytäryhmän vai sohvaryhmän. Päätöksen tueksi olen hakenut inspiraatioita netistä ja todennäköisesti olemme päätymässä ruokailuryhmää. Emme ole niinkään auringossa löhöilijöitä, vaan enemmänkin ruokailijoita. 4-6 hengen pöytäryhmä riittäisi meille vallan mainiosti, mutta ostaako sitten penkkiä, sohvaa vai irtotuoleilla tai sitten niiden variaatioilla. Tällä hetkellä meillä on selkänojallinen penkki ja kaksi irtotuolia ja tällainen yhdistelmä on ollut hyvä, mutta vaihtelun vuoksi voisi kokeilla jonkinlaista muutakin kombinaatiota.
 
 
 
 
 
 
 
Grillin vieressä meillä on IKEAsta aikoinaan hankittu aputaso ja se on palvellut tehtävässään erinomaisesti.
Koska se on ollut ulkona ympäri vuoden ja pinnaltaan kulunut, se tarvitsee ehdottomasti pienen pintakäsittelyn.
Terassin värimaailma saa olla edelleen tummahko, mutta kasveilla ja tekstiileillä tuon sinne kaivattua väriä.
 
 
 
 
 
 
Kestosuosikkejani on ollut pelargoniat, samettiruusut sekä kehäkukat ja todennäköisesti samoilla (helppohoitoisilla ja kestävillä) kukkasilla mennään.
Talon seinustalla olevat tikapuut on tarkoitus "kukittaa" ja ehkä saan yrttilaatikkoon istutettua myös pitkästä aikaa jotain.
 
 
 
 
 
 
 
Oikeastaan on aika innostavaa miettiä tulevaa kesää (ja lomaa), sillä viime kesä meni enemmän ja vähemmän "sumussa".
Helteisestä kesästä en ehtinyt tuolloin juurikaan nauttia, mutta tänä vuonna olisi jälleen loman vuoro. 
Ja toiveena on, että tänä kesänä ehtisi nauttimaan jälleen vähän mökkielämästäkin.
 
 
Toivottelen jo tässä vaiheessa oikein hyvää viikonloppua!
 
 
 
 
 

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Toukokuun tohinaa...


Meillä opettajilla toukokuu on lukuvuoden kiireisintä aikaa. Tänä vuonna lisätohinaa tuo muutto syksyllä aloittavaan uuteen kouluun. Kalenteri on tällä hetkellä se tärkein apuväline pitää homma jollain tavalla kasassa. Tähän kuukauteen mahtuu paljon kivoja juttuja ja sekä arkipäivät että viikonloput ovat suurin piirtein täyteen buukattuja.







Tiedossa on paljon erilaisia juhlia ja sen lisäksi matkustelen sekä lähelle että kauas. Tänä viikonloppuna juhlistimme jo miniän 30-vuostijuhlia. Päivällä pelasimme juhlaväen kanssa pari tuntia pesäpalloa ja illalla jatkettiin leppoisasti hyvästä ruoasta ja leppoisasta tunnelmasta nauttien. Tänään juhlittiin vielä meitä äitejä. Minulla oli perinteinen aamuherätys kahvihetkineen ja päivällä haettiin äiti-mummi syömään mieheni tekemää riistaruokaa. Pieniä tärkeitä hetkiä minulle.
En muista, milloin viimeksi minulla olisi ollut näin juhlapainotteinen kuukausi, mutta tämä on pelkästään positiivinen asia.
Juhia ja juhlimisen aihetta ei mielestäni ole koskaan liian paljon.
 

 






 
Koska tiedossa on melko kiireistä aikaa, blogini tulee päivittymään jälleen hieman harvemmin.
Lisäksi olen ajoittanut muutamia postauksia jo valmiiksi teidän luettavaksenne, joten ei täällä kuitenkaan ihan "hiljaiseloa" ole.
Jostain täytyy löytyä aika myös oppilaiden lukuvuositodistusten kirjoittamiseen ja muutama juhla vaatii pientä etukäteissuunnittelua ja valmistelua.






 
 
 
Toukokuu mennään täydellä tohinalla ja hyvällä energialla eteenpäin, kesäkuussa relataan ja silloin ehdin (toivottavasti) paremmin tänne blogini puolelle.
Kesäkuussa aloittelen yrittäjäkurssiani ja olen menossa myös Tampereelle Brändipäivään.
Näistä molemmista olen enemmän kuin innoissani ja odotukset ovat korkealla.



Mutta nyt kuitenkin maltetaan nauttia vielä toukokuusta...





 

perjantai 10. toukokuuta 2019

RAUMAblogit yrityskierroksella / osa 2


Viime lauantaina vietimme hienon päivän Rakastunut Raumaan ja RAUMAblogit porukan kanssa. Aikaisemmassa postauksessa kerroin aamupäivän viidestä raumalaisesta yrityksestä ja seuraavaksi esittelen loput viisi yritystä...


 
         
 

 
 
                                                               


Kun olimme saaneet tankattua itsemme Wanhan Rauman KaffeBarissa, lähdimme  Iloiseen Ihmemaan, joka on erikoistunut erilaisiin juhliin ja niihin liittyviin tavaroihin. Yrityksessä myydään paljon juhlakoristeita ja erityisesti ilmapalloja juhlaan kuin juhlaan. Perinteisen lastenjuhlien lisäksi ilmapallojen käyttö juhlakoristeena on kasvattamassa laajempaa suosiota. Ilmapallovalikoiman lisäksi Iloisessa Ihmemaassa onnistuu myös ilmapallojen täyttö.
 
 
 



Vaativille koti- ja himoleipureille Iloisessa ihmemaassa on myytävänä leivonnassa tarvittavia erikoisvälineitä ja leivontatarvikkeita (esim. sokerimassaa, nonparelleja ja muita koristeita). Valikoima on myös hieman erilainen kuin isoimmissa marketeissa on,  joten leivonta-asioissa kannattaa ehdottomasti käydä täällä.
 
 
 
 
 

 
 
Seuraavaksi suuntasimme torin laidalle sijaitsevaan Sisustustalo Kodinonneen, joka on todellakin täyden palvelun sisustustalo. Johanna kertoi lyhyesti yrityksensä historiasta ja tämän hetkisestä tilanteesta. Yritys ei todellakaan ole jämähtänyt paikoilleen, vaan se kehittää jatkuvasti palveluja ja tuo aktiivisesti uusia tuotteita asiakkaille. Johannan intohimo ja palo sisustamiseen näkyy kaikkialla.
 
 
 
 
 
 

 
 
 Lyhyen vierailumme aikana ehdimme saamaan vain pienen katsauksen Kodinonnen tarjonnasta..
Liikkeessä on satsattu tunnelman luomiseen ja tuotteet ovat kauniisti esillä.
Täällä voi rauhassa fiilistellä ja nauttia estetiikkaterapiasta.
Ei ole ihme, että tänne tullaan kauempaakin.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kuninkaankadulla, vain muutaman askelen pääsää torilta, sijaitsee Kukka-shop Rosa.
Vanha puutalomiljöö luo tunnelmalliset puitteet ja kukkien tuoksu tuo ihania elämyksiä heti jo ulko-ovella.
 
 
 
 
 
 
Yhä enenevässä määrin kukkakauppiaat seuraavat maailmalla liikkuvia trendejä.
He kouluttavat ja kurssittavat itseään ahkerasti ammattitaidon ylläpitämiseksi.
Viherkasvien suosio on kasvamassa ja uutena trendinä mainittakoon mm. kukkien käyttäminen koruina.
Saimme myös vinkkejä suosituista ilmakasveista ja minipuutarhan tekemisestä lasimaljakkoon.
 
 
 
 
 
 
 
Kukkashop Rosasta hyppäsimme kadun toiselle puolelle Ruokapuoti Lumoon, jossa Tero Suhonen otti meidät vastaan persoonalliseen "luomukauppaansa".
Kaupassa tuotteet on valittu ekologisuuden ja puhtaiden ravintoaineiden pohjalta. Ruokavalikoima on jo melkoinen ja tarvittaessa Terolta saa myös neuvoja.
Lisäksi Tero järjestää monenlaisia terveyttä tai elämäntapamuutoksiin liittyviä kursseja.
 
 
 
 
       
 
 
  
 
 
 
Vierailun aikana Tero teki meille sienikaakaojuoman, johon sekoitettiin monia terveyttä edistäviä aineosia.
Tietomäärä erilaisista kehoon vaikuttavista aineista oli huimaa ja saivat ainakin tämän kuulijan vakuuttuneeksi.
Ja se sienikaakaojuoma oli muuten hyvää...!!!
 


 
 
 
 
Päivän viimeisempänä vierailukohteena kävimme tutustumassa Wanhan Rauman putiikki TaruLiinaan.
Täältä löytyy käyttö-, lahja- ja sisutustuotteita käsityötä arvostaville.
Lähes kaikki tuotteet on valmistettu käsityönä Suomessa.
 
 
 
 
 
 


 
 
TaruLiinassa on huikea valikoima erilaisia koruja.
Näin kevään ja kesän juhlien kynnyksellä täältä voi löytää hieman persoonallisempia ja taatusti uniikkeja koruja.
Kannattaa käydä katsomassa ja ihastumassa.
 
 
 
 
 
 
 
Erityiskiitoksen lähetän Rakastunut Raumaan Outi Lehtorinteelle, joka oli järjestänyt tämän hyvin tehokkaan ja antoisan päivän.
Kiitos kuuluu myös ihanalle RAUMAblogit porukalle. Päivä oli erittäin virkistävä, jopa voimaannuttava kokemus.
 
 
 
Ja lopuksi erityinen "hatunnosto ja syvä kumarrus" kaikille Rakastunut Raumaan-yrittäjille. Olette ihan huikeata porukkaa!!!
Oli sydäntä lämmittävää, miten Vanhan Rauman yritykset ottivat meidät avosylin vastaan.
Kiireisen lauantaipäivän aikana he jaksoivat antaa meille hetkensä ja kertoa omat mielenkiintoiset yritystarinansa.
Vanha Rauma kauppapaikkana on hyvinkin ainutlaatuinen ja se on kuin tehty pienille yrityksille ja kivijalkaliikkeille.
Uskoisin, että lähelle suunniteltu kauppakeskus ei suinkaan tyhjennä Vanhaa Raumaa, vaan ne täydentävät sopivasti toisiaan.
 
 
Tämän yrityskierroksen jälkeen kannatan vielä enemmän raumalaisia yrityksiä ja suosittelen käymään täällä muualtakin.
 Olen lähes varma, että tulette ihastumaan...ellei jopa  RAKASTUMAAN!


 
 
 
 
 
 
 
 
 
  
 
 
 
 
 
 


tiistai 7. toukokuuta 2019

RAUMAblogit yrityskierroksella/ osa 1


Minulla oli viime viikon lauantaina hieno tilaisuus päästä mukaan Rakastunut Raumaan ja RAUMAblogit yhteistyössä järjestämälle yrityskierrokselle. Päivän aikana pääsimme tutustumaan raumalaisiin yrityksiin ja niiden takana hääriviin yrittäjiin. Päivään oli saatu mahdutettua peräti 10 yritysvierailua, joten jaoin blogipostauksen suosiolla kahteen eri osaan. Tervetuloa kierrokselle kanssani...




 

Aamu alkoi ihanalla aamiaisella Keskuspuistossa sijaitsevassa Cafe Passion: ssa.
Omistajavaihdoksen myötä kahvila on tehnyt sisustukseen hyviä muutoksia ja kahvila on erittäin viihtyisän oloinen.
Yrittäjä tekee itse kaikki leivonnaiset ja tämä kahvilan erikoisuutena on myös gluteenittomat vaihtoehdot.
Voit tilata juhliisi kaikki tarjoilut kätevästi yhdestä paikasta.




 
 
 
Lisäksi heidän jäätelövalikoimassa on käsintehtyä Karhulinna jäätelöä.
Kesällä kahvila saa huimasti lisätilaa, kun iso terassi on kaikkien kahvila-asiakkaiden käytössä ja lapset voivat temmeltää leikkipuistossa.






 

Aamutankkauksen jälkeen pääsimme tutustumaan RAUM ROME PARIS - tuotemerkin syntysijoille.  
Tuotteet painetaan edelleen omakotitalon alakerrassa ja yksilöllisesti käsin.
Samalla työhuone ja alakerta toimii painopaikkana, varastona ja myös nettikaupan lähettämönä.
Osoitus vain siitä, että yrityksen pyörittäminen onnistuu hieman vaatimattomammissakin tiloissa.







Yrittäjä Iiro Koski kertoi meille oman mielenkiintoisen tarinan yrittäjäksi ryhtymisestä.
Ei voi kuin ihailla nuoren ihmisen rohkeutta, joka on lähtenyt ennakkoluulottomasti viemään omaa yritysideaansa eteenpäin.
Ajatus lähti kangaskassin painamisesta, mutta tuotekehittelyn tuloksena vuosien aikana on syntynyt  paljon uusia tuotteita.
Viimeisempänä uutuutena mainittakoon tänä keväänä lanseerattu Madisonin polkupyörä, joita on saatavilla vain rajoitettu 100 kappaleen erä.





Tämän jälkeen saimme tutustua Vanhassa Raumassa sijaitsevaan Specsaversin liikkeeseen.
Yritystä luotsaava Anna Mariasik kertoi meille silmälasien nykytrendeistä ja heidän uusista kehysmerkeistään.
Lisäksi pääsimme katsomaan tutkimushuoneisiin, joissa varsinainen näöntarkastus tehdään asiakkaille.





 
Oli ihana huomata, miten intohimoisesti ja innokkaasti yrittäjä suhtautuu työhönsä.
Asiantuntijuus kuului puheessa ja ympäröivät kehysmallit saivat meikäläisen melkein innostumaan aurinkolasien hankkimisesta.
Kaiken lisäksi Annalla on myös oma henkilökohtainen taloprojekti menossa, josta minä olisin vaihtanut muutaman sanan enemmänkin, mutta aikataulumme ei antanut myöden. Siihen voi kuitenkin tutustua täältä  .
 



 

 

Vain pienen kävelymatkan päässä oli seuraava vierailukohteemme Kultaseppä Laiho ja siellä kultaseppänä työskentelevä Petri.
Hän kertoi vaiheikkaan ja mielenkiintoisen tarinan yrityksestä ja pääsimme kurkistamaan myös varsinaisiin työtiloihin.




 

 
Erilaisia koneita ja työpisteitä ihmetellessä tuli vahvasti todistettua, että ala on edelleen hyvin pitkälle käsityötä.
Ihmiset arvostavat yksilöllisiä koruja ja moni haluaa teettää esimerkiksi uniikin kihla- tai vihkisormuksen.
Mainittakoon, että olen aikoinaan teetättänyt "matkamuistotimantista" itselleni sormuksen ja palvelu oli erinomaista.

 




 
 
Seuraavaksi siirryimme Wanhan Rauman KaffeBariin, jossa yrittäjä Tiina Willman toivotti meidät tervetulleeksi idylliseen kahvilaansa.
Hän kertoi 15 vuoden unelmansa kypsymisestä yritykseksi ja myös KaffeBarin tulevaisuuden visioista.
Kahvilayrittäjyys, niin kuin kaikki muukin yrittäminen, on jatkuvaa kehitystyötä ja uusien trendien haistelua.
 
 
 
 
 
 
Saimme nauttia raikkaan salaattiannoksen jääteen kera ja kotiin viemiseksi saimme pussillisen (ah, niin herkullisia!) munkkeja, joiden taikinaresepti on kuulemma salainen. Kesällä kahvila laajenee sisäpihalle ja kahvilassa on myös anniskeluoikeudet oikein "janoisille" ihmiselle.
Täällä kannattaa poiketa idyllisen tunnelman, niin ja ehdottomasti niiden munkkien, takia!


 
 
 
Aamupäivän kiertueemme jälkeen olin todella vaikuttunut raumalaisten yrittäjien rohkeudesta ja positiivisesta asenteesta.
Jokainen yrittäjä kertoi oman mielenkiintoisen tarinansa ja aistin aidon innostuneisuuden ja omistautumisen työhönsä.
 
 
 
Ja lisää yritystarinoita on vielä tulossa, mutta niistä seuraavassa postauksessa...
 
 
 
 


sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Blogini - päiväkirjani, ajatuksia bloggaamisesta...


Aina silloin tällöin tulee miettineeksi blogiharrastusta ja sen mielekkyyttä. Pohdiskelua lisää erityisesti se, kun huomaan jonkun lopettavan blogin ylläpidon ja siirtyvän muihin some-kanaviin. Kieltämättä blogeissa on (ymmärtääkseni) menossa jonkinlainen murrosvaihe ja ihmiset hakevat uusia tapoja tavoittaa lukijansa. Vaikka minulla on henkilökohtainen ja yrityksen tilit sekä FB:ssa että Instassa, aion pysyä edelleen tiukasti myös bloggaajana.







On totta, että blogin ylläpitäminen vie aikaa. Välillä postausten välit tulevat väkisinkin pitkiksi, mutta tästä en ole enää pitkiin aikoihin ottanut mitään painetta. Minulle blogin pitäminen ei ole tapa ansaita elantoa, vaan se toimii minulle puhtaasti itseilmaisun lähteenä ja jonkinlaisena päiväkirjana. Tänne blogiin tulee kirjoitettua milloin mistäkin aiheesta, maan ja taivaan välillä. Perinteiseen päiväkirjaa verrattuna blogaamisessa on se hyvä puoli, että saan liitettyä tänne valokuvia, mutta  toisaalta, koska tämä on myös julkinen, en kirjoittele kovinkaan henkilökohtaisista asioista. On kuitenkin mukava aina silloin tällöin selata vanhoja postauksia ja muistella menneitä.






 
 
Blogin kautta olen saanut myös ihania blogiystäviä läheltä ja kaukaa. Me raumalaiset blogaajat olemme muodostaneet yhteisen blogiyhteisön RAUMAblogit, joka toimii hyvin epäsäännöllisen säännöllisesti. Koska ryhmämme koostuu hyvin "sekalaisesta seurakunnasta", asettaa se toiminnallemme myös haastetta. Ongelmanamme on, miten toimia niin, että kaikki bloggaajat hyötyisivät toiminnastamme, sillä blogitaustoista johtuen myös kiinnostuksen kohteet vaihtelevat. 








Olemme yrittäneet kääntää tämän kuitenkin vahvuudeksemme ja eilen lauantaina pääsin ensimmäistä kertaa mukaan hieman laajempaan blogiyhteistyöhön Rauman yrittäjien/ Rakastunut Raumaan- kauppiaiden kanssa. Me bloggaajat kiersimme raumalaisissa yrityksissä koko päivän ajan ja saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita niistä. Tarkoituksena oli myös herättää paikallisia yrityksiä huomaamaan, että meillä bloggaajilla on some-kanaviemme myötä paljon näkyvyyttä. Tällä yhteistyöllä yritämme saada myös viritettyä aktiivista kanssakäymistä yritysten ja meidän bloggaajien välillä. Päivä oli todella hyvä ja antoisia, ja kunhan saan käsiteltyä kuvat, tulen kirjoittamaan niistä lisää täällä blogissani.


 
 
 



Minulle blogin kirjoittaminen ( ja valokuvaaminen) on edelleen  tärkeä ja rakas harrastus.
Vaikka en ole "mestarikirjoittaja", koen tämän tavaksi purkaa ajatuksiani ja tuntojani, välillä vähän kevyemmällä tai painavammalla kynällä.
 Kirjoitin lapsuudessani ja nuoruudessani päiväkirjaa todella ahkerasti, mutta aikuistuessani se loppui kokonaan.
Blogiharrastukseni kautta olen löytänyt sen uudestaan ja siitä olen nyt enemmän kuin iloinen.




Blogiharrastukseen tuo lisää sisältöä, kun aina silloin tällöin saa jakaa ajatuksia ja kokemuksia muiden bloggaajien kanssa. RAUMABlogit - porukan lisäksi kuulun myös 40+- Blogit -portaaliin, jonka myötä olen saanut lisää näkyvyyttä ja laajemman lukijakunnan. Vaikka kirjoitan blogia lähinnä itselleni, on erittäin mukavaa huomata, että niitä on lukenut (omien sukulaisten lisäksi) joku muukin. Vaikka bloggaaminen voi "trendilajina" olla jo hieman hiipumaan päin, aion kuitenkin jatkaa omaa blogiharrastustani... ja edelleen ehdottomasti omalla tyylilläni.