Pimenevät illat

Kävelystä on tullut minulle tänä syksynä mieluisin liikuntamuoto. Työmatkojen lisäksi yritän käydä myös iltaisin vähintään tunnin kävelylenkillä, kolme tai neljä kertaa viikossa. Viime aikoina nämä lenkit ovat suuntautuneet pääsääntöisesti keskikaupugille...

Nautin syksyn pimentyvistä illoista. Nyt, kun säät ovat olleet vielä suotuisia, on kävelylenkkien tekeminen ollut erityisen mieluisaa. Iltaisin kadut hiljentyvät autoista ja ihmisistä, jolloin katuvalot luovat oman tunnelmansa lenkille. Syksyn alati muuttuva maisema on hyvä syy lähteä pienelle kierrokselle. Puissa on vielä lehtiä ja niiden väriloisto on vasta alkamassa. Kuukauden päästä näkymä on jo toisenlainen.

Matkani suuntautuu usein ns, Vanhan Rauman kierrokselle, jolloin käy vähintään torilla asti. "Ikkunaostoksia" tulee tehtyä aika usein, mutta onneksi ne eivät siinä vaiheessa käy kukkaron päälle. Usein harhaudun vielä Vanhan Rauman pienille sivukaduille aistimaan sen ainutlaatuista tunnelmaa. Nautin siitä, kun pihoissa ja ikkunoissa kajastaa valoa ja voin leikkimielisesti kuvitella (ja haaveilla), minkälaista olisi asua Vanhan Rauman miljöössä.

Minulla on kävelylenkeillä puhelin mukana, sillä melkein aina löydän jotain kuvattavaa. Liikunnan lisäksi valokuvaaminen toimii minulla eräänlaisena "terapiamuotona". Harvoin saan kuviini taltioitua sen hetkistä tunnelmaa, mutta valokuvaaminen itsessään on minulle väline keskittyä ja pysähtyä muuten niin kiireisen arjen keskellä.

Kulunut syyskuu on ollut hyvä kuntoilukuukausi. Kilometrejä on tullut käveltyä kiitettävästi ja vaikka työpäivän jälkeen on väsyttänyt, olen saanut kammettua itseni liikkeelle ja ennen kaikkea ulos. Kuntosalit tai jumpat eivät tällä hetkellä ole minun juttuni, sillä haen kokonaisvaltaisempaa liikuntakokemusta. Kävelylenkit metsässä, merenrannalla tai keskikaupungin pimenevissä illoissa näyttävät toimivan minulla... ja kuin huomaamatta, muutama "koronakilokin" on saanut kyytiä.

Pimenevät illat ovat tällä hetkellä ihan parasta.

Ihan vielä en ole alkanut polttaa kynttilöitä, mutta sekin aika alkaa olla lähellä. 

Tunnelmallista syyskuun loppua kaikille! 

Asennekysymys

Kulunut työviikko oli melkoista hädelliä ja arjesta selviytymistä. Tiimimme työntekijät ovat olleet poissa enenmmän tai vähemmän flunssan takia. Jokainen heistä on odottanut (negatiivisia) koronatestin tuloksia oikeaoppisesti kotona. Meillä koulussa arjen täytyy kuitenkin pyöriä tavalla taikka toisella ja siksi suunnitelmat menivät tällä viikolla useampaankin kerran uusiksi.

Kun viime sunnuntaina sain jo pari ilmoitusta poissaoloista, lamaannuin hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Päätin heti, että en aio menettää yöuniani, sillä asioiden on tapana ratketa, tavalla taikka toisella. Töihin menin aikaisemmin järjestelemään tulevaa päivää ja samoissa merkeissä menikin koko viikko. Sain apuja muiden luokkien henkilökunnasta sillä seurauksella, että viikon aikana olen saanut peredyttää aika monta ihmistä luokkamme toimintaan ja oppilaisiin hyvin pikaisella ohjeistuksella. Onneksi luokassamme on tällä hetkellä erittäin hyvä opiskelija, joka on ollut korvaamaton apu minulle. Kouluarki on kaikesta huolimatta sujunut jopa hyvin, vaikka ei ihan suunnitelmien mukaan ole mentykään. 

Eniten kulunut viikko opetti minulle, että tällaisten "vastoinkäymisten" kohtaaminen ja niistä selviytyminen on aika pitkälti myös asennekysysmys. Olisin voinut lamaannuksissani ruveta kauhistelemaan ja surkuttelemaan tilannetta, mutta sen sijaan päätin, että tästä viikosta selviämme. Isoin asia minulle oli ehkä se, että arkeen piti tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja eikä ihan kaikkiin tavoitteisiin päästy, mutta mitä siitä. Tämähän on vain (korona)elämää ja sen mukaan eletään. Tilanteelle emme mitään voi. Ehkä jo viime kevään "työrumba" on opettanut minut suhteuttamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja olen oppinut elämään enemmän päivä kerrallaan. Tällä kokemuksella tiedän jo, että en jää yksin ja työyhteisössämme autetaan muita. Oli ihana huomata, miten työkaverit kyselivät pitkin viikkoa, miten luokassamme sujuu.  Välittäminen ja auttamisen halu lämmitti kiireisen arjen keskellä ehkä kaikkein eniten.

Kieltämättä olin viikon aikana työpäivien jälkeen todella väsynyt, mutta yllätyksekseni sain itseni muutaman kerran kävelylenkille sohvalla löhöämisen sijaan..Nämä postauksen kuvat ovat yhdeltä reissulta. Väsyneenä en ihan joka päivä ansainnut paras äiti/vaimo-palkintoa, mutta eipä ollut suurempia yhteentörmäyksiäkään. Jokaiseen työpäivään piti latautua 110% ja vaikka viikko oli hieman "survival-tyyppinen", sain nukuttua yöni hyvin enkä kokenut että stressitasoni olisi kohonnut mitenkään merkittävästi. Niinpä perjantaina minulla oli jo ihan "voittajafiilis".

Vallitseva pandemiatilanne vaikuttaa arkeemme vielä pitkään ja siksi en jaksa surkutella tilannetta. Voi olla, että mennyt viikkoa on vain "alkusoittoa" (ja hyvää harjoitusta) tulevaan - josta emme vielä mitään tiedä. Tämän kanssa pitää vain elää...

TEE SE ITSE - PROJEKTI teemalla "nyhjää tyhjästä"

Tämä postaus piti julkaista jo kauan aikaa sitten, mutta se jäi loman jälkeisen arjen jalkoihin. Kesällä aloitettu mökin pintaremontti saatiin valmiiksi ja sen jälkimainingeissa innostuin tekemään muutaman tee se itse-jutun. Tässä niistä yksi.

Mökin päivityksessä oli alunperin suunnitelmissa poistaa tupakeittiön astiakkaappi. Toisin kuitenkin kävi. Astiakaappi saikin jäädä, mutta se sai luvan vähän uudistua. Kaapiston päälikansi ja vetimet olivat siniset, mutta päätin freesata ulkoasua. Kansi sai päällee valkoista maalia ja nupit lähtivät vaihtoon. Minulla on selvä mielikuva minkälaiset vetimet kaappiin haluan, joten väliaikaiseksi ratkaisuksi päätin askarrella ne juuttinarusta.

Pyörittelin juuttinarua sormissani ja yksi vaihtoehto olisi vaatinut lisäreikien tekemistä. Lopuksi päädyin kokeilemaan yksinkertaisen solmun/ lenkin tekemistä. Alkuperäinen tarkoitus oli, että naru olisi tehnyt lenkin ja solmu olisi tullut oven sisäpuolelle. Reikä oli kuitenkin niin pieni, että jouduin luopumaan siitäkin ajatuksesta. Niinpä hyödynsin vanhan vetimen ruuveja ja asensin solmun (ja lenkin) pinta-asennettuna. Kovin paljon vetämistä se ei kestä, mutta astiakkaappi on nyt vähemmällä käytöllä kuin aikaisemmin, joten väliaikaisena ratkaisuna toimii oikein hyvin.

Ja tässä vielä kuvat tuunatusta astiaakaapista ennen ja jälkeen. Muutos ei ollut suuren suuri, mutta minulle riittävä. Tällaisten tee se itse- juttujen tekeminen on niin palkitsevaa. Varsinkin silloin, kun täytyy käyttää hieman luovuutta ja ongelmaratkaisua. Jokseenkin hätäisenä ihmisenä vedinongelma piti ratkaista heti ja olemassa olevista materiaaleista, "nyhjää tyhjästä"-teemalla. Astiakaapin uudistaminen jäi vielä vähän kesken, sillä uusien vetimien lisäksi suunnittelin yhden hyllyn vaihtamista lasihyllyksi ja jonkinlaisen valon asentamista sisäpuolelle. Vaikka kaapiston freesaus jäi vähän kesken, kelpaa tämä minulle oikein hyvin.

Tälä hetkellä arki ja työ verottaa sen verran jaksamista, joten luovuuspuuskat saavat olla nyt vähän aikaa taka-alalla. Töissä on alkamassa perinteinen syksyn palaverisuma, josta ajattelin selviytyä asioiden priorisoinnilla ja keskittymällä olennaisiin. 

Tästä syystä myös blogijulkaisuja voi tulla harvemmin, mutta olkaahan kuulolla...

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!