lauantai 26. syyskuuta 2020

Pimenevät illat

Kävelystä on tullut minulle tänä syksynä mieluisin liikuntamuoto. Työmatkojen lisäksi yritän käydä myös iltaisin vähintään tunnin kävelylenkillä, kolme tai neljä kertaa viikossa. Viime aikoina nämä lenkit ovat suuntautuneet pääsääntöisesti keskikaupugille...





Nautin syksyn pimentyvistä illoista. Nyt, kun säät ovat olleet vielä suotuisia, on kävelylenkkien tekeminen ollut erityisen mieluisaa. Iltaisin kadut hiljentyvät autoista ja ihmisistä, jolloin katuvalot luovat oman tunnelmansa lenkille. Syksyn alati muuttuva maisema on hyvä syy lähteä pienelle kierrokselle. Puissa on vielä lehtiä ja niiden väriloisto on vasta alkamassa. Kuukauden päästä näkymä on jo toisenlainen.





Matkani suuntautuu usein ns, Vanhan Rauman kierrokselle, jolloin käy vähintään torilla asti. "Ikkunaostoksia" tulee tehtyä aika usein, mutta onneksi ne eivät siinä vaiheessa käy kukkaron päälle. Usein harhaudun vielä Vanhan Rauman pienille sivukaduille aistimaan sen ainutlaatuista tunnelmaa. Nautin siitä, kun pihoissa ja ikkunoissa kajastaa valoa ja voin leikkimielisesti kuvitella (ja haaveilla), minkälaista olisi asua Vanhan Rauman miljöössä.







Minulla on kävelylenkeillä puhelin mukana, sillä melkein aina löydän jotain kuvattavaa. Liikunnan lisäksi valokuvaaminen toimii minulla eräänlaisena "terapiamuotona". Harvoin saan kuviini taltioitua sen hetkistä tunnelmaa, mutta valokuvaaminen itsessään on minulle väline keskittyä ja pysähtyä muuten niin kiireisen arjen keskellä.









Kulunut syyskuu on ollut hyvä kuntoilukuukausi. Kilometrejä on tullut käveltyä kiitettävästi ja vaikka työpäivän jälkeen on väsyttänyt, olen saanut kammettua itseni liikkeelle ja ennen kaikkea ulos. Kuntosalit tai jumpat eivät tällä hetkellä ole minun juttuni, sillä haen kokonaisvaltaisempaa liikuntakokemusta. Kävelylenkit metsässä, merenrannalla tai keskikaupungin pimenevissä illoissa näyttävät toimivan minulla... ja kuin huomaamatta, muutama "koronakilokin" on saanut kyytiä.



Pimenevät illat ovat tällä hetkellä ihan parasta.
Ihan vielä en ole alkanut polttaa kynttilöitä, mutta sekin aika alkaa olla lähellä. 
Tunnelmallista syyskuun loppua kaikille! 





4 kommenttia:

  1. Ihania iltakuvia! Minusta yksi syksyn parhaudesta on pimenevät illat ja kynttiläkauden avajaiset.
    Kaunista viikonloppua sinulle Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Valitettavasti kuvst eivät ihan välitä sitä tunnelmaa, mikä tuolla oli. Tämän syksyn parhautta ovat ehdottomasti olleet kauniit ja lämpimät säät. Näitä on hyvä muistella marraskuun synkkinä päivinä, kun päivänvalo on jokseenkin kadoksissa... ihanaa viikonloppua sinullekin!<3

      Poista
  2. Ihana kaupunki, kävimme kesälomalla siellä. Isäntä istui ton neidon vierellä :) :)
    Mä tykkään syksystä, väreistä, kynttilöistä, hämystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oman kaupungin kauneus jää usein huomaamatta, mutta kävelylenkillä ehtii aina vähän fiilistelemään. Syksy on igana huuri tällaisena, kuin se viime aikoina on näyttäytynyt...marraskuun räpiskäkelit tekevät jo vähän tiukkaa. Silloin kynttilät saavat olla arjen ihastuttajia...<3

      Poista