Ja matkakertomuksemme jatkukoon...
Asuntoautomatkamme suuntautui Kilpisjärven ja Saana-tunturin valloituksen jälkeen rajan yli Norjan puolelle. Melkeinpä heti rajan ylityksen jälkeen maisemat muuttuivat oleellisesti...
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Skibotn, jossa poika ja isäntä innostuivat heittelemään kiviä, sillä koko ranta oli täynnä ihania sileitä "leipäkiviä". Ja minä innostuin ottamaan valokuvia...
Sama paikka oli myös ensimmäinen kosketuksemme Jäämereen ja pitihän se ikuistaa.
Ja ne maisemat, ne maisemat!
Jatkoimme vielä matkaa Birtavarre:en, josta löysimme pienen ja rauhallisen leirintäalueen.
Aivan leirintäalueen läheisyydessä oli hieno putous ja siitä virtaava joki kulki aivan leirintäalueen vierestä.
Yöpymisen jälkeen samalla leirintäalueella suomalaiset ja italialinen ottelivat jalkapallossa.
Oli sellaista kansainvälistä meininkiä. Tämä jalkapallo-ottelu taisi olla siitä harvinainen, että Suomi (ilmeisesti) voitti sen.
Matkamme jatkui vuonojen rinteillä ja aina välillä teimme pysähdyimme ihailemaan maisemia.
Pojalla oli oma "temppupyörä" mukana, joka osoittautuikin hänelle vallan mainioksi viihdykkeeksi.
Meidän matkasuunnitelmamme alkoi vähitellen selviytyä ja määränpääksemme asetimme Nordkapp:in. Sitä ennen pysähdyimme kuitenkin Altassa, jossa päätimme yöpyä hienosti hotellissa. Tosiasiassa kävi niin, että se yö taisi olla koko reissun huonoin, sillä alkuillasta hotellin palovaroittimet alkoivat hälyttämään ja kaikki hotellin asukkaat tulivat käytävälle. Hälytys oli aiheeton, mutta tämän jälkeen meidän huoneessa (tai kerroksessa) palohälytin piippaili satunnaisesti koko yön ajan ja se ääni oli vielä erittäin kova.
Ei siinä hyvin nukkumisesta ollut tietoakaan...
Viimeisellä etapilla kohti Nordkappia pysähdyimme vielä Honningsvågissa. Tämä on sellainen idyllinen pohjoinen pieni kalastuskaupunki. Kuljimme hetken aikaa kalasatamassa ja kaupungin pääkadulla ja väkisinkin mietti, minkälaista täällä on elo talvella.
Silloin kun on täysi kaamos ja kylmää...
Yksi matkamme tavoitteesta oli uiminen Jäämeressä. Matkan aikana alkoi uhkaavasti näyttää siltä, ettei sille tule oikein mahdollisuutta, sillä uimapaikat olivat jokseenkin harvassa. Matkalla Nordkappiin tähän tarjoutui kuitenkin vielä yksi (ja se viimeinen) mahdollisuus. Tien vieressä oli levähdyspaikka, josta "uiminen" olisi mahdollista. Niinpä minä(kin) uskaltauduin menemään Jäämereen.
Jopa kaksi kertaa, sillä toinen kerta piti tietenkin ikuistaa videolle...
Melkoinen saavutus meikäläiselle, joka ei oikein kasta itseään kesähelteelläkään + 24 asteisessa vedessä... ja tässä lämpöasteita ei ollut kuin sellaiset + 5 astetta. Ei tuolla kyllä uintiliikkeitä liiemmin tehty. Oli se sen verran kylmää!!!
Pääsimme myös matkamme päätepisteeseen eli Nordkappiin. Meidän onneksemme sää oli erinomainen ja näkyvyyttä oli ihan silmän kantamattomiin. Tämä paikka on ihan uskomaton ja veti meidätkin ihan hiljaiseksi. Kiertelimme sekä ulkona että sisällä.
Vierailukeskus tarjosi mielenkiintoista katsottavaa monille aisteille. Todella tutustumisen arvoinen paikka.
Päätimme jäädä yöksi tuonne "maailman ääriin" monen muun matkailijan tavoin.
Paikalla ei ollut sähköjä, mutta kaasulla saimme tehtyä sekä iltapalan (tortilloja) että aamupalankin vallan mainiosti.
Sellaista retkeilymeininkiä.
Aamulla säätyyppi olikin sitten aivan toisenlainen.
Näkyvyys oli melkein nolla ja ilman lämpötila sellaiset 10 plus astetta.
Edellisen illan lämmin ja selkeä sää oli enää muisto vain.
Täältä lähdimme sitten pitkälle kotimatkalle, kahden yöpymisen taktiikalla.
Nordkappista hurautimme Inariin ja sieltä Kemin kautta kotiin. Koko reissulle kertyi pituutta hulppeat 3162 kilometriä.
Paljon kuvia, paljon hienoja yhteisiä kokemuksia ja kivoja muistoja. Todella hieno reissu, jota tullaan muistelemaan vielä monet kerrat.
Kuvia tuli väkisinkin tähän postaukseen melkoinen määrä, mutta toivon, että jaksoitte pysyä mukana tänne loppuun asti.
Oli meidän matkallammekin vähän pituutta...