Tammikuu etenee huimaa vauhtia ja kohta tämäkin kuukausi on enää muisto vain. Niin kuin jo aikaisemmassa postauksessa kirjoitin arki lähti pyörimään heti täysillä ja siihen perusarkeen on tullut vielä lisää uusia kuvioita...
Ennen joulua iäkkään äitimme kunto huononi sen verran, että hän joutui sairaalahoitoon, ensin Poriin Satakunnan keskussairaalaan ja n. viikon päästä hän pääsi kotikuntaansa sairaalaan Raumalle, jossa hän on saanut tarvitsemaansa hoitoa. Tilanne on muuttunut sen verran paremmaksi, että viikolla hänet siirrettiin jo kotisairaanhoidon piiriin ja tällä hetkellä hän on takaisin kotona.
Asia on meille lähiomaisille sen verran uutta, että tässä menee hetken aikaa, ennen kuin saamme asia sisäistettyä arkeemme. Kotipalvelusta käydään äitiämme katsomassa kolme kertaa päivässä ja kotisairaanhoidosta käydään nyt aluksi kaksi kertaa viikossa tekemässä tarvittavat kontrollit ja lääkeannostukset. Tämän lisäksi lääkäri tekee kotikäyntejä tarpeen mukaan. Tilanne ja tarpeet voivat muuttua nopeastikin, mutta näillä kuvioilla toivomme selviävämme mahdollisimman pitkään.
Tämän hetkisen kokemuksen mukaan kotisairaanhoito tuntuu sopivan tilanteeseen hyvin ja parasta on se, että äitimme pääsee tarvittaessa kotisairaanhoidon kautta myös suoraan sairaalaan. Meitä helpottaa myös se, että kotisairaanhoito päivystää 24/7 eli heihin voi olla yhteydessä milloin vain. Kotiutuminen ja alkujärjestelyt ovat vaatineet jonkin verran selvitystyötä ja veljeni on toiminut tässä "pääpromoottorina"; hän on hoitanut monet käytännön asiat ja tiedottanut koko ajan meitä siskoja tilanteesta.
Vaikka äitimme hoito on ns. hyvissä käsissä, käyn hänen luonaan niin paljon kuin mahdollista. Meistä sisaruksista kaksi asuu täällä Raumalla, joten periaatteessa pystymme käymään äitimme luona päivittäin, omien aikataulujemme puitteissa. Kalenteri-ihmisenä olen jo vuosia suunnitellut ja hahmotellut sunnuntaisin mm. tulevan viikon tapahtumat, kotityöt ja kaupassakäynnit. Mies on peesannut ja osallistunut arkirumbaan, miten omilta kiireiltään ehtii. En ollut ihan vielä ajatellut (ja valmistautunut) siihen, että lapsiperheen ruuhkavuodet ovat vaihtumassa nyt hieman toisenlaiseksi.
Niin se elämä vain muuttaa muotoaan...