sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Vähän ennen marraskuuta


Pidän syksystä ja sen suomasta väriloistosta. Kävely ulkona virkistää, sillä kaikkialla on niin kaunista. Lokakuinen luonto tarjoaa parasta väriterapiaa juuri ennen pimeän ja harmaan marraskuun tuloa...




 
 
Kauniina päivinä käyn usein valokuvaamassa maisemia meidän kotimme lähellä.
Syksyisessä valossa on jotain erityisen kaunista verrattuna kesäpäiviin.
 
 
 




Jossain paikoissa lehtipuut ovat jo aivan paljaana ja jokunen puu sinnittelee vielä keltaisessa lehtipuvussaan.
 Todennäköisesti syksyn tuulet vievät ne loputkin kohta mennessään...
 
 




Marraskuu on ehkä kuukausista se synkin. Luonto on siirtynyt lepotilaan ja kaikki on pysähtynyttä.
Vähentynyt päivävalo lisää tietynlaista alakuloisuutta ja meillä jokaisella on varmasti oma tapa selviytyä tästä ajanjaksosta.
Minulle selviytymiskeinoni on lupa hidastaa elämisen tahtia (jos mahdollista) ja nauttia kotoilusta.
Voin rauhassa löhöillä sohvalla, nauttia kynttilänvalosta ja kenties lukea hyvää kirjaa tai sisustuslehteä.
 
 
Meillä syysloma tuli vietettyä kotosalla ja kahdeksan viikon päästä häämöttää jo joululoma.
Tämän vuoden loppurutistus alkaa, mutta pienen levähdyksen jälkeen olotila on kuitenkin levollinen.
Marraskuun lopussa on tiedossa mukavaa lisähomma, kun pidän kansalaisopistolla kaksi sisustusaiheista iltaa.
Niiden valmistelu on hyvällä mallilla ja odotan innokkaana, että pääsen pitämään niitä.
 
 
Ei anneta marraskuun masentaa, vaan yritetään kääntää se positiiviseksi asiaksi. Vuoden kiertokululle kun emme voi mitään.
Ehkä marraskuussa onkin hyvä syy kutsua ystäviä kylään, järjestää mukava illanistujainen askartelun, lautapelin tai glögi-maistelun merkeissä.
Ja jos ei sosiaaliset tilanteet kiinnosta, niin voi alkaa opetella tekemään villasukkia tai lukea kasan hyviä kirjoja.
 
 
 
Näillä kaamoksen karkotuskeinoilla kohti marraskuutta...
 
  



keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Kaksi totuutta kylpyhuoneestamme


Nyt uskaltaudun näyttämään kuvia meidän kylpyhuoneestamme, joka on remontoitu 2000-luvun alussa sen aikaiseen tyyliin. Postausidean takana on oikeastaan havainnollistaa, miten olemme ratkaisseet taloutemme pyykkihuollon, silloin kun tilat ovat rajalliset. Tilan valokuvaaminen oli hieman haasteellista, sillä neliöitä ei todellakaan ole paljon, mutta ehkä näistä kuvista saa jotain osviittaa. Ensin näytän kuvia, kun siellä ei ole mitään ylimääräistä. Usein tämä tilanne säilyy vain hetken, kun kylpyhuone on juuri siivottu. Se arkinen kylpyhuone näyttääkin hieman toisenlaiselta...






Aikaisemmin  (ennen remonttia) tässä tilassa on sijainnut iso puulämmitteinen sauna ja kylpyhuone, joka silloinkin toimi pyykinpesutilana. Remontissa lohkaisimme palan saunasta suihkulle ja asensimme tilaan myös wc-pytyn. Tilaan piti edelleen mahtua pyykkikone ja kaapisto likapyykille. Senttipelillä tilaan saatiin mahtumaan kalusteet ihan kiitettävästi, jossa saunan vinoseinäisyys asetti myös pieniä haasteita. Tilaan piti mahduttaa paljon toimintoja, jotka eivät suinkaan ole yleisen suosituksen mukaisia, mutta osittain pakon sanelemia. Osa seinistä on paneloitu sormipaneelilla ja osa on kaakeloitu, silloin niin trendikkäällä, mosaiikkilaatalla ja mielestäni tämä paneeliratkaisu oli hyvä valinta. Lattiassa olevat 10 x 10 laatat ovat myös sen ajan trendiä.
 
 







Saunomme joka päivä ja tämä tila on ahkerassa käytössä. Meidän pieni perheemme mahtuu tuolla peseytymään vallan mainiosti ja pyykkihuoltokin pelaa hyvin. Päältä täytettävä kone käy lähes joka päivä (viikonloppuna useamminkin) ja pyykin kuivatus tapahtuu samassa tilassa. Kiitos vesikiertoisen lattialämmityksen, sillä pyykki kuivuu yllättävänkin nopeasti. Lisäbonusta saa vielä tilan kolme pientä ikkunaa, jolloin tilan tuuletus käy nopeasti ja päivänvaloa on lähes aina mukavasti. Täytyy tässä kohtaa todeta, että vaikka tilan pinnat kaipaisivat jo isomman luokan päivitystä, olen ollut erittäin tyytyväinen suunnittelemaani kylpyhuoneeseen. Vaikka silloin, melkein 20 vuotta sitten, minulla ei ole ollut tilojen suunnittelusta nykypäivän sisustuskokemusta, olen pystynyt tekemään tästä monitoimitilasta kuitenkin toimivan. Kun pyykit on raivattu pois, tila on jopa väljä...
 






Pyykkipäivinä tila on kieltämättä vähän ahdas. Pyykin kuivaus onnistuu kuitenkin kokoon menevällä pyykinkuivaustelineessä ja wc-pytyn yläpuolella olevan tangon avulla. Yhteen telineeseen mahtuu n. yksi koneellinen pyykkiä ja tuolle tangolle laitan kuivumaan kaikki henkarivaatteet (esim. kauluspaidat ja hupparit). Henkarivaatteet myös suoristuvat itsestään ja vain harvoin niitä täytyy edes silittää. Sukat ja alusvaatteet laitan kuivumaan  muovihärpäkkeeseen, jossa on sellaiset nipsut tai pienet pyykkipojat. Kesäisin tätä kuivausrumbaa ei olekaan, sillä silloin kuivatamme pyykit tietenkin ulkona. Riippuen kuivattavien pyykkien määrästä siirrämme toisinaan kuivaustelineen saunomisen ajaksi pukuhuoneen puolelle.
 
 
 
 
 
 
 
Jos kylpyhuoneessa tehtäisiin nyt remontti, siirtäisin pesukoneen ja pyykkikaapin viereiseen pukuhuoneeseen, jos se olisi mahdollista. Tilassa ei kuitenkaan ole viemäröintiä eikä vesijohtoa, joten seuraava vaihtoehto olisi vaihtaa pesukone edestä täytettävään ja kapeaan (ja kuivaavaan) malliin, jolloin sen voisi laittaa tason alle. Pyykkikaapin siirtäisin edelleen pois ja vaihtaisin vielä pyykkikoneen ja lavuaarin paikkaa, jolloin pesukoneen täyttäminen olisi helpompaa. Pukuhuoneessa olevia kaapistoja sijoittelisin hieman toisin, jolloin sieltä löytyisi kuivaustilaa ja ehkä paikka jopa kuivauskaapille. 
 
 
 


 
 
Remonttia ei tähän tilaan ole kuitenkaan näillä näkymin tiedossa, joten nykyisillä ratkaisulla pärjätään.
Sauna remontoitiin n. kolme vuotta ja pesuhuoneen valaistus n. kuukausi sitten, joten nyt tyydytään sisustamaan vain pienesti.
Yhdellä seinällä on kaksi pientä hyllyä, johon olen tehnyt pienen asetelman taulusta ja luonnonkivistä.
Siivouspäivänä ostin tänne uudet matot, joten kylppärimme koki sellaisen "pika- faceliftin".
 
 
 
Meidän kylpyhuoneessamme on arkisin pääsääntöisesti sellaista hallittua kaaosta.
Siistiä tilassa on vain siivouspäivänä (sen hetken)… niin ja tietenkin jouluna.
 
 
 
Tällainen "sneak peak" tällä kertaa.
 
:)
 
 
 
 
 
 

lauantai 19. lokakuuta 2019

Arjen "hurlumheistä" - järkeä vai ei?


Olkoon tämä (tämän vuoden) viimeinen postaus aiheesta, sillä tuntuu, että en oikein muusta enää kirjoitakaan...eli siis kiireisestä ja hektisestä elämästä, joka tuntuu valtaavaan lähes jokaisen meidän elämän. Jonkinlainen "kestoaihe" meikäläisellä siis...






Olen pyrkinyt hallitsemaan tätä kiireistä elämää epätoivon vimmalla ja siinä jokseenkin täydellisesti epäonnistuen. Tänä syksynä työ on vaatinut enemmän panostamista kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan. Ja se on ihan ymmärrettävää, sillä uusi koulu, sen toimintakulttuuri ja työtavat ovat vaatineet paljon työstämistä. Työpäivät ovat väkisinkin venyneet pitkiksi, vaikka ylväänä tavoitteena oli yrittää lyhentää työpäivääni. Ajatus on ollut loistava, toteutus peräti surkea. Sisutussuunnittelut olen jo suosiolla siirtänyt vähäksi aikaa taka-alalle odottamaan vähemmän kiireisiä aikoja eli seuraavaa kesää.






Koska olen helposti "vähän kaikesta innostuva"- tyyppi, jonka on vaikea (ilmeisesti) oppia sanomaan ei, on arki ja elämäni jokseenkin vauhdikasta. Ehkä tässä kiireen keskellä helposti unohtuu se tärkein eli itsestä huolehtiminen. Olen pysynyt terveenä, mutta huomaan, että ikääntymisen myöstä työviikosta palautuminen on hidastunut. Ehkä syynä on myös ohjelmoidut viikonloput (kiitos lapsen jääkiekkoharrastuksen). Toivoisin osaavani hidastaa elämääni, mutta tällä hetkellä se on vain kaukainen haave. Arjessa pysähtyminen ja rauhoittuminen olisi varmasti todella tärkeätä ja olen harkinnut vakavissani kokeilevani jossain vaiheessa joogaa tai Mindfullnesia. Arjessa pienet pysähtymiset, ulkoilu ja juoksulenkit ovat minun tapani rentoutua, mutta valitettavasti niistäkin olen joutunut viime aikoina tinkimään. Kesällä alkanutta juoksuharrastusta olen yrittänyt ylläpitää huonoin lopputuloksin. Käyn melko usein itseni kanssa sisäistä keskustelua, onko tässä elämänmenossa edes mitään järkeä...









Olen prosessoinut (ja valittanut) elämän hektisyyttä ja arjen "hurlumheitä" ainakin viimeiset kymmenen vuotta. On ilmeistä, että maailma, työnteko ja arki on muuttunut merkittävästi siinä ajassa. Mukautuvana ja sopeutuvana ihmisenä sinnittelen mukana, hyvin vaihtelevalla menestyksellä. En voi kieltää, etteikö ajatuksissa olisi ollut useamman kerran hyppääminen pois tästä "oravanpyörästä". Siksi olen myös pitänyt vuorotteluvapaavuoden ja opiskellut. Huomaan ajattelevani asiaa nykyisin enemmän kuin ennen, pohtien erilaisia vaihtoehtoja. Olen vakaasti sitä mieltä, että jotain muutosta minun on pakko tehdä, sillä nykyisessä elämäntavassa uupuminen on lähellä.




Asioiden kypsyttely jatkuu ja mihin se johtaa, sitä en vielä tiedä. Elämä jatkuu toistaiseksi samaan tapaan.
Syksyn ruuhkaisin työrupeama on tehtynä ja nyt voin hetkeksi hengähtää. Ensi viikolla lomaillaan  kolmen päivän syysloman merkeissä.
Aion nauttia kiireettömyydestä, hitaista aamuista ja ennen kaikkea kerätä voimia loppu vuoteen.

 Ja ehkä ehdin käymään juoksulenkilläkin...


Voimia ja jaksamista meille kaikille kiireisille!


 





sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Messumatkalle Pariisiin


Pitkään haaveessa ollut messumatka on vihdoinkin toteutumassa. Tammikuussa olen lähdössä Pariisiin!






Olen jo vuosia halunnut osallistua johonkin ulkomailla järjestettyihin sisustusmessuihin.
Haaveena on ollut käydä esim. Tukholman Formex messuilla, mutta sekin on jäänyt vain haaveeksi.
Nyt kuitenkin minulla on mahdollisuus päästä vähän kauemmaksi, Pariisiin, MAISON & OBJET- messuille..
En ole koskaan käynyt Pariisissa ja nyt tarjoutui niin hieno mahdollisuus, jota en voinut ohittaa.
Päätös matkalle lähtemisestä piti tehdä nopeasti, mutta se ei tuottanut todellakaan ongelmaa.
 
 
 
 
 
 
 
Sisustusakatemian kurssilla opiskelijat ja sieltä valmistuneet ovat järjestäytyneet Sisustusosaajiksi.
Sisustusosaajat on Sisustusakatemiasta valmistuneiden sisustusalan osaajien, sisustussuunnittelua opiskelevien sekä alan yritysten verkosto.
Vaikka Sisustusosaajat on ollut olemassa suhteellisen lyhyen aikaa, on sen toiminta ollut aktiivista.Valitettavasti oma aikatauluni ei mahdollista läheskään kaikkiin tapahtumiin osallistumista, mutta Pariisiin lähteminen oli jo niin houkutteleva, etten voinut jättää sitä väliin.
Ja mikä parasta, matkaseurakseni lähtee kurssikaverini Turusta.
 
 
 
 
Kolmen päivän matka tulee olemaan tiivis, sillä yksi päivä on pyhitetty messuille ja muut päivät ovat ns. matkustuspäiviä.
 Meille on tarjottu mahdollisuus tutustua nähtävyyksiin ja shoppailuun, mutta on selvää, että ne jäävät tällä reissulla vähäisiksi.
Varausmatka on jo maksettu ja nyt vain odotellaan malttamattomana tammikuuta.
 
 
Ja voitte vain kuvitella, kuinka innoissani olen tästä!
 
 
 
 
 
 
 

 
 

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Talvivaatteiden päivitystä


Kerrankin olen ollut ajoissa liikkeellä ja sain päivitettyä vaatevarastoani tulevaan talvisesonkiin. Omistan aika monta talvitakkia, mutta viimeisimmästä talvitakin ostamista oli kulunut jo useampi vuosi. Olin jo viime vuonna hakenut talvitakkia huonolla menestyksellä, mutta tänä vuonna sen oikean löytäminen oli helppoa. Perinteisen mustan sijaan valitsin ihan jotain muuta, mutta ei kylläkään yllättävää…





 
 
Olin jo pitemmän aikaa haaveillut uudesta untuvatakista ja selaillut netistä(kin) takkivalikoimia.
Tänä talvena muodissa näyttää olevat pitkät ja hieman runsaamman malliset toppatakit, johon kapean takkimallin jälkeen on hieman vaikea tottua.
Viime viikolla bongasin eräästä paikallislehtemme vaatemainoksesta takin, joka herätti heti mielenkiinnon. Sitä oli pakko päästä katsomaan ja kokeilemaan...
 
 
 
 




Kävin kokeilemassa tätä ihanan keltaista untuvatakkia ja se tuntui heti omalta.
Kokeilin myös toista kapeamman mallista, (mustaa!) ja vieläkin pidempää takkia, mutta sen pituus oli jo hieman hankalan oloinen.
Vaikka keltainen takki on kokoa xs/s, on se huomattavasti väljempi, mihin olen tottunut. Huppu on iso ja takissa on sekä vetoketju että nappikiinnitys. 
Hihansuissa on vielä sisäresorit, joten kylmyys (ja lumi) ei pääse ihan heti iholle. Niinpä ostopäätös tuli tehtyä nopeasti ja lähdin kotiin tyytyväisin mielin.
Uusi takkini tuo mukavaa vaihtelua monen mustan talvitakkikauden jälkeen.
 
 
 
 
 
 
 
 
Pipo- ja kaulaliinaosasto kaipasi myös pientä päivitystä.
Halusin ehdottomasti mustat asusteet, sillä keltaisen kanssa ne ovat hyvä yhdistelmä.
Halusin pipon, jossa on iso tupsu ja tässä mallissa on kivaa vielä tuo oikein-nurin- neulos.
Olen heikkona erilaisiin pipoihin, eikä niitä voi koskaan olla liikaa, varsinkaan mustia!
Akuutti talvivaateongelma on poistunut ja nyt odottelen vuodenajan vaihtumista.
 
 
 
 
Talvi voi minun puolestani vaikka tulla - olen valmis!
 


keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Ikuinen opiskelija(ko)?


Olen aina pitänyt opiskelusta ja itseni kehittämisestä. Kun aikoinaan (sen kolmekymmentävuotta sitten) valmistuin lastentarhanopettajaksi, koulutin ja kurssitin itseäni ahkerasti. Hain lisäoppia kasvatusalalta ja suoritin useampiakin arvosanoja avoimessa yliopistossa.








 
Valmistumisen jälkeen  seuraavien kymmenen vuoden sisällä opiskelin erityislastentarhanopettajaksi ja sen jälkeen vielä erityisluokanopettajaksi. Innostus opiskeluun oli huipussaan ja "urakehitys" nopeaa. Siirryin varhaiskasvatuksen puolelta koulun puolelle ja sielläkin on tullut oltua jo 20 vuotta. Elämässä tuli myös suvantovaihe, jolloin opiskeluajatukset jäivät taka-alalle useamman vuoden ajaksi. Perheen perustaminen myöhemmällä iällä siirsi opiskeluintoa vielä lisää eteenpäin. Lapsen kasvaessa ja elämäntilanteen helpottuessa huomasin ajattelevani opiskelua, mutta tällä kertaa mielessä oli jotain muuta kuin kasvatustieteitä.








Muutaman vuoden pohdinnan ja kypsyttelyn jälkeen jäin vuorotteluvapaalle (vuonna 2015-2016) ja opiskelin Turun Sisustusakatemian kurssilla sisustussuunnittelua. Sen jälkeen hain lisää alan tietoutta erilaisilta kursseilta. Opiskelunälkäni ei tullut vieläkään tyydytetyksi, joten hakeuduin Sataeduun opiskelemaan sisustussuunnittelijaksi ja valmistuin suhteellisen nopeassa aikataulussa (1,5 vuotta) artesaaniksi vuoden 2018 lopussa. Opiskelu oli sen verran rankkaa ja voimia vievä kokemus, että olen pitänyt sen jälkeen pienen hengähdystauon. Huomaan kuitenkin, että sisustusalan lisäopinnot kiinnostavat edelleen. Lisäkursseja on tullut silmäiltyä, mutta olen suosiolla siirtänyt ne odottamaan parempaa ajankohtaa.
 







Mistään pitemmistä opiskelujaksoista en enää haaveile, mutta haluaisin opiskella vielä mm.esteettömyyskartoitusta, julkitilasuunnittelua, stailausta, valokuvaamista, visuaalista suunnittelua ja markkinointia. Kaiken tämän lisäksi minua houkuttaisi yrittäjän ammattitutkinnon suorittaminen, nyt kun pääsin hyvään alkuun "yrittäjäopinnoissani". Osa em. kursseista on muutaman viikonlopun kursseja ja osa vaatisi täysipäiväistä opiskelua ja opintovapaan hakemista. Akuuttiin opiskeluintoon ja tiedonnälkään olen silmäillyt juurikin muutaman päivän kursseja, mutta kieltämättä opintovapaan pitäminen jossain vaiheessa myös houkuttelee. Hitaasti lämpiävänä ihmisenä kypsyttelen asioita kuitenkin rauhassa...
 




 


 
Minulle erityisopettajan työ on edelleen mieluista, mutta en koe sitä enää niin houkuttelevana, että opiskelisin alaa lisää.
Sisustusalassa on minulle vielä niin paljon uutuuden viehätystä, että koen siihen liittyvät opiskelut tällä hetkellä erittäin kiinnostavina.
Yrittäjäopinnot ovat olleet viimeisin opiskelusaavutukseni, josta sain viime viikolla todistuksenkin.
On ollut ihana löytää se "sisäinen kipinä" ja innostus opiskeluun, joka tuntuu vain jatkuvan...
 
 
ja joku rohkea uskaltaa tehdä vielä alanvaihdonkin.
 
 
 
 
Oletko sinä haaveillut opiskelusta tai kenties jopa alan vaihdosta?