maanantai 31. elokuuta 2015

Venetsialaistunnelmissa


Viikonloppuna kävimme yhden yön reissulla mökillä viettämässä Venetsialaisia. Jos ihan totta puhutaan, niin emme kyllä sitä juhlistaneet mitenkään erityisemmin. Miehen vanhimman pojan perheen piti tulla saunomaan, mutta muuttokiireet olivat vieneet porukalta "mehut" pois". Niinpä saimme viettää Venetsialaisia omalla pienellä porukalla todella rauhallisesti...




 
 
Virittelin laiturille hieman käytössä kärsineen lyhdyn palamaan.
 
 
 

 
 
Siskoltani  aikoinaan saatu pallolyhty sai myös luoda valoa ja tunnelmaa.
 
 
 
 




Terassin pöydälle laitoin kaksi lyhtyä palamaan siksi aikaa, kun olimme vielä hereillä.
Ennen nukkumaan menoa kävin kuitenkin jo sammuttamassa nämä.
Turvallisuus ennen kaikkea!
 
 
 

 
 
Sisällä mökissä sytyttelin myös kynttilöitä. Taisi olla vasta toinen kerta, kun poltin kynttilöitä, sillä illat ovat olleet vielä niin valoisia.
No, tästä tämä kynttilöiden polttaminen sitten varmaan alkaakin...
 ;)
 
 
 
 


Siellä täällä rannoilla näkyi "juhlavalaistusta". Rannoilla oli kokko ja ulkotulia, paatit (=veneet) olivat myös valaistut. Tähän samaan tunnelmaan ei Juhannuksena pääse, koska silloin on niin valoisaa. Venetsialaisiin kuuluu myös ilotulitukset, joista en nyt niin paljoa perusta. Meillä ei raketteja ammuttu, mutta naapurimökissä sitten meidänkin edestä...




Seuraavana päivänä innostuin vielä siivoilemaan mökin nurkkia. Sauna tuli kesän päätteeksi puunattua vähän paremmin ja petivaatteet lähtivät myös kaupunkiin pesuun. Aurinkotuolit kannoin talvisäilytykseen, sillä niitä ei ilmeisesti enää tänä vuonna tarvita. Siinä siivoillessani taisin jättää jonkinlaisia "hyvästejä" kesälle. Ihan vielä en anna kuitenkaan syksylle periksi, sillä tänne on luvattu alku viikoksi kesäisiä lämpötiloja. Nyt siis vaan nautitaan!





sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kasvukipuilua



Tässä syksyn aikana olen jo moneen kertaan havahtunut tunteeseen, ettei lapseni ole enää pieni (ei kyllä suurikaan) ja minun äitinä on pitänyt oppia päästämään vähitellen irti siitä näkymättömästä napanuorasta. Ja jos se ei nyt ihan vielä ole kokonaan katkennut, niin on tässä ainakin napanuoraa jouduttu venyttämään, halusin tai en.


Löysin jostain blogista seuraavan runon, joka hyvin kuvaa tätä hetkeä ja tunnetta hyvin. En pystynyt lukemaan tätä kyynelehtimättä, sillä niin totta se on. Nyt haluan jakaa sen myös teille...







Tulee päivä, jolloin en enää itkekään, kun lähdet pois huoneesta.
Tulee päivä, jolloin et kuule minun kiukuttelevan kauppareissulla.
Jonain päivänä en pyydäkään sinua halaamaan keskellä yötä.
Jonain päivänä et enää muista, milloin viimeksi jouduit pyyhkimään poskilleni levinneen suklaan.
Koittaa yö, jolloin et herää vain huomataksesi minun nukkuvan poikittain tyynylläsi.
Koittaa aika, jolloin minua ei tarvitse enää kantaa unisena autosta omaan sänkyyn
tai kuljettaa reppuselässä, koska pienet jalkani eivät enää jaksaneet perille saakka.
Elä siis kanssani hetkessä, äiti.
Ota ilo irti jokaisesta päivästä.
Sillä koittaa päivä, jolloin en enää ole pieni.
 


 
Täällä on havaittavissa melkoista kasvukipuilua...

...nimittäin äidillä!!



 



perjantai 28. elokuuta 2015

DIY- "Öldäri"

Välillä taas näitä "sisustusjuttuja"...


Tämä iso myrskylyhty tai öljylamppu (tai partiosanastossa "öldäri") on ollut säilytyksessä vierasmajassamme jo vuosia. Varsinaisessa valaistuskäytössä se ei ole ollut kertaakaan, koska sen säiliön sauma vuotaa. Siivotessani vierasmajaamme sain idean yhdistää kaksi asiaa: myrskylyhdyn ja pienen valosarjan...




 
 
 
Irrotin myrskylyhdystä sydänlankaa pitävän osan ja hivutin valosarjan "hatun" kautta sisälle.
Tähän projektiin taisi mennä kokonaiset kolme minuuttia ja homma oli tehty!
 
 



 
 
Lamppu sai ihan uuden elämän tunnelmavalaisimena ja se tuotiin vierasmajasta takaisin mökin tupaan.
Nostin sen yläikkunoita kiertävän hyllyn päälle koristeeksi.
Voisihan tätä käyttää elokuun pimenevissä illoissa vaikka ulkolamppuna...
 
 
 

 
 
 
Minä sitten tykkään tällaisista nopeista ja helpoista DIY-jutuista.
Joskus sitä vaan tekee (omasta mielestä) kivoja oivalluksia.
Eikä tämä edes maksanut mitään.
 
 Kummipoika vähän ihmetteli nähdessään lampun, että "miksi meillä on vielä jouluvalot päällä?"
 
:)
 
 
 
Tänä viikonloppuna täällä päin Suomea vietetään Venetsialaisia eli mökkikauden päättäjäisiä. Lauantai-iltana sytytellään kokkoja, ulkotulia ja jotkut ampuvat ilotulitusraketteja. Vaikka pidän syksystä paljon,  on täällä vähän haikeat tunnelmat. Tähän tämä kesä väkisinkin päättyy...
 
 
 
 
 
  
 
 
 
 
 
 
 

torstai 27. elokuuta 2015

Välillä jotain kivaa...


Viime aikoina en ole jaksanut kauheasti panostaa tänne blogin puolelle, sillä äiti-mummi sairastui viime viikolla sen verran vakavasti, että hänet leikattiin viikonloppuna. Toipuminen on hyvää vauhtia käynnissä, mutta iäkkäältä ihmiseltä siihen menee vain enemmän aikaa. Ajatukset ovat siis olleet jokseenkin muualla...



Kaiken tämän huolen keskellä minulla on onneksi jotain kivaakin kerrottavaa.
Blogini on päässyt mukaan 40+BLOGIT sivustoon.
JEEE! Olen niin innoissani tästä!

 
 


 
 
 
 
 
Olin jo pitempään miettinyt, että haluaisin kehittyä bloggaajana ja kehittää myös blogiani liittymällä johonkin blogiyhteisöön. Kuin tilauksesta tänä kesänä perustettiin tämä 40+ BLOGIT ja se "kolahti" heti. Hetken jos toisenkin taisin miettiä, onko blogini riittävän hyvä sekä sisällöltään että kuviltaan ja riittävätkö olemattomat some-taitoni (edelleen harjoittelen!) tähän. Eräänä päivänä rohkaisin itseni ja otin itse yhteyttä 40+BLOGIT sivustoille. (Kuka kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse...?!)

Muutaman viikon aikana asia on ollut kulisseissa käynnissä, mutta nyt asian julkaiseminen on varmaa ja virallista. Minut hyväksyttiin mukaan ja samalla meikäläisen blogi otti aikamoisen harppauksen blogimaailmassa eteenpäin. Tai siltä minusta ainakin tuntuu... ja edelleen minua vähän hirvittää, mihin olen oikein ryhtynyt.








Tästä muutoksesta huolimatta blogini ulkomuoto ja sisältö pysyy ihan samanlaisen kuin ennenkin. Sivustoilla tulee olemaan toisinaan myös mainoksia tai yhteistyöpostauksia, mutta pyrin silti pitämään blogini minun näköisenä, minun bloginani! Sivupalkkiin on ilmestynyt 40+BLOGIT-logo, josta pääsee tutustumaan muihin 40+ Blogit kirjoittajiin. Meitä on jo melkoinen määrä ja jokaisella meistä on omat intohimomme kohteet. Ja vaikka tuossa kummitteleekin tuo 40-numero, voi sivustoilla käydä ihan kuka vaan, iästä ja sukupuolesta riippumatta.



Toivon, että aikaisemmat blogini lukijat pysyvät muutoksesta huolimatta mukana edelleen... ja henkilökohtaisesti toivon saavani myös lisää uusia lukijoita...ja mielellään myös kommentteja.

 
Tästä se sitten lähtee.
 
Tai jatkuu :)
 
 
 

P.S. Ja se äiti-mummi on todellakin paranemaan päin, sillä hän kotiutuu tänään sairaalasta. Taisimme selvitä tästä kunnon säikähdyksellä...


 
 
 
 

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Mukavuusalueen ulkopuolella


Olen käynyt tänä kesänä sitten suunnistamassa kaksi kertaa... eli ensimmäisen ja viimeisen kerran. Meillä isäntä on harrastanut suunnistusta jo pikku pojasta lähtien ja on ollut aikoinaan ihan siellä lähellä Suomen huippuja. Tänä kesänä isä(ntä) ja poika päättivät kokeilla yhdessä tätä jaloa (ja niin vaikeaa!) harrastusta.

Kesä on ollut harjoittelun puolesta kuitenkin rikkonainen, joten suunnistuskokemukset ovat jääneet pojalla vähänlaiseksi.  Eilen oli paikallisen suunnistusseuran järjestämä Hippo-suunnistuskoulun viimeinen kokoontuminen, johon minä jouduin/pääsin isännän työesteiden vuoksi mukaan.





 
Paikalle oli kokoontunut suuri joukko suunnistuksen harrastajia. Suunnistuskoulussa porukka on jaettu kolmeen eri ikäryhmään, joissa taitotaso mukautetaan aina sen hetkiseen suunnistuskokemukseen ja -taitoon. Meidän poika taisi hermoilla tällä kertaa eniten  sitä, osaanko minä suunnistaa ollenkaan (mitähän on moisen käsityksen saanut?). Onneksi hänen ei tarvinnut suunnistaa yksin minun kanssani, vaan saimme kaveriksi pojan luokkakaverin ja hänen äitinsä.
 
 
 
 
 
 
 
Alussa oli nimenhuuto ja pieni lämmittelyleikki. Sitten jakauduttiin pareittain ja pojat jäivät odottamaan lähtövuoroa.
Tässä vaiheessa me äiditkin saimme liittyä joukkoon.
 
 
 




Pojat valitsivat lippusiimalla merkityn reitin, joka oli pituudeltaan ehkä n. 1,5 kilometriä.




 
 
 
Karttaa ja mahdollista reittisuunnitelmaa tehtiin jo ennen kuin lähdettiin varsinaisesti metsään.
Kun kaikki oli valmista, pojat lähetettiin metsään hakemaan viittä rastia...
 
 
 
 

 
 
 
Kokemus oli meikäläiselle positiivinen.
Emme eksyneet, löysimme kaikki rastit ja olen poikani kanssa edelleen puheväleissä!
 
 
 
 
Minun edellisestä suunnistuksesta on kulunut aikaa  reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Olen harrastanut aikoinani partiota (17 vuotta) ja siellä olen onnistunut jollain tavalla selviämään ilman sen suurempaa suunnistustaitoa. Koulussa suunnistaminen oli myös melkoista "hepreaa". Periaatteessa osaan jopa käyttää kompassia, mutta käytännössä en juuri ollenkaan.
 
 
 
Tätä kokemustaustaa vasten pojan kanssa vietetty suunnistusilta meni mielestäni mukavasti. Ja sää oli vielä mitä parhain metsässä samoilemiseen. Luulen (ja epäilen), että minulle kokemus oli mieluisampi kuin pojalle. Tämä harrastus on aivan selvästi meidän perheessä isän ja pojan yhteinen harrastus, johon tällä äidillä EI ole asiaa (muuta kuin hätätapauksissa)...ja minä tyydyn tähän kohtalooni. Ihan mukisematta.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 25. elokuuta 2015

Kerran viikossa



Kerran viikossa suuntaan aamulenkkini kaupungille. Matkan kohteena on useimmiten joku paikallinen kahvila. Tässä postauksessa on uusin kahvila, joka avautui Vanhassa Raumassa tänä kesänä...



 
 
KaffeBar on suhteellisen pieni kahvila...ja  ihanan idyllinen.






Täällä saa hyviä munkkeja (en ehtinyt edes kuvaamaan, kun olin jo syönyt sen) ja kahvi on Tamperelaisen kahvipaahtimon kahvia.
Täältä saa muitakin erikoisuuksia, mutta en ole vielä tarkemmin tutustunut tarjontaan.
 
 


 
 
Kahvila on sisutettu vanhoilla huonekaluilla ja se on kiva sekoitus hieman eri tyylejä.
Näin kesäisin (?) sisäpihalla on myös terassi ja se on auki ilta yhdeksään.
Kyseisellä kahvilalla on myös A-oikeudet ja täältä saa (kuulemma) parhaimmat Irish Coffeet.
 
 
 
 
 
Kahvilakäynnit täytyy pyrkiä rajoittamaan yhteen kerran viikossa tai muuten rahakukkaro kevenee ja vyötärönseutu suurenee. Kerran viikossa on kuitenkin mukava (ja kohtuullista) käydä rauhassa istumassa kahvikupposen äärellä...ja miksei vähän herkutellakin. Luvassa ehkä lisääkin kahvilapostauksia.
 
 
Kahvilareissun sijaan suuntaan tänään kuitenkin matkani keskussairaalaan, Poriin, tervehtimään äiti-mummia. Hänet leikattiin viikonloppuna ja nyt hän toipuu hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti. Täällä laitettiin elämän perusasiat kertaheitolla jälleen tärkeysjärjestykseen...
 
 
 
 
 
  

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Pilviä taivaalla...


Aina ei mene niin kuin on aluksi suunnitellut. Minun viikonloppuni meni hieman eri tavalla, mitä ajattelin...




 
 
Jouduin viemään äiti-mummin perjantaina ensiapuun päivystykseen kovien vatsakipujen ja korkeaksi nousseen kuumeen takia.
Häntä alettiin hoitaa ja tutkia heti, joten se suurin huoli oli (ehkä) jo poistunut.
Vaikka kyllä se huoli siellä taka-alalla jossain myllää, kun ei voi itse tässä asiassa mitään tehdä.
Täytyy vain toivoa, että kaikki kääntyy parhain päin, kädet kyynärpäitä myöten ristissä...
 
 
 
Tilannetta tutkittiin ensi täällä meidän pienessä sairaalassa, mutta eilen iltapäivällä hänet päätettiin siirtää jatkotutkimuksiin keskussairaalaan. Eilisen illan kuluessa jatkotutkimuksia tehtiin lisää ja syykin löytyi. Nyt odotellaan seuraavaa toimenpidettä, joka mahdollisesti on leikkaus. Ei mitään hirveän  vakavaa, mutta kun potilaana on jo iäkkäämpi ihminen (vaikka äiti-mummi ikinuori onkin!), on näissä "sairaalakeikoissa" aina oma riskinsä. Nyt sitten vaan odotellaan.
 
 
 
Vaikka täällä on kertynyt vähän pilviä taivaalle, nautitaan silti auringonpaisteesta ja jokaisesta uudesta alkavasta aamusta!
 
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 21. elokuuta 2015

Pimeneviin iltoihin...


Iltojen pimetessä minä alan suunnitella jo tunnelmavalaistuksia. Tässä muutamia tunnelmakuvia Pinterestin ihmeellisestä maailmasta ja vähän IKEA:nkin sivuilta...



(kuva lainattu IKEAn sivuilta)
 
 
 
Tässä ladossa on minusta hieno tunnelma. Voi, kun joskus pääsisi suunnittelemaan jotain tällaista.
Rapujuhlat tai venetsialaiset...?
 
 

 
 
Ihana paikka rentoutua... 




 
 
Hieno "kynttiläkruunu" ja kaikille istumapaikat puupölkyillä...
 
 
 

 
 
Valitettavasti meidän omenapuu on vielä niin nuori, ettei sen oksille saa loihdittua vielä tällaista istumapaikkaa.
Ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä...??!!
 
 
 
Elokuun ja syksyn pimenevissä illoissa on kyllä jotain niin kaunista ja taianomaista.
Näistä fiilistelykuvista voisi kehitellä jotain sekä kotiin että mökille...
 
 
 
 
 
 

torstai 20. elokuuta 2015

"Katson maalaismaisemaa...


...ja ymmärrän. Kuinka onnellinen voikaan olla hän".

Niinhän siinä yhdessä retrobiisissä laulellaan. Nyt kun olen vuorotteluvapaalla, yksi tavoitteeni on liikunnan/liikkumisen lisääminen. Lähden joka aamu joko juoksu-, kävely- tai pyörälenkille...




 
 
Eilen aamulla lähdin punaisella Cresentilläni liikenteeseen.
Pyörälenkkini suuntautui tällä kertaa Haapasaareen ja otin vielä kamerani mukaan.
 
 
 
 




Meiltä n. neljän kilometrin päässä sijaitsee Haapasaaren kartano. Osa näistä kuvista on sieltä kartanon mailta.
Komeita kivinavettoja ja muita rakennuksia.
 
 
 
 
Muutaman pysähdyksen taktiikalla sain otettua kuvia idyllisestä maalaismaisemasta
ja kaiken kukkuraksi sain nauttia kauniista kesäaamusta. Ihanaa!

 
 
 

 
 
Tulipa pyörälenkillä vastaavaan tutunsorttinen nimikyltti.
Tämä ei kyllä opasta meille :)
 
 
 


 
 Tämä pyörälenkkini on pituudeltaan n. 14 kilometriä ja on oikein passeli pyöräillä; riittävästi nousuja ja myös niitä laskuja.
Muutenkin pyöräily tekee tähän aamulenkkien tekemiseen mukavaa vaihtelua.
 
 
 

Teen vielä tätä aamulenkkeilyä pääsääntöisesti ulkoillen. Kelien huonontuessa (lähinnä sadekeleissä) ajattelin vaihtaa ulkoliikunnat mahdollisesti punttisaliin tai uimahalliin. Katsotaan sitä sitten, mutta nyt nautitaan näistä ihanista lämpimistä ja aurinkoisista keleistä!!!


Tänään suuntaan aamukävelylle kaupungille ja yritän saada äiti-mummin kaveriksi. Jos vaikka poikettais jossain aamukahvilla...





keskiviikko 19. elokuuta 2015

Turun tuliainen


Kauan ja hartaasti odottamani sisustusopintoni alkoivat tällä viikolla, maanantaina, lyhyellä infotilaisuudessa Turussa. Meitä taitaa olla kurssilla lähemmäs kaksikymmentä asiasta innostunutta (=hurahtanutta!), mutta infotilaisuuteen oli meitä oli tullut sellaiset kymmenkunta. Tilaisuuden jälkeen olin entistä varmempi, ja innostuneempi, että oli tehnyt oikean ratkaisun opiskeluni suhteen. Tuskin maltan odottaa syyskuun ensimmäisiä opintoja...

Kuljen Turkuun pääsääntöisesti linja-autolla, joten ei minulla tällä reissulla paljon ylimääräistä aikaa jäänyt. Sen verran kuitenkin ehdin, että käväisin pikaisesti Hansakorttelissa...






 
Turun tuliaisena ostin kotiini (sisutusopintojeni alkamisen kunniaksi!) Marimekon liikkeestä tämän tyynynpäällisen.
Printin nimi on Asemakaava.
 

 

 
 
Olisi siellä ollut muitakin hienoja uusia printtejä, mutta jotenkin tämä tuntui nyt parhaimmalta...
 



 
 
Ja tyyny saa nyt koristaa työhuoneeni sohvalla ja olla inspiroimassa opiskeluani.
Voi, miten innoissani olen tästä kaikesta!!!
 
 
 
Vuorotteluvapaani tuntuu kolahtavan juuri oikeaan ajankohtaan. Olen energiaa ja uusia ideoita täynnä. Nautin täysillä siitä, ettei minulla ole koko ajan sitä (hektistä) aikataulua, vaan voin suhteellisen rauhallisesti mennä asioissa eteenpäin. Muutama projekti on koko ajan tietenkin meneillään, mutta " sillai hyväs virees". Ja yksi vähän isompikin blogia koskeva juttu on tulossa, mutta siitä kuulette lähiaikoina lisää, kunhan  muutama asia vain varmistuu.
 
 
 
Nyt lähden tekemään isännälle "matkaevääksi" omenapiirakkaa huomenna alkavaan sorsastukseen...
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 18. elokuuta 2015

Plussat ja miinukset


Jälleen kävi niin, että ne kesälle suunnitellut jutut ovat melkeinpä pääsääntöisesti jääneet toteuttamatta. Ihminen on kyllä merkillinen kapistus (tai ainakin  minä), kun se tekee itselleen kaiken valtakunnan suunnitelmia ja sitten niistä ei totudu puoliakaan...tai ehkä vain murto-osa.




Ajattelin laittaa nyt vähän tämän kesä plussat ja miinukset oikein luetteloon...




Aloitan tietenkin miinuksista:

- puutarhakalusteet edelleen maalaamatta
- villiviiniköynös istuttamatta...edelleen...
- perintötuolit ( 2 kpl) fiksaamatta
- ikkunat pesemättä sekä kotona että mökillä... :(
- Alvar Aallon terassitalo jäi näkemättä ja kokematta


ja sitten plussat:

+ mökin mikroaaltouuniongelma/ keittiökalustesysteemi ratkaistu edullisesti
+ mökin vierasmaja saatettu vihdoin ja viimein ajan tasalle. Lopputulos kiva.
+ kalustemaalauksia ja tuunauksia suoritettu mökillä
+ osallistuttu kirpputoritapahtumaan ja päästy eroon tavaroista
+ nautittu kesästä säässä kuin säässä
+ erilaisia DIY-juttuja toteutettu (puutalo, puupallovalaisin...)
+ vuorotteluvapaani todellakin toteutui (=sain ne paperit laitettua). Tästä TOSI iso plussa!



Molempiin listoihin kuuluisi varmasti paljon muitakin asioita, mutta tässä ehkä päällimmäisenä mieleen tulevat. Listoja lukiessani totean, että taisin sittenkin jäädä plussan puolelle alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta...


...ja tuohon miinuslistan päätteeksi voisin todeta, että tuleehan aina seuraavia kesiä...ja uusia suunnitelmia :)







maanantai 17. elokuuta 2015

Oviverhosta on moneksi


Siskoni hankkimasta talosta (=aarreaitasta) otin viime kesänä talteen vanhan oviverhon (ja muutakin), joka oli tehty puupalloista. Melkein vuoden päivät ne saivat olla aivan rauhassa kellarissa odottamassa sitä kuuluisaa inspiraatiota...






Myin osan näistä pallonauhoista kirpputoripäivillä, mutta silti minulle jäi niitä vielä melkoisesti.
 Olin jo pitkään kypsytellyt ajatusta, mitä näistä puuhelmistä voisi tehdä.
Pinterestin ihmeellinen maailma sai minut lopulta tarttumaan tuumasta toimeen...
 
 
 


 
 
Tein valaisimen!
 
 
 



 
Sähköiset systeemit (johto ja lampun kanta) kävin ostamassa Hong Kong-tavaratalosta
 ja investoin varovaisesti näin aluksi vain yhteen valaisimeen.
Minimoin jälleen mahdollisen tappion.
 
 
 
 

 
 
Puuhelmien reikää piti myös suurentaa, joten mies suoritti ensin testiporauksen (onnistuneesti)
 ja minä tein sitten loput poraukset (myös onnistuneesti!).
 
 
 
 

 
 
 
Innostuksen ja onnistumisen ilon määrää ei voi millään mitata!!!
Sähkötöistä selvisin miehen konsultoinnilla ja tämän lampun olen siis tehnyt/ koonnut täysin yksin.
Ja mikä parasta, lopputulos on  mielestäni kiva.
Näitähän täytyy tehdä lisää...
 
 
 
 
Nyt jatkan vähän  lampun "tuotekehittelyä"  ja näistä puupalloista meinaan tehdä vielä jotain aivan muutakin. Aarikka ja muutama muukin firma myyvät samantapaisia valaisimia, mutta hintaluokka on hieman eri sfääreissä kuin meikäläisen valaisin. No joo, ei tämä nyt ehkä ole niin hieno/laadukas, mutta kelpaa minulle oikein hyvin.
 
 
 
Lähden tänään käymään Turussa. Aloittelen siellä sisustusopintojani ja tänään on tiedossa lyhyt infotilaisuus. Varsinaisesti opiskelut alkavat vasta syyskuussa. Vähän on perhosia vatsanpohjalla, kun on jonkun uuden ja tuntemattoman edessä, mutta myös innokkaalla mielellä lähde kohti uusia haasteita. Opinnoistani tulette varmasti kuulemaan tulevan vuoden aikana enemmänkin. 
 
 
Nyt suuntaan kuitenkin uudelleen "Honkkarin " sähköosastolle. Valaisinkokeiluni saavat siis jatkoa...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 15. elokuuta 2015

Ehdoton peli!


Nyt hehkutan sitten tällaista keittiöhärpäkettä. Muutaman euron ostos Ikeasta, mutta aivan ehdoton peli...






 
Hain pitkään höyrystinosaa kattilaan ja kesäiseltä Ikea-reissulla löysin tämän sukkelan näköisen yksilön.
 



 
 

Tämä on siitä hyvä, että se mahtuu moneen kattilaan, koska nuo "siivekkeet" muotoutuvat kattilan koon mukaan.
Aluksi oli hieman epäileväinen höyrystimen toimivuudesta, mutta tämä on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi.
 



 
 
Perunat kypsyvät kattilassa nopeasti eivätkä tule "kumimaisiksi". Ne ovat pysyneet myös kauniin ehjinä, mutta tässä kohtaa perunalajikkeella on ilmeisesti myös merkitystä.
 
 
 
 

 
 
 
 
Toistaiseksi olemme käyttäneet höyrystintä vain perunojen valmistuksessa, mutta voisihan tällä höyrystää kasviksiakin. Nyt harmittaa vain se, etten ostanut näitä kun yhden kappaleen ja sekin tuli mökille. Kotona kaupungissa olisi myös tarvetta moiselle vempeleelle.
Taitaa näitä olla tavarataloissakin, mutta toisen samanlaisen hankinta voisi olla hyvä (teko)syy käydä IKEA:ssa :)
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 14. elokuuta 2015

Sisustusvirittelyä



Kesä on mennyt enemmänkin mökin projekteja toteutettaessa ja nyt kesän kääntyessä loppua kohti, katseet kääntyvät jälleen tänne kotiin.  Menneellä viikolla postissa tuli Elloksen kuvasto ja sieltä bongasin heti minun makuuni sopivat verhot keittiöön.





Kuva kopioitu suoraan Elloksen nettikuvastosta.
 
 
 
Keltaisen värin käyttö sisutuksen piristeenä ei näytä hellittävän ainakaan meikäläisen kohdalla.
Nyt sitä olisi tulossa keittiöön... ja vielä kohtuuhinnalla.
 
 
 
 
Verhojen pitäisi tulla suhteellisen nopeasti. Odotan innolla, että pääsen ripustamaan ne paikoilleen ja sisustamaan kotia syysasuun. Mitään sen suurempia sisustusmuutoksia ei ole suunnitteilla. Olohuoneeseen pitäisi saada (jo kauan sitten hankkimani) tauluhyllyt seinälle. Vanhat maalarintikkaat lähtivät kirpputoripäivillä toiseen osoitteeseen ja nyt olohuoneessa on mahdollista toteuttaa uusia juttuja...maltillisesti.
 
 
 
 
Uutta Ikean kuvastoa odotankin jo innolla...;)
 
 
 
 
 
 
 
 


torstai 13. elokuuta 2015

Kontaktimuovisulkeiset



Eilen se sitten alkoi. Se kirjojen päällystäminen ihanan-kamalalla kontaktimuovilla nimittäin.







Ensimmäinen kirja on aina sellainen harjoituskappale, koska kummallisesti tämä taito pääsee ruostumaan.
Melko pian homma alkaa kuitenkin jo sujua...
 
 
 

 
 

Miehen olen armahtanut ja ulkoistanut tästä tehtävästä kokonaan. Muuten niin kätevä mies on näissä hommissa peräti huono.
Lahjojen paketointi ja kirjojen päällystäminen eivät vain ole hänen juttujansa.
 
 
 
 



Nyt on ensimmäinen erä kirjoja päällystetty.
Osa kirjoista kierrätetään koulussa vuodesta toiseen, mikä minusta on ihan järkevää. Vain tehtäväkirjat tulevat uusina.
Näiden sulkeisten päätteeksi voin vain todeta, että onneksi noita lapsia on (tässä kohtaa) vain yksi... ;)
 
 
 
Tsemppiä sinne muillekin kontaktimuovisulkeisiin!!!
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kristallihäät timanttisormuksin


Tänään on meidän  15. hääpäivämme eli kristallihäät. Emme juhlista niitä mitenkään erityisemmin, mutta moisen rajapyykin kunniaksi halusin itselleni jonkinlaisen muiston...


Isäntä oli jo viisi vuotta sitten ostanut minulle Etelä-Afrikan matkatuliaisena timantin. Timantti oli jo vuosia odotellut jonkinlaista ratkaisua, mitä siitä tehtäisiin ja nyt olin päättänyt teettää siitä vihdoin ja viimein itselleni sormuksen, 15. hääpäivämme kunniaksi.





 
Sormuksen pohjana käytettiin jo vuosia sitten saamaani toista sormusta.
Siitä  oli aikojen myötä pudonnut yksi pieni timantti ja kaksi oli vielä jäljellä
Yhdessä kultasepän kanssa suunnittelimme kahdesta pienestä timantista ja tästä isommasta "Afrikan timantista" uuden sormuksen.
 
 
 
 
 



Aiemman sormuksen valkokulta ei riittänyt tähän hieman paksumpaan sormukseen, joten sitäkin piti laittaa lisää.
Sormuksen sisäpuolelle tuli vielä hääpäivämme kaiverrus tämän vuoden vuosiluvulla.
15 yhteistä vuotta avioliitossa, huisin hienoa!!!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Muut sormukset saivat myös puhdistus-/kirkastuskäsittelyn ja samassa hötäkässä kirkastettiin myös isännän sormus.
Yli viikko ilma sormuksia tuntui ihan kummalliselta meidän molempien mielestä...






Ja siinä se uusi sormukseni nyt on valmiina. <3 <3 <3
Yhdessä vihkisormuksen (jossa yksi upotettu timantti) ja huomenlahjaksi saamani sormuksen kanssa.
Kihlasormusta minullahan ei ole, koska emme ole koskaan olleet kihloissa.
Viereisessä sormessa on mieheltäni saatu timanttisormus ensimmäisenä äitienpäivänäni.
Kaikki nämä sormukset ovat minulle erittäin tärkeitä ja niiden tunnearvoa ei voi edes rahalla mitata.
 




Kyllä nyt on timantteja sormissa ihan riittämiin ja tästä uusimmasta sormuksesta olen niin onnellinen, että sanoin miehellenikin, etten enää tarvitse yhtään timanttisormusta lisää...vai voiko naisella olla timanttisormuksia koskaan liikaa...?????!!!!


Ja tänään meidän poikamme aloitti kolmannen luokan. Hän lähti jo hyvissä ajoissa kouluun ja minä sain toivotella lapselleni hyvää alkavaa kouluvuotta. Olo oli hieman haikeana, kun katsoin lapseni lähtöä koulutielle. Hän on jo niin iso, mutta kuitenkin "pieni". Nyt minä möllötän yksikseni täällä kotona, mutta lähden tästä aamulenkille ja moikkaamaan äiti-mummia...