Kun yksi elämä ei riitä

Työn, sivutoimisen yrittäjyyden ja opiskelun keskellä olen useasti miettinyt, että tässä maailmassa on niin paljon asioita, joita haluan vielä kokea, oppia ja opiskella, ettei minulla taida yksi elämä oikein riittää, jotta ehtisin tekemään ja toteuttamaan ne kaikki.

Tradenomiopinnot ovat siinä mallissa, että valmistuminen häämöttää jo edessäpäin, eikä se tunnu enää loppumattomalta matkalta. Samaan aikaan eteeni tupsahtaa jos jonkinlaista mielenkiintoista koulutusta tai kurssia, jotka joudun tässä kohtaa vielä siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Olen jo pitkään tehnyt itselleni listaa ja ottanut puhelimen näytöltä kuvia itselleni muistutukseksi erilaisista kursseista ja koulutuksista tulevaisuutta varten.

En oikein tiedosta, mistä tämä ikuinen itsensä kehittäminen ja opiskelu oikein kumpuaa, mutta tiedostan sen, että olen aina (ja koko ajan) halunnut opiskella jotain. Koulussa olen ollut sellainen keskinkertainen ja ahkera puurtaja, joka kirjoitti ihan kelpo ylioppilastodistuksen (M) ja jatko-opinnotkin avautuivat minulle suhteellisen helposti. Opiskelu on vienyt minua työurallani uusiin työtehtäviin ja työpaikkoihin ja jokaisesta kokemuksesta olen ollut ikionnellinen. Itsensä haastaminen ja uuden oppiminen tuo minulle valtavasti tyydytystä ja onnistumisen kokemuksia, vaikka ei se opiskelu ihan aina niin mukavaakaan ole.

Kun perustin perheen, opintoihin tuli hetkellisesti taukoa, mutta lapsen kasvaessa isommaksi opiskelu alkoi taas kiinnostaa. Vuorotteluvapaa ja aikuisopintotuki ovat minun kohdallani helpottaneet opintojen suorittamista ja ilman niitä en olisi todennäköisesti lähtenyt opiskelemaan sisustussuunnittelijaksi ja visualistiksi. Etä-ja verkko-opinnoista olen ottanut myös kaiken hyödyn irti ja esimerkiksi nykyiset tradenomiopinnot pystyn suorittamaan lähes tulkoon kokonaan verkko-opintoina, oman päivätyön ja sivutoimisen yrittäjyyden ohessa.

Työuraa minulla on näillä näkymin vielä edessä n. kuusi vuotta ja todennäköisesti opiskelut jatkuvat niin kauan kuin meikäläisessä henki pihisee. On ihana oppia ja opiskella kaikkea mitä "maailma tarjoaa", kun ei ole enää sellaista nuoren ihmisen ammattiin valmistavaa opiskelupainetta. Nykyiset tradenomiopinnot yritän saada kunnialla maaliin tämän vuoden aikana. Uusia opiskeluaiheita ja -suunnitelmia on sen verran jo jonossa, että luulenpa opiskelutauon jäävän kuitenkin lyhyeksi. Tuskin maltan odottaa.