perjantai 31. tammikuuta 2020

Käymistilassa...


Tammikuu on lopuillaan eikä näillä huudeilla ole tietoakaan talvesta. Tuntuu kuin syksyä olisi ollut jo monta kuukautta. Se on varmasti myös syynä, että ei oikein jaksa innostua mistään...






 
Rakastan talvea. Sellaista perinteistä pakkas- ja lumitalvea, jossa on mukava ulkoilla. Nyt kun sitä ei ole vielä tullut, toivon jo salaa, ettei sitä enää tulisikaan. Jos hypättäisiin suoraan vaan, yhden vuodenajan yli, kevääseen. Tämän pitkän, pimeän ja synkän ajanjakson aikana olen nauttinut niistä muutamista (todella) vähäisistä aurinkoisista päivistä ja siksi heitän suuren toivon jo tulevaan kevääseen.
 






 
Kulunut ns. talvi on kyllä syönyt tällaisen peruspositiivisenkin ihmisen mielialaa. Tässä ei jaksa innostua talvesta (kun sitä ei ole) eikä edes oikein keväästä. Uuden vuoden jälkeen olen yrittänyt pitää arkiliikuntaa edes pienimuotoisesti mukana päivärytmissä ja suhteellisen kiitettävästi olen tehnyt työmatkani kävellen. Viikonloppuisin yritän tehdä vähän pidempiä lenkkejä, mutta sitäkin säävarauksella. Juoksulenkkejä en ole vaivautunut edes ajattelemaan...
ja muutenkin on vähän tahmeata.




 
 
 
Koti on ollut jo pidemmän aikaa eräänlaisessa käymistilassa. Jotain tekisi mieli uudistaa, mutta mitään suurta kipinää tai muutosideaa ei ole virinnyt. Ruokahuoneen pöytäryhmä kaipaisi ehdottomasti uudistusta, ainakin tuolien osalta, mutta oikeanlaisia ei vain tunnu löytyvän. Keittiössä pitäisi tehdä isompaa remonttia, mutta sen ajatteleminen tuntuu jokseenkin työläältä ja siksi sekin on siirretty hamaan tulevaisuuteen.
Nyt ei vaan jaksa oikein innostua edes omista kotiprojekteista.
 

 
Kaikki tuntuu olevan vähän pysähdyksissä, mutta ehkä tämän olotilan muutos odottaa vain kevätauringon pilkahdusta.
Flunssa meinaa ottaa yliotteen meikäläisestä, mutta yritän nyt viikonloppuna olla vähän rauhallisemmin.
Hiihtoloman alkuun on enää pari viikkoa ja siitä täytyy yrittää ottaa jo ilo irti. Oli talvea taikka ei.
Ja ne vähäiset energiarippeet täytyy napsia talven hedelmätarjonnasta.


Kaikesta huolimatta oikein hyvää viikonloppua!







 
 

lauantai 25. tammikuuta 2020

Tuulahduksia Pariisin sisustusmessuita


Pariisissa järjestetty Maison & Objet messut oli melkoinen messukokemus. Suurten messuhallien tarjonta oli esteettistä tykitystä koko rahan edestä. Toinen toistaan hienompia messuosastoja tuli nähtyä ja vain murto-osa tuli tallennettuna kuvina. Sisustuksen trendit olivat vahvasti esillä ja tässä teillekin hieman tunnelmia...



 
 
Maanläheiset sävyt ja luonnonmateriaalit olivat vahvasti esillä.

 
 
 
 
 
Värejä käytettiin rohkeasti, kaarevia tai pyöreitä muotoja oli paljon.
Messuilla en nähnyt yhtään harmaata sisustusta ja valkoistakin vain yhdellä sohvaosastolla.
 
 

 
 
 
Ruskea nahkasohva, terrakotta ja vihreä on kyllä hyvä yhdistelmä.
 
 

 
Vihersisustamista näkyi myös todella paljon.
Valosarjoja käytettiin paljon tunnelman luomiseen, joten joko vihdoin päästään pois jouluvalo-ajattelusta?
Parvekkeilla ja terasseilla voi hyvin käyttää valosarjoja ympäri vuoden.
 





Monella osastolla oli ihanan runsaita kattauksia.
 
 
 
 
 
 
Tässä vähän sävyjä ja ideaa pääsiäiseen.
 
 
 
 
 
 
Vaaleita sävyjä, juuttia, pellavaa, bambua ja rottinkia näkyi todella paljon.
 
 
 
 
 
Kultaa ja kauniita murrettuja sävyjä.
 
 
 
Sisustusmessut koostuivat useasta eri hallista, emmekä suinkaan ehtineet kiertää kaikkia.
Jonkinlaisen yleiskäsityksen kuitenkin sain ja kieltämättä tuolla ollessa tuli jo jonkinasteinen "tavaraähky" tai "estetiikan yliannostus".
Matkan jälkeen kuvamateriaalia on tullut selailtua useampaankin kertaan ja sulateltavaa on edelleen paljon.
Katseltavaa olisi riittänyt useammaksi päiväksi ja ensikertalaisena messukokemus oli huikea.
 
 
 
Toivottavasti sait näistä kuvista vähän osviittaa tai sisustusinspiraatiota oman kodin sisustamiseen!
Lisää kuvia STAILIAMO's- blogissani...
 
 
 

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Paris - Je t'aime!


Pariisin messumatka on nyt takanapäin ja todettakoon heti alkuun, että matka oli aivan liian lyhyt sekä Pariisiin tutustumiseen että messuiluun. Nähtävää olisi ollut useammaksikin päiväksi, mutta nyt oli tyytyminen tähän. Lähdimme reissuun sunnuntaina ja perille päästyämme meillä oli vain tämä matkustuspäivä käyttää aikaa kaupunkiin tutustumiseen...






 
Koska aikataulumme oli tiukka, päätimme huonekaverini kanssa lähteä heti kävelemään hotellista kohti Seinen rantaan.
Hän oli käynyt Pariisissa kaksi kertaa aikaisemmin ja oli siksi tällaiselle ensikertalaiselle erinomainen matkaopas.
 Hotellista oli matkaa Seinen rantaan n. kaksi kilometriä, joten aamupäivän matkustamisen jälkeen jaloittelu teki oikein hyvää. 
Kävellessä voi aistia Pariisin tunnelmaa ja ihmetellä kaupungin vilinää toisin kuin metrolla. Pariisissa oli myös lakko, joka vaikeutti jonkin verran metrolla kulkemista, joten jalkapatikka oli tässäkin kohtaa erinomainen valinta.
 
 
 
 
 
 




Seinen rannalla näin  rakennustelineillä vuoratun Notre Damen kirkon ja sen kaksoistornit sekä kaukana siintävän Eiffel-tornin. Sen lähemmäksi tornia en tällä reissulla päässyt (tai ehtinyt). Koska oli sunnuntai, moni pariisilaisperhe oli lähtenyt ulkoilemaan ja liikkumaan. Kävely joen rannalla hieman hyisessä talvi-ilmassa oli mukava ja virkistävä kokemus. Seinen lukuisat sillat (muistaakseni 37 kpl) ja molemmilla rannoilla olevat kävelytiet olisivat tarjonneet ihmettelemistä  pitemmäksikin aikaa...











Seinen rannalta poikkesimme vielä Louvren sisäpihalle ihastelemaan kuuluisia lasisia pyramideja ja ottamaan muutaman pakollisen selfien.
Lähistöllä oli myös lakkoilevien ihmisten mielenosoitus, joka näkyi kaupunkikuvassa lukuisina poliisipartioina ja suljettuna katuina.
Matkapäivästä väsyneinä lähdimme suosiolla alueelta takaisin hotellille päin ja matkalla poikkesimme huilaamassa kahvilassa.





 
 
 
Ranskassa, kuten muissakin Keski-Euroopan maissa, kahvilakulttuuri poikkeaa paljon verrattuna suomalaiseen.
Vaikka lämpötila oli vain muutama lämpöaste, ihmiset istuivat ulkona terasseilla siemaillen kahvia tai viiniä.
Iltaisin pariisilaiset kokoontuvat näihin pikkukuppiloihin syömään ja/tai juomaan sekä viettämää iltaa.
Voin hyvin kuvitella, miten kevään tullen katukuva näyttää vielä erilaiselta.
 
 
 
On sanomattakin selvää, että yhden vajaan päivän aikana ehtii tutustumaan vain pieneen osaan Pariisia.
Kaupunki teki minuun monella tavalla hyvin positiivisen vaikutuksen ja toivottavasti palaan sinne joskus vielä takaisin.
Moni nähtävyys jäi vielä katsomatta ja jo pelkästään kaupunki itsessään on (uudelleen) kokemisen arvoinen.
 
 
 


torstai 16. tammikuuta 2020

"Kuumeilua"


Onneksi nyt ei ole kysymys mistään sen vakavammasta kuumesta kuin matkakuumeesta. Ihanan kutkuttava vaiva, jota voisi potea useamminkin...




 
Viime syksynä ilmoittauduin Sisustusosaajien järjestämälle matkalle, jossa pääsemme aistimaan Maison & Objet sisustusmessujen tarjontaa. Olen nähnyt kyseisestä messusta joskus kuvia ja tiedossa on melkoisen häkellyttävä kokemus. Valitettavasti aikataulumme (kolmen päivä matka) on sen verran tiukka, että meillä on mahdollisuus olla siellä vain yksi päivä, mutta näin ensikertalaiselle se taitaa riittää vallan mainiosti. Odotukset ovat kuitenkin korkealla.




 




Sen lisäksi minusta on ihana päästä matkalle ja tavata uusia ihmisiä, joiden mielenkiinnon kohde on sama; sisustaminen. Messuilun lisäksi meille on varattu mahdollisuus tutustua kaupunkiin tai shoppailuun ja matkan järjestäjä on varannut meille yhteisen ruokailun molempina iltoina. Aikataulu on suhteellisen tiivis, mutta toiveena on, että pääsisin näkemään Pariisia ja aistimaan sen tunnelmaa. Turistikohteisiin en lähde jonottamaan ja kuluttamaan vähäistä aikaani, mutta suunnitelmissa on osallistua kaupungin kiertoajeluun.



 

 
 

Koska joudun olemaan pois töistä muutaman päivän, täytyy minun pohjustaa poissaoloni työpaikalla. Se vaatii vähän etukäteissuunnittelua ja - valmisteluja, mutta tämän matkan takia teen sen oikein mielelläni. Kuluva viikko sattuu olemaan jälleen hieman ohjelmoitu, sillä muutaman palaverin lisäksi minulla on lauantaina vielä  ns. Kiky-päivä. Sen jälkeen käyn pikaisesti kääntymässä kotona ja lähden Pariisin matkani ensimmäiselle etapille Turkuun, jossa yövyn matkaseuralaiseni luona. Sunnuntai aamuna on aikainen lähtö kohti Helsinki -Vantaa lentokenttää ja Pariisia...

 
Tämän kaiken hektisyyden ja pienen stressin kestää vallan mainiosti, kun tietää, että pääsee matkalle. Matkavalmisteluja en ole vielä aloittanut, sillä passin ja hammasharjan lisäksi pakkaan mukaan vain muutaman vaatekerran. Matkasta riittää varmasti kerrottavaa täällä blogin puolella, joten seuraavat postaukset tulevat olemaan todennäköisesti matkahehkutusta...tai ainakin toivotaan niin.
 
 
Ja koska en ole ollut vielä käynyt Pariisissa, on nämä kuvat lainattu Pixapayn sivuilta minun ja teidän iloksenne.


Au revoir - vähäksi aikaa!
 






lauantai 11. tammikuuta 2020

Yrittäjän pienet askeleet


Olen kulkenut yrittäjäpolkuani kohta neljä vuotta. Yrityksen perustaminen oli jonkinlainen äkillinen päähänpisto, tyyliin "nyt tai ei koskaan". Päätös, jota en ole joutunut katumaan päivääkään. Sen jälkeen olenkin elänyt eräänlaista kaksoiselämää yrittäjänä ja erityisluokanopettajana.




 
 
 

Minulla yrittäjyys on ollut koko ajan sivutoimista ja sen kehittäminen on ollut tällaiselle hätäiselle ihmiselle tuskastuttavan hidasta.
Pienin askelin ja oman aikatauluni puitteissa olen pyrkinyt menemään kuitenkin eteenpäin, tarttumaan uusiin haasteisiin ja etsimään sitä omaa tapaa olla yrittäjänä. Olen saanut tehdä sisustussuunnittelua- ja neuvontaa sekä asuntojen stailausta ihan kiitettävästi. Kahden työ yhdistäminen ei aina ole ongelmatonta.Välillä on ollut kiireistä ja aikatauluissa sovittamista, mutta kaikesta on selvitty. Viime vuoden lopulla pääsin aloittamaan Rauman kansalaisopistolla sisustuskurssien pitämistä, joka saa jatkoa luultavasti tänä keväänä. Totean vain, että on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista olla tässä kaikessa mukana.
 
 
 
 
 
 
 
 
Viimeisin (edistys)askeleeni on ollut sisustussuunnittelusopimuksen tekeminen Hakola Huonekalu Oy:n kanssa tammikuun alussa.
Huonekalujen edustaminen ja jälleenmyynti on monelle sisustussuunnittelijalle ihan tuttua juttua, mutta minulle tämä oli merkityksellisempää, sillä Hakola sai luvan olla  STAILIAMO:lle "se" ensimmäinen. Perjantaina posti toi minulle materiaalikansion, josta voin näyttää asiakkaalle kangasnäytteet ja puuvaihtoehdot.
Nyt olen ahkerasti tutustunut Hakolan tuotteisiin  ja huonekalumallistoon, jotta osaan palvella asiakastani mahdollisimman hyvin.
 
 
 
 
 
 
 
 
Minulle Hakolan valinta oli selkeä, sillä pidän heidän ideologiastaan ja brändistään. Haluan omalta osaltani olla tukemassa suomalaista muotoilua ja käsityötä.
Hakolan tarina on tehnyt minuun vaikutuksen ja yrityksen kasvutarina on ollut hieno. Ehkä minä voin omalta osaltani olla myötävaikuttamassa suomalaisen työn ja yrittäjyyden arvostuksen lisäämistä edelleen...ja saada siitä myös osani. 
 
 
 
 
 
 
 
 

Vaikka tässä välillä tuntuu, ettei oikein mitään ole tapahtunut, huomaan kuitenkin meneväni asioissa eteenpäin.
Viikon päästä lähden Pariisiin sisustusmessuille yhdessä Sisustusosaajat-ryhmän kanssa. Matkalle, johon tuskin olisin lähtenyt ilman yrittäjyyttäni. 
Tämä on minulle ensimmäinen kerta, kun osallistun ulkomailla pidettäville sisustusmessuille ja odotan matkaa todella innoissani.
On mukava päästä  reissuun saman henkisten ihmisten kanssa ja toivottavasti ehdin näkemään vähän Pariisiakin.
 
 
 
 
Tämän postauksen kuvat kävin ottamassa tänä aamuna, kun luonto näytti parastaan.
Ja vaikka talven tulo näyttää viipyvän, nautitaan viikonlopusta ja otetaan ilo irti tästäkin!
 
 
 
 
 


sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Vastakohdat täydentävät toisiaan?


Nyt, kun olen lomaillut jo kaksi viikkoa, minulla tuntuu olevan ihan liian paljon aikaa, nimittäin haaveiluun ja unelmointiin. Kun sitä tekee riittävästi, ne omat ajatukset alkavat tuntua jopa toteutumiskelpoisilta ja ne saavat ympärilleen melkoiset siivet...





Kuva: Johanna Kaisjoki


Onneksi minulla on tuo mies, joka osaa vetäistä  "haavehurmoksessani" minua hieman alemmaksi, sillä toisinaan (ja aika useinkin) minulta unohtuu realismi. Hän tekee sen kuitenkin hyvin lempeällä tavalla ja saa minut usein ymmärtämään sen asian toisenkin puolen, sen, joka on myös usein sitä järjen ääntä.
Hän ei koskaan torpedoi ajatuksiani kokonaan alas, mutta antaa minulle uutta mietittävää. Hienoita on, kun hän sanoo, että mietitään asiaa yhdessä - ihan rauhassa.






Kuva: Johanna Kaisjoki

Minähän olin nimittäin melkein laittamassa sisustussuunnittelutoimistoa pystyyn lähelle keskustaa ja siihen tarkoitukseen oli katsonut jo  muutamia liikehuoneistojakin valmiiksi. Juu, ja olinhan minä miettinyt sisustusta ja vähän muutakin juttua, sillä olin minä päässyt haaveilussani ihan kunnolla (korkea)lentoon. Muutaman ajatuksenvaihdon jälkeen laskeuduin sinne realismin tasolle takaisin (kiitos miehelleni!) ja otin pienen aikalisän.
Mitään ei ole siis haudattu lopullisesti, mutta nyt mietitään asiaa uudestaan ja siihen liittyviä vaihtoehtoja -  ihan rauhassa.
Ehkä tämä unelmani toteutuu jossain muodossa ja vaiheessa, mutta ei kuitenkaan vielä.






Kuva: Johanna Kaisjoki
 
Tämä pieni episodi oli vain hyvä esimerkki minun ja mieheni erilaisuudesta. Minä olen nopeasti innostuva, kun taas mieheni harkitsevainen.
Minä olen eläväinen/ulospäinsuuntautunut ja peruspositiivinen pälpättäjä, kun taas mieheni on rauhallinen, suhteellisen hiljainen ja hieman pessimismiin taipuvainen tapaus. Mieheni ajattelee monista asioista hyvin rationaalisesti ja tukeutuu faktoihin, kun taas minä olen enemmän luova ja jossain asioissa hyvinkin suurpiirteinen. Tämä erilaisuutemme toimii pääsääntöisesti hyvin, mutta on  selvää, että välillä olemme myös törmäyskurssilla -  onneksi kuitenkin harvoin.
Yhteisien vuosien aikana olemme todenneet tämän  "kombon" toimivaksi. Meidän tapauksessa vastakohdat taitavat tosiaankin täydentää toisiaan...







Kuvat: Hakola Huonekalu Oy:n sivuilta


Eikä se haaveilu ja unelmointikaan ihan turhaa ole, sillä viime viikolla tein sisustussuunnittelijasopimuksen Hakola Huonekalu Oy:n kanssa.
Tämän sopimuksen myötä pääsen yritystoiminnassani ottamaan muutaman askeleen eteenpäin, kohti unelmaani.
Voit lukea  aiheesta lisää yritykseni  STAILIAMO:n blogissa.
 
 
 
 
Mutta nyt haaveilut sikseen. Lomapäivät ovat päättymässä ja se ihana-kamala arki alkaa taas.
Loma on todellakin tehnyt tehtävänsä, sillä tuntuu, että olen saanut ladattua akkuja oikein kunnolla.
 
Toivottelen hyvää sunnuntaita ja energistä alkavaa viikkoa teille kaikille!
 
 
 
 
 


keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Yhteenvetoa ja ajatuksia vuodesta 2019


Katsaus menneeseen blogivuoteen kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi, miten kiireinen olen ollut. Postauksia on tullut blogihistoriani aikana vähiten, ellei oteta huomioon ihan ensimmäistä blogivuottani, joka pyrähti käytiin vasta lokakuussa. Ajan löytäminen kirjoittamiselle ja valokuvaamiselle on hetkittäin ollut todella vaikeaa ja tuntuu ristiriitaiselta, kun ei ehdi tekemää asioita, joista pitää. Jotain olen sentään ehtinyt vuoden aikana tännekin kirjoittamaan ja tässä vielä lyhyt kooste...




 
 
Viime vuonna ehdimme matkustelemaan sekä kotimaassa että ulkomailla.
Tuli käytyä Vuokatissa laskettelemassa, Turkin auringon alla, Tukholman vilskeessä äiti-poika reissussa ja ehdimme olemaan pienen hetken jopa omalla mökillä.
 
 
 
 
 
 
 
Viime vuoteen on mahtunut kaikenlaisia juhlia ja tapahtumia, oikeastaan elämän koko kirjoa.  
On juhlittu pojan koulun lakkauttamista ja siirtymistä yläkouluun ja on vietetty pippaloita uuden työyhteisön kanssa.
On juhlittu syntymäpäiviä ja vietetty siskontyttären häitä. Elokuussa osallistuin myös hyvän ystäväni hautajaisiin.
Vuosi 2019 on ollut hyvin tunteikas, monellakin tapaa.
 





 
 
Viime vuonna olen saanut viettää aikaa ystävien ja läheisten ihmisten parissa. Sain myös paljon uusia ystäviä, joka tuntuu erityisen hyvältä.
Verkostoiduin sosiaalisesti enemmän kuin pitkiin aikoihin  ja kun tässä elämän vaiheessa saa vielä uusia ystäviä, se tuntuu jo etuoikeutetulta.
Kiireisen elämän keskellä ystävät jäävät helposti ja valitettavasti vähemmälle huomiolle, mutta täytyy toivoa, että laatu korvaa määrän.
 
 
 
 
 
 
 
 
Oman yrityksen pyörittäminen jäi (valitettavasti) kesän jälkeen kiireisen arjen jalkoihin.
Haluaisin tehdä sisustussuunnittelua enemmänkin, mutta tässä vaiheessa minun on ollut tyytyminen tähän.
Viime vuonna sain kuitenkin tehdä mielenkiintoisia projekteja ja osa niistä jatkuu edelleen.
Vaikka yrittäjänä toimiminen on minulle enemmänkin harrastus, antaa se mukavaa vasta painoa muulle elämälle.
 
 
 
 
 
Ja sitten on vielä tämä minun rakas pieni perheeni.
Pojastamme on kasvamassa nuori mies ja hänen kasvuaan on mielenkiinoista seurata...ja olla siinä mukana..
Miehen kanssa on pidetty yhtä jo yli kaksikymmentä vuotta, niin elämän ylä- kuin alamäessäkin ja tänä vuonna (2020) meillä tulee avioelämää täyteen jo hulppeat 20 vuotta! Meidän perheen hieman omituinen huumoritaju on meidän vahvuutemme. Pariskuntana teemme asioita paljon yhdessä, mutta myös erikseen. Meillä on omat intohimomme, joita saamme jokainen harrastaa ja toteuttaa. Mies metsästää, kalastaa ja urheilee. Minä sisustan, yritän harrastaa liikuntaa ja kuskaan poikaa harjoituksiin. Jääkiekko vei viime vuonna (ja vie edelleenkin) perheen ja erityisesti omasta aikataulustani sievoisen osan, mutta en valita. Saan olla mukana osaa isoa kiekkoperhettä ja sen kautta olen saanut myös paljon uusia ystäviä.
 
 
Yhteenvetona voisi todeta, että viime vuosi 2019 oli minulle kaiken kaikkiaan hyvä vuosi.
Vaikka vuoteen on mahtunut hyvinkin raskaita hetkiä ja totaaliväsyminen on ollut lähellä, koen kuitenkin, että olen jäänyt plussan puolelle - ja paljon!
Kiitollisena viime vuodesta lähden toiveikkaana ja uteliaana elämään tätä uutta vuotta.
 
 
Tervetuloa uusi vuosi 2020! Olen valmis!