sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Kevätkylvöjä

En ole kovinkaan kummoinen viherpeukalo, mutta aika ajoin innostun kasvatusprojekteista. Tänä vuonna sain kylvettyä pääsiäisruohot menestyksekkäästi ja siinä samalla halusin kokeilla myös herneiden kasvatusta, lähinnä versojen takia...





Liotin herneitä vuorokauden vedessä, jonka jälkeen laitoin ne kahteen eri astiaan itämään. Kotoa löysin jonkun pussinpohjalta riittävästi multaa ja istutusastiaksi kävi vanha alumiininen kakkuvuoka. Keittiön ikkunan edessä on taso, jossa ne saavat nyt rauhassa kasvaa ja rehottaa. Alussa mietin, onko multamäärä liian vähäinen, mutta muutaman päivän jälkeen huoleni osoittautui vääräksi, sillä mullan seassa alkoi näkyä jo itämistä.





Herneenversojen kasvaminen on ollut nopeaa ja tällä hetkellä niitä kasvaa yli meidän tarpeiden. Kahdesta kasvatusastiasta olisi ilmeisesti yksikin riittänyt. Nyt yritämme käyttää versoja vähän joka paikassa ja välillä tulee napsittua niitä suoraan suuhunkin. Herneiden kasvatuksen lisäksi ostin kaupasta vielä pienet ruukut rosmariinia ja basilikaa, ja nekin näyttävät voivan ihan hyvin hoidossani.






Meillä isäntä on laittanut myös muutamia taimia kasvamaan ja esikasvatuksen jälkeen ne siirtyvät meidän mökille. Viime vuonna saimme nauttia mm. oman maan salaateista ja perunoista. Tänä vuonna kokeillaan niiden lisäksi jotain uuttakin. Minä kuitenkin pitäydyn toistaiseksi näissä pienimuotoisissa viljelyksissä -  ja niiden hengissä pitämisessä. Maissin kasvatus lähtee seuraavaksi kokeiluun ja toivotaan, että niistä saadaan lähinnä koristekasveja terassille. Ja voi olla, että laitan kodin pihalla olevaan kasvatuslaatikkoon vielä muutaman valmiin "purkkiyrtin" kasvamaan. 


Olen havaitsevani meikäläisessä jopa pientä innostusta asiaan...



keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Tauluprojektini

Olen harrastanut valokuvausta suunnilleen saman verran kuin blogin kirjoittamista. Joskus lukioikäisenä kävin kurssin, jossa otimme valokuvia (oikein filmirullalle) ja kehitimme niitä pimiössä ihan itse. Valokuvaaminen kiinnosti jo silloin nuorempana, mutta harrastaminen jäi moneksi vuodeksi kokonaan unholaan.




Nykyajan digitekniikka on mahdollistanut sen, että kuvaaminen on ns. helpompaa, kun epäonnistuneet kuvat voi vain poistaa ja lisäksi kuvien käsittely onnistuu ihan kotikonsteinkin. Bloggaamisen myötä innostuin  jälleen valokuvaharrastuksesta ja tällä hetkellä valokuvaan hyvin kausiluonteisesti. Vuosia sitten ostin "minijärkkärin" ja vähitellen ostin runkoon  vielä muutaman objektiivin. Ne ovat riittäneet minun kuvaustarpeeseen vallan mainiosti ja nyt täytyy tunnustaa, että nykyisin kuvaan pääosin kännykän kameralla...valitettavasti. 






Välillä innostun kuvaamaan enemmänkin ja minulle mieluisimmat kuvauskohteet löydän ehdottomasti luonnosta ja sieltä löytyvistä yksityiskohdista. Tässä postauksessa näkyvät valokuvat kuvasin muutama vuosi sitten järjestyskameralla meidän mökin metsästä. Tein niistä suurennoksia ja sen jälkeen viimeistely jäi "puolitiehen". Löysin niihin sopivat kehykset, mutta tulostusten kuvakoko oli sen verran poikkeava, ettei niihin sopinutkaan enää standardikokoiset paspartout. Muutama vuosi ehti kulua ennen kuin sain vietyä tämän projektin loppuun.




Nyt valokuvasuurennokset ovat vihdoinkin kehyksissä; kaksi isoa ja kolme vähän pienempää. Mielestäni näistä tuli hienot, vaikka ne eivät olekaan ammattivalokuvaajan tasoisia otoksia. Täytyy samaan hengen vetoon todeta, että sekä kehyksillä että paspiksilla on merkittävä vaikutus myös lopputulokseen. Näissä kuvissa halusin ehdottomasti käyttää mustia kehyksiä ja valkoista paspista, sillä tämä yhdistelmä korostaa kuvissa olevaa vihreyttä.  





Nyt sitten ihmettelen ja pyörittelen täällä kotona tauluja ja mietin, mihin ne sijoittaisin. Parhaiten ne tulisivat eduksi tauluryhmänä, mutta meiltä kotoa ei löydy niin isoa seinäpintaa, mitä se ympärilleen vaatisi. Niinpä tyydyin hajasijoittamaan taulut väliaikaisesti ympäri taloa ja niitä katsoessani mietin,  miten kivasti ne tuovat eloa ja väriä sisustukseen. Voisin jopa sanoa, että luonto tuli sisälle.


Mikäs on teidän tuomionne? Hitti vai huti?





sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Kohti pääsiäistä

Meillä pääsiäisen valmistelut ovat jouluun verrattuna maltillisemmat, mutta siitä huolimatta lähestyvä juhla näkyy kodissa. Pääsäisruohot laitettiin kasvamaan hyvissä ajoin ja niiden vihreydestä on nautittu jo viikon päivät. Huomaan, että talvikauden jälkeen pääsiäinen tuo sisustukseen myös kaivattua väriä...





Perinteisesti  haen varastosta vuosien varrella lapsen askartelemat virpomisoksat esille ja ne saavat kunniapaikan ruokahuoneemme lipaston päältä. Muutama pääsiäisaiheinen koriste ja pääsiäisruoho riittävät minulle tuomaan lähestyvän juhlan tuntua. Vaikka pääsiäisen sanoma ei meillä erityisemmin korostu, pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että se näkyy meillä koristeluna ja hieman parempana ruokana.





Pääsiäisen pyhien ruokamenu on ainakin osittain selvä, sillä löysin lehdestä hyvän ja helpon reseptin. Olen alustavasti osallistuttanut myös perheemme teinin tähän mukaan, sillä samalla hänellä tulee tehtyä kotitalouden tehtäviä. Pääsiäisen pyhinä on mukava kattaa pöytä kauniiksi ja laittaa vähän parempaa ruokaa jälkiruokineen. Koen, että yhdessä tekeminen ja "juhlistaminen" on osa meidän perheen pääsiäisperinnettä, pienimuotoista, mutta tärkeätä. Haluan, että se on muutakin kuin vain neljän päivän loma.




Pääsiäisen ja kevään lähestyminen näkyy myös kukkakaupoissa. Kävin viikonloppuna äitini kanssa taimimyymälässä pienellä ostoskierroksella. Kauniiden asetelmien ja erilaisten istutusten kirjo oli  mieltä piristävää katseltavaa. Valikoima oli niin houkutteleva ja laaja, että ei sieltä voinut lähteä tyhjin käsin kotiin. Luulenpa, että pääsiäiseksi ostan vielä jonkun kauniin kukkakimpun ruokapöydän koristeeksi...


Muutaman päivän loma tuo pienen ja kaivatun hengähdystauon. Seuraavat kaksi viikkoa ovat lyhyempiä ja se tuo kieltämättä myös mukavaa vaihtelua tähän hektiseen työarkeen. Varsinaisia lomasuunnitelmia ei ole ja se tuntuu tässä kohtaa oikein hyvältä.

Hyvää palmusunnuntaita ja hiljaista viikkoa!


sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Pitäisikö kokeilla...?

Koronakurjimuksen keskellä huomaan hakevani tähän, jokseenkin pieneksi rajoittuneeseen, elämään vähän toisenlaista sisältöä. Viime viikonloppuna vaihdoin viherkasveista mullat ja innostuin laittamaan jo pääsiäisruohon kasvamaan. Sillä seurauksella, että nyt ne rehottavat komeasti ja toivon niiden kestävän pääsiäiseen asti...





En tunnustaudu viherpeukaloksi, mutta aina silloin tällöin ostan kotiin jonkin viherkasvin tai innostun kokeilemaan jotain some-villitystä. Viimeisin kokeiluni taitaa olla muutaman vuoden takaiset  ämpäriperunat, joista ei kuitenkaan tullut huikeaa kasvutarinaa. Kodin viherkasvien kohdalla mene(s)tys on ollut  hyvinkin vaihtelevaa. Viime viikonlopun istuttamani rairuohon myötä ajattelin tänä keväänä kokeilla ainakin herneen ja maissiin viljelyä. Tarkoituksenani ei ole kasvattaa niitä satotoiveita ajatellen, vaan enemmänkin salaatinlisukkeeksi ja "kukkapurkin täytteeksi". Maissin kasvattaminen taitaa olla just nyt se "some-trendi" ja lähtee ainakin minulla kokeiluun. Ja jos oikein innostun, voisin kokeilla vielä sinapinsiemeniä tai vihanneskrassia...






Meillä mies ja hänen vanhin lapsensa ovat innostuneet viljelemään mökillä, joka on ollut myös heidän yhteinen projektinsa. Viime kesän kokemukseen pohjautuen suurimmat linjaukset tulevalle kesälle on ilmeisesti jo tehtynä ja sen seurauksena mökille on tulossa ainakin kasvihuone. Kasvimaalle tehdään perusparannusta ja viljelyvalikoimaa mietitään ahkerasti. Mökkisaaressamme elävät peurat ja kauriit pääsivät viime kesänä myös osallisiksi kasvimaan antimista, joten pientä säätöä täytyy tehdä vielä kasvimaan aitauksenkin suhteen. Kevät etenee sen verran hitaasti, että kasvatustouhuihin ei ole päästy, mutta toivotaan, että kuukauden päästä tilanne olisi jo toinen.




Minun on helppo uskoa, että pienviljely, puutarhan hoito ja yleensäkin kasvien kasvattaminen voi olla terapeuttista. Viime keväänä  viljelybuumi tulee todennäköisesti saamaan jatkoa tänäkin vuonna ja jos aikoo hankkia taimia, niiden kanssa tulee olla ilmeisesti ajoissa liikkeellä. Minä olen ajatellut  pitäytyä ruukkuviljelyssä ja valita kasvivalikoimaan ns. helppoja kasveja. Tällä hetkellä minua kiinnostaa lähinnä yrttien viljely, sillä se tuntuu pienimuotoisesti toteutettuna minun jutultani. Siinä ei ole liian suuria kasvatushaasteita, kun ostaa valmiita taimia...eikä myöskään massiivisia satomenetyksiä. 


Taidanpa tästä lähteä laittamaan herneitä likoamaan...





sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Elämän pienet ilot

Korona-arkea on eletty kohta vuoden päivät. Vuoteen on mahtunut monenlaista. Tilanteessa on eletty hyvin aaltoilevia hetkiä; ensin epätietoisuudessa eläen ja vähitellen siihen sopeutuen. Tässä koronamaratonissa matka on ollut pitkä ja maaliviiva siintää jossain edessäpäin. Välillä vallitseva tilanne on painanut mielen matalaksi ja välillä sen olemassaolon on (melkein) unohtanut...





Koska tilanne on se mikä se on, ja meidän elämänmenomme on määräytynyt sen mukaan, täytyy ne pienet ilot löytää sieltä arjesta. Tämä vuosi, jos mikä, on opettanut (ehkä jo vähän kliseisestikin) ottamaan enemmän hetkestä kiinni, nauttimaan asioita ja huomaaman ne pienet hyvät. Pitkään jatkunut epätietoisuus ja epävarmuus ei voi olla vaikuttamatta meihin jokaiseen. Vaikka minä saan käydä säännöllisesti töissä ja pitää ns. normielämästä kiinni,  huomaan toisinaan itsessäni passivoitumista ja väsymistä tähän tilanteeseen. On päiviä, kun en halua kuunnella yhtään koronauutista ja eilen oli viimeksi sellainen päivä. 





Olin jo pitkä aikaa miettinyt kodin viherkasvien mullanvaihtoa ja nyt oli sopiva hetki upottaa sormet multaan ja unohtaa maailman murheet. Kävin ostamassa multaa ja muita tykötarpeita, jotta pääsin aloittamaan "viherterapiani". Vaikka minulla ei kovin montaa viherkasvia ole, sain kulutettua multaukseen (ja jälkisiivoukseen) useamman tunnin. Muutaman kasvin kohdalla vaihdoin myös ruukkuja ja innostuin laittamaan vielä pääsiäisruohoakin kasvamaan.




Projektin päätteeksi siivosin vielä kodin ja yhdistelin viikon varrella kotiutuneita kukkakimppuja yhdeksi isommaksi. Monet eri kukat ja värit tekivät kimpusta ihanaa "sekameteliä"(tai coctailia) ja samalla se toi raikkaan tuulahduksen keväästä. Tyytyväisenä päivän saldosta kävin vielä illemmalla saunassa ja katsoin vain sellaisia ohjelmia, jotka toivat minulle hyvää mieltä. En ollut tietoisesti lähtenyt tekemään "koronatonta päivää", mutta ilmeisesti alitajuntani teki tässä kohtaa sen ja ohjasi toimintaani.





 Ja mikä oli päivän opetus minulle? Se, että toisinaan tekee hyvää uppoutua johonkin itselle tärkeään tai mielekkääseen tekemiseen ja unohtaa maailman murheet, edes hetkeksi. Se voi olla vaikka liikkumista luonnossa, musiikin kuuntelua, lukemista tai käsillä tekemistä. Jotain itselle merkityksellistä, josta tulee hyvä ja tyytyväinen olo. Just niitä elämän pieniä iloja!



sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Fiiliksiä viikolta...

Maaliskuun ensimmäinen viikko on ollut jokseenkin erikoinen ja tunnelmat ovat olleet sen mukaiset. Postauksessa olevat kuvat sisustuslehdistä ovat ehkä olleet tämän viikon kohokohtia, sillä koronatilanne on koskettanut myös minua monellakin tapaa...



Maanantaina tein ns. normaalin työpäivän ja osallistuin yritykseni asioissa palaveriin, jossa käsiteltiin Rauman koronatilanteesta tullutta ohjeistusta. Seuraavat päivät menivätkin sitten  koronatunnelmissa, sillä työpaikallani (koulussa) on ollut jonkin verran altistumisia ja minunkin piti reagoida koronavilkun ilmoitukseen. Testiin pääseminen ei ollut automaattista, mutta sain kuitenkin ajan näytteenottoon  ja sen jälkeen negatiivisen testituloksen varsin nopeasti. Tiesin, mistä yhteydestä mahdollinen altistumisilmoitus oli tullut, joten minun kohdallani ei olut erityistä syytä paniikkiin, vaikka kyllä testituloksen tulemista kuitenkin jännitti.

Pari päivää kotioloissa tuli käytettyä tehokkaasti työn merkeissä. Minulla oli aikaa kirjata ja päivittää oppilaiden palavereista jääneitä asiakirjoja, suunnitella tunteja ja hankkia materiaaleja valmiiksi, antaa etäohjeistusta tiimille sekä osallistua yhteen (etä)palaveriin. Työpäiväni eivät olleet siis yhtään sen lyhyempiä kuin muutenkaan, mutta sitäkin tehokkaampia. Moni työnalla roikkunut asia tuli tehtyä ja tekemättömien töiden lista lyheni - ainakin vähän.

Meillä poika siirtyi torstaina etäopetukseen ja oli erittäin positiivista seurata, miten sekä opettajat että oppilaat ottivat etäopetuksen Meetit ja muut käytännöt hyvin haltuun. Viime kevään "koeponnistuksesta" oltiin otettu ihan huima askel eteenpäin ja ilokseni huomasin, että meidän teini ainakin sai opetusta ja opiskeli. Näissä merkeissä jatketaan seuraavat kolme viikkoa ja toivotaan, että se jää siihen...




Perjantaina pääsin taas takaisin töihin. Yleisesti ottaen minulla on töistä poissaoloja todella vähän ja näiden kahden päivän jälkeen olin taas intoa ja energiaa täynnä. Epätavallisen työviikon jälkeen oli mukava aloittaa viikonloppua, johon en ollut suunnitellut tekeväni mitään erikoista. Lauantaina ryhdyin tekemään yritykseni (STAILIAMO) asioita ja siinä menikin mukavasti koko päivä. Kun jostain asiasta innostuu, ei malttaisi oikein pitää taukoakaan ja näin kävi minulle.

Vallitseva koronatilanne ja alkava sulkutila on saanut minut olemaan kotona entistä tiiviimmin. Töissä en käy enää kahvihuoneessa, vaan yritän lopetella työpäivääni ajoissa ja juon kahvini vasta kotona. Välttelen turhaa asioimista kaupoissa ja yleensäkin ylimääräisiä ihmiskontakteja. Äitiäni en ole nähnyt kohta kuukauteen, sillä en ole halunnut ottaa mitään riskiä altistamisesta. Onneksi hän sai koronarokotteen tällä viikolla, joten "tunnelin päässä näkyy jo vähän valoa"...

Kun nyt katson ikkunasta ulos, on vaikea uskoa, että olisi kevät. Ulkona on melkoinen myräkkä ja luulenpa, että tähän päivään suunniteltu ulkoilu taitaa jäädä haaveeksi. Onneksi huomenna uusi päivä ja uusi viikko!



lauantai 27. helmikuuta 2021

Hei, hei helmikuu!

Tuntuu, että nyt mennään kohisten kevääseen. Talvi oli meidänkin leveysasteilla hyvä, mutta nyt ilmassa on jo selvästi kevään merkkejä. Kuun vaihtuessa ajattelin tehdä, jälleen kerran, perinteisen koosteen menneestä kuukaudesta...






* Helmikuu oli minulle perinteisesti työntäytteinen kuukausi. Oppilaiden palaverit ja arvioinnit täytyi olla pidettynä hiihtolomaan mennessä, joten työpäivät venyivät väkisinkin pitkiksi. Lisäksi meillä oli melkein koko ajan henkilökuntavajausta luokassa, joten töissä ei paljon taukoja pidetty. 

* Kotona ei jaksanut tehdä oikein mitään ylimääräistä ja pari viikkoa podin myös kipeytynyttä selkääni. Hiihtoloma tuli kyllä niin oikeaan paikkaan kuin olla ja voi!

* Hiihtoloman vietimme osittain mökillä, vaikka säiden haltijat eivät meitä suosineetkaan. Saimme  pienen levähdystauon kiireisestä arjesta -  ja koronasta. Tällä kertaa en ottanut mökille edes läppäriä mukaan, vaan nautin ihanasta joutenolosta ja pienestä puuhastelusta. 

* Koronatilanne paheni Raumalla kuukauden sisällä merkittävästi ja meikäläiselle tuli takaumia viime keväästä. Hallituksen asettama kolmen viikon sulkutila ei varsinaisesti ollut yllätys, sillä pakkohan tilanteelle oli jotain tehdä. 




 

* Helmikuuhun mahtui myös mukavia yritykseeni liittyviä asioita, joista olin hyvin innoissani. Olin päättänyt, että muutamia asioita täytyy viedä eteenpäin ja niin myös tapahtui.

* Ystävänpäivänä pidin ensimmäisen ilmaisen webinaarini aiheena "Sisustuksen trendit 2021". Kokemuksena se oli opettavainen ja mielenkiintoinen. Erityisen ylpeä olin siitä, että uskaltauduin haastamaan itseni. Ehkä näitä tulee jatkossa lisääkin...

* Sain neuvoteltua yritykselleni toimistotilan käyttööni Tiina Mellanen LKV:n kanssa. Ensimmäiset toimistopäivät on jo varattuna, mutta katsotaan, miten toimin niiden kanssa tässä sulkutilanteessa. Voi olla, että siirrän ne suosiolla eteenpäin.

* Sisustuskursseille olin myös suunnitellut paikan ja ajankohdat, mutta koronatilanteen takia jätän ne tänä keväänä pitämättä. Alustavat suunnitelmat on kuitenkin jo valmiina, joten nyt odotellaan vain parempaa ajankohtaa...

* Olen saanut tehdä muutamia mielenkiintoisia sisustusneuvontoja, jotka ovat ihan lempparijuttuja. Niiden työstäminen on inspiroivaa ja vaikka ne aiheuttavat minulle päätyöni rinnalle hieman lisätyötä, ovat ne myös mukavaa vastapainoa sille.


Tunnelmat ovat tällä hetkellä vähän sekavat. Helmikuu hurahti ohi ja maaliskuu on jo käsillä. Lisäväriä, jännitystä ja haastetta tuo korona-arki. Jälleen kerran. Meidän perheen teini siirtyy etäopiskeluun (4.3. alkaen) ja jääkiekkoharjoituksiin tullee myös taukoa. Tilanne on jo tuttua toisintoa viime vuodelta, mutta toivotaan, ettei tämä kestä koko kevättä. Minä jatkan lähiopetuksessa, mutta meillä koulussa koronarajoituksia on tiukennettu entisestään. Aika omissa oloissa täytyy luokan kanssa nyt olla ja tämä ei voi olla vaikuttamatta myös koulutyöhön. Jälleen kerran on vain sopeuduttava tilanteeseen. Mielenkiinnolla maaliskuuhun...





keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Koronakurjimuksen keskellä

Meillä täällä Raumalla koronatilanne muuttui kahdessa viikossa dramaattisesti. Koronatartuntoja ja altistuneita kirjataan päivittäin, joten tilanne ei voi olla vaikuttamatta myös omaan elämään...





Tilanne koskettaa enemmän tai vähemmän melkein meistä jokaista täällä satakunnan alueella. Meillä Raumalla tartunnan saaneita tai altistuneita on väkilukuun suhteutettuna paljon. Todennäköisesti jokaisella meistä on joku lähipiiristä; tuttu, tutun tuttu, naapuri, työkaveri tai sukulainen, joka on sairastunut tai altistunut. Satakuntalaiset terveysviranomaiset ja kunnat haastavat nyt kaikki mukaan yhteiseen kampanjaan, jolla tähdätään koronaviruksen pysäyttämiseen. Kampanja kestää n. kolme viikkoa, 14.3. asti ja sillä pyritään vaikuttamaan kannustavasti kaikkien satakuntalaisten käyttäytymiseen eli pysymään mahdollisuuksien mukaan kotona.  Hiihtolomalla meidän perhe on pystynyt noudattamaan suositusta hyvinkin, mutta mikähän tilanne mahtaa olla lomien jälkeen, kun ihmiset palaavat töihin ja kouluihin. Pelkkä ajatuskin jo vähän hirvittää...




Olosuhteiden pakosta en ole myöskään käynyt tapaamassa äitiäni kohta kolmeen viikkoon. Hän odottaa pääsyä rokotukseen ja me aikuiset lapset yritämme nyt välttää, ettei äiti-mummi altistuisi. Jos viime keväänä vähän ahdisti kaiken sen tuntemattoman edessä, niin nyt ahdistaa vähän enemmän, koska  koronatilanne on akuutisti olemassa meidän raumalaisten arjessa. Synkistelyyn en aio ruveta, mutta kieltämättä päässä pyörii monenlaisia tuntemuksia...




Koronakurjuus jatkuu vahvempana kuin kertaakaan aikaisemmin. Onneksi kotona voi tehdä monenlaista eikä ulkoilukaan ole (vielä) kielletty. Rokotukset eivät tässä kohtaa pelasta ja tilanteen kanssa täytyy vain elää. Ei tässä oikein muutakaan voi...


Jaksamista meille kaikille edelleen!




lauantai 20. helmikuuta 2021

Siirtymäriittiä lomalle

Meillä alkoi hiihtoloma, mutta en pääse oikein "lomamoodin", jos en pääse järjestämään ja siivoamaan kotia ensin...




Työhuoneessa oli melkoinen kasa erilaisia paperikasseja ja kaikenlaista sälää vähän joka puolella. Siivoukset ovat jääneet viimeisen kolmen viikon työkiireiden vuoksi vähiin ja tavaraa oli kertynyt sekä lattioille että tasoille. Huoneen siivous ja järjestäminen oli enemmän kuin ajankohtaista. Mutta ensin tein vielä muutaman työasian pois alta, jonka jälkeen pääsin varsinaiseen siivousprojektiin.





Siivoushuumassa imuroin myös koko talon, sillä pölypalleroita vilisi melkoisesti jokaisessa huoneessa.  Lisäksi pesin useamman koneellisen pyykkiä, joten tiedossa olisi muutaman päivän vapaa myös kotitöistä. Olen huomannut, että siivousprojekti toistuu minulla usein lomien alussa. Työpöydän järjestäminen tavararöykkiöistä ja kodin yleissiivouksen tekeminen tuntuu olevan minulle eräänlainen riitti, jonka jälkeen saan lopullisen lomavaihteen päälle. 




Päivän huseeraamisen jälkeen oli enemmän kuin mukavaa lösähtää sohvalle. Kodin siivoaminen ja pään "sisäinen" järjestäminen työasioista auttoi nollaamaan lomaa edeltävän hektisen jakson. Mihinkään lomareissuun ei meidän perhe lähtenyt tänä vuonna, mutta sen sijaan lomafiilis haetaan  mökkeilystä ja kotoilusta. Nyt vain nautitaan!



lauantai 13. helmikuuta 2021

Viikko viipottaen

Tämän oli tiedossa jo etukäteen, että tästä viikosta tulisi töiden puolesta hieman työläämpi. Kuluneeseen viikkoon oli sovittuna oppilaiden palavereja useammalle päivälle, joiden lisäksi onnistuin buukkaamaan vielä muutaman menon työpäivän päätteeksi...





Viikko on nyt mukavasti ns. pulkassa ja täytyy sanoa, että on ollut melkoista viipotusta. Minulla on tapana, että jokaisen oppilaan palaveriin valmistaudun kunnolla. Varsinaisessa palaverissa vanhempien kohtaaminen on joka kerta ainutlaatuinen ja tärkeä tapahtuma, johon haluan panostaa. Haluan, että vanhemmilla tulee olo, että he tulevat ihan oikeasti kuulluksi ja erityisen herkkänä täytyy olla silloin, kun perheessä tai koulussa on haastetta. Vaikeistakin asioista täytyy pystyä keskustelemaan ja täytyy todeta, että tässä kohtaa työvuosista ja elämänkokemuksesta on jotain hyötyä. Keskustelujen jälkeen on kyllä aika puhki ja jos samalle päivälle on sattunut sopimaan kaksi palaveria (niin kuin minulla oli torstaina), ei sen päivän jälkeen oikein mihinkään järkevään toimintaan enää kykene.





Tällä viikolla osa luokan henkilökunnasta oli alkuviikolla pois, joten päivien kulkua joutui muuttamaan ja suunnittelemaan uudestaan. Tähänkin on jo tottunut, mutta sekin vaatii aina vähän ekstralatausta. Kaiken tämän normihässäkän lisäksi olen kuluneella viikolla työstänyt työpäivän jatkosi muutamaa STAILIAMO:n asiaa. Mieluisia asioita nekin ovat olleet, mutta ne ovat venyttäneet työpäivää pitemmäksi. Palautuminen on ollut painottunut enemmänkin sohvalla löhöämiseen kuin aktiivisiin kävelylenkkeihin, mutta suotakoon se minulle. Lisäksi selkäni kipeytyi torstaina, joten olen ollut hieman liikuntarajoitteinen muutenkin.





Viikonloppuna ajattelin (yrittää) ottaa vähän rennommin, vaikka taisi tähän viikonloppuunkin jäädä muutama asia työnalle. Aion nimittäin pitää ensimmäisen sisustusaiheisen (ja ilmaisen) webinaarin sunnuntaina. Sitä täytyy vähän harjoitella ja työstää muutamaa muutakin juttua eteenpäin. Joskus asiat vain  tuntuvat kasautuvan enemmän...ja joskus taas vähemmän. Ihmeellisesti sitä vain selviää. 



Taputan itseäni olkapäälle ja tässä kohtaa viikkoa voin olla jo tyytyväinen. Olen hengissä... ;)

 



lauantai 6. helmikuuta 2021

KERTA KIELLON PÄÄLLE

Vaikka olen helposti inspiroituva ja jokseenkin impulsiivinen ihminen, on minulle päätösten tekeminen toisinaan pitkä prosessi. Varsinkin asiat, jotka liittyvät omaan elämään. Pohdin, pyörittelen ja haen vaihtoehtoja sekä usein vietän unettomia öitä, jotta saan jonkun asian pähkäiltyä riittävän perusteellisesti. 





Viimeisemmästä täysipäiväisestä opiskelujaksosta tulee tänä keväänä kuluneeksi kolme vuotta ja sen opiskelurupeaman jälkeen päätin, että en lähden enää opiskelemaan, ainakaan mitään "sen suurempaa". Työpaikalla oli silloin tulossa suuria muutoksia, kun olin mukana uuden koulun aloituksessa ja päätin keskittyä vain siihen. Aikaa on nyt kulunut, ja kuinkas ollakaan, mieleni on vallannut jälleen uudet opiskeluajatukset. 





Olen pyöritellyt asiaa jo pitemmän aikaa ja olen saanut tehtyä jonkinasteisen henkisen päätöksen, että lähden vielä opiskelemaan. Nyt ongelmana on tehdä päätös, mitä lähden opiskelemaan, sillä vaihtoehtoja tuntuu olevan vähän liikaa. Ykkösvaihtoehto on suorittaa visualistin opinnot, jotka kestäisivät n. vuoden verran ja toinen vaihtoehto olisi suorittaa positiivisen psykologian opinnot. Näiden lisäksi minua kiinnostaisi opiskella myös palvelumuotoilua tai tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoa. Vähän on siis sillisalaattia nämä meikäläisen opiskeluvaihtoehdot...





Näillä näkymin minulla olisi tarkoitus jäädä syksyllä opintovapaalle. Lähtökohtana on tietenkin se, että minut hyväksytään ensin opiskelemaan. Opiskelun olen miettinyt sille pohjalle, että voisin suorittaa sen aikuisopintotuella. Erityisluokanopettajan työstäni olisin pois yhden lukuvuoden, jonka jälkeen katson tilanteen taas uudestaan. Pidän työstäni paljon, mutta iän myötä huomaan tarvitsevani hieman hengähdystaukoa, jonka opiskelu voi minulle tarjota. Viimeisestä opiskelukokemuksesta tiedän, että työn ja opiskelun yhdistäminen on liian rankkaa, joten  täysipäiväinen opiskelu on minulle ainoa vaihtoehto. Myös elämäntilanteeni on sellainen, että se mahdollistaa opiskelun; perhetilanne on hyvä ja taloudellisestikin tulemme pärjäämään. 


Haluan lähteä vielä kerran toteuttamaan haaveitani, oppimaan uutta, haastamaan itseni, kokemaan innostumista ja onnistumista. Siinäpä aika monta hyvää syytä, jotka motivoivat minua edelleen. Mites on? Onko siellä ruudun takana vielä jonkinlaisia opiskelu-tai urasuunnitelmia?






sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Tammikuun kootut

Kulunut kuukausi on mennyt todella nopeasti. Arki soljuu päivä kerrallaan eteenpäin ja viikonloppu tuntuu tulevan yllättävän nopeasti. Tähän postaukseen tein jonkinlaisen yhteenvedon kuluneesta kuukaudesta; tekemisistä, ajatuksista ja tunnelmista...





* Olen nauttinut näistä talvisista keleistä ja ns. kunnon talvesta.

*Sain tehtyä perheen miehille villasukat.

* Tammikuun puolessa välissä aloin tekemään pienimuotoista lihaskuntoharjoittelua kotona.

* Yksi tammikuun tavoite oli, että olisin käynyt kokeilemassa hiihtämistä. Noh, tavoite jäi saavuttamatta.

* Sain vihdoin ja viimein varattua ajan optikolle ja uusittua silmälasini. Samalla tuli tilattua uudet aurinkolasitkin.

* Olen osallistunut kahteen mielenkiintoiseen webinaariin. Toinen on ollut sisustukseen liittyvä kertauskurssi ja toinen on ollut vähän pitempi "nettikurssi".





* Olen kunnostautunut työmatkakävelyssä. Auto on jäänyt kotipihalle todella usein. Hyvä minä!

* Työasiat olen pystynyt pitämään jollain tasolla aisoissa, enkä ole kokenut (vielä) sen suurempaa stressiä.

* Olen työstänyt paljon yritykseni asioita ja työ jatkuu edelleen. Koronasta huolimatta olen uskaltanut suunnitella tulevaisuutta ja elämää eteenpäin.

* Tammikuun alussa kävi sisustussuunnittelijaystäväni (Unelmaneliöt) luona Eurassa hakemassa vähän buustia ja vertaistukea. Olipa kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

* Haastoin itseni mukavuusalueeni ulkopuolelle ja olen luonnostellut webinaarin, jonka olisi määrä tulla eetteriin helmikuussa. Aiheena vuoden 2021 sisustuksen trendit.





* Korona-arki on alkanut tuntumaan toisinaan hyvinkin puristavalta. Nyt, kun ilmaantuvuusluvut alkavat täällä näyttämään suurilta, tekisi mieli linnoittautua vain kotiin. Sosiaaliset kontaktini ovat rajoittuneet minimiin. 

* Jotenkin tuntuu, että energiavarastoni ovat olleet tammikuussa vähän vähissä. Olen ollut kotitöissä vähän saamaton ja aika monta asiaa on alkanut uhkaavasti kerääntymää "To do"-listalle. Olen ollut kuitenkin itselleni armollinen ja uskon, että kevätauringon myötä vireystilani kohoaa jälleen...



Tammikuun voin pistää nyt hyvillä mielin ns. pakettiin. Helmikuulle on töissä luvassa jonkinlaista matalalentoa, sillä oppilaiden HOJKS-rumba alkaa taas pyöriä. Tiivistä työsarkaa on vielä kahlattavana ennen hiihtolomia ja samalla taustalla "kummittelee" viime kevään uusinto etäkouluun siirtymisestä. Päivä kerrallaan mennään kuitenkin eteenpäin ja toivotaan, että pysytään terveinä.




sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Suunnitelmia, suunnitelmia...

Olen hyvin helposti innostuvaa ja inspiroituvaa ihmistyyppiä. Varjopuolena tässä on se, että ideoita tuppaa olemaan vähän liikaakin ja osa näistä jää puolitiehen tai kokonaan toteutumatta. Tästä, ehkä vähän rasittavastakin,  puolesta saavat tuntumaa sekä läheiset ihmiset että työkaveritkin. 





Työssäni erityisluokanopettajana teen sekä lyhyen että pitkän aikavälin suunnitelmia, joita sitten muokataan (tai joutuu muokkaamaan) kulloisenkin tilanteen mukaan. Usein suunnitelmiin tulee joku muutos, sillä koulumaailmassa tilanteet saattavat vaihtua nopeastikin. Työkokemuksen myötä näihin on jo tottunut ja pystyn muuttamaan suunnitelmiani nopeastikin, joskus jopa parempaan suuntaan. En voisi tehdä työtäni kuitenkaan suunnittelematta, sillä se toimii kuitenkin opetukseni pohjana ja eräänlaisena runkona. Suunnittelu luo työlleni jonkinlaiset raamit, vaikka välillä tuntuukin, että olen jonkinlainen tapahtuman tuottaja tai ohjelmatoimisto. Nykyisin suunnittelen joka sunnuntai tulevan viikon tunnit ja teen niihin jonkin verran etukäteisvalmisteluja. Vähän olen yrittänyt opetella rajaamaan työaikaani, mutta sunnuntaisuunnittelu pysyy tiukasti tavoissani.





Viime aikoina olen osallistunut monenlaisiin webinaareihin ja saanut jälleen uutta mietittävää ja pohdittavaa; sekä elämääni (=unelmiini) että yrittäjyyteeni.  Olen jonkin aikaa jo ideoinut sisustuspalveluja tarjoavana yritykseni, STAILIAMO:n konseptia enemmän itseni näköiseksi. Prosessi jatkuu edelleen, mutta vähitellen palaset alkavat myös loksahdella paikoilleen. Olen suunnitellut pitäväni ainakin yhden ilmaisen webinaarin ja keväämmällä muutamia maksullisia sisustuskursseja. Olen siis tekemässä jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen tehnyt...tai näin olen ainakin suunnitellut. Sisustuskursseja ole pitänyt aikaisemmin kansalaisopistolla, mutta nyt ajattelin kokeilla niiden pitämistä "omiin nimiin" ja hieman toisella tavalla. Vielä täytyy tehdä hienosäätöjä, mutta kevään aikaan selviää toteutuuko suunnitelmani...





Tietynlainen suunnitelmallisuus (ja suunnittelu) kuuluu elämääni aika vahvastikin, vaikka tiedän että elämä ei vain aina mene niin. Olen hyvin kalenteri- ja aikataulukeskeinen ihminen ja sellaiset extempore asiat ovat minulle vähän haasteellisia. En voisi kuvitellakaan lähteväni esim. äkkilähdöllä jonnekin. Uskon kuitenkin vahvasti niihin suunnitelmiin (ja haaveisiin), joita prosessoin tälläkin hetkellä. Mielessäni on monta mielenkiintoista asiaa, ideaa ja haavettakin, mutta kaikesta en voi ihan vielä kertoa. Kevään kuluessa ainakin muutama vireillä oleva asia saa jonkinlaisen päätöksen ja niistä kuulette myös täällä blogissani, joten olkaahan kuulolla. 


Valitettavasti tämän postauksen kuvat eivät  ole omiani, sillä viikonloppu meni sen verran tiivisti suunnitelmien parissa, etten ehtinyt edes valokuvaamaan mitään järkevää. Seuraavaksi saunaan ja tänään tavoitteena päästä vielä ajoissa nukkumaan, sillä huomenna edessä taas arkea ja aherrusta. 







sunnuntai 17. tammikuuta 2021

"RATI RITI RALLA..."

Tuli talvi, halla...ja se on kerrassaan ihanaa. Viime vuoden ns. talven jälkeen tämä talvi on jo tähän mennessä ollut luksusta. Lunta on tullut riittävästi ja viime viikon pakkaspäivät ovat tuoneet todellista talventuntua...




Aika monen kanssa on muisteltu ja ihmetelty, mitä viime talvena on tehty, kun perinteiset talvihuvit jäivät melkeinpä kokonaan pois. Meillä päin ei päässyt luistelemaan kuin tekojäälle, hiihtäminen ja pulkkamäessä oleminen ei ollut lumettomassa kaupungissa edes mahdollista. Piti sellainenkin ihme nähdä, että meri ei oikeastaan jäätynyt lainkaan ja eikä lumitöitä tarvinnut tehdä. Saimme jonkinlaista tuntumaa ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja siitä, mitä meidän talvemme tulevat kuitenkin tulevaisuudessa ehkä olemaan.





Nyt kuitenkin nautitaan luonnon tarjoamasta talven ihanuudesta; kauniista lumisesta luonnosta ja pakkaslumen narskumisesta kenkien alla. Viime viikon muutama auringonpilkahdus toi välittömästi positiivista mieltä ja töissä oli ilo nähdä, miten lapset nauttivat lumessa peuhaamisesta. Nyt on kelit sen verran kohdillaan että kaikenlainen liikkuminen ja oleminen ulkona on ihan parasta. Voi olla, että jossain vaiheessa meikäläinenkin kaivaa sukset "naftaliinista" ja lähden kokeilemaan sivakoimista. Se on ainakin varma, että kävelylenkkejä tulee ainakin tehtyä...!!!





 Varma talven ja tammikuun merkki minulla on perinteiset tulppaanit. Tulppaaninippu on helppo napata kauppareissulta mukaansa ja tuoda kotiin vähän vaihtelua. Meillä isäntä ehti ostamaan ensimmäisen kimpun ja miten kivasti se tuokin väriä ja eloa huoneeseen.


Touhukasta ja energistä viikkoa kaikille!

 



keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Sukkaprojektin päätös

Joululomalla päätin aloittaa neulomaan sukkia meidän perheen miesväelle. Olin ajatellut, että molemmat sukkaparit olisivat valmistuneet joululoman aikaan, mutta pari muuta projektia tuli vähän sotkemaan suunnitelmiani. Nyt ne ovat valmiita...





Langat ostin lähikaupan valikoimista ja näissä käytin Novitan 7 veljestä- lankaa. Pojalle  halusin tehdä yksiväriset ja miehelle valikoitui nuo kirjavat sukat. Kädentaitoni (ja kärsivällisyyteni) ei oikein riitä kirjoneule- tai palmikkosukkiin, joten vaihtelua tulee mukavasti erilaisilla langoilla. Perusohjeella tehdyistä sukista tuli tällaiset  "perusäijäsukat".





Vähän piti kantapään tekemistä aluksi muistella, mutta jo toisen sukan kohdalla homma eteni. Lomalla tein sukkia päivälläkin, mutta työarjessa sukkien neulominen siirtyi viikonloppuun ja iltoihin. Viimeisen sukan kohdalla meinasi jo koko projekti tyssähtää ennen aikojaan, mutta onneksi en antanut periksi. Jossain vaiheessa (hieman motivaation hiipuessa) pelkäsin jo, että pojan jalka on ehtii kasvaa sukkaparista ulos ennen kuin saan ne valmiiksi, mutta näin ei onneksi käynyt. Talon miesväki sai villasukat juuri sopivasti ennen kovempia pakkaskelejä ja he vaikuttivat oikein tyytyväisiltä.





Voi olla, että näillä lumilla syntyy vielä muutamia sukkia, mutta nyt sukkaprojektiin tulee pieni tauko. Työelämä verottaa hieman iltapuhteiden tekemistä ja yleistä jaksamista. Asioita täytyy hieman priorisoida toisaalle ja keskittyä vaihteeksi muihin asioihin. Mutta jos vaikka hiihtolomalla virittelisi seuraavaksi jotain...


Näyttää nimittäin siltä, että tänä talvena villasukkia todellakin tarvitaan. Ihanaa!!!!




lauantai 9. tammikuuta 2021

Loman jälkeiset tunnelmat

Loma on (jälleen kerran) muisto vain. Onneksi kahden päivän työviikko teki loman jälkeiseen arkeen totuttelun vähän helpommaksi. Tynkäviikko pisti oman sisäisen kalenterin vähän sekaisin ja viikonpäivät ovat olleet suloisesti sekaisin, mutta onneksi saamme uuden lähdön arkeen heti viikonlopun jälkeen.





Nyt täytyy tunnustaa, että töihin lähteminen vähän takkusi, sillä olin päässyt suhteellisen hyvää lomamoodiin. Aloittamani sukkaprojektinikin jäi vielä vähän kesken. Pojan sukat sain valmiiksi ja isännän sukkaprojekti on edennyt jo toisen sukan neulomiseen. Olen varma, että muutaman päivän lisäloma olisi auttanut tämän projektin loppuunsaattamiseen...tai sitten ei. Minulla on epäilys, että pelkkä viikonloppuvapaat eivät sukkien valmistusta edistä. ;)





Lomalla sain hyvän kävelyinnon jälleen päälle ja nyt yritän tässä normiarjessa ylläpitää sitä. Arki vain valitettavasti lyhentää päiviä ja se vapaa-aika jää yllättävän lyhyeksi kaiken muun ohjelman lisäksi. Mitään liikuntapainetta en aio ottaa, vaikka kieltämättä joulun Fazer-painotteinen dieetti näkyy (tai tuntuu) muutamana lisäkilona. Toivotaan, että arki (ja se liikunta) tuo taas jotain rotia loman aikana vallanneeseen naposteluun ja karkkihimotukseen.





Uuden vuoden lupauksia ei tullut tänäkään vuonna tehtyä ja ihan hyvä niin. Olen ajatellut ottaa tämän tulevan kevään vähän joka tavalla kevyemmin ja olla asettamatta sen enempää suuria tavoitteita. Jotain pientä tietenkin on aina "kytemässä", mutta viime keväästä alkanut korona arki on opettanut elämään enemmän hetkessä ja tilanteen mukaan. Töissä alkaa oppilaiden arviointi-ja HOJKS-keskustelut, jotka tulee olla pidettynä ennen hiihtolomia. Yritän olla tehokas, hoitaa työt pois alta ja olla ottamatta niistä sen enempää stressiä.





Loman aikana olen osallistunut muutamiin webinaareihin, joissa on keskitytty hyvän elämän "saloihin" ja omiin unelmiin. Huomaan prosessoivani asioita, mutta kriiseilemään ei ole ollut aihetta. Webinaarien kautta olen pystynyt prosessoimaan ajatuksiani selkeämmiksi. Minulle asioiden kirjaaminen (ja sanoittaminen) tuntuu olevan hyvä tapa prosessoida ajatuksiani; niistä tulee tiedostetumpia ja osasta näyttää tuleen myös jonkinlaisia elämän mittaisia tavoitteita.


Talvi näyttää tekevän tuloaan myös meille. Viime vuoden surkea talvi (=pidentynyt, kolmen kuukauden marraskuu) on enää muisto vain. Lunta ei meillä ole vielä nimeksikään, mutta jo nyt voin todeta, että talvi on ollut parempi kuin vuosi sitten. Nyt nautitaan näistä keleistä, yritetään ulkoilla ja ottaa ilo irti elämästä. Eiköhän tästä taas selvitä! 



maanantai 4. tammikuuta 2021

Loman yhteenveto: Sopivasti sohvailua ja muuta mukavaa

Niin se vain on, että joululoma alkaa olemaan loppusuoralla. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että en edes muista, koska loma on tuntunut näin rentouttavalta ja hyvältä, oikealta lomalta!





Työt koulussa päättyivät tänä lukuvuonna myöhään ja lomalle pääsimme vasta 22. joulukuuta. Olin ollut kuitenkin kaukaa viisas (=suunnitelmallinen) ja tehnyt kaikki tarvittavat jouluvalmistelut jo hyvissä ajoin. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla ei ollut joulusta mitään stressiä. Tämän lisäksi päätin, että joulun pyhät otan todellakin rennosti. Näin todellakin tapahtui ja muutaman päivän päästä tuntui siltä, että olisin ollut lomalla jo pitkään. Hassu tunne, varsinkin, kun lomaa oli jäljellä vielä runsaasti.






Lomapäivät ovat soljuneet edelleen leppoisasti. Olen nauttinut aikatauluttomuudesta ja näennäisestä tekemättömyydestä. Päiväni ovat täyttyneet maltillisesti mm. hitaista aamuista, ruoan tekemisestä, siivoamisesta, pyykkien pesemisestä, monista päiväunista, parturissa käynnistä, oleilusta ja kävelylenkeistä, sohvalla istumisesta ja muutamien elokuvien katsomisesta televisiosta sekä vähän pitempään valvomisesta. Lomatekemiseksi keksin aloittaa vielä villasukkien neulomisen. Tämä jos mikä on osoittautunut erinomaiseksi keinoksi rentoutua ja keskittyä olennaiseen. Suosittelen kokeilemaan...






Loman aikana minulla on ollut riittävästi aikaa, jolloin olen pystynyt työstämään yritykseni asioita ja luomaan visioita tulevaan. Yritykseni kirjanpito piti saada tehtyä valmiiksi (tai niin olin päättänyt) ja onnistuin tekemään sen vajaassa puolessa päivässä. Lisäksi tein yhden sisustusneuvonnan asiakkaalle, joka tarvitsi akuuttia apua uuteen kotiinsa. Olen pystynyt rauhassa miettimään tavoitteita (niitähän täytyy olla) tälle vuodelle, sekä yrityksen että oman henkilökohtaisen elämän osalta ja täytyy todeta että palaset ovat alkaneet vähitellen loksahdella paikoilleen. Visiot ovat alkaneet hahmottua mielessä ja jopa konkretisoitua. Työ- ja arkikiireiden keskellä pystyn harvoin vapauttamaan ajatukseni ja huomaan, että luovuuteni kärsii siitä. Loman edetessä mieleni vapautuu kaikenlaiselle tekemiselle ja ideoinnille. Se, jos mikä, on ihanaa!






Arkeen palaaminen vähän hirvittää (perinteisesti). Torstaina on tiedossa paluu töihin, mutta onneksi edessä on ns. pehmeä lasku eli kaksi päivää töissä, jonka jälkeen on taas viikonloppu. Eiköhän tästä  selvitä...


Mukavia tammikuun alun päiviä kaikille!



P.S. Loman loppuessa haaveilen jo seuraavasta lomasta (=hiihtolomasta). Löysin paikallisesta Prismasta hauskan lasipurkin, johon voi kerätä omaa matkakassaa tai vaikka kirjoittaa perheen unelmalomakohteita paperille. Sieltä sitten nappaa matkakohteen "summan mutikassa" tai säästöinä kertyneet mukavat matkarahat. Joten seuraavaa lomaa odotellessa...