Oi aikoja, oi tapoja!

Osittain olosuhteiden pakosta, minun on täytynyt viime vuosien aikana perehtyä enemmänkin sosiaalisen median ja digitalisaation ihmeelliseen maailmaan. Instagram-tili minulla on ollut pisimpään ja taisin joskus vannoa, että Facebookiin en liity koskaan. Vähän on täytynyt periaatteista luopua, sillä yrityksen näkyvyyden takia liityin Facebookiin (hyvä tekosyy) jo useampi vuosi sitten ja somessa tulee seikkailtua päivittäin.

Erilaiset sosiaalisen media kanavat ja sovellukset ovat enemmän tai vähemmän tuttuja ja niiden valikoima on nykyisin jo melkoinen. Snapchatin ja TicTocin olen jättänyt suosiolla (vielä) rauhaan ja Reels:it saa odottaa parempia aikoja. Facebook:n ja Instagaramin julkaisut sekä tarinat/storiet sopivat toistaiseksi minulle. Twiittaamaan en ole ajatellut ryhtyä ollenkaan, mutta Linkdln:iin olen luonut jonkinmoisen tilin, mutta sen käyttämisessä olen aivan alkutekijöissä.

Minulla on Faceboookissa ja Instagramissa sekä henkilökohtainen että yritykseni tili, joten some:ssa tulee oltua päivän aikana väkisinkin. Olen nykyisin aktiivisempi julkaisemaan asioita tarinoiden puolella kuin tekemään varsinaisia julkaisuja. Yrityksen Instagram-julkaisuja yritän päivittää suhteellisen tiheästi, joten kuva-aiheita ja tekstejä tulee mietittyä lähes päivittäin. Sen lisäksi seuraan (tietenkin) ja kommentoin lukuisten ihmisten tilejä, joten on selvää, että kyse on myös melkoisesta aikasyöpöstä. Täytynee todeta, että viimeisien vuosien aikana tällaisen keski-ikäisenkin on täytynyt ottaa melkoisen määrä erilaisia some-/digitaitoja haltuun. Sekä hyvässä että pahassa.

Kaiken tämän some- ja digiviidakon keskellä yritän vielä päivittää sekä henkilökohtaista (Satuelämää) että yritykseni (Stailiamo's) blogia ja Pinterest-tiliä. "Kirsikkana kakun päällä" viestittelen päivittäin sähköpostilla sekä WhatsAppissa erilaisissa ryhmissä ja opiskelutkin hoituu osittain etänä Teams:issa. Sitä vaan tässä mietin, että on tämä aika hullunkurista touhua. Kännykkä kulkee mukana lähes joka paikkaan (meidän teinillä jopa vessaan!) ja kun siinä on vielä kaikki oleellinen mukana, sähköposteista kameraan ja koronapassiin, pitää nämä digitaaliset härpäkkeet meidät "otteessa" aika tiukasti. Meidän teinillä se näyttää kasvaneen jo käteen kiinni. Mitähän sitä ennen somea tehtiinkään? Käsitöitä? Katsottiin TV:sta ohjelmia tai oltiin muuten vaan yhdessä perheen kanssa? 

Tähän on tultu ja mihin tämä vielä johtaakaan? Viime viikon Facebookin uutisointi metaversumiin siirtymisestä aiheutti lievästi sanottuna epäuskoisuutta...huh, huh... 

P.S Voi olla tekstissä olevat someen liittyvät sanat eivät ole kirjoitusasultaan tai sisällöltään ihan oikein, mutta suotakoon se tällaiselle reilusti keski-ikäistyneelle, ei ihan täysin asiaan vihkiytyneelle "some-seniorille".