Marraskuun pimeydessä

Kesäajan päättymisen jälkeen päivien lyhyys ja marraskuun pimeys on jollain tavalla tullut "päin kasvoja". Onneksi tässä kuussa on ollut välillä aurinkoisia päiviä, mutta erityisesti tuo päivänvalon lyhyys tuntuu meikäläisessä hieman alavireisenä mielialana.

Kuten jo muutama postaus sitten jo mainitsin, opiskelussa minulla on nyt menoissa työelämäjakso. Saan suorittaa sen omassa yrityksessäni ja tarkoituksena on panostaa enemmän liiketoiminnan kehittämiseen ja ennen kaikkea markkinointiin. Yritän hyödyntää markkinoinnissa sosiaalisen median eri kanavia tehokkaammin ja tuoda yritykselleni näkyvyyttä järjestämällä vielä ennen joulua muutaman päivän sisustuspäivystyksen Tiian Mellanen LKV- toimistolla. Lisäksi olen ilmoittautunut näytteilleasettajaksi Syksyn helmet- joulutapahtumaan (28.11.2021), joten onneksi lähiviikkoina on paljon kaikkea kivaa suunnittelemista ja järjestämistä. Sen tuomalla energialla jaksan tämä pimeimmänkin ajanjakson.

Huomaan, että vähitellen alan oppia elämään tätä arkeani toisella tavalla. Herään edelleen joka aamu hyvissä ajoin ja suunnittelen päivän (tai päivien) ohjelmaa tilanteen/kalenterin mukaan. Osaan iltaisin vähän paremmin irrottautua arjen menoista ja pystyn rentoutumaan tuntematta siitä sen enempää huonoa omatuntoa. Olen ilmeisesti tehnyt liian niin kauan töitä sellaisella turbulenssilla, että siitä vähitellen poisoppiminen on vaatinut näin pitkän ajan. Ja samaan hengenvetoon tunnustan, että prosessi on edelleen kesken.

Tällä viikolla pääsin näkemään työkavereitani koulumaailmasta, kun yhdelle työkaverilleni oli järjestetty "yllätysläksiäiset". Miten ihanaa oli nähdä työkavereita pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia, nauraa ja vähän itkeä tihruttaakin. Koin tapaamisen jopa voimaannuttavana, sillä yhteistapaamiset ovat olleet (olosuhteiden pakosta) niin harvassa. Työkaverini, jonka läksiäisiä vietimme, teki kesän lopulla rohkean päätöksen ja irtisanoutui vakituisesta työsuhteesta. Nyt hän elää päivä kerrallaan ja suunnittele tulevaa avoimin mielin. Miten hienoa oli nähdä hänessä jonkinlaista levollisuutta ja varmuutta oikean päätöksen tekemisestä. Taisin olla hieman jopa kateellinen.

Marraskuun pimeyden selättämiseen on nyt kaikki keinot sallittu. Surkuttelun sijaan nauttikaamme hämärähyssystä, sillä ei aikaakaan, kun jälleen huomaamme valon voittavan pimeyden...