torstai 31. joulukuuta 2020

Vuoden 2020 kohokohdat


Vaikka kulunut vuosi on ollut korona-pandemian takia hyvin erikoinen, on siihen mahtunut myös paljon mieleenpainuvia  ja hyviä hetkiä. Tein instagramin puolelle jo näistä yhdeksän kuvan kollaasin (#bestnine2020) ja ajattelin jakaa sen täälläkin eräänlaisena yhteenvetona vuodesta 2020. 





Vuoden 2020 kohokohdat olivat:

* Pariisin matka Maison &Objet- messuille Sisustusosaajien kanssa. Pariisi teki minuun vaikutuksen ja sinne on palattava joskus vielä uudestaan.

* Hiihtoloman laskettelureissu Ellivuorelle. Talvi oli meillä päin  todella huono, mutta parin päivän irtiotto rinteessä teki oikein hyvää.

* Huhtikuussa vietimme mieheni 60-vuotissynttäreitä mökillämme koronarajoituksin lähipiirissä.. Ikimuistoinen ja lämminhenkinen juhla, joka oli aivan syntymäpäiväsankarinsa näköinen.

* Toukokuussa juhlittiin äitienpäivää. Oma äitini on jo yli 80-vuotias, joten pieni juhlallisuus suoritettiin ulkona pihakeinussa turvaetäisyyksin, kakun ja kahvin kanssa.<3

* Juhannuksen jälkeen aloitimme mökin pintaremontin, jossa uusimme pinnat ja keittiön. Iso projekti, jossa teimme lähes kaiken itse. Vähän jäi remontoitavaa vielä seuraavaankin kesään...

* Elokuun 12. päivä vietimme 20-vuotis hääpäiväämme. Kävimme muistelemassa kirkossa vihkimistämme ja kävimme ravintolassa syömässä. Muistoksi tapahtuneesta kirkastimme vihkisormuksemme ja pujotimme ne kirkossa uudestaan nimettömiimme. Yhteinen matka jatkuu.

* Teimme mökkiremontin keskellä yhden päiväretken Rauman saaristoon. Ihana päivä ja ihania muistoja sieltäkin.

* Kesällä vietimme paljon aikaa mökillä ja se oli myös meidän "henkireikämme" koronavuonna. Mökillä juhlimme isännän syntymäpäivää, vappua, juhannusta ja venetsialaisia. Kesä oli meille hyvä.

* Syksyllä paluu arkeen alkoi ja melko pian kuvaan tulivat jälleen tiukennetut koronarajoitukset. Satakunnassa tilanne on ollut toistaiseksi melko rauhallinen Onneksi etäkouluun ei tarvinnut mennä takaisin ja pojan jääkiekkoharrastus sai myös jatkua. Maskit tulivat osaksi arkea, sekä töissä että harrastuksissa. Elämä jatkuu kuitenkin ja tilanteeseen on täytynyt sopeutua. Miltä huominen näyttää, sitä kukaan ei tiedä...


Tämä kummallinen vuosi tulee päätökseen ja mielenkiinnolla otan vastaan tulevan.


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2021 KAIKILLE!


 



sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Lievää neuloosia havaittavissa

Vähän ennen joululoman alkua sain ajatuksen, että tällä lomalla teen villasukkia. Ihan vaan sen takia, että maltan istua aloillani ja olla puuhaamatta työasioita. Tätä tarkoitusta varten ostin lähikaupasta uusia lankojakin...





Kaapin kätköistä löysin pienen etsimisen jälkeen sukkapuikot ja kuinka ollakaan, siellä oli myös yksi kesken jäänyt sukka. Olin neulonut jo sukan varren, mutta jostain syystä sukan tekeminen oli jäänyt minulta vaiheeseen. Liekö kevätaurinko vienyt energiat muualle. Samasta kätköstä löysin villasukkien teko-ohjeetkin, jolle oli muutaman vuoden tauon jälkeen tarvetta.







Pienen ohjeiden kertauksen jälkeen kantapää ja kavennukset ovat palanneet taas mieleen. Ensimmäinen sukka alkaa olla kutakuinkin valmis ja sen jälkeen teen sille parin. Ensimmäinen sukkaparin teen lapselle. Hän huomasi yhtenä päivänä, ettei omistanut ainokaistakaan villasukkaa, joskin kasvupyrähdyksellä on ollut osuutta tähän puutokseen. Seuraavaksi vuorossa on tehdä isännälle sukat ja sen jälkeen lupasin tehdä vielä lyhytvartiset sukat miehen tyttärelle. Voi olla, että tämän jälkeen kutimet jäävätkin taas tauolle. Sukkien neulominen (vai kutominen?) sopii minulle loma-ajan tekemiseksi oikein hyvin, sillä ne valmistuvat suhteellisen nopeasti ja lopputulos palkitsee aina.






Ja tähän loppuun vielä pieni kertaus aiheeseen liittyen. Minulla on aina menneet käsityöhön liittyvät käsitteet; kutoa, neuloa ja ommella sekaisin ja tutkittuani hieman asiaa, sain selville, että käsitteiden käytössä on ollut ja on edelleen alueellisia murre-eroja. Käsityön opetuksessa ja neuvonnassa ovat vakiintuneet neuloa, kutoa ja ommella  sanojen seuraavanlainen työnjako: vaatekappaleen valmistamista puikoilla tai koneella sanotaan neulomiseksi ja kankaan valmistamista kuteista tai loimista kutomiseksi, kun taas esim. neulalla ja langalla tai ompelukoneella työskentelemistä sanotaan ompelemiseksi


Niin, että mitenkäs siellä? Neulotaanko vai kudotaanko teillä sukkaa?



tiistai 22. joulukuuta 2020

Pientä ohjeistusta joulun viettoon


Sain työpaikaltani joulukortin, jossa oli tämä hauska Heli Laaksosen kirjoittama ohjeistus joulun viettoon. Se puhutteli minua sen verran, että ajattelin laittaa tekstin teille muillekin luettavaksi. Noudattakoon sitä ken haluaa. Ja vaikka teksti on kirjoitettu lounaismurteella, uskoisin, että sen syvin sanoma avautuu varmasti meille kaikille...






JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu.


1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja - eläinten kans,

5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

- Heli Laaksonen-





Minulla alkoi nyt runsaan kahden viikon loma ja ajattelin noudattaa osan ajasta em. ohjeistuksen mukaan. Nyt vedetään vähän aikaa henkeä, nautitaan yhdessäolosta ja unohdetaan hetkeksi korona. Voi olla, että kaivan jostain komeron kätköistä kutimet esiin ja kokeilen neuloa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen villasukat...siinäpä ehkä tärkeimmät tämän joulun suunnitelmat.


Rentouttavaa lomaa niille, kenellä lomaa on ja kaikille oikein rauhallista joulua!





sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Kiloista - ja muista elämän iloista

Vanheneminen on väistämätöntä ja tässä hyvässä keski-iässä on joutunut huomaamaan jo, ettei se oma keho ole enää nuori. Olen toistaiseksi säästynyt suuremmilta terveyshuolilta, mutta en pidä tilannetta kuitenkaan itsestäänselvyytenä.





Ikääntymisen tuomat muutokset hiipivät kuin huomaamatta. Aineenvaihdunta hidastuu ja hormonitasot laskevat. Olen aina ollut hoikka, mutta säilyttääkseni jonkinlaisen ihannepainon, olen alkanut miettiä enemmän syömistottumuksiani ja elämäntapojani. Sokerin vähentämisessä onnistun kausiluonteisesti ja muutamia vitamiineja otan jo suosiolla suoraan purkista. Oman hyvinvointinsa eteen joutuu tekemään ehkä enemmän töitä...tai ainakin valintoja. Ylimääräiset kilot kerääntyvät helpommin kuin ennen ja niiden poissaaminen vaatii jo melkoista päättäväisyyttä ja tahtotilaa. 





Viidenkympin jälkeen olen käynyt mammografiassa joka toinen vuosi. Tällä viikolla oli jälleen vuoroni käydä röntgenkuvassa. Onneksi tämä mahdollisuus (maksuttomuus ja vapaaehtoisuus) suodaan meille naisille, sillä veikkaan, että muuten kävisin rintasyöpäseulonnoissa varmasti harvemmin. Toimenpiteenä se ei ole mukavimmista päästä, mutta oman mielenrauhan ja terveyden takia sen kyllä kestää. Vaihdevuosioireista olen selvinnyt aika vähällä, mutta olen huomannut, että useampaa paikkaa on alkanut kolottamaan ja nivelet eivät ole enää nuoruuden kunnossa. Käsissä (tarkemmin sanottuna peukaloissa) puristusvoima on heikentynyt ja liikuntasuoritusten jälkeen polvissa ja alaselässä esiintyy toisinaan kolotusta tai kankeutta. Juoksulenkit ovat muuttuneet kävelylenkeiksi ja nyt mietin ihan tosissaan jonkinlaisen punttitreenin aloittamista lihaskunnon ylläpitämiseksi.






Eläkeikä näyttää karkaavaan meikäläisen kohdalla tavoittamattomiin ja olen miettinyt pitemmän aikaa, miten pystyn olemaan siinä mukana. Se, miten jaksan käydä töissä, on osa isompaa hyvinvointikokonaisuutta, johon kuuluu myös omasta kunnosta huolehtiminen. Ikääntymisen myötä olen tullut tietoisemmaksi siitä, että pystyn kuitenkin vaikuttamaan omaan työhyvinvointiini. Olen muutaman vuoden pohtinut ratkaisuja omaan työssäjaksamiseen vai pitäisikö sanoa työelämässä jaksamiseen. Työelämässä tapahtuu koko ajan paljon muutoksia ja kiihtyvässä tahdissa. En ole ihan varma pysynkö siinä enää mukana...tai edes haluanko sitä. Tällaista pohdintaa täällä, kun syntymäpäiväni jälleen lähenee ja ikämittariin tulee vuosi lisää.



 Ilolla otan vastaan kuitenkin jokaisen uuden päivän -  ja kiitollisena menneen.













keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Kirje joulupukille

Rakas joulupukki. En ole kirjoittanut sinulle vuosiin, mutta se ei tarkoita sitä, ettetkö olisi ollut mielessäni aina jouluisin. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin lähettää sinulle kirjeen ja toivoa muutamaa asiaa. Olen ollut kilttinä ja uskoisin, että tiedustelijatontutkin ovat tämän huomanneet. En ole ihan varma, miten pystyt toteuttamaan toiveeni ja onko näitä edes joulupukin pajalla, mutta tässä lista niistä.  Huom! Lahjat eivät ole tärkeysjärjestyksessä...




Toiveena olisi:

* KELLO, jossa olisi yksi tunti lisää, sillä välillä tuntuu, että vuorokauden kaikki tunnit eivät aina riitä.

* KALENTERI, joka ei täyttyisi ihan niin täyteen, kuin kuluneen vuoden kalenteri on täyttynyt. Kalenterissa saisi olla myös hieman enemmän aikaa itselle.

* VARA- AKKU, jota voisin käyttää silloin, kun tuntuu, että oma virta on vähissä. Olen huomannut, että aika usein sitä tarvitaan erityisesti huhtikuussa ja marraskuussa.

* MUISTITIKKU tai joku muu vastaava, sillä huomaan, että muistini välillä vähän pätkii tai on muuten vaan rajallinen, sekin erityisesti huhti- marraskuussa. Ehkä varapäästäkin voisi olla hyötyä...

* Jonkinlainen sopiva pätkä PINNAA, mielellään aika pitkää ja katkeamatonta. Jos löytyisi metritavarana, niin aina parempi tai vaihtoehtoisesti varapäre. Palasta rautalankaa voisin myös hyötyä. Näille kaikille tuntuu olevan aina silloin tällöin tarvetta.

* KRISTALLIPALLO, josta näkisin, milloin tämä korona-arki päättyy ja pääsisimme jonkinlaiseen normaaliarkeen. Ehkä voisin katsoa siitä vähän pidemmällekin ja nähdä mitä elämä tuo vielä tullessaan.





Ymmärrän kyllä, että lahjatoiveeni voivat olla hieman vaikea toteuttaa, mutta jos edes jonkun näistä saisin, niin olisin ikionnellinen. Kiitos vielä viime vuoden joululahjoista ja turvallista matkaa jouluaattona. Silloin ei täällä näillä näkymin ole lunta, mutta toivottavasti pääset perille. Kun käyt meillä, olemme todennäköisesti perheen kanssa joulusaunassa, mutta voit jättää lahjat ulko-oven taakse, niin kuin aina ennenkin.


Terveisin, Satu


Ai niin, yksi lahjatoive vielä, jos mahdollista. Sellainen lottorivi, jolla voi voittaa. Satatuhattakin riittäisi. Kiitos. 

P.S Samalla kun tuot lahjoja, voisit ottaa muutaman ekstrasäkin lunta mukaasi, jotta meillekin tulisi kunnollinen talvi. Kiitos jo etukäteen tästäkin.



keskiviikko 9. joulukuuta 2020

"Joulutusta"

Täällä on mukavasti päästy joulufiilikseen. Ihan "hypetyksestä" ei voi tässä kohtaa puhua, mutta joulumieli alkaa hiipiä väkisinkin tämän pimeyden keskellä...






Joulutorttuja on leivottu jo muutaman kerran ja näyttää siltä, että jouluksi täytynee leipoa vielä lisää. Teini innostui itsenäisyyspäivänä leipomaan ensimmäisen satsin pipareita ja jouluglögiä on tullut juoduksi jo useampi litra, joten jonkinlaista "joulutusta" on selvästikin ilmassa. Joululahjojen suhteen olen melko hyvin aikataulussa ja luulenpa, ettei niiden kohdalla taida tänä vuonna perinteistä lahjapaniikkia edes syntyä. Lahjojen hankinnassa suurta helpotusta tuo teinin suhteellisen vaatimattomat ja vähäiset lahjatoiveet. Meille aikuisille lahjojen saaminen ei ole joulunvietossa se tärkein asia, vaikka muutaman lahjan aionkin miehelleni ostaa. Vuosien saatossa olemme keskittyneet lähinnä lähisuvun lapsien "lahjontaan", joten joululahjahysteriaan ei ole näillä näkymin aihetta.






Pimeyden keskellä toivoisin kovasti lunta tänne länsirannikolle. Tänä aamuna maahan oli satanut hentoinen lumipeite, mutta suurta iloa sen olemassaolosta ei vielä saa. Viime vuotinen talvi oli umpisurkea (neljän kuukauden pituinen marraskuu), jonka ei toivoisi enää toistuvan, ainakaan peräkkäisinä vuosina. Valkoinen lumipeite toisi tänne kaivattua valoa ja aitoa joulun tunnelmaa, vaikka todettakoon saman hengenvetoon, että  ns. mustat joulut ovat kuitenkin meillä yleisiä. Pessimisti ei pety, jos tänäkään jouluna ei ole lunta, mutta toivo valkoisesta joulusta elää aina...







Töissä ei tänä vuonna ole tiedossa erikoisempaa härdelliä, sillä jouluarviointeja (= todistuksia) ei tehdä nykyisen käytännön mukaan 1-2 luokan oppilaille. Koronatilanteen takia emme järjestetä perinteisiä joulujuhlia ja joulukirkkokin jää tänä vuonna kokematta. Koulussamme oppilaiden esityksiä kylläkin videoidaan ja ne kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka katsomme luokissamme viimeisenä koulupäivänä. Lisäksi olemme suunnittelemassa jonkinlaista joulupolkua lähimetsään, jossa luokat voivat käydä turvallisesti aistimassa joulun tunnelmaa. Vallitsevista olosuhteista huolimatta (ja juurikin sen takia) haluamme tarjota lapsille mukavia ja ainutkertaisia  joulunajan elämyksiä...



Näiden postauksessa olevien lainakuvien myötä toivottelen edelleen tunnelmallista joulunodotusta kaikille!






lauantai 5. joulukuuta 2020

Jouluilluusiosta

Olen jouluihminen, henkeen ja vereen. Lisää painoarvoa jouluun tuo se, että minulla on syntymäpäivä jouluaaton aattona. Miten tämä sitten näkyy meillä? Vastaus: ei juuri mitenkään...tai ehkä sittenkin...





Omassa lapsuuden kodissani ensimmäiset joulumuistot ovat pohjoisen "ukkimummolassa", johon matkasimme täältä etelästä kokonaisen päivän. Siellä vietimme lapsuuteni ensimmäiset joulut, joista muistan korkeat lumihanget, porot ja rakkaat sukulaiset. Minun lapsuuteni jouluissa oli aina lunta ja siellä oleminen on ollut ikimuistoista. Jo pelkkä matkan tekeminen sinne oli jo melkoista seikkailua ja elämysmatkailua sen aikaisilla autoilla ja tieverkostolla; bensa-asemia, kun ei ollut ihan joka paikassa.  Viisihenkisen perheen matkanteko on vaatinut vanhemmilta muutenkin melko pitkää pinnaa, jossa työnjako on ollut selvä. Meillä isä ajoi autoa ja äiti "huolsi" perhettä toimien tarvittaessa takapenkin "erotuomarina".






Pohjoisen jouluperinteet vaihtuivat ja vanhempana vietimme joulut kotonamme, jossa äitini laittoi kaikki jouluruoat ("kystä kyllä") ja puunasi talon katosta lattiaan (ja lattialistoja myöden). En muista kovin paljoa osallistuneeni jouluvalmisteluihin muuta kuin kotimme koristelun osalta. Muistan lämmöllä ajanjaksoa, jolloin teimme siskoni kanssa "joulugaalan" perheellemme, jossa äiti, isä ja isoveli saivat nauttia meidän huikeista musiikki- ja tanssiesityksistä. Nämä esitykset ikuistettiin ihan kaitafilmille asti, joka silloin aikanaan oli sen hetken villitys.






Aikuistumisen ja perhesuhteiden myötä jouluperinteemme ovat muuttuneet. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Rakastan joulun odotusta. Jouluvalmistelujen suhteen olen kuitenkin maltillinen. Joskus nuorempana haaveilin joulun tekemisestä äitini tapaan, mutta käytäntö on osoittanut, että töissä käyminen, kotitaloustaitoni ja motivaationi ovat jokseenkin huono yhdistelmä. Huomaan edelleen, miten joulun alla haalin ihania askarteluideoita, joita ehdin vain harvoin tekemään ja miten selailen uusia leivonta- tai ruokareseptejä, jotka eivät syystä tai toisesta toteudu. Eräänlaisia illuusioita itsetehdystä joulusta. Tänä vuonna olen haaveillut mm. joulukranssin, paperitaitellun joulukoristeen ja kierrekynttilöiden tekemisestä, mutta toistaiseksi mitään en ole vielä tehnyt. Suunnitelmissa on myös tehdä piparinen juustokakku joulun kahvipöytään, mutta katsotaan, miten sen kanssa käy...






Meillä mies stressaa joulusta (tai pikemminkin joululahjoista) kaikkein eniten, kun taas minä nautin siitä: meillä tehdään joulusiivousta (pestään myös se joulusauna), koristellaan kotia, tehdään hyvää ruokaa, joka ei välttämättä ole ihan perinteistä, kuunnellaan joulumusiikkia sekä leivotaan joulupiparit ja- tortut. Olen jo vuosia sitten tehnyt myönnytyksen itselleni, että joulu tulee kuitenkin vähemmälläkin tekemisellä ja touhotuksella. Piparkakkutaikinan ja osa jouluruuista ostan valmiina kaupasta, eikä se tee joulusta yhtään huonompaa. Meillä joulu ei ole iso perhe- tai sukujuhla, mitä lehdistä saa ihastellen lukea, mutta se on MEIDÄN perheen näköinen joulu...



Ja tänä viikonloppuna leivomme perinteisesti piparkakut itsenäisyyspäivänä - niin kuin aina.

Hyvää viikonloppua!




P.S. Tämän postauksen kuvat ovat pixapaysta. Lainakuviin on nyt tyytyminen, sillä päivät ovat niin pimeitä, ettei valokuvaaminen tunnu mielekkäältä.


keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Herkkutarjoilua napostellen

 

Juhlistimme viime viikonloppuna pikkujoulua oman perheen kesken ja illan tarjoilut tein yhdelle isolle tarjoilulautaselle. Toteutuksessa voi hyödyntää isoja tarjottimia tai asetella tarjoilut näyttävästi keskelle pöytää esimerkiksi leveän laudan päälle. Tarjoilussa ei kannata säästellä, vaan toteuttaa se "more is more"-periaatteella. Mitä runsaampaa tarjoilu on, sitä paremmalta se myös näyttää... 




Napostelutarjottimeen laitoin suloisesti sekaisin sekä makeaa että suolaista syötävää. Esillepanossa käytin vuosia sitten ostamaani isoa astiaa, johon oli suhteellisen helppo asetella tarjottavat. Periaatteena oli, että siitä löytyisi naposteltavaa vähän jokaisen makuun. Toinen (esteettinen) kriteeri oli, että siinä tulisi olla riittävästi väriä. Halusin myös, että herkkutarjottimelle tulee vähän korkeuseroa ja siksi pähkinäsekoitus päätyi isoon juomalasiin. 





Vaikka tarjoiluastia on todella iso, se tuli helposti täyteen, eikä kaikki tarjottavat mahtuneet edes tähän. Tähän tarjoiluun asettelin kahta erilaista juustoa, viinirypäleitä, kolmenlaisia keksejä, pipareita, kurkkua, paprikaa ja tomaatteja, pähkinäsekoitusta sekä tietenkin suklaata. Ensimmäisessä versiossa minulla oli vielä rusinat ja mantelit yhdessä lasikulhossa, mutta se ei lopulta enää mahtunutkaan tähän. 






Herkkutarjoilu on nopea ja helppo toteuttaa, jossa vain mielikuvitus on rajana. Tällä kertaa tarjoilut on aseteltu ehkä turhan säntillisesti, mutta tästä on hyvä kehitellä ajatusta eteenpäin. Seuraava herkkutarjoilu on todennäköisesti jouluna tai uutena vuotena, joten tässä ehtii hyvin hakemaan ideoita ja inspiraatiota siihen. 


Joulunaika on siitä(kin) ihanaa, että se tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille. Nautitaan siitä!