Kiloista - ja muista elämän iloista

Vanheneminen on väistämätöntä ja tässä hyvässä keski-iässä on joutunut huomaamaan jo, ettei se oma keho ole enää nuori. Olen toistaiseksi säästynyt suuremmilta terveyshuolilta, mutta en pidä tilannetta kuitenkaan itsestäänselvyytenä.

Ikääntymisen tuomat muutokset hiipivät kuin huomaamatta. Aineenvaihdunta hidastuu ja hormonitasot laskevat. Olen aina ollut hoikka, mutta säilyttääkseni jonkinlaisen ihannepainon, olen alkanut miettiä enemmän syömistottumuksiani ja elämäntapojani. Sokerin vähentämisessä onnistun kausiluonteisesti ja muutamia vitamiineja otan jo suosiolla suoraan purkista. Oman hyvinvointinsa eteen joutuu tekemään ehkä enemmän töitä...tai ainakin valintoja. Ylimääräiset kilot kerääntyvät helpommin kuin ennen ja niiden poissaaminen vaatii jo melkoista päättäväisyyttä ja tahtotilaa. 

Viidenkympin jälkeen olen käynyt mammografiassa joka toinen vuosi. Tällä viikolla oli jälleen vuoroni käydä röntgenkuvassa. Onneksi tämä mahdollisuus (maksuttomuus ja vapaaehtoisuus) suodaan meille naisille, sillä veikkaan, että muuten kävisin rintasyöpäseulonnoissa varmasti harvemmin. Toimenpiteenä se ei ole mukavimmista päästä, mutta oman mielenrauhan ja terveyden takia sen kyllä kestää. Vaihdevuosioireista olen selvinnyt aika vähällä, mutta olen huomannut, että useampaa paikkaa on alkanut kolottamaan ja nivelet eivät ole enää nuoruuden kunnossa. Käsissä (tarkemmin sanottuna peukaloissa) puristusvoima on heikentynyt ja liikuntasuoritusten jälkeen polvissa ja alaselässä esiintyy toisinaan kolotusta tai kankeutta. Juoksulenkit ovat muuttuneet kävelylenkeiksi ja nyt mietin ihan tosissaan jonkinlaisen punttitreenin aloittamista lihaskunnon ylläpitämiseksi.

Eläkeikä näyttää karkaavaan meikäläisen kohdalla tavoittamattomiin ja olen miettinyt pitemmän aikaa, miten pystyn olemaan siinä mukana. Se, miten jaksan käydä töissä, on osa isompaa hyvinvointikokonaisuutta, johon kuuluu myös omasta kunnosta huolehtiminen. Ikääntymisen myötä olen tullut tietoisemmaksi siitä, että pystyn kuitenkin vaikuttamaan omaan työhyvinvointiini. Olen muutaman vuoden pohtinut ratkaisuja omaan työssäjaksamiseen vai pitäisikö sanoa työelämässä jaksamiseen. Työelämässä tapahtuu koko ajan paljon muutoksia ja kiihtyvässä tahdissa. En ole ihan varma pysynkö siinä enää mukana...tai edes haluanko sitä. Tällaista pohdintaa täällä, kun syntymäpäiväni jälleen lähenee ja ikämittariin tulee vuosi lisää.

 Ilolla otan vastaan kuitenkin jokaisen uuden päivän -  ja kiitollisena menneen.