keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Jokainen tyylillään...


Pieni arjen hauska huomio, josta minun on ihan pakko kirjoittaa. Pysähdyin eräänä päivänä miettimään, miksi se oma tapa tehdä joku asia tuntuu (joskus) ainoalta ns. oikealta tavalta....vaikka eihän se näin tietenkään ole!







Ajatus lähti oikeastaan siitä, että mies oli laittanut pojan jääkiekkovarusteet kuivumaan eri tavalla, miten MINÄ ne yleensä laitan.
Minulla on tietty järjestys ja systeemi, jolla tavaroiden pakkaaminen varustekassiin on myös (mielestäni!) helpompaa ja loogisempaa.
Kun havahduin tähän, aloin miettiä asiaa enemmänkin...


 





Samaan ajattelutapaan huomaan törmänneeni monessakin kodinhoitoon liittyvässä asiassa. Esimerkkinä mainittakoon astiapesukoneen täyttö tai pyykin laittaminen pyykkitelineelle. On hauska huomata itsestä, miten sitä "nanosekunnin" ajan meinaa puuskahtaa toiselle asiasta, mutta onneksi olen oppinut pitämään jo mölyt mahassa. Tärkeintähän koko jutussa on se, että homma on yleensäkin tehty, eikä se miten se on tehty. Pyykit kuivuu ihan yhtä hyvin (ellei paremminkin) sillä toisenlaisella tyylillä ja astianpesukone pesee astiat, vaikka ne eivät olekaan  ("minun") järjestyksessä, tai vaatteet on viikattu tai jääkaappi täytetty eri tavalla. Esimerkkejä löytyy "pilvin pimein". Tämän ajattelutavan selitys löytynee siitä, että minä hoidan kodinhoitoon liittyviä asioita useammin kuin tuo mies ja olen kehittänyt niihin oman tyylini ja tapani. Ja se miehen tyyli on tietenkin toisenlainen.




Keskustelimme asiasta viikolla vielä työpaikan kahvipöydän ääressä ja totesimme, että onneksi sitä on tähän ikään mennessä kouluttanut itseään sen verran, että voi jo hyväksyä, että jokainen tehköön tyylillään...!!!


Millaisia ajatuksia ja kokemuksia teillä on asiasta?
 
 




 
 

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Pohjustusta


Olen osallistumassa parin viikon päästä Sisustusakatemian järjestämälle Vanhan talon sisustuskoulutukseen. Olin jo viime syksynä menossa samaiseen koulutukseen, mutta silloin se peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Nyt koulutus toteutuu ja olen lähdössä Helsinkiin hakemaan hieman lisäoppia...







Koulutuksessa tutustutaan suomalaiseen vanhaan rakennuskantaan ja säilyttävään korjausrakentamiseen sisustajan näkökulmasta. Kaksipäiväisessä koulutuksessa opiskelemme vanhojen talojen sisätilojen kunnostamisen perusteita, pintamateriaaleja sekä sisustussuunnittelu.
Opettajina toimivat Heidi Laakso-Kuivalainen sekä Anu Sauramaa Suunnittelutoimisto Kruunusta. Heidi on perehtynyt syvällisesti vanhan rakennus-kannan arkkitehtuuriin ja sisätiloihin, kun taas Anu on erikoistunut rakenteisiin ja materiaaleihin.
 






Koulutusta varten meidän pitää tehdä kaksi ennakkotehtävää, joissa toisessa tutkimme meille etukäteen annettua sisustustyyliä (minulla uusbarokki).
Toisessa tehtävässä pohdimme omaa sisustustyyliä ja makumieltymyksiä. Työt esitellään kollaasitekniikalla, joten tiedossa on jälleen mukavia hetkiä "Moodboardin" parissa.
 
 
 
 



Tämän lisäksi kurssille voi ottaa mukaan oman projektin, jota todennäköisesti työstetään paikan päällä jollain tavalla.
Minulle on päivän selvää, että siskoni (ikuisuus)projekti, vanha torppa Nakkilan Hormistossa lähtee mukaani koulutukseen.
Koulutusta varten otan mukaan projektiin liittyvää materiaalia: pohjapiirustuksia, valokuvia ja värikarttoja.
Olen nimennyt projektin Hormiston Helmeksi ja toivotaan, että projekti saisi koulutuksen päätteeksi tästä hieman lisäpuhtia.


 
 
 
 
Koska asun Raumalla, jossa meillä sijaitsee ihana Vanha Rauma, koen koulutukseen osallistumisen myös sitä kautta välttämättömäksi.
Vanhojen talojen kunnostaminen on "oma tieteenlajinsa" ja koulutuksen myötä tulen saamaan arvokasta lisätietoa, jota voin hyödyntää mahdollisissa tulevissa toimeksiannoissa. Tämän lisäksi saan nivottua koulutuksen nykyisiin sisustusartesaaniopintoihini, sillä osa Hormiston projektista sisällytetään yhteen näyttötutkintooni. On ilmeisen selvää, että olen aivan innoissani tulevasta koulutuksesta...



Tammikuu lähenee loppuaan ja minulla alkaa töissä viimeinen viikko, jonka aikana minun pitää valmistella työasiat siihen kuntoon, että kollegan on helppo jatkaa kevätlukukausi loppuun. Hieman kaksijakoisissa tunnelmissa siirryn tulevan viikon jälkeen kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Haikein mielin jätän mukavat työkaverini ja oppilaani, mutta onneksi tiedän jo nyt, että palaan syksyllä "omieni pariin"... ja onhan tämä sisustusalan opiskelu ollut minulle toiveiden täyttymystä, johon saan nyt paneutua täysillä. Näissä (hieman sekavissa) tunnelmissa tulevaan viikkoon...
 
 
 
 
 
 




torstai 25. tammikuuta 2018

Tammikuun tulpaanit


Tämän sesongin ehdoton leikkokukkasuosikkini on tulppaani. Ostin ensimmäiset tulppaanit jo joulukuussa ja samalla teema mennään tammikuussakin...







Tulppaanien värimaailma on ilahduttavan laaja ja minun onnekseni näitä saa myös meidän omasta lähikaupastamme.
Esteettisenä ihmisenä totean, että pienilläkin asioilla on joskus iso merkitys. Iso ruokapöytämme olisi ilman tätä tulppaanikimppua melkoisen valju.
Tulppaani kimppu on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni kaunis. Se ei tarvitse (välttämättä) rinnalleen mitään muuta.
 
 
 


 
 

Tammikuu alkaa kääntyä kohti loppuaan. Lumi- ja vesisateen keskellä ajatukset ovat jo melko  vahvasti keväässä.
Ei ihme, että tulppaani on tämän ajan suosikki, sillä mielestäni se tuo myös pienen lupauksen  seuraavasta vuodenajasta.
 
 
 
Olen vielä ensi viikon "leipätyössäni", jonka jälkeen siirryn hetkeksi täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Kävin eilen tulevassa työssäoppimispaikassa sopimassa käytännön asioita ja samalla pääsin mukaan yhden perheen rakennusprojektiin, jossa heille suunnitellaan keittiö ja kylpyhuoneet. Tällä hetkellä innostunutta olotilaani himmentää hieman orastavan flunssan alku.Toivotaan, että tauti olisi meikäläisen kohdalla lievempää sorttia...
 
 
 
 
Toivottelen tässä vaiheessa leppoista viikon loppua kaikille lukijoilleni!
 
 
 
 
 
 
 



sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tämän hetken lempparini

Television ääreen ehdin nykyään aika harvoin. Päivän uutiset täytyy katsoa jossain kohtaa, mutta muuten TV:n katsominen on jäänyt aika vähälle. Viime aikoina olen kuitenkin hurahtanut yhden TV-ohjelman seuraajaksi. Amerikkalainen Fixer Upper-ohjelma/ Unelmarempat on tällä hetkellä ehdoton lempparini!










Ohjelmassa rempataan jokseenkin "elämää nähneitä" taloja uskomattoman hienoon kuntoon.
Joannan Gains'in pettämätön sisustustyylillä loihditaan hienoja kokonaisuuksia ja toteutetaan perheiden unelmia. 
Mistään pienistä pintarempoista ei todellakaan ole kysymys, vaan melko mittavista projekteista.
 
 
 

 


Suomessa ohjelma voi katsoa AVA:lta arki-iltaisin klo 18.30. Tällä hetkellä meillä näkyy neljännen tuotantokauden jaksoja.
Koska ohjelman seuraaminen meikäläisellä on epäsäännöllistä, seuraan Joanna Gatesin blogia, jossa on kaikki kunnostetut talot on erikseen esiteltynä.
Sieltä olen lainannut myös tämän postauksen kuvat. Lisäksi Joannan omilla kotisivuilla  on paljon paljon muutakin; DIY-vinkkejä, settikauppaa, reseptejä...
Käykääpä kurkkaamassa.

https://magnoliamarket.com/blog/
 
 
 
 




Joanna Gatesin sisustustyyli poikkeaa mielestäni jonkin verran perinteisestä amerikkalaisesta, hyvin runsasta tai massiivisesta sisustustyylistä.
Hän sisustaa Country-henkisesti, mutta joukossa on myös hieman Industrial-tyyliä.
Onpa muutamissa jaksoissa näkynyt jopa modernia (skandinaavisuuteen taipuvaa) tyyliä.
Joannan sisustustyylissä on paljon sellaista, joista minä itsekin pidän.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Sisustuksissa on paljon mukavaa rouheutta ja kauniita yksityiskohtia, luonnonmateriaalien ja vanhojen esineiden uusiokäyttöä.
Ei välttämättä suoraan suomalaiseen sisustustyyliin tuotuna, mutta soveltuvin osin kyllä.



Tällainen vinkiksi sisustusnälkäisille lukijoilleni...



 
 

perjantai 19. tammikuuta 2018

Että sellainen viikko...


Kulunut viikko on ollut sellainen, että työpäivän lisäksi ohjelmaan on kuulunut paljon muutakin hommaa. Kovin paljon en ole ehtinyt kotona olemaan ja sen pienenkin ajan olen käyttänyt tehokkaasti esim. pyykkien pesemiseen ja kaupassa käyntiin. Tästä syystä myös blogi on päivittynyt harvakseltaan. En välttämättä sanoisi, että viikko olisi ollut kiireinen, mutta ainakin se on ollut hyvin ohjelmoitu...






 
Tällä viikolla on ollut lapsen kuskaamista useampana iltana ja moneen suuntaan,
omien asioiden toimittamista työpäivän jälkeen, jääkiekossa vanhempainilta ja työporukan bändi-ilta.
Samaan iltaan ehdin mahduttamaan vielä omat luistelutreenit.
Vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut... ;)
 






Tänään käyn työpäivän jälkeen tulevassa työssäoppimispaikassa aloittelemassa yhtä projektia ja huomenna, lauantaina, olisi KIKY-päivä töissä.
Sunnuntaina lapsella on jääkiekkopeli, johon täytyy tietenkin mennä kannustamaan, joten eiköhän se viikko mennytkin sujuvasti siinä.
 


Huh. Tätä lukiessa alkoi oikein hengästyttää, mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että viikko on ollut oikein mukava. Ohjelmoidut viikot tarvitsevat pientä henkistä asennemuutosta ja psyykkaamista, mutta kaikesta selviää. Asiat priorisoidaan ja laitetaan järjestykseen...ja sitten vain heittäydytään  mukaan...
 



Että sellainen viikko.


tiistai 16. tammikuuta 2018

Sorvin äärellä...


Tällä hetkellä työ, vapaa-aika ja opiskelu menevät mukavasti sekaisin. Sisustussuunnittelu kun on tällä hetkellä meikäläisen elämässä tätä kaikkea yhdessä . Olen muutaman viikon vielä töissä päätyössäni erityisopettajana, mutta olen jo nyt ottanut  hieman varaslähtöä kevään opiskeluihini ja näyttötutkintoihini...




 
 
Kävin kuluneella viikolla mittailemassa pientä kaksiota.
Tässä tullaan tekemään jossain vaiheessa remonttia ja minulla ensisijaisena suunnittelukohteena on asunnon keittokomero.
Keittokomero on melkein alkuperäisessä kunnossa, jossa minua erityisesti viehättää nämä lankavetimet.
 
 
 
 
 
 
 
Koska kyseessä on sijoitusasunto, joka todennäköisesti päätyy vuokralle, keittiöön ei tehdä mitään järisyttäviä muutoksia.
Kodinkoneet ja vesipiste pysynevät samoilla paikoilla ja tyylinä yritän säilyttää talon 60-luvun tyyliä, mutta uudella "tvistillä"
 
 
 
 
 
 


Keittokomerossa on iso ikkuna ja olin alustavasti suunnitellut, että tilaan mahdutettaisiin pieni pöytä.
Nyt olen kuitenkin päätymässä ratkaisuun, että ikkunan eteen tulee nykyisen kiinteän kaapiston tilalle pitkä taso, jossa voi näppärästi ruokailla.
Huoneisto on kooltaan melko pieni ( 38 neliötä), joten jokainen liikenevä tila tulee hyödyntää tehokkaasti.
Haastetta on jälleen mukavasti, mutta lähden tähän innolla mukaan...
 
 



Huoneisto on nyt mitattu ja seuraavaksi työn alle tulee pohjapiirustuksen piirtäminen puhtaaksi. Saanpahan jälleen pientä lisäharjoitusta tulevia projekteja varten. Varsinaisen keittiön suunnittelu tulee liittymään osana helmikuussa alkavaa työssäoppimisjaksoani, mutta mittaustyön kävin tekemässä jo hieman etukäteen. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan pääsee oikein kunnolla sorvin ääreen...








 
 
 

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Pohdintoja ja päätöksiä


On mielenkiintoista, että aina joskus jonkun ihmisen sanat jäävät mietityttämään. Taannoin yksi tuttuni tokaisi jossain sivulauseessaan, että minä olen "tuollainen voimakastahtoinen ihminen". Naurahdin tuolloin ja taisin jopa nyökytellä hyväksynnän merkiksi, mutta vasta hieman myöhemmin aloin miettiä sanan tarkoitusta. Olenko todellakin voimakastahtoinen?




 
Tiedän olevani ihminen, joka sanoo (toisinaan) voimakkaasti oman mielipiteensä, mutta toisaalta monissa tapauksissa olen myös aika "lammas".
Voimakastahtoiseen ihmiseen yhdistän hieman negatiivisen sävyn; ihmisen joka jyrää ajatuksillaan ja mielipiteillään muut, ei kuuntele muita vaan tekee juuri niin kun haluaa, on jonkinlainen tyrannin "esiaste", tekee harvoin tai jos koskaan minkäänlaisia kompromisseja...Olenko minä sellainen?




 
 

Kysäisin asiaa mieheltäni ja hän totesi, että hänen mielestään olen enemmänkin päättäväinen ja päämäärätietoinen...ja joskus nuorempana olen ollut myös aika itsepäinen, mutta vuosien saatossa sekin piirre on pehmentynyt. Mieheni luonnehdinta oli helpommin hyväksyttävissä ja tämän jälkeen sain jonkinlaisen mielenrauhan. Tiedän jossakin asioissa olevani aika ehdoton (liittyvät usein lapsen kasvatukseen). Minulla on periaatteita, mutta omasta mielestäni olen kuitenkin valmis myös muuttamaan niitä tarpeen vaatiessa. Tässä iässä ei ole muutenkaan enää NIIN ehdoton kuin nuorempana, eikä maailmakaan ole musta valkoinen, vaan siinä on enenevässä määrin kaikkia harmaan sävyjä.
 
 
 


 
Pieni itsetutkiskelu ja pohdinta on aina silloin tällöin paikallaan. Se, minkälainen ihminen olet, riippuu ympäristössä, missä olet ja vaikutat. "Työminäni" on taatusti hieman erilainen kuin "kotiminäni", koska roolit ovat hieman erilaiset, mutta se "perus-Satu" on silti olemassa.  Minut pitkään tunteneet tietävät taatusti minun hyvät ja huonot puoleni hieman eri kantilta kuin minun kanssa vähemmän tekemisissä olevat. Yhteenvetona tästä pohdinnastani toivon kehittyväni ihmisenä edelleen...ja toivottavasti parempaan suuntaan.



Ja sitten vielä päätöksistä. Uuden vuoden lupausta en tehnyt tänäkään vuonna, sillä olen hirveän huono pitämään niitä. Viime kesänä aloittamani sokerin vähentäminen on pitänyt yllättävän hyvin. Jouluna annoin myönnytyksen syödä suklaata, mutta sekin pysyi kohtuudessa. Paluu ruotuun on käynyt helposti ja karkkia en ole syönyt. Liikunnan suhteen olen tullut armollisemmaksi. Juoksulenkit ovat jääneet, mutta en ota siitäkään paineita. Seuraavaksi yritän vähentää iltaisin tietokoneella istumista, sillä huomaan, että sen ääressä (ja SOME:ssa) tulee vietettyä ihan liikaa aikaa. Nyt tein päätöksen, että klo 19.00 jälkeen suljen tietokoneen ja asiat saavat jäädä seuraavaan päivään...tai hamaan tulevaisuuteen.



Katsotaan, kuinka päättäväinen osaankaan olla...
 
;)
 
 
 
 
 

perjantai 12. tammikuuta 2018

Pienet huurteiset...


Talvi tuli vihdoin tännekin. Lumimäärä on edelleen melko olematonta, mutta luonto on saanut kauniin huurrekuorrutuksen...





Tämä sääilmiö on kaunis ja valitettavan nopeasti myös poismenevää.
Minun piti jo eilen ehtiä kuvaamaan, mutta aikatauluni ei oikein antanut myöden.
Kävin ottamassa nämä kuvat pikaisesti, kun oli vielä valoisaa...







Loman jälkeinen työviikko on takanapäin ja tuntuu, että arki taisi ottaa meikäläisestä melkoisen yliotteen.
Monta asiaa on jälleen saman aikaisesti menossa ja vireillä. Täytyypä olla tarkkana, ettei mene kokonaan stressin puolelle.
 
 
 
Onneksi viikonloppu tuo pienen ja ansaitun hengähdystauon.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!


 
 
 
 

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Intohimosta sisustamiseen


Huomaan, että joululomalla ollessani ajatukseni ja tekemiseni olivat aika paljon sisustamisessa. Jollakin intohimon kohteena on teatteri, jollakin liikunta ja urheilu, kirjojen lukeminen tai elokuvat. Joku harrastaa intohimoisesti puutarhanhoitoa tai leipomista, minulla se on ehdottomasti sisustaminen...







Pienenä tyttönä suosikkileikkini oli nukkekodilla leikkiminen (sen kalustaminen) tai teimme ystävän kanssa legoista pienet asuntovaunut sisustuksineen tai hyvinä talvina teimme lumeen "kodin". Muistan aina ihailleeni kauniita koteja, joissa on ollut "joku juttu" tai kun isälleni tuli aikoinaan Vene -lehti, tutkiskelin innoissani veneiden sisustuksen pohjakuvia. Ikimuistoisin reissu on ollut aikoinaan vierailu Hviträskissä tätini kanssa.
Sen arkkitehtuuri ja sisustus tekivät tähän nuoreen tyttöön lähtemättömän vaikutuksen.
 








En ole kuitenkaan sellainen sisustusintoilija, että ostaisin uusia huonekaluja tai vaihtaisin jatkuvasti huonekalujen paikkoja (tai siis en enää...).
Sisustustyylini ei välttämättä noudata mitään tiettyä tyyliä ja desing kalusteitakin meiltä löytyy vain muutamia. Meidän kotimme on ihan "tavallinen".
En myöskään vieraillessani muiden kodeissa arvioi juurikaan toisten sisustustyylejä, vaan kiinnitän huomioni talon tilan käyttöön ja pohjaratkaisuun;
mikä tilassa toimii ja mikä ei mielestäni toimi tai tekisin ehkä toisella tavalla. Näen ja koen tilan haasteena ja mahdollisuutena.






Suurin intohimoni on ollut (ja on edelleen) asuntojen pohjakuvien analysointi.
Suunnittelen asuntojen huonekalujen sijoittelua ja niiden variaatioita.
Aika usein huomaan myös suunnittelevani niihin "seinänkaatoja" tai oviaukkojen suurentamisia.
Tätä intohimoa olen tehnyt jo vuosia kausia, jo paljon ennen sisustusopintoihini ryhtymistä.
 




 
 
Sisustusopintojen ja kurssien myötä olen päässyt toteuttamaan intohimoani uudelle tasolle.
Tiedon, taidon ja kokemuksen lisääntyessä tilojen suunnittelusta on tullut vieläkin hienompaa...ja koukuttavampaa.
Pohjapiirrosten käsin piirtäminen oikeaan mittasuhteeseen ja niiden kalustesuunnittelu on ihan parasta.
Se ei ole nykyajan trendin mukaista, sillä kaikki tehdään nykyisin tietokoneella hyvinkin realistisiksi.
Käsin piirtäminen on kuitenkin minun juttuni ja sitä taitoa vaalin säännöllisin väliajoin.
 
 
 
 
Aika näyttää tuleeko sisustamisesta joskus vielä jotakin enemmän vai pysyykö se vain "kalliina harrastuksena".
Suuria panostuksia tai päätöksiä ei ole tarvinnut vielä tehdä, mutta annan ajatuksieni rauhassa kypsyä.
On kuitenkin sanomattakin selvää, että teen tätä intohimosta ja rakkaudesta sisustamiseen.
 
 
 
Olisi kiva kuulla, mikä on sinun intohimosi...?
 
 
 
 
 
  

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vähän tökkii


Tänä aamuna saimme nauttia hetken auringonpaisteesta, joten nappasin kuvia meidän olohuoneesta, jossa joulu on ollut siivottuna pois jo jonkin aikaa. Kahden viikon joululoma on takanapäin ja kieltämättä alkava työarki vähän tökkii. Tiedossa on neljän viikon työrupeama, jonka jälkeen jään koko kevätkaudeksi opintovapaalle...








Työhön liittyvät suunnitelmat on suurin piirtein tehtynä, mutta työtahtiin orientoituminen näin lomien jälkeen tuntuu vähän takkuiselta.
Yllättävän nopeasti sitä tottuu kiireettömiin aamuihin, aikatauluttomuuteen ja siihen, ettei tarvitse olla lasta viemässä koko ajan jonnekin päin.
Pääsin melko pian lomafiiliksiin ja tämä loma on tuntunut erinomaisen rentouttavalta, uskallan jopa sanoa, että pitkältä...
 
 





Kieltämättä ajatukset ovat myös tulevassa opintovapaassa, sillä tiedossa on mielenkiitoisia työssäoppimisjaksoja, joissa tiedossa on aivan uusia haasteita.
 Käyn vain satunnaisesti osallistumassa muutamille tunneille (Photoshop ja mallinrakennus) ja lisäksi minulla on tiedossa opintoihini liittyviä näyttötutkintoja. 
Lisäksi olen näillä näkymin helmikuussa menossa Helsinkiin yhdelle sisustuskurssille, mutta sen toteutumisesta ei ole vielä ihan täyttä varmuutta.
 
 
 
Vaikka nyt on vähän totisemmat paikat ja niin kuin olen kuullut sanottavan,
että "sunnuntai-illan urheiluruudun jälkeen ei ole enää elämää",
suuntaan katseeni tulevaan viikkoon.
 
 
Kyllä se siitä taas lähtee...
 
 
 



lauantai 6. tammikuuta 2018

(Aikuis)luistelua


Joskus hetken päähänpistosta, voi seurata jotain todella kivaa. Näin kävi ainakin minulle. Istuin kuluneella viikolla parturissa ja parturini alkoi selittää harrastuksestaan, aikuisluistelusta. Minähän innostuin ajatuksesta heti ja saman päivän iltana olin jo tutustumassa uuteen harrastukseen...







Ennen ensimmäistä harjoitusta ongelmaksi tuli jo luistimen kunto ja millaisilla vaatetuksella sinne pitää lähteä.
Harkitsin jopa kypärän ottamista mukaan, mutta siitä ajatuksesta kuitenkin luovuin. Olihan kyseessä kuitenkin taitoluisteluharjoitukset!
Isäntä tsemppasi ja samalla varovasti kyseli, että oliko vapaa-ajan vakuutukseni kunnossa. Jääkiekkoilijapoikamme vähän hymähteli varovaisen hyväksyvästi, joten tulkitsin asian niin, että minulla oli perheen tuki takanani. Luistinkassi tuli pakattua suurella hartaudella ja tunne oli kuin olisi valmistautumassa johonkin suurempaan - ja olinhan minä!






Meitä aikuisluistelijoita oli arviolta n. 20, hyvin eri tasoisia ja eri ikäisiä. Arvioisin, että minä taisin olla vanhimmasta päästä ellei jopa vanhin.
Taitotaso oli todellakin laidasta laitaan. Oli niitä, ketkä olivat harrastaneet nuoruudessaan lajia useamman vuoden ja sitten oli niitä "laitoja pitkin"-luistelijoita.
Hienointa oli, että kaikki mahtuivat joukkoon ja olipa kirjavaan joukkoomme uskaltautunut yksi mieskin.







 Meidät jaettiin kahteen ryhmää: hieman kokeneempiin ja perusasioita harjoitteleviin. Minulle ongelmaksi tuli, että en tiennyt, kumpaan sakkiin kuuluisin.
Toinen valmentajistamme ohjasi minut "alkulämpöluistelun" perusteella kokeneempien ryhmään, jossa harjoitellaan jo kuvioita ja hyppyjä.
Olen joskus hamassa lapsuudessani harrastanut taitoluistelua yhden vuoden, jonka jälkeen luistelu-urani (suureksi pettymyksekseni) päättyi.
Lapsuudenystäväni jatkoi luistelun parissa ja hän valmensi minua omalla ajallaan, joten jonkinlaiset perusasiat ovat hallinnassa.
Lisäksi opettajan työssäni joudun/saan opettaa luistelua ihan joka talvi, joten ihan "pystymetsästä" en todellakaan tähän hommaan ryhtynyt.






Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme tulppia ja valssihyppy- tulppi - yhdistelmää, terän käyttöä (kaariluistelua eli "makkaroita" ja niiden variaatioita) ja lopuksi harjoittelimme vielä silmukan tekemistä. Kieli keskellä suuta (ja pää pyörällä) jokainen harjoitteli ja aina välillä valmentaja kävi neuvossa tai antamassa vinkkiä suoritukseen. Harjoitusaikaa oli 50 minuuttia ja täytyy todeta, että aika meni todella nopeasti. Kokemus oli niin mahtava, että ajattelin käydä siellä koko tämän kevätkauden. Seuraavaksi täytyy käydä terotuttamassa luistimet, ostaa teräsuojat ja ehkä päivittää vaateosastoa uuden harrastuksen myötä. Jos oikein tästä vielä innostun, tulee hankintalistalle myös uudet luistimet...välineurheiluahan tämäkin on, mutta ei vaadi ainakaan aluksi mitenkään suurta rahallista panostusta.
 


Tällä (luistelu)kokemuksella en voi muuta kuin suositella tätä harrastusta.
Oli luistelutausta millainen hyvänsä, voin taata, että jokaiselle riittää haastetta ja harjoiteltavaa.
Vuosikymmenien takainen lapsuuden haaveeni toteutui, kun pääsin takaisin  hienon harrastuksen pariin.
Eikä siihen mennyt kuin sen neljäkymmentä vuotta!
 

 
 
P.S. Totesin illalla kotona, että ilmeisesti viikottainen jäähallikiintiöni (keskimäärin 4 kertaa viikossa) ei ole vielä täynnä, koska hakeuduin aikuisluistelemaan. Näillä näkymin torstai tulee olemaan sellainen päivä, että vietän vapaa-aikaani kahdella eri jäähallilla; pojan ja oman harrastuksen puitteissa...

 
 
 
 

torstai 4. tammikuuta 2018

Asioilla on tapana järjestyä...


Osaan stressata aika pienistä asioista. Elämänhallintaani auttaa kummasti, kun kalenterini täyttyy sopivasti menoista ja tiedän niistä riittävän ajoissa. Tiedän, että elämässä tapahtuu paljon odottamatonta, mihin ei voi varautua, mutta niistä asioista joihin voin vaikuttaa, pyrin hallitsemaan kaikin mahdollisin keinoin.






Loppu vuodesta mieltäni valtasi pienimuotoinen epätietoisuus (ja paniikki), kun moni minuun liittyvä asia näytti vyöryvän hallitsemattomasti ylitseni.
Ei mitään maailman loppua, mutta monen pienen asian summa, joka meinasi saada meikäläisestä kunnon "kuristusotteen"
Tavalla taikka toisella nämä liittyivät kevätkaudella jatkuviin opintoihini ja talouteen (aikuisopintotuki, asuntolainan hoitaminen ja omistamani kolmion tuleva putkiremontti, toiminimeni jatkuminen opiskelujen ohella...) Kun näitä asioita alkoi pyörittelemään pienessä mielessä (yöllä!), saattoivat ne saada hetkellisesti jopa liian isot mittasuhteet.

 




Koska ei "norsuakaan syödä yhtenä palana, vaan pieninä paloina", aloin työstämään asiaa vähitellen, yksi kerrallaan.
 Osa asioista on edelleen käsittelyn alla, mutta moneen asiaan olen saanut jo selvyyden ja tiedän, miten etenen.
Osa on ratkennut itsestään ja osassa minun on pitänyt tehdä suunnitelma tai jonkin sortin päätös.







Kävin tällä viikolla päivittämässä sisustusopintojeni tilanteen ja kevään ohjelman.
Jään opintovapaalle erityisopettajan työstäni helmikuussa ja keskityn vain opiskeluuni.
Varsinaisia lähiopetusjaksoja on vähän, mutta sitäkin enemmän on tiedossa työssäoppimista ja näyttötutkintoja. 
Työssäoppimispaikkojen kanssa täytyy käydä vielä sopimassa ajankohdat ja voi olla, että siskoni ikuisuusprojekti saa vähän vauhtia.
Kevään opintosuunnitelmien lukkoon lyöminen oli minun stressikaaoksessani se viimeisin asia, mutta nyt sekin on selvitetty.


Toteanpahan vain, että asioilla on tapan järjestyä. Tavalla taikka toisella.






 

tiistai 2. tammikuuta 2018

Aikasyöppö


Elämässä tulee kulutettua paljon aikaa ns. aikasyöppöihin. Monella se taitaa olla SOME:ssa surffaaminen. Nyt esittelen teille ihanan aikasyöpön, sen toisen ihanan Pinterestin rinnalle...



 
 
Olen tehnyt molemmat tässä postauksessa olevat kuvakollaasit Polyvore:n sivustolla.
Siellä saat luotua omia miellekarttojasi (tai moodboardeja) muodin, kauneuden ja sisustuksen alalta.
Kuvapankki on melkoinen ja mahdollisuudet rajattomat.
 
 





Olen luonut sivustoille oman tilin, jossa pääsen tekemään, tallentamaan ja jakamaan kaikki luomukset.
Tämän lisäksi ohjelma listaa kaikki esineet eräänlaiseksi ostoslistaksi, jossa halutessasi voit tehdä hankintoja.
Hinnat ovat dollareina, joten nykyisen kurssin mukaan hinnat ovat euroon nähden suurin piirtein 1:1.
Hauskaa "virtuaalishoppailua" ja halutessaan ihan oikeatakin.



Tässä vielä tiivistetysti tietoa sivustosta (Lähde: Wikipedia/käännös):
 
"Polyvore on yhteisöystävällinen sosiaalisen kaupankäynnin sivusto, jonka pääkonttori sijaitsee Kalifornian Mountain View -alueella.
Yrityksen virtuaalinen toiminto sallii yhteisön jäsenten lisätä tuotteita yhteiseen tuoteindeksiin ja käyttää niitä luomaan kuvakollaaseita nimeltä "Sets". 
Työkalun visuaalisen luonteen vuoksi Polyvorea käytetään pääasiassa kodinrakennuksen, kauneuden ja muodin aloilla".

 


Jos tunnet hiemankin vetoa erilaisten tyylikollaasien tekemiseen, niin tämä on oivallinen ja helppokäyttöinen sivusto siihen.
Ja kuten jo alussa varoittelin - melkoinen aikasyöppö!




maanantai 1. tammikuuta 2018

Uuteen vuoteen


Oikein hyvää uutta vuotta 2018 kaikille!

Uusi Vuosi aloittaa kalenterivuoden ja monet bloggaajat jakavat sivuillaan printattavia kalentereita. Kurkkasin kokeilumielessä valkoisen vuoren rinteillä -blogin kalenteria ja ihastuin siihen, koska pohjalla on ruudukko, johon voi lisätä omia menoja...






 
Kalenterisivu on yhden A4 arkin kokoinen.
Tulostimesta ja paperista riippuen ulkonäköä pystyy hieman vaihtelemaan.
Minä tyydyin tulostamaan nämä ihan "normipaperille"...
 
 



Mustan jättiklipsun olin ostanut kesällä GRANIT:in myymälästä ja nyt sille oli käyttöä.
Paperit vain nipsulla kiinni ja kalenteri oli valmis.


 




Tämä kalenteri on oikein sopiva työhuoneeni seinää koristamaan.
Ei muuta kuin kirjaamaan ja suunnittelemaan tulevia uuden vuoden menoja...



Uusi vuosi on aina uuden alkua.
Katson taaksepäin tyytyväisenä, mutta samalla innokkaana eteenpäin.



Tervetuloa uusi vuosi 2018!