(Aikuis)luistelua

Joskus hetken päähänpistosta, voi seurata jotain todella kivaa. Näin kävi ainakin minulle. Istuin kuluneella viikolla parturissa ja parturini alkoi selittää harrastuksestaan, aikuisluistelusta. Minähän innostuin ajatuksesta heti ja saman päivän iltana olin jo tutustumassa uuteen harrastukseen...

Ennen ensimmäistä harjoitusta ongelmaksi tuli jo luistimen kunto ja millaisilla vaatetuksella sinne pitää lähteä.
Harkitsin jopa kypärän ottamista mukaan, mutta siitä ajatuksesta kuitenkin luovuin. Olihan kyseessä kuitenkin taitoluisteluharjoitukset!
Isäntä tsemppasi ja samalla varovasti kyseli, että oliko vapaa-ajan vakuutukseni kunnossa. Jääkiekkoilijapoikamme vähän hymähteli varovaisen hyväksyvästi, joten tulkitsin asian niin, että minulla oli perheen tuki takanani. Luistinkassi tuli pakattua suurella hartaudella ja tunne oli kuin olisi valmistautumassa johonkin suurempaan - ja olinhan minä!

Meitä aikuisluistelijoita oli arviolta n. 20, hyvin eri tasoisia ja eri ikäisiä. Arvioisin, että minä taisin olla vanhimmasta päästä ellei jopa vanhin.
Taitotaso oli todellakin laidasta laitaan. Oli niitä, ketkä olivat harrastaneet nuoruudessaan lajia useamman vuoden ja sitten oli niitä "laitoja pitkin"-luistelijoita.
Hienointa oli, että kaikki mahtuivat joukkoon ja olipa kirjavaan joukkoomme uskaltautunut yksi mieskin.

 Meidät jaettiin kahteen ryhmää: hieman kokeneempiin ja perusasioita harjoitteleviin. Minulle ongelmaksi tuli, että en tiennyt, kumpaan sakkiin kuuluisin.
Toinen valmentajistamme ohjasi minut "alkulämpöluistelun" perusteella kokeneempien ryhmään, jossa harjoitellaan jo kuvioita ja hyppyjä.
Olen joskus hamassa lapsuudessani harrastanut taitoluistelua yhden vuoden, jonka jälkeen luistelu-urani (suureksi pettymyksekseni) päättyi.
Lapsuudenystäväni jatkoi luistelun parissa ja hän valmensi minua omalla ajallaan, joten jonkinlaiset perusasiat ovat hallinnassa.
Lisäksi opettajan työssäni joudun/saan opettaa luistelua ihan joka talvi, joten ihan "pystymetsästä" en todellakaan tähän hommaan ryhtynyt.

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme tulppia ja valssihyppy- tulppi - yhdistelmää, terän käyttöä (kaariluistelua eli "makkaroita" ja niiden variaatioita) ja lopuksi harjoittelimme vielä silmukan tekemistä. Kieli keskellä suuta (ja pää pyörällä) jokainen harjoitteli ja aina välillä valmentaja kävi neuvossa tai antamassa vinkkiä suoritukseen. Harjoitusaikaa oli 50 minuuttia ja täytyy todeta, että aika meni todella nopeasti. Kokemus oli niin mahtava, että ajattelin käydä siellä koko tämän kevätkauden. Seuraavaksi täytyy käydä terotuttamassa luistimet, ostaa teräsuojat ja ehkä päivittää vaateosastoa uuden harrastuksen myötä. Jos oikein tästä vielä innostun, tulee hankintalistalle myös uudet luistimet...välineurheiluahan tämäkin on, mutta ei vaadi ainakaan aluksi mitenkään suurta rahallista panostusta.

 

Tällä (luistelu)kokemuksella en voi muuta kuin suositella tätä harrastusta.

Oli luistelutausta millainen hyvänsä, voin taata, että jokaiselle riittää haastetta ja harjoiteltavaa.

Vuosikymmenien takainen lapsuuden haaveeni toteutui, kun pääsin takaisin  hienon harrastuksen pariin.

Eikä siihen mennyt kuin sen neljäkymmentä vuotta!

 

 

 

P.S. Totesin illalla kotona, että ilmeisesti viikottainen jäähallikiintiöni (keskimäärin 4 kertaa viikossa) ei ole vielä täynnä, koska hakeuduin aikuisluistelemaan. Näillä näkymin torstai tulee olemaan sellainen päivä, että vietän vapaa-aikaani kahdella eri jäähallilla; pojan ja oman harrastuksen puitteissa...