Asioilla on tapana järjestyä...

Osaan stressata aika pienistä asioista. Elämänhallintaani auttaa kummasti, kun kalenterini täyttyy sopivasti menoista ja tiedän niistä riittävän ajoissa. Tiedän, että elämässä tapahtuu paljon odottamatonta, mihin ei voi varautua, mutta niistä asioista joihin voin vaikuttaa, pyrin hallitsemaan kaikin mahdollisin keinoin.

Loppu vuodesta mieltäni valtasi pienimuotoinen epätietoisuus (ja paniikki), kun moni minuun liittyvä asia näytti vyöryvän hallitsemattomasti ylitseni.
Ei mitään maailman loppua, mutta monen pienen asian summa, joka meinasi saada meikäläisestä kunnon "kuristusotteen"
Tavalla taikka toisella nämä liittyivät kevätkaudella jatkuviin opintoihini ja talouteen (aikuisopintotuki, asuntolainan hoitaminen ja omistamani kolmion tuleva putkiremontti, toiminimeni jatkuminen opiskelujen ohella...) Kun näitä asioita alkoi pyörittelemään pienessä mielessä (yöllä!), saattoivat ne saada hetkellisesti jopa liian isot mittasuhteet.

 

Koska ei "norsuakaan syödä yhtenä palana, vaan pieninä paloina", aloin työstämään asiaa vähitellen, yksi kerrallaan.
 Osa asioista on edelleen käsittelyn alla, mutta moneen asiaan olen saanut jo selvyyden ja tiedän, miten etenen.
Osa on ratkennut itsestään ja osassa minun on pitänyt tehdä suunnitelma tai jonkin sortin päätös.

Kävin tällä viikolla päivittämässä sisustusopintojeni tilanteen ja kevään ohjelman.
Jään opintovapaalle erityisopettajan työstäni helmikuussa ja keskityn vain opiskeluuni.
Varsinaisia lähiopetusjaksoja on vähän, mutta sitäkin enemmän on tiedossa työssäoppimista ja näyttötutkintoja. 
Työssäoppimispaikkojen kanssa täytyy käydä vielä sopimassa ajankohdat ja voi olla, että siskoni ikuisuusprojekti saa vähän vauhtia.
Kevään opintosuunnitelmien lukkoon lyöminen oli minun stressikaaoksessani se viimeisin asia, mutta nyt sekin on selvitetty.

Toteanpahan vain, että asioilla on tapan järjestyä. Tavalla taikka toisella.