Pohdintoja ja päätöksiä

On mielenkiintoista, että aina joskus jonkun ihmisen sanat jäävät mietityttämään. Taannoin yksi tuttuni tokaisi jossain sivulauseessaan, että minä olen "tuollainen voimakastahtoinen ihminen". Naurahdin tuolloin ja taisin jopa nyökytellä hyväksynnän merkiksi, mutta vasta hieman myöhemmin aloin miettiä sanan tarkoitusta. Olenko todellakin voimakastahtoinen?

 

Tiedän olevani ihminen, joka sanoo (toisinaan) voimakkaasti oman mielipiteensä, mutta toisaalta monissa tapauksissa olen myös aika "lammas".

Voimakastahtoiseen ihmiseen yhdistän hieman negatiivisen sävyn; ihmisen joka jyrää ajatuksillaan ja mielipiteillään muut, ei kuuntele muita vaan tekee juuri niin kun haluaa, on jonkinlainen tyrannin "esiaste", tekee harvoin tai jos koskaan minkäänlaisia kompromisseja...Olenko minä sellainen?

 

 

Kysäisin asiaa mieheltäni ja hän totesi, että hänen mielestään olen enemmänkin päättäväinen ja päämäärätietoinen...ja joskus nuorempana olen ollut myös aika itsepäinen, mutta vuosien saatossa sekin piirre on pehmentynyt. Mieheni luonnehdinta oli helpommin hyväksyttävissä ja tämän jälkeen sain jonkinlaisen mielenrauhan. Tiedän jossakin asioissa olevani aika ehdoton (liittyvät usein lapsen kasvatukseen). Minulla on periaatteita, mutta omasta mielestäni olen kuitenkin valmis myös muuttamaan niitä tarpeen vaatiessa. Tässä iässä ei ole muutenkaan enää NIIN ehdoton kuin nuorempana, eikä maailmakaan ole musta valkoinen, vaan siinä on enenevässä määrin kaikkia harmaan sävyjä.

 

 

 

 

Pieni itsetutkiskelu ja pohdinta on aina silloin tällöin paikallaan. Se, minkälainen ihminen olet, riippuu ympäristössä, missä olet ja vaikutat. "Työminäni" on taatusti hieman erilainen kuin "kotiminäni", koska roolit ovat hieman erilaiset, mutta se "perus-Satu" on silti olemassa.  Minut pitkään tunteneet tietävät taatusti minun hyvät ja huonot puoleni hieman eri kantilta kuin minun kanssa vähemmän tekemisissä olevat. Yhteenvetona tästä pohdinnastani toivon kehittyväni ihmisenä edelleen...ja toivottavasti parempaan suuntaan.

Ja sitten vielä päätöksistä. Uuden vuoden lupausta en tehnyt tänäkään vuonna, sillä olen hirveän huono pitämään niitä. Viime kesänä aloittamani sokerin vähentäminen on pitänyt yllättävän hyvin. Jouluna annoin myönnytyksen syödä suklaata, mutta sekin pysyi kohtuudessa. Paluu ruotuun on käynyt helposti ja karkkia en ole syönyt. Liikunnan suhteen olen tullut armollisemmaksi. Juoksulenkit ovat jääneet, mutta en ota siitäkään paineita. Seuraavaksi yritän vähentää iltaisin tietokoneella istumista, sillä huomaan, että sen ääressä (ja SOME:ssa) tulee vietettyä ihan liikaa aikaa. Nyt tein päätöksen, että klo 19.00 jälkeen suljen tietokoneen ja asiat saavat jäädä seuraavaan päivään...tai hamaan tulevaisuuteen.

Katsotaan, kuinka päättäväinen osaankaan olla...

 

;)