torstai 31. joulukuuta 2020

Vuoden 2020 kohokohdat


Vaikka kulunut vuosi on ollut korona-pandemian takia hyvin erikoinen, on siihen mahtunut myös paljon mieleenpainuvia  ja hyviä hetkiä. Tein instagramin puolelle jo näistä yhdeksän kuvan kollaasin (#bestnine2020) ja ajattelin jakaa sen täälläkin eräänlaisena yhteenvetona vuodesta 2020. 





Vuoden 2020 kohokohdat olivat:

* Pariisin matka Maison &Objet- messuille Sisustusosaajien kanssa. Pariisi teki minuun vaikutuksen ja sinne on palattava joskus vielä uudestaan.

* Hiihtoloman laskettelureissu Ellivuorelle. Talvi oli meillä päin  todella huono, mutta parin päivän irtiotto rinteessä teki oikein hyvää.

* Huhtikuussa vietimme mieheni 60-vuotissynttäreitä mökillämme koronarajoituksin lähipiirissä.. Ikimuistoinen ja lämminhenkinen juhla, joka oli aivan syntymäpäiväsankarinsa näköinen.

* Toukokuussa juhlittiin äitienpäivää. Oma äitini on jo yli 80-vuotias, joten pieni juhlallisuus suoritettiin ulkona pihakeinussa turvaetäisyyksin, kakun ja kahvin kanssa.<3

* Juhannuksen jälkeen aloitimme mökin pintaremontin, jossa uusimme pinnat ja keittiön. Iso projekti, jossa teimme lähes kaiken itse. Vähän jäi remontoitavaa vielä seuraavaankin kesään...

* Elokuun 12. päivä vietimme 20-vuotis hääpäiväämme. Kävimme muistelemassa kirkossa vihkimistämme ja kävimme ravintolassa syömässä. Muistoksi tapahtuneesta kirkastimme vihkisormuksemme ja pujotimme ne kirkossa uudestaan nimettömiimme. Yhteinen matka jatkuu.

* Teimme mökkiremontin keskellä yhden päiväretken Rauman saaristoon. Ihana päivä ja ihania muistoja sieltäkin.

* Kesällä vietimme paljon aikaa mökillä ja se oli myös meidän "henkireikämme" koronavuonna. Mökillä juhlimme isännän syntymäpäivää, vappua, juhannusta ja venetsialaisia. Kesä oli meille hyvä.

* Syksyllä paluu arkeen alkoi ja melko pian kuvaan tulivat jälleen tiukennetut koronarajoitukset. Satakunnassa tilanne on ollut toistaiseksi melko rauhallinen Onneksi etäkouluun ei tarvinnut mennä takaisin ja pojan jääkiekkoharrastus sai myös jatkua. Maskit tulivat osaksi arkea, sekä töissä että harrastuksissa. Elämä jatkuu kuitenkin ja tilanteeseen on täytynyt sopeutua. Miltä huominen näyttää, sitä kukaan ei tiedä...


Tämä kummallinen vuosi tulee päätökseen ja mielenkiinnolla otan vastaan tulevan.


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2021 KAIKILLE!


 



sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Lievää neuloosia havaittavissa

Vähän ennen joululoman alkua sain ajatuksen, että tällä lomalla teen villasukkia. Ihan vaan sen takia, että maltan istua aloillani ja olla puuhaamatta työasioita. Tätä tarkoitusta varten ostin lähikaupasta uusia lankojakin...





Kaapin kätköistä löysin pienen etsimisen jälkeen sukkapuikot ja kuinka ollakaan, siellä oli myös yksi kesken jäänyt sukka. Olin neulonut jo sukan varren, mutta jostain syystä sukan tekeminen oli jäänyt minulta vaiheeseen. Liekö kevätaurinko vienyt energiat muualle. Samasta kätköstä löysin villasukkien teko-ohjeetkin, jolle oli muutaman vuoden tauon jälkeen tarvetta.







Pienen ohjeiden kertauksen jälkeen kantapää ja kavennukset ovat palanneet taas mieleen. Ensimmäinen sukka alkaa olla kutakuinkin valmis ja sen jälkeen teen sille parin. Ensimmäinen sukkaparin teen lapselle. Hän huomasi yhtenä päivänä, ettei omistanut ainokaistakaan villasukkaa, joskin kasvupyrähdyksellä on ollut osuutta tähän puutokseen. Seuraavaksi vuorossa on tehdä isännälle sukat ja sen jälkeen lupasin tehdä vielä lyhytvartiset sukat miehen tyttärelle. Voi olla, että tämän jälkeen kutimet jäävätkin taas tauolle. Sukkien neulominen (vai kutominen?) sopii minulle loma-ajan tekemiseksi oikein hyvin, sillä ne valmistuvat suhteellisen nopeasti ja lopputulos palkitsee aina.






Ja tähän loppuun vielä pieni kertaus aiheeseen liittyen. Minulla on aina menneet käsityöhön liittyvät käsitteet; kutoa, neuloa ja ommella sekaisin ja tutkittuani hieman asiaa, sain selville, että käsitteiden käytössä on ollut ja on edelleen alueellisia murre-eroja. Käsityön opetuksessa ja neuvonnassa ovat vakiintuneet neuloa, kutoa ja ommella  sanojen seuraavanlainen työnjako: vaatekappaleen valmistamista puikoilla tai koneella sanotaan neulomiseksi ja kankaan valmistamista kuteista tai loimista kutomiseksi, kun taas esim. neulalla ja langalla tai ompelukoneella työskentelemistä sanotaan ompelemiseksi


Niin, että mitenkäs siellä? Neulotaanko vai kudotaanko teillä sukkaa?



tiistai 22. joulukuuta 2020

Pientä ohjeistusta joulun viettoon


Sain työpaikaltani joulukortin, jossa oli tämä hauska Heli Laaksosen kirjoittama ohjeistus joulun viettoon. Se puhutteli minua sen verran, että ajattelin laittaa tekstin teille muillekin luettavaksi. Noudattakoon sitä ken haluaa. Ja vaikka teksti on kirjoitettu lounaismurteella, uskoisin, että sen syvin sanoma avautuu varmasti meille kaikille...






JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu.


1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja - eläinten kans,

5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

- Heli Laaksonen-





Minulla alkoi nyt runsaan kahden viikon loma ja ajattelin noudattaa osan ajasta em. ohjeistuksen mukaan. Nyt vedetään vähän aikaa henkeä, nautitaan yhdessäolosta ja unohdetaan hetkeksi korona. Voi olla, että kaivan jostain komeron kätköistä kutimet esiin ja kokeilen neuloa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen villasukat...siinäpä ehkä tärkeimmät tämän joulun suunnitelmat.


Rentouttavaa lomaa niille, kenellä lomaa on ja kaikille oikein rauhallista joulua!





sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Kiloista - ja muista elämän iloista

Vanheneminen on väistämätöntä ja tässä hyvässä keski-iässä on joutunut huomaamaan jo, ettei se oma keho ole enää nuori. Olen toistaiseksi säästynyt suuremmilta terveyshuolilta, mutta en pidä tilannetta kuitenkaan itsestäänselvyytenä.





Ikääntymisen tuomat muutokset hiipivät kuin huomaamatta. Aineenvaihdunta hidastuu ja hormonitasot laskevat. Olen aina ollut hoikka, mutta säilyttääkseni jonkinlaisen ihannepainon, olen alkanut miettiä enemmän syömistottumuksiani ja elämäntapojani. Sokerin vähentämisessä onnistun kausiluonteisesti ja muutamia vitamiineja otan jo suosiolla suoraan purkista. Oman hyvinvointinsa eteen joutuu tekemään ehkä enemmän töitä...tai ainakin valintoja. Ylimääräiset kilot kerääntyvät helpommin kuin ennen ja niiden poissaaminen vaatii jo melkoista päättäväisyyttä ja tahtotilaa. 





Viidenkympin jälkeen olen käynyt mammografiassa joka toinen vuosi. Tällä viikolla oli jälleen vuoroni käydä röntgenkuvassa. Onneksi tämä mahdollisuus (maksuttomuus ja vapaaehtoisuus) suodaan meille naisille, sillä veikkaan, että muuten kävisin rintasyöpäseulonnoissa varmasti harvemmin. Toimenpiteenä se ei ole mukavimmista päästä, mutta oman mielenrauhan ja terveyden takia sen kyllä kestää. Vaihdevuosioireista olen selvinnyt aika vähällä, mutta olen huomannut, että useampaa paikkaa on alkanut kolottamaan ja nivelet eivät ole enää nuoruuden kunnossa. Käsissä (tarkemmin sanottuna peukaloissa) puristusvoima on heikentynyt ja liikuntasuoritusten jälkeen polvissa ja alaselässä esiintyy toisinaan kolotusta tai kankeutta. Juoksulenkit ovat muuttuneet kävelylenkeiksi ja nyt mietin ihan tosissaan jonkinlaisen punttitreenin aloittamista lihaskunnon ylläpitämiseksi.






Eläkeikä näyttää karkaavaan meikäläisen kohdalla tavoittamattomiin ja olen miettinyt pitemmän aikaa, miten pystyn olemaan siinä mukana. Se, miten jaksan käydä töissä, on osa isompaa hyvinvointikokonaisuutta, johon kuuluu myös omasta kunnosta huolehtiminen. Ikääntymisen myötä olen tullut tietoisemmaksi siitä, että pystyn kuitenkin vaikuttamaan omaan työhyvinvointiini. Olen muutaman vuoden pohtinut ratkaisuja omaan työssäjaksamiseen vai pitäisikö sanoa työelämässä jaksamiseen. Työelämässä tapahtuu koko ajan paljon muutoksia ja kiihtyvässä tahdissa. En ole ihan varma pysynkö siinä enää mukana...tai edes haluanko sitä. Tällaista pohdintaa täällä, kun syntymäpäiväni jälleen lähenee ja ikämittariin tulee vuosi lisää.



 Ilolla otan vastaan kuitenkin jokaisen uuden päivän -  ja kiitollisena menneen.













keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Kirje joulupukille

Rakas joulupukki. En ole kirjoittanut sinulle vuosiin, mutta se ei tarkoita sitä, ettetkö olisi ollut mielessäni aina jouluisin. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin lähettää sinulle kirjeen ja toivoa muutamaa asiaa. Olen ollut kilttinä ja uskoisin, että tiedustelijatontutkin ovat tämän huomanneet. En ole ihan varma, miten pystyt toteuttamaan toiveeni ja onko näitä edes joulupukin pajalla, mutta tässä lista niistä.  Huom! Lahjat eivät ole tärkeysjärjestyksessä...




Toiveena olisi:

* KELLO, jossa olisi yksi tunti lisää, sillä välillä tuntuu, että vuorokauden kaikki tunnit eivät aina riitä.

* KALENTERI, joka ei täyttyisi ihan niin täyteen, kuin kuluneen vuoden kalenteri on täyttynyt. Kalenterissa saisi olla myös hieman enemmän aikaa itselle.

* VARA- AKKU, jota voisin käyttää silloin, kun tuntuu, että oma virta on vähissä. Olen huomannut, että aika usein sitä tarvitaan erityisesti huhtikuussa ja marraskuussa.

* MUISTITIKKU tai joku muu vastaava, sillä huomaan, että muistini välillä vähän pätkii tai on muuten vaan rajallinen, sekin erityisesti huhti- marraskuussa. Ehkä varapäästäkin voisi olla hyötyä...

* Jonkinlainen sopiva pätkä PINNAA, mielellään aika pitkää ja katkeamatonta. Jos löytyisi metritavarana, niin aina parempi tai vaihtoehtoisesti varapäre. Palasta rautalankaa voisin myös hyötyä. Näille kaikille tuntuu olevan aina silloin tällöin tarvetta.

* KRISTALLIPALLO, josta näkisin, milloin tämä korona-arki päättyy ja pääsisimme jonkinlaiseen normaaliarkeen. Ehkä voisin katsoa siitä vähän pidemmällekin ja nähdä mitä elämä tuo vielä tullessaan.





Ymmärrän kyllä, että lahjatoiveeni voivat olla hieman vaikea toteuttaa, mutta jos edes jonkun näistä saisin, niin olisin ikionnellinen. Kiitos vielä viime vuoden joululahjoista ja turvallista matkaa jouluaattona. Silloin ei täällä näillä näkymin ole lunta, mutta toivottavasti pääset perille. Kun käyt meillä, olemme todennäköisesti perheen kanssa joulusaunassa, mutta voit jättää lahjat ulko-oven taakse, niin kuin aina ennenkin.


Terveisin, Satu


Ai niin, yksi lahjatoive vielä, jos mahdollista. Sellainen lottorivi, jolla voi voittaa. Satatuhattakin riittäisi. Kiitos. 

P.S Samalla kun tuot lahjoja, voisit ottaa muutaman ekstrasäkin lunta mukaasi, jotta meillekin tulisi kunnollinen talvi. Kiitos jo etukäteen tästäkin.



keskiviikko 9. joulukuuta 2020

"Joulutusta"

Täällä on mukavasti päästy joulufiilikseen. Ihan "hypetyksestä" ei voi tässä kohtaa puhua, mutta joulumieli alkaa hiipiä väkisinkin tämän pimeyden keskellä...






Joulutorttuja on leivottu jo muutaman kerran ja näyttää siltä, että jouluksi täytynee leipoa vielä lisää. Teini innostui itsenäisyyspäivänä leipomaan ensimmäisen satsin pipareita ja jouluglögiä on tullut juoduksi jo useampi litra, joten jonkinlaista "joulutusta" on selvästikin ilmassa. Joululahjojen suhteen olen melko hyvin aikataulussa ja luulenpa, ettei niiden kohdalla taida tänä vuonna perinteistä lahjapaniikkia edes syntyä. Lahjojen hankinnassa suurta helpotusta tuo teinin suhteellisen vaatimattomat ja vähäiset lahjatoiveet. Meille aikuisille lahjojen saaminen ei ole joulunvietossa se tärkein asia, vaikka muutaman lahjan aionkin miehelleni ostaa. Vuosien saatossa olemme keskittyneet lähinnä lähisuvun lapsien "lahjontaan", joten joululahjahysteriaan ei ole näillä näkymin aihetta.






Pimeyden keskellä toivoisin kovasti lunta tänne länsirannikolle. Tänä aamuna maahan oli satanut hentoinen lumipeite, mutta suurta iloa sen olemassaolosta ei vielä saa. Viime vuotinen talvi oli umpisurkea (neljän kuukauden pituinen marraskuu), jonka ei toivoisi enää toistuvan, ainakaan peräkkäisinä vuosina. Valkoinen lumipeite toisi tänne kaivattua valoa ja aitoa joulun tunnelmaa, vaikka todettakoon saman hengenvetoon, että  ns. mustat joulut ovat kuitenkin meillä yleisiä. Pessimisti ei pety, jos tänäkään jouluna ei ole lunta, mutta toivo valkoisesta joulusta elää aina...







Töissä ei tänä vuonna ole tiedossa erikoisempaa härdelliä, sillä jouluarviointeja (= todistuksia) ei tehdä nykyisen käytännön mukaan 1-2 luokan oppilaille. Koronatilanteen takia emme järjestetä perinteisiä joulujuhlia ja joulukirkkokin jää tänä vuonna kokematta. Koulussamme oppilaiden esityksiä kylläkin videoidaan ja ne kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka katsomme luokissamme viimeisenä koulupäivänä. Lisäksi olemme suunnittelemassa jonkinlaista joulupolkua lähimetsään, jossa luokat voivat käydä turvallisesti aistimassa joulun tunnelmaa. Vallitsevista olosuhteista huolimatta (ja juurikin sen takia) haluamme tarjota lapsille mukavia ja ainutkertaisia  joulunajan elämyksiä...



Näiden postauksessa olevien lainakuvien myötä toivottelen edelleen tunnelmallista joulunodotusta kaikille!






lauantai 5. joulukuuta 2020

Jouluilluusiosta

Olen jouluihminen, henkeen ja vereen. Lisää painoarvoa jouluun tuo se, että minulla on syntymäpäivä jouluaaton aattona. Miten tämä sitten näkyy meillä? Vastaus: ei juuri mitenkään...tai ehkä sittenkin...





Omassa lapsuuden kodissani ensimmäiset joulumuistot ovat pohjoisen "ukkimummolassa", johon matkasimme täältä etelästä kokonaisen päivän. Siellä vietimme lapsuuteni ensimmäiset joulut, joista muistan korkeat lumihanget, porot ja rakkaat sukulaiset. Minun lapsuuteni jouluissa oli aina lunta ja siellä oleminen on ollut ikimuistoista. Jo pelkkä matkan tekeminen sinne oli jo melkoista seikkailua ja elämysmatkailua sen aikaisilla autoilla ja tieverkostolla; bensa-asemia, kun ei ollut ihan joka paikassa.  Viisihenkisen perheen matkanteko on vaatinut vanhemmilta muutenkin melko pitkää pinnaa, jossa työnjako on ollut selvä. Meillä isä ajoi autoa ja äiti "huolsi" perhettä toimien tarvittaessa takapenkin "erotuomarina".






Pohjoisen jouluperinteet vaihtuivat ja vanhempana vietimme joulut kotonamme, jossa äitini laittoi kaikki jouluruoat ("kystä kyllä") ja puunasi talon katosta lattiaan (ja lattialistoja myöden). En muista kovin paljoa osallistuneeni jouluvalmisteluihin muuta kuin kotimme koristelun osalta. Muistan lämmöllä ajanjaksoa, jolloin teimme siskoni kanssa "joulugaalan" perheellemme, jossa äiti, isä ja isoveli saivat nauttia meidän huikeista musiikki- ja tanssiesityksistä. Nämä esitykset ikuistettiin ihan kaitafilmille asti, joka silloin aikanaan oli sen hetken villitys.






Aikuistumisen ja perhesuhteiden myötä jouluperinteemme ovat muuttuneet. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Rakastan joulun odotusta. Jouluvalmistelujen suhteen olen kuitenkin maltillinen. Joskus nuorempana haaveilin joulun tekemisestä äitini tapaan, mutta käytäntö on osoittanut, että töissä käyminen, kotitaloustaitoni ja motivaationi ovat jokseenkin huono yhdistelmä. Huomaan edelleen, miten joulun alla haalin ihania askarteluideoita, joita ehdin vain harvoin tekemään ja miten selailen uusia leivonta- tai ruokareseptejä, jotka eivät syystä tai toisesta toteudu. Eräänlaisia illuusioita itsetehdystä joulusta. Tänä vuonna olen haaveillut mm. joulukranssin, paperitaitellun joulukoristeen ja kierrekynttilöiden tekemisestä, mutta toistaiseksi mitään en ole vielä tehnyt. Suunnitelmissa on myös tehdä piparinen juustokakku joulun kahvipöytään, mutta katsotaan, miten sen kanssa käy...






Meillä mies stressaa joulusta (tai pikemminkin joululahjoista) kaikkein eniten, kun taas minä nautin siitä: meillä tehdään joulusiivousta (pestään myös se joulusauna), koristellaan kotia, tehdään hyvää ruokaa, joka ei välttämättä ole ihan perinteistä, kuunnellaan joulumusiikkia sekä leivotaan joulupiparit ja- tortut. Olen jo vuosia sitten tehnyt myönnytyksen itselleni, että joulu tulee kuitenkin vähemmälläkin tekemisellä ja touhotuksella. Piparkakkutaikinan ja osa jouluruuista ostan valmiina kaupasta, eikä se tee joulusta yhtään huonompaa. Meillä joulu ei ole iso perhe- tai sukujuhla, mitä lehdistä saa ihastellen lukea, mutta se on MEIDÄN perheen näköinen joulu...



Ja tänä viikonloppuna leivomme perinteisesti piparkakut itsenäisyyspäivänä - niin kuin aina.

Hyvää viikonloppua!




P.S. Tämän postauksen kuvat ovat pixapaysta. Lainakuviin on nyt tyytyminen, sillä päivät ovat niin pimeitä, ettei valokuvaaminen tunnu mielekkäältä.


keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Herkkutarjoilua napostellen

 

Juhlistimme viime viikonloppuna pikkujoulua oman perheen kesken ja illan tarjoilut tein yhdelle isolle tarjoilulautaselle. Toteutuksessa voi hyödyntää isoja tarjottimia tai asetella tarjoilut näyttävästi keskelle pöytää esimerkiksi leveän laudan päälle. Tarjoilussa ei kannata säästellä, vaan toteuttaa se "more is more"-periaatteella. Mitä runsaampaa tarjoilu on, sitä paremmalta se myös näyttää... 




Napostelutarjottimeen laitoin suloisesti sekaisin sekä makeaa että suolaista syötävää. Esillepanossa käytin vuosia sitten ostamaani isoa astiaa, johon oli suhteellisen helppo asetella tarjottavat. Periaatteena oli, että siitä löytyisi naposteltavaa vähän jokaisen makuun. Toinen (esteettinen) kriteeri oli, että siinä tulisi olla riittävästi väriä. Halusin myös, että herkkutarjottimelle tulee vähän korkeuseroa ja siksi pähkinäsekoitus päätyi isoon juomalasiin. 





Vaikka tarjoiluastia on todella iso, se tuli helposti täyteen, eikä kaikki tarjottavat mahtuneet edes tähän. Tähän tarjoiluun asettelin kahta erilaista juustoa, viinirypäleitä, kolmenlaisia keksejä, pipareita, kurkkua, paprikaa ja tomaatteja, pähkinäsekoitusta sekä tietenkin suklaata. Ensimmäisessä versiossa minulla oli vielä rusinat ja mantelit yhdessä lasikulhossa, mutta se ei lopulta enää mahtunutkaan tähän. 






Herkkutarjoilu on nopea ja helppo toteuttaa, jossa vain mielikuvitus on rajana. Tällä kertaa tarjoilut on aseteltu ehkä turhan säntillisesti, mutta tästä on hyvä kehitellä ajatusta eteenpäin. Seuraava herkkutarjoilu on todennäköisesti jouluna tai uutena vuotena, joten tässä ehtii hyvin hakemaan ideoita ja inspiraatiota siihen. 


Joulunaika on siitä(kin) ihanaa, että se tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille. Nautitaan siitä!







sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Jotkut asiat on ja pysyy

Meidän perheen teini taitaa olla eniten se, joka pitää meillä perinteistä kiinni. Syntymä-ja muut juhlapäivät juhlitaan tietyn kaavan mukaan ja meille ei tule joulua, jos ei juhlita ensin pikkujouluja...







Muutama vuosi sitten meidän perheen nuorin listasi vuoden tärkeimmät juhlat ja pikkujoulu oli ihan siellä kärkipäässä. Edelleen sen viettäminen on tärkeätä, vaikka juhlana se on, ja on aina ollut,  meillä hyvin pienimuotoinen. Meillä on pieni kuusi, joka koristellaan vain valoilla ja sen lisäksi jokaiselle ostetaan pieni lahja. Toisinaan syömme vähän juhlavammin, mutta yleensä pikkujouluiltana herkuttelemme naposteluruuilla. Illan kruunaa sauna, jossa saunomme kynttilän valossa ja saunan jälkeen on vuorossa  lahjojen avaaminen. Ei tämän kummallisempaa, mutta siitä on tullut meidän perheessä tärkeä perinne, joka aloittaa myös varsinaisen joulun odotuksen.









Lapsen kasvaessa isoksi ajattelin jossain vaiheessa, että tämä perinne hiipuisi, mutta ainakaan näin ei ole vielä käynyt. Iso joulu on menettänyt merkitystään lapsen juhlana, mutta pikkujoulun ajatus  on pysynyt samana. Mieheni muisteli, että heidän perheessä on vietetty aikoinaan pikkujoulua, kun taas minun lapsuuden kodissani tätä ei ole vietetty. Erilaiset juhlatavat ovat sulautuneet vuosien varrella meidän perheen perinteiksi ja aika näyttää miten nämä muotoutuvat edelleen lapsemme aikuisuudessa.







Mielestäni perinteiden jakaminen seuraaville sukupolville on tärkeää, sillä samalla siirrämme palan omaa (ja suvun) historiaa eteenpäin. On tärkeätä säilyttää niitä ja luoda myös uusia. Meillä isäntä olisi halunnut jo monena jouluna lähteä ulkomaille pakoon kaikkea jouluhässäkkää, mutta lapsen (ja minun mielestäni) ainoa oikea joulunviettotapa on "kotijoulu". Perinne, josta emme ole olleet valmiita luopumaan, ainakaan vielä. Isommat matkahaaveet on saanut nyt unohtaa, mutta ehkä joskus vietämme joulun muualla, vaikkapa omalla mökillämme...


Tänä vuonna joulua juhlitaan koronan takia monissa perheissä hyvinkin erilaisella tavalla. Huolta ja murhetta voi olla monenlaista, mutta mikään ei estä meitä tekemästä siitä kuitenkin ainutlaatuista juhlaa, jota voimme muistella hyvillä mielillä jälkeen päin. 


Ihanaa joulun odotusta ja 1. adventtia kaikille!







lauantai 21. marraskuuta 2020

"Kotiloitumista"

Vettä vihmoo nyt taivaan täydeltä ja ulkona on sysipimeää. Marraskuu näyttää todellisen puolensa. Ulkoilu tuossa kelissä ei todellakaan houkuttele, mutta sen sijaan innostuin päivällä pitkästä aikaa siivoamaan vähän perusteellisemmin eli vaihtamaan olohuoneessa kalusteiden paikkaa. Pientä lompakkoystävällistä piristystä marraskuun harmauteen...




Kovin radikaaleja juttuja meidän olohuoneen pienissä neliöissä ei voi toteuttaa, mutta pelkästään sohvan ja nojatulin vaihdolla tuli jälleen mukavaa muutosta. Keltaiset tyynynpäälliset menivät vaihtoon ja samalla tuli imuroitua koko sohva. Tämän "kalustevalssin" tarkoituksena oli tehdä tilaa myös tulevalle joulukuuselle, joten joulusiivouskin tuli jollain tavalla aloitettua.






Tauluhyllyillä tein myös pientä muutosta, sillä kaipasin tuohon seinään jotain väriä/vihreää. Virittelin yhden roikkuvan viherkasvin ylimmälle tauluhyllylle ja muokkasin hyllyillä olevia juttuja uuteen järjestykseen. Lopputuloksesta tuli ihan mukava. Meidän muutamat viherkasvit sinnittelevät talvikauden ja olen alkanut pitämään lasikaiteen reunassa olevaa led-nauhaa päällä myös päivisin, jotta ne saisivat edes jotain valoa. Kieltämättä näin pimeimpään aikaan sitä kaipaa vähän isommatkin elolliset. Tuntuu, että tällä hetkellä elän vähän säästöliekillä enkä saa oikein mitään (järkevää) aikaiseksi, jos tämän päiväistä siivouspuuskaa ei lasketa. 





En tiedä johtuuko marraskuusta vai koronatilanteesta (tai niiden yhteisvaikutuksesta), mutta huomaan, että pidän (yhä enenevässä määrin) kotona olemisesta ja tavallisesta puuhastelusta. Arkipäivisin käyn sentään töissä, mutta viikonloppuisin linnoittaudun helposti kotiin enkä käy juurikaan missään. Ruokaostokset teen pikaisesti lähikaupassa ja sosiaalinen kanssakäyminen on vähentynyt olemattomiin. Elämä pyörii tällä hetkellä melko pienissä ympyröissä ja tilannetta voisi kuvailla vaikkapa "kotiloitumiseksi". Onko siellä ruudun takana muita "kotiloita"?


Sateen ropistessa kattoon tepastelen kotona villasukissa ja verryttelyhousuissa. Leppoista lauantaita kaikille!



 





lauantai 14. marraskuuta 2020

Glogikävelyllä

Marraskuun pimeyden keskellä päätimme työporukan virkistystoimikunnassa järjestää pienen tapahtuman, joka ei vaatisi kovinkaan paljon järjestelyjä. Puoli seitsemän- ohjelmasta lähtenyt idea kypsyi glögikävelyksi, joka toteutettiin viikon päätteeksi koulumme läheisyydessä sijaitsevalla kuntoilualueella.




Vallitsevan koronatilanteen takia olimme suunnitelleet, että porrastamme lähtöjä kolmeen eri aikaan, mutta osallistujia tuli sen verran vähän, että yhdistimme lähtöajat. Lähtöpaikalle toimme hieman joulutunnelmaa katetulla pöydällä, valaistuilla lyhdyillä ja joulumusiikilla. Yksi toimikuntamme jäsenistä oli käynyt viemässä reitin varrelle muutamia tehtävärasteja, joissa ei ollut suinkaan tarkoitus olla vakavamielisiä vaan virittää keskustelua ja positiivista tunnelmaa...





Isossa työyhteisössä ja kiireisessä arjessa ehdimme harvemmin vaihtamaan kuulumisia ja työpaikalla keskustelut menevät helposti vain työasioiden käsittelyyn. Nyt oli tilaisuus lähteä ulkoilemaan ja nauttimaan hyvästä seurasta. Ehkä (ja toivottavasti) kävellessä tuli vaihdettua muutama sana tai ajatus myös työasioiden ulkopuolelta. 3,5 km lenkki käveltiin pienissä ryhmissä ja lämmin glögi maistui lähtö- ja maalipaikalla. Iloinen puheensorina ja hymyilevät kasvot työkavereiden keskuudessa olivat ehdottomasti illan parasta antia. Pienen yhdessäolon jälkeen jaksamme taas puskea läpi tämän harmaan kaamoksen ja käännämme sen voimavaraksemme. 


Aina ei tarvitse keksiä suuria juhlia tai spektaakkeleja...ja tiesitkö muuten, että tänään vietetään valtakunnallisesti Vuoden harmainta päivää


Mukavaa viikonloppua kaikille!






tiistai 10. marraskuuta 2020

Pientä säätöä

Sain uuden tietokoneen maanantaina. Sen jälkeen olen asentanut ja siirtänyt uudelle koneelle asioita vanhasta koneesta. Koska arki-iltoina on jonkin verran haastetta sekä aikataulujen että oman jaksamisen kanssa olen tehnyt uuden koneen päivittämistä vähitellen.




Tein sen verran myönnytystä, että annoin liikkeen tehdä koneen alkuasennukset ja muutaman ohjelman lataamisen. Minulla on jonkin verran omien tilien takana sovelluksia (esim. Office ja tietoturvajuttuja), joihin olen saanut kulumaan myös aikaa. Pankkitilien, sähköpostien, tulostimen ym.  juttujen asentamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Lisäksi vanhassa tietokoneessa on ollut asennettuna Picasa 3 - kuvankäsittelyohjelma ja nyt kipuilen sen kanssa. Ymmärtääkseni kyseinen ohjelma on poistunut Googlen ylläpidosta ja nyt haeskelen uutta ilmaista ja helppokäyttöistä kuvankäsittelyohjelmaa. Lisäksi haluaisin siirtää siellä olevat kuvat joko muistitikulle tai pilvipalveluun ennen kuin luovun vanhan koneen käytöstä kokonaan. Sekin on jo ihan oma projektinsa, johon ei taida meikäläiseltä ihan yksi ilta riittää.





Uuden koneen sisäänajossa tuntuu menevän oman aikansa, mutta uskoisin, että aika pian totun käyttämään tätä. Iloitsen tällä hetkellä siitä, että olen saanut jo aika monta (minulle vaativaa) juttua siirrettyä ja ennen kaikkea siitä, että  kone on huomattavasti nopeampi kuin vanha. Blogipostauksen kirjoittaminen onnistuu puolta nopeammin kuin ennen. Ehkä oli jo aikakin vaihtaa uuteen koneeseen......







lauantai 7. marraskuuta 2020

Pakollinen blogitauko

Minun läppärini on taitanut tulla tiensä päähän. Toiminnot ovat hidastuneet merkittävästi ja viimeisen viikon aikana kone on alkanut hurista ja rätistä uhkaavasti. Oudot äänet olen paikallistanut kuuluvan tuulettimesta ja päätin, ettei tätä masiinaa kannata enää korjauttaa...




Niinpä olen jälleen kerran bongaillut netistä minun käyttööni soveltuvaa läppäriä. Pöytäkonetta en halua edelleenkään, sillä tietokoneeni täytyy kulkea tarvittaessa mukanani. Tästä syytä haluan myös, että kone on kevyt ja suhteellsien pienikokoinen. Näytön maksimikoko on 14", sillä kotona työhuoneessnia minulla on käytössä vielä toinen (suurempi) näyttö. Koneen ei tarvitse onneksi olla suorituskyvyltään mitää superia, kunhan saan kuvia tallennettua ja se suostuu pyörittämään Sketchup-suunnitteluohjelmaa. 





Tänään pääsin vihdoin ja viimein tietokonekaupoille. Muutaman vuoden pähkäilyn jälkeen sain ostopäätöksen tehtyä. Tässä ajassa koneetkin ovat ehtineet vaihtua ja kehittyä moneen kertaan. Kosketusnäytöllisestä läppäristä piti luopua, mutta pärjään varmasti ilman sitä. Tietokone jäi vielä liikkeeseen päivitettäväksi ja näillä näkymin saan sen maanantaina. Siihen asti käyn tällä rätisevällä koneella tekemässä vain "pakolliset kuviot". Yritän säästellä vanhaa rostikoa vielä sen verran, että saan jossain vaiheessa tärkeimmät tiedostot siirrettyä uudelle koneelle


Se, koska ehdin kunnolla paneutumaan uuteen koneeseen ja ottamaan sen käyttöön, vie oman aikansa, joten todennäköisesti blogin kirjoittamiseen tulee näillä näkymin pieni katkos. Jos vaikka saisin blogin kirjoittamiseen uuden koneen myötä vähän uutta boostia. Postauksen kuvatkin löytyivät tällä kertaa Pixapayn kuvapankista. Näillä mennään...



sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Siirtyminen juhlakauteen

 

Lokakuun vaihtuessa marraskuuhun siirrymme juhlakauteen, Vuoden pimeimpään aikaan kaikenlaisten juhlien järjestämiselle  on enemmänkin aihetta, sillä kaamos voi viedä mielen matalaksi. Pyhäinpäivä, Halloween ja Kekri aloittavat mielestäni juhlakauden, joka kestää vuoden vaihtumiseen asti.



Mielestäni juhlien ei tarvitse olla suuria spektaakkeleja, vaan arkisistakin asioista voi tehdä juhlan;  kaunis kattaus tai kynttilän sytyttäminen saa jo juhlavamman tunteen.Hetki kiireetöntä aikaa perheen kesken on jo meille luksusta. Meillä on tapana, että sunnuntaisin teemme hieman parempaa ruokaa, jolloin panostan mielelläni myös kattaukseen. Sen ei tarvitse olla erityisen hienoa, mutta kuitenkin siitä tavallisesta arjesta poikkeavaa; taitellut servietit, ns.parempi ruoka-astiasto ja juomalasit. Nämä tekevät  ruokailusta jo pienen juhlan.





Marraskuussa vietetään isänpäivää ja kalenterit täyttyvät vähitellen pikkujouluista. Joulukuussa on itsenäisyyspäivää, joulua  ja uutta vuotta. Ylioppilaat ja ammatteihin valmistuneet saavat oman juhlansa ja tiedän, että näinä poikkeuksellisisna aikoina järjestetään vielä rippijuhliakin. Ja jos ei mikään näistä juhlista osu omalle kohdalle, voi keksiä muuta juhlan aihetta, sillä aina löytyy syytä juhlaan. Erityisesti nyt, kun korona on tehnyt arjestammme haasteellisen.






Kokoontumisrajoitukset (ja muut suositukset) vaikuttavat väkisinkin juhlintaan. Nyt täytyy löytää vain  uusia tapoja ja keinoja niiden järjestämiseen.  Hyvä osoitus kekseliäisyydestä oli raumalaisten yrittäjien Sparkling Night-tapahtuma, joka kirjaimellisesti ulkoistettiin. Aikaisemmin tämä muotinäytös oli järjestetty sisätiloissa, mutta koronatilanteen vuoksi, se siirrettiin kolmen päivän muoti- ja "näyteikkuna"-tapahtumaksi Vanhaan Raumaan. Hieno idea ja vielä hienompi toteutus!





Koska nyt elämme vuoden pimeimpää aikaa, haluaisin innostaa ihmisiä järjestämään juhlia ja tapahtumia, vaikka ihan jotain pientäkin. Aamubrussi, glögimaistiaiset, askarteluilta, joululaulajaiset, lautapeli- tai leivontailta, lahjavalvojaiset, taskulamppukävely, elokuvailta tai karaoke kotona, maskijuhlat...mitä ikinä keksiikään. Ruokailun voi toteuttaa nyyttikestinä, yhdessä tehden tai tilata ruoka paikallisesta ravintolasta. Ja jos ei voi koontua fyysisesti yhteen niin ainahan voi kokoontua ajan hengen mukaisesti etänä.


Sen sijaan, että kärvistelisimme ja synkistelisimme kaamoksen "syvissä syövereissä", voisimmekin järjestää Kaamoksen karkotus-juhat tai juhlistetaan Vuoden harmainta päivää valtakunnallisesti 14.11. Lisää aiheesta tästä linkistä . Pimeyden ei tarvitse olla "uhka", se voi olla myös mahdollisuus.


Näillä ajatuksilla marraskuuhun.




sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Mukavaa syyslomapuuhastelua

Meillä vietettiin syylomaa vasta kuluneella viikolla. Syksyn oppilaiden palaverit sain pidettyä ennen lomalle siirtymistä, joka tarkoitti suhteellisen tiivistä kolmen viikon rutistusta. Kieltämättä taisin olla enmmänkin loman tarpeessa, sillä heti ensimmäisenä lomapäivänä minulle iski migreeni, joka pakotti ottamaan vähän rennommin...





Yhden (lepo)päivän jälkeen olin kuin uusi ihminen ja muutamaksi päiväksi olikin tiedossa mukavaa lomapuuhastelua. Työn alle otin marraskuussa alkavan kansalaisopiston sisustusluentojen viimeistelyn. Kolmen illan luentosarjaa olin työstänyt aiemmin syksyllä jo melkein valmiiksi, mutta kävin vielä luentojen Power Point-esitykset läpi, muokkasin tekstejä ja täydensin valokuvilla. Jokaisen aihekokonaisuuden rajaaminen osoittautui haasteelliseksi ja luentojen slideja kertyi lopuksi melkoinen määrä. Tehdystä materiaalista on helppo tarpeen mukaan tiivistää asiaa. Parempi liian paljon kuin liian vähän.






Käytän luentomateriaaleissa jo aika paljon ihan omia valokuvia. Kodin juhlat- luentosarjaan innostuin vielä kokeilemaan muutaman kattauksen tekemistä ja niistä kuvien ottamista. Tässäkin asiassa meinasin innostukseni  "lähteä lapasesta". Ideoita olisi ollut vaikka kuinka, mutta luentoon varattu aika pakotti minut typistämään innostustani. Nyt kolmen illan luentopaketti on tehtynä ja melkein kaikki materiaali valmiina. Olen varannut jokaiseen luentoon lisämateriaalia mukaan ja työhuoneessani alkaa olla jo aika monta kassillista tavaraa.





Vaikka syysloma on ollut toisella tavalla työntäytteistä, olen nauttinut siitä. Olen saanut keskittyä "omaan juttuuni", kun lapsikin oli muutaman päivän kaverinsa mummun luona yökylässä. Alunperin suunniteltu  parin päivän mökkireissu jäi toteutumatta isännän (ja minun) kiireiden takia, mutta se ei harmittanut. Todella sateinen sää ei muutenkaan houkutellut mökille ja muutama "sisäpäivä" tuli käytettyä tehokkaasti täällä kotona. Viikonloppuna tuli jo lähdettyä vähän ulkoilemaankin ja nyt on hyvä aloittaa jälleen loman jälkeinen arki.


Tästä lähtee viimeiset kahdeksan viikkoa (ja kaksi päivää) töitä ennen joululomaa.

Mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa!



perjantai 16. lokakuuta 2020

Ihan pähkinöinä

Säännöllisin väliajoin yritän ryhdistäytyä (ja kunnostautua) karkin syönnin vähentämisessä. Olen huomannut, että karkkihimotukseni on kausiluontoista ja hyvinkin vaihtelevaa. Kesällä sain pidettyä hyvin karkkikuuriani, mutta vähitellen otteeni alkoi lipsua.





Päätin jälleen kerran kokeilla suunnan muutosta ja päättelin, että karkin syöminen on minulle (sokeriaddiktin lisäksi) eräänlaista napostelua. On todennäköistä, että voisin napostelu-olotilassani syödä vaikka pieniä kiviä. Pika-analyysin kautta ajattelin kokeilla tervellisempää vaihtoehtoa ja päädyin eräänä päivänä kaupassa tutkimaan pähkinähyllyn tarjontaa.






En ole koskaan pahemmin välittänyt pähkinöistä. Toisinaan ne ovat aiheuttaneet minulle huonovointisuutta, jonka olen ajatellut johtuvan niiden rasvaisuudesta. Kaikesta huolimatta päätin tutustua muutamiin pähkinälajeihin ja totuttautua vähitellen niiden makuun. Luonnonpähkinät ovat makuuni ehkä turhan mietoja ja siksi päädyin kokeilemaan myös paahdettuja ja suolattuja  pähkinöitä.






Nyt olen kohta viikon verran popsinut näitä, kun esimerkiksi katson televisiota ja täytyy sanoa, että nämä ovat olleet hyvä vaihtoehto "taparikolliselle" karkinsyöjälle. Olen saanut myös vinkkejä, miten pähkinätarjoilua voi vaihdella lisäämällä siihen vaikkapa marjoja tai rusinoita, joten seuraavaksi täytyykin lähteä rusinaostoksille. Juuri sopivasti ennen glögikauden alkamista.



Oikein hyvää viikonloppua!



lauantai 10. lokakuuta 2020

Vähän jo kuristaa...

 

Hetken ehdimme jo hengähtää ja nyt korona-arki alkaa näyttämään sitä ikävämpää puolta. Monissa maakunnissa ollaan jo taudin leviämisen suhteen ns. kiihtymisvaiheessa ja valtakunnassa yritetään elää tämä "pirullisen" taudin kanssa.




(Kuva: @johannakaisjoki)


Täällä Satakunnassa tilanne on toistaiseksi aika rauhallinen, mutta meillä töissä (koulussa) on jo mietitty, miten voimme (ennalta)ehkäistätä tehokkaammin taudin leviämistä. Hygieniasuositusten ja turvavälien lisäksi, maskeja käytetään jo vanhempain-ja HOJKS-palavereissa sekä ainakin muutama opettaja on pitänyt vanhempainillan etänä. Kuluneella viikolla opettajankokouksessamme väläyteltiin etäopiskelumallia, jos käy niin, että koulu(t) täytyy sulkea. Varaudumme jälleen kerran tilanteeseen, josta meillä on kuitenkin jonkinlaista kokemusta, mutta jota emme voi hallita, vaikka haluaisimmekin. Eläminen jatkuvassa epävarmuudessa on jokseenkin kuluttavaa ja stressaavaa.




(Kuva: @johannakaisjoki)

Pitkästä aikaa minua on alkanut jälleen vähän "kuristamaan". Viime keväinen rutistus on vielä liian hyvin mielessä, vaikka se todennäköisesti ei toistu enää samalla kaavalla. Pieni pelko altistumisesta tai sairastumisesta on ehkä vähän kasvanut, mutta suurin tunne on ehkä väsymys tähän kaikkeen "uuteen normaaliin". Paluuta entiseen ei enää ole ja tuntuu, että aika on todellakin muuttunut. Pohdin, minkälaista kouluarkea ja "elämisen mallia" me pystymme tarjoamaan lapsille ja nuorille vallitsevissa olosuhteissa, jossa tilanteet muuttuvat nopeasti ja jossa kaikkein tärkeintä olisi luoda heille turvallisuuden tunnetta. Luoda uskoa tulevaan ja (ennen kaikkea) elämään. Uskoa siihen, että tämä tilanne on ohimenevää, vaikka ehkä paluuta entiseen ei enää olekaan. Kaiken tämän epävarmuuden keskellä yritän pitää mielialaa korkealla, vaikka hetkittäin tuntuu, että sukellan (tai ainakin pulahdan) hieman syvissä vesissä. Ihmiskunta on selvinnyt ennenkin pandemian kaltaisista taudeista, suurista luonnonkatastrofeista sekä sodista ja siksi uskon vakaasti, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Positiiviset asiat täytyy nyt vain löytää joka päiväisestä elämästä ja läheltä. 



Runsaan viikon päästä meillä on onneksi syysloma ja saamme hetkeksi hengähtää. Suuria suunnitelmia ei ole, mutta ehkä vetäydymme muutamaksi päiväksi mökille, jossa nämä murheet on helppo unohtaa. Nyt totuttelemme uudessa arjessa käyttämään maskeja ja elämään tilanteen kanssa - päivä kerrallaan.





sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Tuolidilemma

 

Olen jo useamman vuoden etsinyt ruokapöytämme kaveriksi uusia tuoleja. Pöytä on sen verran hyvässä kunnossa, että sen uudistamiseen ei ole ollut tarvetta, mutta tuolit ovat ajan saatossa kuluneet ja menneet huonoon kuntoon. 





Muutama vuosi sitten luulin jo löytäneeni meille uudet tuolit, kun löysin aivan ihanat korituolit. Silloin isäntä torppasi suunnitelmani ja sen jälkeen uusien tuolien etsiminen on ollut enemmän tai vähemmän haasteellista. Jo silloin aikoinaan kiinnostuin Pentikin Elisabeth-tuoleista, joissa oli sitä jotain. Kävin jopa koeistumassa niitä, mutta vielä silloin ne jäivät hankkimatta.





Edellisellä viikolla pähkäilin jälleen tuoliongelmaani ja kävin katomassa Pentikin sivuilta vieläkö heillä oli kyseistä tuolia valikoimassa. Ilokseni huomasin, että sitä löytyi ja vielä kahdessa eri värissä; valkoisen ja puun värisenä. Ajattelin lähteä joku päivä katsomaan niitä liikkeeseen ja pyytämään tuolia kotisovitukseen, sillä pitihän sitä käyttää myös isännän hyväksyttävänä.





Vain muutaman päivän päästä tästä Pentikin Ystäväklubilaisille tuli tarjous, jossa kaikista huonekaluista saisi 20% alennusta ja tämä tieto vauhditti suunnitelmani toteuttamista (ja ehkä päätöksentekoakin). Kävin hakemassa valkoisen tuolin kotisovitukseen ja mallailin sitä yhden päivän ajan. Isäntäkin kävi koeistumassa sen eikä kommentoinut asiaa oikein mitenkään, joten päättelin, että hiljaisuus on myöntymisen merkki. Vähän aikaa pahkäilin vielä kahden värin kesken, mutta loppujen lopuksi päätöksenteko oli helppoa. Eilen kävin palauttamassa tuolin ja samalla tilasin meille valkoiset uudet tuolit. Tuolidilemma oli saatu vihdoinkin päätökseen.






Ostospäätös ei ollut todellakaan mikään hetken mielijohde ja nyt kun se on tehty, olen asiasta jopa helpottunut. Tuolien ostosta seuraa meillä väkisinkin pieni lumipalloefekti, sillä ruokailutilaan täytyy ostaa uusi (isompi) matto ja muuttaa tilan yleisilmettä muutenkin. Olen tästä kaikesta niin innoissani ja miten hyvältä tuntuukaan sisustaa omaa kotia -  pitkän tauon jälkeen.


Kotoilu taisi ottaa meillä pienen varaslähdön...



 

lauantai 26. syyskuuta 2020

Pimenevät illat

Kävelystä on tullut minulle tänä syksynä mieluisin liikuntamuoto. Työmatkojen lisäksi yritän käydä myös iltaisin vähintään tunnin kävelylenkillä, kolme tai neljä kertaa viikossa. Viime aikoina nämä lenkit ovat suuntautuneet pääsääntöisesti keskikaupugille...





Nautin syksyn pimentyvistä illoista. Nyt, kun säät ovat olleet vielä suotuisia, on kävelylenkkien tekeminen ollut erityisen mieluisaa. Iltaisin kadut hiljentyvät autoista ja ihmisistä, jolloin katuvalot luovat oman tunnelmansa lenkille. Syksyn alati muuttuva maisema on hyvä syy lähteä pienelle kierrokselle. Puissa on vielä lehtiä ja niiden väriloisto on vasta alkamassa. Kuukauden päästä näkymä on jo toisenlainen.





Matkani suuntautuu usein ns, Vanhan Rauman kierrokselle, jolloin käy vähintään torilla asti. "Ikkunaostoksia" tulee tehtyä aika usein, mutta onneksi ne eivät siinä vaiheessa käy kukkaron päälle. Usein harhaudun vielä Vanhan Rauman pienille sivukaduille aistimaan sen ainutlaatuista tunnelmaa. Nautin siitä, kun pihoissa ja ikkunoissa kajastaa valoa ja voin leikkimielisesti kuvitella (ja haaveilla), minkälaista olisi asua Vanhan Rauman miljöössä.







Minulla on kävelylenkeillä puhelin mukana, sillä melkein aina löydän jotain kuvattavaa. Liikunnan lisäksi valokuvaaminen toimii minulla eräänlaisena "terapiamuotona". Harvoin saan kuviini taltioitua sen hetkistä tunnelmaa, mutta valokuvaaminen itsessään on minulle väline keskittyä ja pysähtyä muuten niin kiireisen arjen keskellä.









Kulunut syyskuu on ollut hyvä kuntoilukuukausi. Kilometrejä on tullut käveltyä kiitettävästi ja vaikka työpäivän jälkeen on väsyttänyt, olen saanut kammettua itseni liikkeelle ja ennen kaikkea ulos. Kuntosalit tai jumpat eivät tällä hetkellä ole minun juttuni, sillä haen kokonaisvaltaisempaa liikuntakokemusta. Kävelylenkit metsässä, merenrannalla tai keskikaupungin pimenevissä illoissa näyttävät toimivan minulla... ja kuin huomaamatta, muutama "koronakilokin" on saanut kyytiä.



Pimenevät illat ovat tällä hetkellä ihan parasta.
Ihan vielä en ole alkanut polttaa kynttilöitä, mutta sekin aika alkaa olla lähellä. 
Tunnelmallista syyskuun loppua kaikille!