Tuolidilemma

 

Olen jo useamman vuoden etsinyt ruokapöytämme kaveriksi uusia tuoleja. Pöytä on sen verran hyvässä kunnossa, että sen uudistamiseen ei ole ollut tarvetta, mutta tuolit ovat ajan saatossa kuluneet ja menneet huonoon kuntoon. 

Muutama vuosi sitten luulin jo löytäneeni meille uudet tuolit, kun löysin aivan ihanat korituolit. Silloin isäntä torppasi suunnitelmani ja sen jälkeen uusien tuolien etsiminen on ollut enemmän tai vähemmän haasteellista. Jo silloin aikoinaan kiinnostuin Pentikin Elisabeth-tuoleista, joissa oli sitä jotain. Kävin jopa koeistumassa niitä, mutta vielä silloin ne jäivät hankkimatta.

Edellisellä viikolla pähkäilin jälleen tuoliongelmaani ja kävin katomassa Pentikin sivuilta vieläkö heillä oli kyseistä tuolia valikoimassa. Ilokseni huomasin, että sitä löytyi ja vielä kahdessa eri värissä; valkoisen ja puun värisenä. Ajattelin lähteä joku päivä katsomaan niitä liikkeeseen ja pyytämään tuolia kotisovitukseen, sillä pitihän sitä käyttää myös isännän hyväksyttävänä.

Vain muutaman päivän päästä tästä Pentikin Ystäväklubilaisille tuli tarjous, jossa kaikista huonekaluista saisi 20% alennusta ja tämä tieto vauhditti suunnitelmani toteuttamista (ja ehkä päätöksentekoakin). Kävin hakemassa valkoisen tuolin kotisovitukseen ja mallailin sitä yhden päivän ajan. Isäntäkin kävi koeistumassa sen eikä kommentoinut asiaa oikein mitenkään, joten päättelin, että hiljaisuus on myöntymisen merkki. Vähän aikaa pahkäilin vielä kahden värin kesken, mutta loppujen lopuksi päätöksenteko oli helppoa. Eilen kävin palauttamassa tuolin ja samalla tilasin meille valkoiset uudet tuolit. Tuolidilemma oli saatu vihdoinkin päätökseen.

Ostospäätös ei ollut todellakaan mikään hetken mielijohde ja nyt kun se on tehty, olen asiasta jopa helpottunut. Tuolien ostosta seuraa meillä väkisinkin pieni lumipalloefekti, sillä ruokailutilaan täytyy ostaa uusi (isompi) matto ja muuttaa tilan yleisilmettä muutenkin. Olen tästä kaikesta niin innoissani ja miten hyvältä tuntuukaan sisustaa omaa kotia -  pitkän tauon jälkeen.

Kotoilu taisi ottaa meillä pienen varaslähdön...