No nyt se sitten vihdoinkin kotiutui meille. Aito seepra, nahan ja täytetyn pään muodossa tosin.
Tätä eksoottisempaa eläintä ehdimme miehen kanssa odotella saapuvaksi yli puolitoista vuotta. Samaiselta reissulta kotiutui muutakin metsästysmuistoa (=Afrikan eläintä), mutta jätän ne suosiolla täältä blogista tällä kertaa pois.
Sisustamisen harrastajana ja metsämiehen vaimona ei ole aina ihan yksinkertaista olla. On tässä jälleen vähän meikäläisellä sovittelemista, miten saadaan tämä meidän sisustus toimimaan.
En edelleenkään halua kodin näyttävän eläintieteelliseltä museolta, enkä ole kovinkaan innostunut etnisestä tai afrikkalaisesta sisustustyylistä (en edes siirtomaatyylistä). Kaikesta huolimatta nämä pitäisi saada jollain tavalla sopimaan tänne MEIDÄN YHTEISEEN kotiimme...haastetta siis on!
Seepran talja päätyi olohuoneeseen ja isäntä jo harmitteli, että tuli metsästettyä sittenkin liian pieni. ;) Uutta en ole kuitenkaan tilaamassa, sillä minun mielestäni tämä on taas ihan sopiva. Luin jostain, että eläimen talja pitäisi olla kestävä matto. Keskimääräinen käyttöikä tällä on sellaiset kymmenen vuotta. Katsotaan nyt, kuinka kauan tämä yksilö saa olla meidän olohuoneessamme...
Onnea sulle seeprannahasta ;) Ei se pahalt näytä ollenkaa!
VastaaPoistaMeilläkin löytyy pala Afrikkaa kotoa. Make päätti pistää sormensa sisustushommiin, ja toi Etelä-Afrikan reissulta kaksi maalattua strutsinmunaa ja mistäliepuusta veistetyn pahkasikaperheen. Voi luoja, olin kiitollinen :D
Sanoin hälle, et seuraavalt reissult ei oo PAKKO tuoda mitää :D
Meiltä löytyisi ihan oikea pahkasikakin, mutta tänne julkiselle puolelle sitä ei kyllä tule! Aina kun mies tuo tuliaisia ulkomailta, olen hieman varovaisen utelias. Eräältä metsästysreissulta Englannista sain hienon käsilaukun Haroldsin tavaratalosta...eli kyllä sieltä joskus tulee ihan mielekästäkin. Olen kanssa oppinut sanomaan, että välttämättä ei ole pakko tuoda mitään, mutta nämä metsästysmuistot tulevat vähän niin kuin väkisin...kaupan päälisinä...
PoistaIhanaa, että löysin sun blogin! Metsämiehen vaimona odottelen kevääksi saapuvaa seepra-mattoa Afrikan reissulta ja vaatehuoneessa odottaa villisian talja. Se on odottanut siellä jo toista vuotta ja miehen mielestä se olisi ollut passeli viime keväänä syntyneen lapsemme kehdon alle, mutta en siihen syttynyt. Tosin kävin kesällä erään metsästäjän ja sisustus-suunnittelija vaimonsa kodissa, jossa villisika pötkötti makkarin lattialla ja näytti kieltämättä erittäin hyvältä, magee veto! ��
VastaaPoistaKuollut eläin lattialla. Varmasti kiva katsella.
VastaaPoista