Potkukelkkailemassa

Kuluneella hiihtolomaviikolla teimme pikaisen päiväretken mökille. Jäätilanteen ollessa peräti kehno uskaltauduimme matkaan vanhalla kunnon menopelillä eli potkukelkalla. Meillä on näitä kulkuneuvoja peräti kaksi kappaletta ja ovat kyllä näillä jäillä (ja säillä) ihan ehdottomat.

Päivällä oli välillä ihan aurinkoista ja matkaamme vauhditti mukava takatuuli. Samalla veimme mökin taakse vähän porkkanoita (säkissä) eläimille. Pojalla oli lumipotkulautakin mukana, mutta sillä ei tehnyt näissä olosuhteissa mitään. Isän kyydissä matka taittui kuitenkin mukavasti.

 

 

 

Mökille päästiin n. puolen tunnin potkukelkkailun jälkeen. Mökillä oli rauhallista ja Laakonpassi oli ainakin toistaiseksi talvehtinut hyvin. Alunperinhän meillä oli tarkoitus viettää täällä muutama lomapäivä, mutta kelien mentyä huonoiksi, suunnitelmiin tuli muutos.

 

 

 

 

 

Mökillä juotiin päiväkahvit ja lähdimme takaisin mantereelle. Kenkiin isäntä laittoi meille molemmille lisänastat, jolloin potkiminen vastatuuleen oli helpompaa ja matkateko sujui jouhevasti. Reissullamme bongasimme muutaman pilkkijän ja meidän jälkeemme jäältä rantautui vielä mönkijä pienessä puukuormassa. Jään päällä oleva vesi tekee kulkemisen ja olotilan (ainakin meikäläisen  kohdalla) epävarmaksi. Siksi huokaisenkin aina helpotuksesta, kun tunnen oikeata maata jalkojeni alla.

 

 

 

Mukava ulkoilupäivä. Kaikesta huolimatta.