En tiedä, olenko maailman surkein ajan käytön hallinnassa vai onko minulla ihan oikeasti liikaa ohjelmaa, vai olenko liian kiltti (en osaa sanoa ei! ) vai enkö ihan oikeasti tunnista omia rajojani? Viekö työ minulta liikaa voimavaroja, vaikka se mukavaa työtä onkin? Tai sitten olen iän myötä tullut hitaammaksi enkä vain ehdi enää suoriutumaan kaikista asioista niin nopeasti kuin ennen...
Tiedän, että olen aina ollut sellainen joka paikan säätäjä. Töissä minun pitää olla vähän jokaisessa hommassa tavalla taikka toisella mukana. Olen kyllä oppinut vähän jo säästelemään itseäni, mutta kun olen niin helposti innostuva ja kaiken maailman ideoita pursuava ihminen. Ja kun niitä ideoita sitten pukkaa ja täytyy olla niitä myös toteuttamassa (olen siis huono asioiden delekoinnissa ) alkaa se oma aikataulu täyttymään melko nopeasti.
Arjen hallinta onnistuu vain kalenterin avustuksella. Arkipäivät täyttyvät työstä. Oma liikunta on pienen sairastelun jälkeen jäänyt aivan minimiin (hyvä tekosyy!), pojan harrastukset (=kuskaamiset) verottavat oman osansa ja sitten on kaikkea muuta epämääräistä elämään tupsahtavaa asiaa. Tämä ja viime viikko on ollut jälleen sellaista "normihulinaa". Inhoa kiire-sanaa, mutta sitä tämä meikäläisen elämä on.
Tunnustan, että kyllä minä vähän kaiholla muistelen viime vuotta, jolloin sain olla kotona ja opiskella.
Päiväni täyttyivät sopivassa suhteessa ja tunsin, että se arki ja ajan hallinta oli kuitenkin minun hallinnassani.
Tällä hetkellä ei todellakaan aina tunnu siltä ja olen vaarallisesti luiskahtamassa samoihin vanhoihin uomiin.
Päiväni täyttyivät sopivassa suhteessa ja tunsin, että se arki ja ajan hallinta oli kuitenkin minun hallinnassani.
Tällä hetkellä ei todellakaan aina tunnu siltä ja olen vaarallisesti luiskahtamassa samoihin vanhoihin uomiin.
Mikä tässä oikein mättää? Miksi en saa kiireen tuntua hallintaan? Huomaan, että ajattelen tätä asiaa paljon ja haluaisin siihen muutoksen... tai ainakin jonkinlaisen "valaistumisen". Olisiko siellä joku, joka voisi antaa hyviä vinkkejä? Ehkä minun pitäisi mennä Mindfulness-kurssille tai johonkin...paitsi, että en taida ehtiä, kun on tätä kaikkea muuta...
(Ja kuvat jälleen Pixapayn sivulta...)
Minussa on vähän samaa vikaa, en osaa sanoa ei. Nyt tämä sairastuminen on pakko pysäyttänyt minut. Tuntuu, että mentiin äärilaidasta toiseen.
VastaaPoistaYritä jaksaa ja tsemppiä arkeen <3
Mulla vähän samaa vaivaa, että kroppa ilmoittaa, milloin tahti alkaa olla liian kovaa. Nyt poskiontelon tulehdus päällä...että silleen...
PoistaOnneksi menen viikonlopuksi lataamaan akkuja, sillä menen tapaamaan sisustuskurssikavereitani Turkuun...
Joskus sitä haaveilee hyppäävänsä oravanpyörästä edes ihan pieneksi hetkeksi. Yritän aina kiireisenä aikana muistuttaa itseäni siitä että on asioita joita voin itse hallita ja niitä joita en voi. Suunnitelmallisuus juurikin kalenterin kautta tuo minulle selkeyttä. Sitten olen vaan opetellut ottamatta kaikkea "hommaa" vastaan. En halua sanoa ei, mutta olen välillä jättänyt osumatta paikalle kun olen tiennyt olevan tällainen hetki tai sitten ihan vaan ollut noteeraamatta sähköpostia :D Tsemppiä... vielä näin joulun alla!
VastaaPoistaAjattelen hyvin pitkälle samalla tavalla. Näitä arjen "aikasyöppöjä" tuntuu olevan ja on totta , että joskus on ihan tervettä olla itsekäs. Olen nyt muutamana iltana yrittänyt ehtiä katsomaan edes uutisia ja rentoutua hetkeksi...
PoistaVälillä hirvittää juuri tuo työarjen yhdistäminen muuhun, nytkin tuntuu jo olevan niin paljon kaikkea :D
VastaaPoistaTunnistaudun samankaltaiseksi ihmiseksi, ehkä aina ei tarvitse olla ihan kaikessa mukana, vaikka mieli tekisikin ;)
Meitä taitaa olla melko paljon "samassa veneessä"...:)
PoistaSamaa vikaa täälläkin, vaikka kuinka yrittää aikatauluttaa asioita yms.
VastaaPoistaAikatauluttaminen on välttämätöntä ja kuitenkin se tuntuu olevan melkein se "pahin vihollinen". Tsemppiä ja jaksamista sinnekin!!!
PoistaKyllä välillä hirvittää, kun kalenteri on aivan täynnä niin töissä kuin kotonakin. Mutta, hyvä suunnittelu auttaa jaksamaan arjessa. Ja, välillä on oltava "itsekäs" varattava kalenteriin ilta tai viikonloppu, kun kalenteriin kirjoittaa varattu kotoilulle tms.
VastaaPoistaNiin, ja kun jättää kännykän sekä tabletin autoon illaksi, jo on aikaa lapsille ja kotitöille! ;)
Ilman kalenteria ei meidän elämästä tulisi yhtään mitään. Minä taidan olla enemmän meidän perheessä se arjen organisoija, joten siksi minulla sitä kiirettä (aikatauluttamista) tuntuu olevan. Olen hyvin epäitsekäs näissä asioissa ja siinä olisikin meikäläisellä peiliin katsomisen paikka...
PoistaOlisko se sellaista työ haittaa harrastuksia. Näin ne monet sanovat. Niin ja toinen sanonta mitä olen kuullut näinä vuosina, eläkeläisillä on aina kiire !!!
VastaaPoistaKyllä se vähän näin taitaa olla ja tuolla töissäkin on käytävä vielä muutama n.10 vuotta). Minun on helppo uskoa, että eläkkeellä olevilla on kiire, sillä kun olin vuorotteluvapaalla päiväni täyttyivät kummasti...
Poista