Se "viimeinen väri"

Runsas vuosi sitten päätin, etten enää värjää hiuksiani kestoväreillä, vaan annan sen "viimeisen värin" vallata pääni. Olin jo pitemmän aikaa ajatellut, että värjääminen on jo vähän turhaa ja se on taistelua väistämätöntä lopputulosta vastaan. Minun osaltani oli tullut aika hyväksyä tämä tosiasia ja antaa luonnon hoitaa värjäämisen.

Tällä hetkellä hiuskuontaloni näyttää tällaiselta. Omaa väriä kaikki.

Ajan kuluessa olen tottunut tähän uuteen, harmaaseen, väriin ja olen jopa tyytyväinen siihen.

 

 

 

 

 

 

 

Aina silloin tällöin otan hiuksiini (mieltä piristävän) kevytvärin, joka haalenee pesussa vähitellen pois.

Hiukset saavat samalla pienen hoitokäsittelyn ja sitä inhottavaa juurikasvua ei ole lainkaan.

Kevytväri on niin kevyt, että se ei edes peitä harmaitani, mutta antaa hiuksilleni kauniin kiillon.

 

 

 

 

 

 

Kieltämättä tämä "viimeinen väri" on vaatinut totuttelua ja on ottanut oman aikansa..

Asian hyväksymistä on auttanut se, että aika monelta olen myös kuullut hiuksiani kehuttavan.

Eikä tässä kohtaa voi olla painottamatta oman kampaajan ammattitaitoa, joka on tukenut minun päätöstäni.

Ammattitaitoinen kampaajani pitää muutenkin tämän kuontalon ryhdissä. Ensi viikolla on tiedossa jälleen pään päivitystä.

 

 

 

Näin lyhyessä hiusmallissa tärkeätä on hyvä leikkaus. Valitettavasti meikäläisen hiustenkasvu on jokseenkin nopeaa ja runsasta. Jo muutaman viikon päästä viimeisestä kampaajakäynnistä niskani muistuttaa enemmänkin bulgarialaisen painonnostajan niskaa...ja tällä tarkoitan siis vain karvoituksen määrää. Tästä johtuen kampaajakäynnit ovat joka 4. viikko ja sen viimeisen viikon kärvistelen aina jo hieman ylikasvaneen hiusmallin kanssa

 

 

 

Mikä teidän ajatusfilosofianne on hiusten värjäämisen ja yleensä kampaamojen suhteen?