Pysähdyksiä...

Tämän postauksen aihe  kumpuaa aina silloin tällöin jostain syystä. Onko syynä ikääntyminen vai vallitseva vuodenaika tai kuukausi (marraskuu, lähestyvä pyhäinpäivä)? Ajanjakso, jolloin pysähtyy miettimään tätä elämää vähän syvällisemmin.

Tähän meikäläisen elettyyn puolivuosisataani mahtuu paljon ja enimmäkseen hyviä asioita.
. Mitä vanhemmaksi on tullut, sen ihmeellisemmältä ja merkillisemmältä tämä eläminen ja elämä tuntuu.
Kaikkia asioita ei pidä enää ollenkaan itsestään selvyytenä, vaikka se välillä tässä arjessa unohtuukin.

Minulle viime aikoina pysähdyksiä ja ajattelemisen aiheita ovat antaneet, ei ihan lähipiirissä tapahtuneet, vakavat sairastumiset, elämän kriisit, avioerot, kuolema...se elämään kuuluva "varjoisa puoli". Ymmärrän ja tiedän, että elämään kuuluu koko tämä elämän kirjo, laidasta laitaan ja silti se välillä laittaa miettimään...




 

Muistanko ja osaanko olla kiitollinen siitä, mitä minulla on juuri tässä ja nyt?

Sillä kaikesta huolimatta tämä elämä on elämisen arvoista, ihan joka hetki. Sen perimmäistä tarkoitusta ei meistä kukaan taida tietää. Elämän aikana tulee paljon MIKSI-kysymyksiä, joihin ei edes saa vastausta. Meidän on vain tyydyttävä siihen, että elämä on...elämää!
Ja näissä "elämän turbulensseissa" olen melko nöyränä...ja kiitollisena.

 

 

Vaikka välillä liikuskelen näissä "syvissä vesissä", en tunnista olevani tällä hetkellä erityisen alakuloinen.

Minulle tuli vain tarve kirjoittaa omia (epämääräisiä) ajatuksiani tänne.
Kaikesta huolimatta...

 

 

 

.... muistetaanhan elää!


Hyvää marraskuuta kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

(Ja nämä hienot kuvat on sieltä Pixapay:n sivustoilta lainattu. Miten olenkaan ennen pärjännyt ilman sitä?)