Jouluaattona

Jouluaatto ja sen tuoma jännitys ovat nyt jo takanapäin. Laitan tänne muutaman kuvan itselleni (ja miksei teillekin, lukijat) muistoksi joulusta 2014. Onhan tämä ensisijaisesti minun "sähköinen päiväkirjani", johon tallennan kaiken (sisustus)hömpän lisäksi myös tärkeitä tapahtumia elämässsäni.

 

Aamulla tekaisin perinteisen puuron sijaan sämpylöitä. Aamupäivä sujui suhteellisen rauhallisesti valmistautuessa joulunviettoon.Puolelta päivin kävimme äiti-mummin luona kuuntelemassa joulurauhan julistuksen ja joulupuurolla. Paikalle oli tullut myös veljeni perheineen. Kotiuduttuamme menimme joulusaunaan ja laittauduimme hieman juhlavampiin vaatteisiin. Olihan nyt juhlan aika!

 

 

 

 

 

Äiti-mummin ehdin hakemaan meille juuri sopivasti ennen joulupukin tuloa.

Vaikka tällä oli lunta, oli joulupukki tullut nykyaikaisesti autolla...?!!!

 

 

 

Lauloimme joulupukille "Joulu saapuu jokaiselle"- laulun ja vaihdoimme myös kuulumisia.

Joulupukilla oli useampi säkki mukanaan ja ainakin lahjojen perusteella me olimme olleet kaikki todella kilttejä.

 

 

 

 

 

 

Pitihän joulupukin vierailusta napsaista vielä se virallinen joulukuva.

 

 

Joulupukin lähdön ja lahjojen avaamisen jälkeen aloimme valmistautua jouluruokailuun. Joulumenu oli  meidän näköisemme; joulupöydässaämme ei ollut perinteistä joulukinkkua, vaan palvattua villisikaa, laatikoita oli vähän, rosollia ei lainkaan. Minä olin toivonut palapaistia, isännälle ja mummille oli suutarinlohta ja kraavia kalaa (vai olikohan se kylmäsavustettua?). Jälkiruoaksi oli luumurahkaa ja kahvin kanssa vielä joulutorttuja pullaa ja piparikuppikakkuja. Kyllä näillä ruoilla sai vatsansa täyteen... ja olonsa ähkyksi. Perinteisesti.

 

 

 

Äiti-mummin vein illalla kotiin ja meidän miehet menivät pihalle kokeilemaan pojan joululahjoja ( =maalivahdin varusteet).

Illalla katsoimme vielä koko perheen voimin Joulutarinaa televisiosta ja nautimme rauhallisesta yhdessäolosta.

 

 

 

Joulupyhien vietto jatkuu meillä perinteisen kaavan mukaisesti. 

Päivällä menemme kahville äiti-mummin luo, jonne tulee veljeni ja siskoni perheineen.

Luvassa siis "heimokokoontuminen", joka ei ole ihan sieltä hiljaisemmasta päästä.

 

 

 

 

 

Tälläistä meidän joulunviettomme on -  parhaimmillaan.