Se loppurutistus

Meillä on syysloma ensi viikolla ja minulle se on myös eräänlainen päätepiste kiireisen ajanjaksoni päättymiselle. Monen asian maaliin saattaminen konkretisoituu päivä päivältä. Tunne on jopa hieman epätodellinen...

Viimeisen viikon aikana olen tehnyt opiskeluasiat siihen malliin, että niistä puuttuu enää viimeiset arvioinnit. Kolme näyttötutkintoa, jotka ovat vieneet viime kesästä melkeinpä kaiken vähäisen vapaa-aikani, ovat käyneet ohjaavalla opettajalla arvioinnissa ja varsinaisen tutkintotilaisuus on huomenna, torstaina. Samalla olen työstänyt myös tyyli- ja kulttuurihistoriaan liittyvää istuimen suunnittelutehtävää, jonka sain tehtyä viime viikon loppuna eli tällä hetkellä näyttää siltä, että opinnot olisivat tehtynä. Tiukka loppurutistus ja valmistuminen sisustusartesaaniksi alkaa olla todellakin lähellä...!

 

 

 

 

 

Omassa palkkatyössäni erityisopettajana on takana myös melkoinen joka syksyinen "savotta", kun jokaiselle oppilaalle laaditaan henkilökohtaiset oppimisen tavoitteet. Vanhempien kanssa pidettävät palaverit on pidetty ja nyt on jäljellä enää niiden kirjaaminen virallisiin asiakirjoihin. Oppilaiden määrä ei ole iso, eikä ole rinnastettavissa siihen työmäärään, mitä näiden tavoitteiden kirjaamiseen saa kulutettua aikaa. Tässä täytyy olla vielä muutama päivä ahkerana, niin tämänkin asian suhteen olisin suunnitellussa aikataulussa.

 

 

 

 

 

 

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä asiana, rintamamiestalon sisustussuunnitelma alkaa konkreettisesti toteutua ensi viikolla, kun remonttimiehet ryhtyvät purkamaan vanhaa uuden tieltä. Viimeiset dokumentit on tehtynä ja homma voi minunkin puolestani alkaa. Tästä olen niin innoissani, sillä suunnitelmasta tuli mielestäni onnistunut ja odotukset lopputuloksesta ovat korkealla. Tuskin maltan odottaa...

 

 

 

Aika moni asia kiteytyy tähän viimeiseen viikkoon ja edessä oleva syysloma on meikäläiselle monella tapaa merkityksellinen. Aihetta ei ihan vielä varsinaiseen juhlaan ole, mutta ehkä joku pieni irtiotto voisi olla paikallaan. Niin kuin jo aikaisemmin olen todennut, monen samanaikaisen projektin päättyminen voi aiheuttaa hetkellisesti myös tyhjyyden tunteen, mutta sekin tuntuu vain positiiviselta asialta. Pieni nollaus ja hengähtäminen tuntuu tässä kohtaa hyvältä, jonka jälkeen olen taas valmis kohtaamaan uusia haasteita...ja seuraavia loppurutistuksia.

Mutta tosiaankin, huomenna vielä pieni pinnistys.

(Ja koska en löytänyt tähän postaukseen hyviä kuvia omasta arkistostani lainasin nämä kuvat Pixapayn sivuilta)