Tällä viikolla isäntä kotiutti meille muutaman metsästysmuistonsa. Tulin tiistaina kotiin töistä ja huomasin, että hän oli "koesovittanut" yhtä täytettyä eläintä pianon yläpuolelle ja muut kolme odottivat ruokahuoneen pöydällä ilmeisesti minun siunausta niiden loppusijoituspaikaksi. Minähän en tunnetusti näistä metsästysmuistoista niin kovasti välitä, vaikka kieltämättä ihan kauniita ovatkin. Sisustuselementteinä ehkä hieman haastavia sovittaa suhteellisen perusneutraaliin sisustustyyliin.
Isännällä on alakerrassa oma "miesluolansa" (meillä se kulkee nimellä Lataamo), jossa näitä täytettyjä päitä, trofeita ja turkkeja on hieman enemmänkin. Aina silloin tällöin käymme pientä "kädenvääntöä", kuuluuko niiden olla meidän ns. asuinkerroksessa näkyvillä vai missä. Aikojen myötä olen antanut asiassa hieman periksi, sillä onhan tämä miehenikin koti. Olohuoneessa on antiloopin pää ja aito seeprantalja, ruokahuoneessa on sarvipäinen kauris. Miehen työhuoneessa taitaa olla yksi suomalainen ja yksin Afrikan otus seinällä ja siinäpä ne, jotka olen kelpuuttanut näkyville.
Mökillä meillä on näytillä aika monta erilaista trofeeta (siis niitä kalloja ja sarvipäitä), mutta jotenkin ne sopivat sinne paremmin kuin kaupunkiasuntoon. Meillä mökin katto on harjaan asti auki, joten ne lukuisat trofeet tavallaan katoavat, kun eivät ole aivan silmän korkeudella. Olen myös melko taitava rajaamaan niitä pois mökin sisustuskuvista, sillä kokoelma on jo melkoinen. Ja täytyyhän isännällä joku paikka niille olla ja mikä sen parempi kuin mökki, missä hän viettää aikaansa metsästyskavereiden kanssa. Kieltämättä joskus olemme leikitelleet ajatuksella, että meillä pitäisi olla kaksi mökkiä; toinen sellainen erämaja ja toinen sellainen "sisustuksellinen" mökki, niin molemmat pääsisivät toteuttamaan intohimoaan. Nyt ollaan menty vähän molemman mieltymyksiä kuunnellen ja kompromisseja tehden.
Tällä kertaa vain tämä Englannin otus (punapyy) sai kunnian jäädä ruokahuoneen kaapiston päälle ja muut sijoitettiin toisaalle.
Mies lähtee seuraavalle jahtireissulle jo viikonloppuna, mutta ymmärtääkseni tarkoituksena ei ole metsästää mitään erikoisempaa, joten todennäköisesti omituisten otusten kerhon lukumäärä ei toistaiseksi lisäänny.
Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla, näkyykö teidän kotona oma tai puolison harrastuneisuus tai mieltymykset, esimerkiksi keräilyharrastus ja miten se on huomioitu sisustuksessa?
Mies lähtee seuraavalle jahtireissulle jo viikonloppuna, mutta ymmärtääkseni tarkoituksena ei ole metsästää mitään erikoisempaa, joten todennäköisesti omituisten otusten kerhon lukumäärä ei toistaiseksi lisäänny.
Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla, näkyykö teidän kotona oma tai puolison harrastuneisuus tai mieltymykset, esimerkiksi keräilyharrastus ja miten se on huomioitu sisustuksessa?
Meillä ei ole miehen harrastustarvikkeet sisällä esillä, mutta veljelläni kyllä näkyy metsästysjutut hyvinkin.Vaikka heillä vaimo rakastaa sisustamista,mutta niillä on kahdessa kerroksessa huoneet.
VastaaPoistaYritän pitää metsästysmuistojen kokoelman kohtuullisenä, mutta haastavaa se on. En tiedä mitä sitten tapahtuu, kun muutamme täältä joskus pois...;)
PoistaMeillä näkyy miehen kokkailutavaroita keittiössä ja minun tuunauksia pitkin kotia, joten kummankin harrastukset ovat näkösällä täällä. Meidän jutut ei vaan näytä noin hienoilta kuin sinun miehesi harrastukset :)
VastaaPoistaMinusta on mukavaa, että perheen intihimot/harrastukset näkyvät. Näiden otusten lisäksi, meillä on melkoisen monta ( minun) pärekoria ja minun tekemiäni käsitöitä ja askartelua + sisustustavaraa laidasta laitaan. Sellaista " kerroksellisuutta" :D
PoistaKyllä meillä näkyy niin miehen työ kuin minun sisustaminen kotona sulassa sovussa. Niin kuin totesitkin, molemmat siellä kodissa asutaan! :)
VastaaPoistaNiin kuin jo edellisessä kommentissa kirjoitin, minusta on hienoa, että perheen elämä näkyy sisustuksessa. Kieltämättä se asettaa myös haasteita. Minulla on melkoinen määrä sisustuslehtiä, joista minun on äärimmäisen vaikea hyötyä. Niiden säilyttäminen on myös hieman haastavaa eikä niistä saa oikein tekemälläkään kauniita sisustuselementtejä… ;)
PoistaMulla on varastossa vanhan omistajan jäljiltä hirvieläinten sarvia kallioineen. Yhden olen jo putsannut ja maalannut valkoiseksi, vaan vielä se ei ole seinällä. Kyllähän tuo tipunen on aika kivan näköinen työssä pöydällä. Tykkään. Mutta ymmärrän mitettesi, missä menee ”raja” ;)
VastaaPoistaMinäkin pidän näistä, mutta todellakin kohtuudella! :D
Poista