Ei ole aina helppoa tämä "kontrollifriikin" elämä.
* Aamutoimet sujuvat pääsääntöisesti aina samassa järjestyksessä... ja auta armias jos mies on samaan aikaan herännyt.
Heti on omat aamusysteemit sekaisin.
Heti on omat aamusysteemit sekaisin.
* Astianpesukone tulee täyttää tietyssä järjestyksessä, jotta pesukone täyttyisi mahdollisimman tehokkaasti.
* Jääkapin täyttämisessä vähän sama ajatus, en ole siinä kuitenkaan ihan niin ehdoton.
* Keittiö täytyy olla aamun jälkeen aina siivottuna ja mielellään pöytätasot "tyhjinä".
On niin kiva palata siistiin kotiin.
On niin kiva palata siistiin kotiin.
* Lapselle tulee toivottaa joka aamu hyvää koulupäivää, varmistaa sanallisesti, että pyöränavain on mukana ja toivottaa vielä turvallista koulumatkaa. Varmuuden vuoksi.
* Miehelle tulee toivottaa hyvää työpäivää ja jos lähtee liikenteeseen, pitää varoittaa autolla ajamisesta. Varmuuden vuoksi.
* Pyykit tulee ripustaa pyykinkuivaustelineelle tietyllä tavalla. Pyykin kerääminen ja lajittelu on näin helpompaa.
En kuitenkaan velvoita, että muut perheenjäsenet toimisivat samalla tavalla.
En kuitenkaan velvoita, että muut perheenjäsenet toimisivat samalla tavalla.
* Omassa kalenterissa omat menoni tulee olla hyvissä ajoin tiedossa. Tähän yhdistetään vielä muun perheen menot.
Mielellään mahdollisimman ajoissa, jotta ehdin organisoida kaikki.
Mielellään mahdollisimman ajoissa, jotta ehdin organisoida kaikki.
* Tästä syystä en kauheasti pidä yllätyksistä, jotka vaatisivat pikaista valmistautumista.
* Illalla ennen nukkumaan menoa olohuoneessa sohvan tyynyt ja torkkupeitto laitetaan järjestykseen.
Makuuhuoneessa päiväpeitto ja tyynyt viikataan illalla ja laitetaan aamulla... samalla tavalla tietenkin!
Makuuhuoneessa päiväpeitto ja tyynyt viikataan illalla ja laitetaan aamulla... samalla tavalla tietenkin!
* Lapsen vaatteet laitan joko illalla tai aamulla pukemisjärjestykseen ja mielellään niin, että vaatteiden värit natsaavat joillain tavoin. Tietenkin lapseni valitsee vaatteita myös itse ja tuolloin en puutu väriyhdistelmiin enkä vaatetukseen muutenkaan...tai ainakaan kovin paljon.
*Vieläkin varoitelen lasta (ja hänen kavereitaan) milloin mistäkin asiasta.
Olenpahan ainakin varoitellut, jos jotain vaikka sattuukin.
Jos vaikka se taivas putoaa niskaan!!!
Olenpahan ainakin varoitellut, jos jotain vaikka sattuukin.
Jos vaikka se taivas putoaa niskaan!!!
Surkuhupaisaa touhua ja listaa voisi jatkaa vieläkin...
Katsoin taannoin erästä Tv- ohjelmaa, jossa perheen äiti oli melkoinen "kontrollifriikki".
Tunnistin itsessäni hyvin paljon samoja piirteitä ja olen kyllä tietoinen asiasta, mutta nyt se taas kolahti vähän enemmän.
Voisikohan sitä vähitellen jo hellittää ja opetella rennommaksi? Onko siellä muita kohtalontovereita?
Otin nämä kuvat itsestäni "sillai ex tempore", sen enempää peiliin katsomatta.
Hiukset (ja koko kuvauskohde) on vähän "miten sattuu", mutta tässä kohdassa kontrolli ei tarkoituksella toiminut.
Ja työpöytäkin näyttää taka-alalla ihan sotkuiselta....
Pientä heittäytymistä edes silloin tällöin havaittavissa... ;)
On mielenkiintoista huomata, miten meikäläinen (tämä kontrollifriikki ja täydellisyyteen pyrkivä) tekee näitä sisustussuunnitelmia. Viimeinen projektityöni on ollut kutakuinkin tehtynä jo pienen tovin, mutta meikäläinen viilaa vielä PowerPoin-esitystä ja piirustuksia. Aina löydän jotain lisättävää tai parannettavaa. On muuten sitten aika ärsyttävä piirre ihmisessä...!!!
Ja joku joutuu vielä elämään tällaisen kanssa... :D
Ja joku joutuu vielä elämään tällaisen kanssa... :D
Vaatteet, astiat ja varoittelut kuulostaa kovin tutuilta. Mä olen aika rento äitinä, vaikka selkeät rajat olenkin asettanut (en siis höösää). Perfektionistia minusta ei saa tekemälläkään. Haluan kuitenkin olla se joka sanoo viimeisen sanan :)
VastaaPoistaMinulla tuo perfektionismi ei suinkaan koskee joka asiaa, mutta esim. työssäni olen hyvinkin tarkka. Osa on luonteenpiirteessä ja osa on tullut kotikasvatuksen tuloksena...
PoistaPerfektionisti en ole, mutta jonkinmoinen kontrollifriikki kuitenkin. Vuosien saatossa vähän opetellut löysäämään, mutta siellä jossain se friikki muistuttelee aina olemassa olostaan :D
VastaaPoistaTäällä yritän kanssa kouluttaa itseäni, vaihtelevin tuloksin...;)
PoistaLöysää nyt jo ihmeessä tuota otetta...kääk...aivan rupes stressaamaan pelkkä lukeminen...
VastaaPoistaSiinäpä taitaa olla meikäläisellä opettelemista koko loppuiäksi...;)
PoistaTäällä on sitten täydellinen vastakohta - koti ja kaapit kaaoksessa ja vielä en ole tähän päivään mennessä oppinut vaatteita aamuksi valmiiksi katsomaan. Omiani nimittäin. Silloin kun lapset vielä asuivat kotona, oli lasten vaatteet sentään katsottu;)
VastaaPoistaEnpä tiedä, kumpi on helpompaa elämää: se, että kaiken pitää olla tiptop vai se, että jättää kaiken aina viimetippaan! Keskiverto voisi olla ihanne;)
Taidan minäkin liputtaa tuolle keskiverrolle!! :D
PoistaOnpa jotenkin tutun oloista tekstiä :) Minäkin taidan välillä olla armoton kontrollifriikki....Pitää opetella hellittämään tahtia ja ottaa löysemmin rantein elämä ja arki.Helpommin sanottu kuin tehty :) Mukavaa loppuviikkoa <3
VastaaPoistaTiedän kyllä, että meitä on monia "samassa veneessä". Eihän nämä omat systeemit sen enempää stressaa, mutta joskus vois päästä vähän vähemmällä, kun ei olisi niin ehdoton omassa suoriutumisessa. Ja löysiä ranteita täälläkin kaivataan aina välillä...:D Oikein mukavaa alkavaa huhtikuuta. Se on kevät nyt! <3
PoistaTäällä ollaan aika spontaaneja, välillä harjoitellaan järjestyksen ylläpitoa... olen siinä vähän jo edistynytkin ;)
VastaaPoistaMutta stressiä en kyllä asioista ota, järjestelmällisempi arki toimii mutkattomammin toki ;)
Meitä on moneksi, onneksi!
Kyllä minä joskus kadehdinkin ihmisiä, jotka ovat spontaaneja, muta minkäs ihminen perusluonteelleen voi. Olen tästä omasta "heikkoudestani" välillä hyvinkin tietoinen ja silloin yritän kouluttaa itseäni tietoisemmin. Ajattelin, että lapsen myötä ajattelumalli muuttuisi, mutta mitä vielä...taisi vain pahentua! :D. Ja onneksi meitä on vähän joka lähtöön, sillä sehän tuo tähän elämään vähän vaihtelua...Oikein ihanaa alkavaa huhtikuuta!
PoistaVoi apua, ihana postaus <3. Ihan nauratti ääneen :)!
VastaaPoistaEhkä varmasti siksi, kun tunnistin siitä niin paljon itseäni. Mutta hei peli EI ole menetetty: jossakin vaiheessa yhtäkkiä vain huomaat, että hei, missä kaikki erityistä huomiota kaipaavat kohteet oikein ovat...
Niin nimittäin kävi itselleni, yhtäkkiä huomasin, että oikeastaan repsallaan olevilla asioilla ei ole kovinkaan paljon merkitystä. Villakoirat, jotka ennen olivat kirosana, saavat juosta vapaasti lattioilla, eikä ole synti, vaikka tiskirättiin ei ole koskettu pariin päivään, kun siivouspäivä on tulossa kuitenkin.
Mutta joistakin piintyneistä tavoista en luovu: kuten siitä, että ennen matkaa todellakin pitää tehdä kevyt siivous ja jälkikasvulle kuuluu toivottaa hyvää koulupäivää ja kysyä illalla, miten koulussa meni - jokikinen päivä. Aina. Oli toisista tylsää tai ei.
Mutta vain siksi, että niistä tulee minulle itselleni hyvä mieli :).
Ehkä minussakin tapahtuu vielä kehittymistä, vaikka sitten vanhainkodissa... :)
PoistaSiinä mielessä olen armollinen muille, etten odota heiltä samanlaista toimintaa. Kyllä tässä huushollissa riittää yksi tällainen. Meillä isäntä on vähän samanlainen kuin minä, mutta osaa olla monin verroin rennompi. Jos sitten vaikka pojasta tulisi se "keskiverto" tapaus :D