"Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa"

Tämä tutuksi tullut sanonta pitää kyllä NIIN paikkansa. Lapsen kasvaessa minun, äitinä, on täytynyt ruveta työstämään itseäni pois lapsen "passaamisesta". Asioiden tekeminen valmiiksi lapsen eteen käy niin automaattisesti, että sitä täytyy ihan tietoisesti opetella pois. En tiedä onko tämä äitien "perisynti", mutta minä ainakin tunnustan rehellisesti tekeväni liian paljon lapsen puolesta.

Hiihtolomalla meidän isäntä laittoi pojan paistamaan lettuja.

Eikä mitään muutamia, vaan ihan koko puolen litran taikinan, alusta loppuun asti.


 

 

Aluksi isä ohjeista hieman vieressä, mutta homma alkoi sujua todella nopeasti ja valmiita lettuja alkoi tulla liukuhihnalta.


 

Tämän episodin jälkeen, seuraavana iltana,  poika paistoi meille pihvejä, jälleen isänsä valvovien silmien alla.

Pihvien paisto onnistui erinomaisesti ja poikakin tuntui olevan lopputulokseen erittäin tyytyväinen.

Keskustelimme miehen kanssa vielä myöhemmin asiasta ja totesimme molemmat, että pojalla on ikää jo sen verran, että hänelle pitääkin antaa jo vastuuta sekä pieniä työtehtäviä. Isoin asia tässä taitaa olla se, että MINÄ ymmärrän olla tekemättä asioita lapsen puolesta, että MINÄ osaan vaatia/pyytää lapselta pieniä tehtäviä...tässä asiassa  meikäläisellä on  peiliin katsomisen paikka.

 

 

 

Lapsen ns. työkasvatus on hyvin n mielenkiintoinen asia. Itse olen sitä mieltä, että lapselle kuuluu antaa hänen (kehitys)ikäänsä sopivia, pieniä työtehtäviä, joista hän saa onnistumisen kokemuksia ja tuntee sitä kautta itsensä myös tärkeäksi.  Meillä lapsi on jo pienestä pitäen osallistunut pienimuotoisesti kodin yhteisiin projekteihin. Joskus iloisena yllätyksenä työstä (esim. puutalkoisiin osallistuminen) voi saada jopa pientä palkkaa, mutta itsestään selvyys se ei missään nimessä ole.

 

 

 

Lapsen kasvaessa olemme puhuneet asiasta myös hänen kanssaan.
Hän ymmärtää jo sen, että kaikki meillä saavat ja joutuvat tekemään tässä taloudessa erilaisia juttuja. 

Eikä kaikki tehtävät ole aina edes sieltä mukavimmasta päästä...

 

 

 

Niinpä minäkin yritän muistaa antaa lapselle pieniä työtehtäviä ( mm. kaupassa käynti, roskien vieminen, oman huoneen imurointi, sängyn petaaminen, astioiden laittaminen astianpesukoneeseen...) ja samalla toivon, että omasta lapsesta kasvaisi (koti)töihin positiivisesti suhtautuva ihminen. Hyvällä tiellä ollaan ja tuntuu, että tuo kokkaaminen voisi olla seuraava "alevaltaus" meillä. Niin hyvin se jo lapselta onnistuu. Nyt toivon, että tämä "palvelutoimisto"  (=äiti) vähentää toimintaansa (tai  laittaa palvelumaksujärjestelmän käyttöön?!! ) ja osallistuttaa lastansa entistä enemmän...

 

 

 

Työntekoa (ja taitoja) ei voi oppia kuin tekemällä. 

Vastuuntuntoa ei voi opettaa kuin antamalla vastuuta.
 

UGH...kasvattaja on puhunut!.