Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa on saanut valita kodistaan kalusteen, josta ei luovu koskaan. Päätin tarttua myös haasteeseen ja valintani "the mööpeliksi" oli verrattain helppo. Kuvaaminen osoittautui näköjään vaikeammaksi tehtäväksi, mutta näihin on nyt tyytyminen...
Tämä pieni pyöreä pöytä on äitini isän, pappani tekemä.
Se on kulkenut omassa lapsuuden kodissani ja nyt se on ollut jo vuosia minulla.
Pöytä on jo aikaa nähnyt ja huonossa kunnossa, mutta jotenkin en malta ruveta sitä oikein kunnostamaankaan.
Se on hyvä just noin. Hieman elämää nähneenä...
Nyt pöytä toimii kukkapöytänä, mutta se on ollut minulla yöpöytänäkin. Välillä se on ollut varastossa, kokonaan pois käytöstä. Tällaisena krumeluurina esineenä se tuo meidän sisustukseen juuri sopivasti pientä "särmää". Vai mitäs sanotte?
Kuvista päätellen tuo vehka kaipaisi myös hieman käsittelyä. Mullanvaihto voisi piristää kummasti...;)
Kuvista päätellen tuo vehka kaipaisi myös hieman käsittelyä. Mullanvaihto voisi piristää kummasti...;)
Onpa ihana kukkapöytä ja upeana on säilynyt vuosia ♡
VastaaPoistaMaali lohkeilee ja on vähän "klemppu", mutta on sillä ikääkin varmaan jo 60 vuotta...elämisen jäljet saavat näkyäkin...;)
PoistaKaunis pöytä. Ja, pidän tarinoista tavaroiden takaa. Tekee tavarasta vielä tärkeämmän!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä ja siksi tämä on kulkenut mukanani jo vuosia..;)
PoistaTodella kaunis ja taidokkaasti tehty. Ei uskoisi, että on niin vanhasta mööpelistä kyse, näyttää niin ajattomalta.
VastaaPoistaLeppoisaa sunnuntaita!
Vanha tämä tosiaankin jo on ja tunnearvoa lisää, että se on pappani tekemä. Oikein mukavaa sunnuntaita sinnekin!
PoistaEn minäkään tuosta luopuisi, söpö kuin mikäkin! ♥
VastaaPoistaKiitos...ja se tunnearvo on ihan mittaamaton! <3
Poista