Lapsen lukutottumuksista

Meidän poika ei ole koskaan ollut erityisen innokas kirjojen lukija. Aina silloin tällöin olen yrittänyt johdatella häntä kirjojen pariin. Nyt olen jälleen kerran saanut hänet innostumaan kirjallisuudesta...edes vähän.

Emme käy kirjastossa mitenkään säännöllisen ahkerasti, mutta aina silloin tällöin saan poikani mukaan.

Tässä viimeisimmät hänen lainaukset. Onhan siinä kirjoja vähän laidasta laitaan.

 

Pojan ollessa pieni iltasatujen lukeminen oli melko vähäistä, sillä poikamme on ollut "helposti nukahtavaa sorttia". Yhteisiä lukuhetkiä on ollut silloin tällöin, mutta sellainen säännöllinen lukuhetki on puuttunut meidän päivän ohjelmasta melkeinpä kokonaan. Opettajan ja kasvattajana olen kyllä ollut erittäin tietoinen lukemisen tärkeydestä ja meillä se yhdessä lukeminen on ollut hyvinkin vaihtelevaa.

 

 

Lapsen lukutaidon karttuessa olen yrittänyt (ainakin vähän) innostaa häntä kirjallisuuden pariin.

Onneksi koulussa luetaan myös kirjoja, sillä muuten lukukokemukset jäisivät meidän pojalla melko vähäisiksi.

Nyt meillä on pitkästä aikaa tullut tavaksi lukea jotain kirjaa yhdessä, lähinnä illalla ennen nukkumaan menoa. Tällä hetkellä vuorossa on klassikkokirja Vaahteramäen Eemeli. Minä luen lapselleni ääneen ja hän lukee vuorostaan minulle pieniä pätkiä. Ehdotin hänelle seuraavaksi lukukirjaksi jotain Risto Räppääjää, mutta katsotaan nyt, miten hän lämpenee ehdotukselle.


Minun lapsuuden kodissani on myös luettu paljon ja luin kirjoja melko paljonkin teini-ikään asti. Sen jälkeen lukuharrastus on kyllä jäänyt minimiin. Muutaman hassun kirjan luen silloin tällöin. Toivoisin  kuitenkin, että lapseni saisi hyviä lukuelämyksiä ja tiedän, että meillä vanhemmilla on iso osuus lukutottumusten kehittymisessä. Omalla esimerkilläni saisi lapsenkin tarttumaan kirjaan ehkä hanakammin, mutta kun meikäläinen selaa mieluummin sisutuslehtiä kuin tarttuisi johonkin kirjaan. Olisiko kenties peiliin katsomisen paikka!


Pitäis varmaan ryhdistäytyä...?!