Karvoihin katsominen...

Olen syksyn aikana ihastellut turkispeitteitä eri kaupoissa ja muutaman kerran olen käynyt niitä hypistelemässäkin. Turkispeiton tarpeellisuudesta en ole ollut kovin varma, tähän päivään asti.

 

 

 

Turkispeittoa on tarjolla vähän jokaisessa huonekalu-ja sisustusmyymälässä. Tarjonta on kirjavaa ja niin on myös hinnoittelu. Oman turkispeittoni ja -tyynyni ostin JYSKIstä kohtuulliseen hintaan.

 

 

 

 

 

 

Alunperin hain sellaista suden turkin väristä, rusehtavan harmaata ja sellaisen löysinkin eräästä sisustuliikkeestä. Hinta oli kuitenki liian "suolainen" minun kukkarolleni. Niinpä jätin sen suosiolla (ja vähän pitkin hampain) ostamatta.

 

 

 

Turkistyyny tuli myös ostettua peiton kaveriksi.

 

 

Koska en saanut/ostanut susikarvaista torkkupeittoa, ostin tämän valkoisen jääkarhun (!) karvaa muistuttavan. Peitto näyttää kyllä niin reilusti "aidolta jäljitelmältä", että parempaa saa hakea. Karva on kuitenkin ylellisen pehmeä ja tuo makuuhuoneeseen hieman talvista tunnelmaa. Kelpaa minulle oikein hyvin, koska en ole kovinkaan varma tämän "himotuksen" kestosta.

 

 

 

 

Ajattelin tässä muutaman viikon sisällä vaihtaa tekstiilejä muutenkin vähän talvisempiin. Sisustuksen pohjaväri pysyy harmaana ja valkoisena, mutta tehosteväriksi tulen todennäköisesti valitsemaan punaisen. Tekstiilivaihdosten myötä alan vähitellen myös koristelemaan joulua kotiin. Sillai hillitysti. ;)

 

 

 

Tämä sisällä kuvaaminen pilvisellä säällä tai iltapäivällä on tällä hetkellä enemmän kuin haasteellista, jopa rasittavaa. Keinovalo tekee kuvista kellertäviä, koska en suostu käyttämään salamavaloa. Olenkin jo esittänyt joulupukille toiveen uudesta valovoimaisemmasta objektiivista, jolla tämä hämäräkuvaus saattaisi sujua paremmin. Nyt on vain tyytyminen tälläisiin keltasävyisiin kuviin. Pahoitteluni.

 

 

 Ja muuten... jouluun on enää 36 päivää.

 

 

 

 

 

P.S. Oli muuten kiva tulla tänään kotiin, kun mies oli imuroinut roskaisimmat osat talosta (eteinen, keittiö ja ruokahuone). Siistiä!  :D