Se iski taas. Tarve tehdä käsillä jotain. Kun tämä kohtaus tulee, minun täytyy päästä heti toimiin. Tässä, heti ja nyt.
Onneksi minulla oli jäänyt viime vuodesta vanhoja lankoja jäljelle, jotta pääsin puuskassani alkuun.. Bambupuikot löysin myös jostain kaapin perukoilta. Ovat tähän hommaan ehkä hieman liian pienet/ohuet, mutta näillä nyt mennään.
Kaulahuivia lähdin tekemään, mutta katsotaan nyt mikä "luomus" tästä tulee. Ohjeita en tarvinnut, kun teen ihan luovasti 2 oikein-2 nurin -tekniikalla ja niin pitkään kuin lankaa riittää.
Muutaman illan olen istunut kutimeni kanssa ja on tämä homma vaan niin kivaa. Poika pähkäili, kuinka kauan minulla menee, ennen kuin se on valmis. Hänen mielestään olen tehnyt sitä jo aivan liian kauan, mutta ei tämä olekaan hätäisen hommaa. Muutaman illan jälkeen lankavyyhtini on alkanut uhkaavasti huveta ja nyt jännitänkin minkälainen (tynkä)kaulahuivi tästä mahtaakaan tulla.
Ja kaiken tämän innostukseni takana oli lähikauppaamme tulleet aivan ihanat uutuuslangat, joita haluaisin päästä kokeilemaan. Vanhat langat piti saada vain ensin hävitettyä jotenkin. "Siitä se ajatus lähti", niin kuin mainoksessakin sanotaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti