SOME-mietintöjä

Pari viikkoa sitten maatessaan sairaana ja toimettomana ehdin miettiä kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Välillä ajatukset kävivät "syvissä vesissä", teemalla: "Mikä minusta tulee isona?" tai "Mitä haluaiaisn tehdä loppuelämäni?". Välillä ehti pohtimaan kodin sisustusuunnitelmia, jotka hetken kuluttua olikin jo romutettu enemmän tai vähemmän pätevän syyn takia.

 

 

 

 

Blogeja lukiessani (ja omaa kirjoittaessani) aloin miettiä tätä paljon puhuttua SOME-maailmaa. Olen auttamattomasti pudonnut jollain tapaa jo ns. kyydistä, mutta yritän epätoivoisesti roikkua ja räpiköidä mukana...

 

 

Facebookin en kuulu periaatteellisesta syystä. Siellä tuntuu olevan kaikki ja minä haluan nyt poiketa tästä valtaväestöstä. En halua jakaa elämääni siellä... ja kuitenkin minulla on blogi, jota voi ihan kaikki lukea vapaasti. Se siitä minun periaatteestani! Jotenkin se vain ei ole minun juttuni. Joku siinä vaan ns. tökkii.

 

 

Toinen syy tähän "naamakirjattomuuteni" on, että epäilen sen koukuttavan minua liikaa. Pelkästään jo tämä blogimaailmakin tuntuu tempaisevan mukaan vähän liiankin kanssa; ei niin, että notkuisin täällä koko ajan, mutta vietän täällä paljon aikaa...( siis sama asia?). Itseni tuntien ja itseäni säästäen olen suosiolla jättäytynyt ulkopuolelle tästä huvista. Toistaiseksi.
 

 

 

Ihan pelkästä mielenkiinnosta tutustuin Twitterin maailmaan ja se jäi kieltämättä vähän kiinnostamaan. Toinen mikä minua on alkanut kiinnostaa on tuo Instagaram. Nykyisellä puhelimellani twiittaminen onnistuisi, mutta Instagarmin ylläpitäminen ei onnistu. Älypuhelimessani on liian vähän "älyä" ja nyt pohdinkin päivittäisinkö puhelimeni hieman nykyaikaisempaan versioon. Voisin näyttää ulospäin enemmän SOME-ihmiseltä,  mitä todellisuudessa olenkaan. Totta puhuakseni, puhelimen vaihto on käynyt mielessä ihan muista kuin "ulkoisista" syistä. Haluaisin kännykän kunnollisella kameralla...sitä mahdollista Instagramia varten.

 

 

Mieheni kommentoisi varmaan tähän väliin, että voisin "nykyaikaistaa" itseni pitämällä puhelintani enemmän AUKI, sillä  minua on edelleen hankala saada kiinni kännykästä. Puhelin on pääsääntöisesti äänettömällä ja tekstiviesteihin vastailen silloin kun ehdin tai huomaan,  pääsääntöisesti töiden jälkeen tai iltaisin. Onneksi pojalla on kännykkä, mistä meikäläisen saa ainakin kiinni...

 

 

SOME-asiat jäävät nyt mietintään ja katsotaan, mistä itseni vielä löydän. Puhelinkaupasta, todennäköisesti.