On se vaan todettava, että elämää ON loman jälkeenkin. Töissä on mennyt yllättävän leppoisasti. Toivottavasti ei ole tyyntä myrskyn edellä. Viikko on mennyt nopeasti ja näin erityisopettajan näkövinkkelistä katsoen, alkaa pienoinen loppurutistus jo häämöttämään. Tähän loppurutistukseen kuuluu valitettavasti pienoinen stressi, kun täytyy pitää loput palaverit oppilaiden vanhempien kanssa, miettiä ja suunnitella kaikenlaista kissanristiäisiä (pikkujouluja, joulujuhlia) ja kuinka ollakaan on vielä kaikenlaisia muitakin menoja siunaantunut ihan työn puolesta. Kaiken kukkuraksi tämä meidän remontti alkaa olla melkoisen loppusuoralla ja se tietää vain lisää "´sisäisiä järjestelyjä" eli siis tavaroiden roudaamista...tuleepahan tehtyä ainakin SE joulusiivous todella hyvin... tai sitten tilaan siivouspalvelun meille...
Torstaina kotiuduin lapsemme kanssa kotiin ja vastassamme oli melkoine pölypilvi suojauksista huolimatta. Uuden puolen betonilattiaa hiottiin oikein urakalla ja tätä ihanaa kivipölyä oli kaikkialla. Ei muuta kuin Sinipiika-mikrokuituliina käteen ja siivoamaan. Perään mentiin vielä pölyimurilla. Työkaverini lohdutti, että tuota pölyä leijuu vielä muutaman vuoden päästäkin, vaikka kuinka siivoaisi. Herää kysymys, että kannattaisiko siivota ollenkaan muutamaan vuoteen?
Työviikon päätteeksi lapsemme kävi tänään kanssani kokeilemassa uusia luistimiaan jäähallin yleisövuorolla. Ja jälleen kerran sai todeta, että kyllä hyviin varustuksiin kannattaa panostaa. Luistelu oli heti oikeamman näköistä, kun nilkat olivat suorassa ja luistimen terät teroitettuna. Nyt "NHL-tähtemme" jaksoi mennä jo kokonaiset viisi kierrosta kentällä. Totuuden nimessä mainittakoon, että neljännen ja viidennen kierroksen välissä pidettiin kyllä juomatauko, mutta paras suoritus tähän luistinkauteen. Sunnuntaina mennään taas kokeilemaan jään liukkautta.
Kävin äsken vielä iltalenkillä ja sain huomata, että lumen ja pakkasen puutteesta huolimatta talvi tulee väkisinkin. Pyörätien reunalla kökötti jänis, joka oli alkanut vaihtaa jo talviturkkia. Tosin niin olin ilmeisesti minäkin, koska olin kävelylenkillä TOPPATAKKI päällä! Eipähän tullut ainakaan kylmä.
Talventulosta ei nuo lapset tunnu olevan kovastikaan huolissaan (ainakaan vielä). Hain lapseni tänään päiväkodista ja siinä odotellessani juttelin lapseni päiväkotikavereiden kanssa talvesta, mm. mitä jos ei sitä lunta tulekaan (siis normaali raumalainen talvi!). Yksi tokaisi, että sitten ei voi mennä pulkkamäkeen eikä rakentaa lumiukkoja, johon toinen lapsi sanoi, että rakennetaan lumiukko sitten HIEKASTA. Minusta siinä oli asenne kohdallaan.
Perjantaipäivä alkaa olla siinä mallissa, että kohta syödään iltapalaa ja perheen nuorimmainen siirtyy iltatoimien jälkeen Nukku- Matin maille. Minua odottaa vielä rentouttava sauna ja yksi lukematon sisustuslehti. Voi olla, että se jää lukematta ja Nukku-Matti käy noutamassa minutkin, mutta onhan se päivä huomennakin. Ja sekin taitaa mennä nurkkia siivotessa.
Ai niin, meinas unohtua. Mieheni tuli ehjänä kotiin metsästysreissultaan Englannista, eikä hänellä ollut tällä kertaa metsästysonnea mukana. Reissu oli ollut kuitenkin onnistunut ja oli hän saanut kutsuun jo seuraavaan jahtiin, joka olisikin fasaanijahti. Tämä ei olisikaan mikään tavallinen jahti, vaan siellä pitää noudatta ihan tiettyä pukeutumisetikettiä. Niin englantilaista, niin englantilaista, ETTÄ!!
No, tällä kertaa ei tullut muistoksi kotiin ainokaistakaan sarvipäätä (huh,huh), mutta minä sain tuliaisiksi Harold'sin käsilaukun ja kristallikivisen kaulakorun (WAU!) ja lapseni kaksikerroksisen leikkibussin ja jalkapallojoukkueen pelipuvun (WAU,WAU!!) ja arvata saattaa, kuka on melkeinpä nukkunut tämä peliasu päällä. Tällaiset metsästysreissut ovat minustakin ihan kivoja...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti