Ja se siitä syyslomasta

eli loma tuli vietettyä ihan kotinurkissa. Viikko sujui oikein rauhallisissa merkeissä. Viikon aikana tuli tapailtua ystäviä ja kyläiltyä. On se merkillistä tämä arkinen elämä täällä, kun ns. normaalielämässä (siis kun käy töissä) ei juurikaan ehdi pitämään yhteyttä ystäviin. Sitä on olevinaan niin kiirettä, niin kiirettä että! Mutta onneksi mulla on näitä lomia vuoden aikan ihan kiitettävästi niin ehtii edes vähän paikkailemaan ystävyyssuhteita. Ja ystävätkin tuntuvat painiskelevan ihan samojen arkisten aikatauluongelmien kanssa eli ymmärrystä on löytynyt ihan näihin päiviin asti puolin jos toisin.

Syyslomaviikon loppua on "värittänyt" myös meillä riehuva remonttiryhmä. Taloamme on rempattu pikku hiljaa lattiasta kattoon ja nyt on vuorossa talomme laajennuksen vuoro. Meidän "suurperheemme" (3 henkeä!) kun ei mahdu asumaan neljä huonetta ja keittiössä, vaan meidän on  pitänyt napata lisää tilaa vanhasta autotallista ja tehdä kokonaan vielä yksi uusi lisähuone. Tällä viikolla asennettiin uuteen osaa ikkunoita ja puhkaistiin reikä vanhan olohuoneen seinän ja uuden laajennuksen välistä. Nyt olen saanut lämmittää taloa puuhellan ja takan avustuksella, sillä uudessa osassa ei ole vielä lämmitystä kunnolla päällä ja tämä iso aukko on peitetty rakennusmuovilla. Äkkiä sitä tottuu asumaan vähän alhaisemmassakin huonelämpötilassa ja onneksi on noita villasukkia...

Tämä lomailu on ollut kaiken puolin mukavaa. Ei ole kauheasti tarvinnut aikatauluttaa tätä viikkoa ja lapsen kanssa on saanut viettää ihan laatuaikaa. Tosi hän alkaa olla jo niin iso poika (5-vuotta) ettei tunnu tarvitsevan äitiä läheskään joka hetki. Minulla on ollut aikaa lueskella sisustuslehtiä ja suunnitella mittanauha kädessä tulevaa sisustustamme. Ja kyllä me olemme tehneet yhdessä ihan normaalijuttuja, käyty kaupassa, ulkoilemassa, Iirolandiassa (paikallisen urheiluseuran järjestämä liikuntatapahtuma), lelukaupassa ostoksilla jne.

Ja käytiinhän me tänään luistelemassa jäähallissa vaihtelevalla menestyksellä. Lapsemme haaveilee NHL-urasta, mutta tänään tuli kova takaisku urheilu-uralle, koska ei ne luistimet toimineetkaan ihan samalla tavalla kuin viime talvena. Muutaman minuutin luisteluyrityksen jälkeen hän oli valmis myymään luistimet pois!!! Sinnikkäästi menimme kaksi kierrosta kentällä, jonka jälkeen hän ilmoitti, että luistelut oli tässä, jalkoja särkee. Ei siinä oikein muu auttanut, kuin mennä vaihtamaan kengät takaisin jalkaan ja "psyykata" lasta niin, että hän lähtisi ensi viikollakin kokeilemaan. Parkkipaikalla mieliharmi oli jo unohtunut ja ensi sunnuntain "treenit"oli jo mielessä.

Mies on viettämässä "omaa lomaa" Englannissa. Hän lähti loppu viikosta sinne metsästämään jotain sarvipäitä, ei kuitenkaan hirviä. Niitä kun on täällä Suomenkin metsissä. Yhteyttä on pidetty sen verran, että tiedän reissu on ollut hieno. Luonto on ollut kaunista ja säät hyvät. Saalista ei ole tullut tämän hetkisten tietojen mukaan kuin toiselle metsästyskaverille, mutta onpahan tullut reppukaupalla elämyksiä ja muistoja.

Aina kun mieheni lähtee metsästysreissuille, odotan häntä takaisin pelonsekaisin tuntein. Meille kun on alkanut kerääntyä näitä "metsämuistoja" myös seinille. Viime vuotisesta Afrikan- reissusta on muistona kolme eri antiloopin päätä ja niiden vieressä sulassa sovussa on ihan raumalainen kaurispukin pää...vai oliko se peura...Tämä "eläintieteellisen museon" sivuhaara on väliaikaisesti meillä kotona tilapäisessä  olohuoneessa, mutta odottaa loppusijoitusta alakertaan, mihin mieheni on suunnitelemassa omaa "lataamoa". Sitä odotellessa...

Lapsemme tokaisi eilen positiivisella tavalla isänsä metsästymatkasta. Hänen mielestä oli hyvä, että isä lähti englantiin. Nyt isän kuorsaus ei häiritse meidän nukkumista...
Tänään palataankin normaaliin päiväjärjestykseen. Mies tulee kotiin yöllä ja arkinen aherrus alkaa taas.

Minun piti vielä varoittaa miestäni, että kun hän tulee kotiin, ei meidän sänkymme olekaan meidän makuuhuoneessa, vaan lapsemme huoneessa. Remonttimme on sekoittanut huonejärjestyksen ja huonekalutkin jo varmaan neljättä kertaa vuoden aikana. Pikku hiljaa tässä alkaa jo toivoa, että tavaroiden siirtely loppuisi ja nurkat alkaisi valmistua. Ja ihan hyvältähän täällä näyttää. Sininen rakennusmuovi on oikein tyylikäs olohuoneen katseenvangitsija.:) Yritän jossain vaiheessa laittaa kuvia  blogiini tästä meidän remonttiprojektistamme ja vähän muustakin.

Sunnuntaipäivä alkaa kääntyä iltaa kohti. Taidanpa viritellä puuhellaan ja takkaan tulen... ja taidanpa laittaa muutaman kynttilänkin palamaan...